Suomen suurin matkablogiyhteisö
bloggaaminen haaste

5 asiaa, jotka matkailu on opettanut minusta itsestäni -blogihaaste

4.9.2021

Eräänä loppukesän pimeänä iltana aloin sohvalla teemuki kädessä istuessani pohdiskella, mitä kaikkea matkailu ja maailmalla vietetyt hetket ovat vuosien saatossa opettaneet minusta itsestäni. Päätin kirjoittaa pohdintoni tänne blogiin, ja koska mietin, että olisi mielenkiintoista lukea samasta aiheesta myös muissa blogeissa, pistin pystyyn blogihaasteen. Toivottavasti mahdollisimman moni tarttuu tähän, ja pääsen lukemaan muidenkin pohdintoja aiheesta.

Mutta asiaan. Tässä ovat omat viisi oppiani:

1. En olekaan ennakkoluuloton. Vaikka miten väitän olevani ennakkoluuloton ihminen ja kohtaavani uudet asiat avoimin mielin, saan usein itseni kiinni jostain epämääräisestä ennakko-oletuksesta. Useimmiten ennakkoluulot koskevat muita ihmisiä: milloin pelkään jonkun paikallisen huijaavan minua, milloin taas ajattelen, että lähestyvällä henkilöllä on pahat mielessä. Toisinaan saatan myös ajatella joidenkin paikkojen olevan tylsiä ja yliarvostettuja. Ei ole ollut lainkaan helppoa huomata itsestään tällaisia epämieluisia piirteitä. Haluaisin nimittäin olla se, joka näkee asioista ensin ne positiiviset puolet. Mutta kun en ole. En, vaikka miten haluaisin. Toki on ollut äärettömän opettavaista jälkikäteen pohdiskella omia ennakkoluulojaan ja tajuta ne vääriksi. Saada tavallaan itsensä kiinni.

2. Himoan reissuilta kerran elämässä -kokemuksia ja hyviä tarinoita. Kuten blogini lukijat jo tietävätkin, olen se, jolle aina sattuu ja tapahtuu, niin koti-Suomessa kuin ulkomaillakin. Ajaudun kerta toisensa jälkeen vähintäänkin mielenkiintoisiin tilanteisiin ja kuulen usein kavereideni suusta päivittelyä siitä, että miten heille ei koskaan ole tapahtunut moista… Olen miettinyt asiaa vuosia, mutta kai kyse on siitä, että ennakkoluuloistani huolimatta sanon useammin kyllä kuin ei. Menen paikkoihin, joihin ei ehkä pitäisi ja olen kiinnostunut juuri niistä asioista ja ihmisistä, joita kehotetaan välttelemään. Huomaan myös usein valitsevani tarjolla olevista vaihtoehdoista sen, mikä ei välttämättä ole se kaikkein järkevin. Näiden johdosta olen usein epämiellyttävissä tilanteissa, väärässä seurassa, ja vaikka joskus pelottaakin, niin usein jälkeenpäin olen voinut todeta, että tästäkin selvittiin ja jäipähän kerrottavaa. Sillä niitä minä kaipaan, mielenkiintoisia juttuja jaettaviksi ja kerrottaviksi.

3. Reissuilla olen rohkeampi ja siedän paremmin epävarmuutta. Kotioloissa olen aikamoinen hirmulisko: rakastan aikatauluttamista ja elän kalenterin orjana. Muutenkin nautin siitä, että tiedän jatkuvasti, mitä tapahtuu ja että minulla on tunne siitä, että kaikki langat ovat käsissäni. Minulla täytyy olla selvät suunnitelmat, sillä ilman niitä en oikein osaa toimia, vaan lamaannun. Reissussa kaikki on kuitenkin toisin. On kivaa seikkailla siellä täällä, ilman tarkkoja aikatauluja tai tietoa mistään muustakaan. Eksyä pikkukujille, vaellella vuorilla auringonnousuun asti, lähteä matkaan, vaikka hotellista (tai mistään muustakaan) ei ole tietoa. Reissuilla uskallan olla ”tyhmä” ja kysellä rohkeasti apua tai vinkkejä. Kotimaassa moinen ei tulisi kyseeseen: minun täytyy osata ja tietää. Jos ei kaikkea, niin ainakin melkein.

4. Pidän enemmän viileästä kuin lämpimästä. Haluaisin olla se, joka hehkuttaa etelän lämpimiä rantalomia ja poseeraa kuvissa pienissä bikineissä palmun alla. Mutta kun en ole. Vihaan hikoilua ja helteessä suorittamista, saan migreenin porottavasta auringosta ja muutenkin helle tuntuu aina lamauttavan minut. Kaikkein onnellisimmillani olenkin ollut kylmissä paikoissa, kuten kaatosateessa Norjan rannalla, moottorikelkka-ajelulla Lapissa ja Islannin pieksevässä tuulessa, jossa hengitys tuntui salpautuvan. Muistan, miten koin tästä pitkään huonoa omaatuntoa (voi kyllä!), sillä tuntui, että minunkin olisi pitänyt pystyä hehkuttamaan valkoisia hiekkarantoja ja leppoisia rantalomia sekä haaveiltava pääsystä lämpimään. Tuntui jotenkin väärältä rakastua Kroatian turkoosin meriveden sijaan Norjan lumihuippuisiin vuoriin, tai todeta, että valitsisin ennemmin myrskyävän Jäämeren kuin paahtavan kuumuuden. Tai miten mieluummin pakkaan rinkkaani bikinien sijaan villapaidan tai että seuraavaksi matkakohteeksi haaveilen Karibian sijaan Huippuvuorista ja Grönlannista.

5. Nautin hiljaisuudesta. Ihan hurjan paljon. Siksi on pitkän reissun jälkeen kiva palata kotiin, vetää ulko-ovi kiinni, istahtaa sohvalle ja vain olla. Yleensä kuuluu vain mäyräkoiran kuorsausta, mutta muuten on ihanan hiljaista. Monet latautuvat menosta ja meiningistä, minä taas väsyn jatkuvaan hälinään. Olenkin joutunut myöntämään itselleni, että kaipaan hiljaisuutta myös reissussa. Vaikka rakastan tavata uusia ihmisiä, en kuitenkaan ole se, joka jaksaa olla sosiaalinen viikosta toiseen tai olla jatkuvasti ihmisten ympäröimänä. Välillä on saatava kääriytyä makuupussiin sanomatta toiselle sanaakaan, laittaa luurit korville ja vain olla.

Siinäpä ne olivat, viisi oppia itsestäni, jotka maailma on minulle opettanut. Yleisesti voisi kai todeta, että matkailu tekee minut onnelliseksi – matkalta palaaminen taas ei. Usein kotiutuessani olenkin ihan solmussa tunteitteni ja ajatusteni kanssa. Aikatauluihin palaaminen tuntuu samaan aikaan turvalliselta ja ahdistavalta. Rinkan purkamista taas välttelen mahdollisimman pitkään, sillä viimeistään se kertoo, että yksi reissu on taas ohitse…

Minkälaisia ajatuksia tämä postaus teissä herätti? Löytyikö samanlaisia havaintoja? Mitä matkailu on opettanut sinulle itsestäsi?


5 asiaa, jotka matkailu on opettanut minusta itsestäni -blogihaaste

Osallistu blogihaasteeseen! Toimi alla olevien ohjeiden mukaisesti ja kopioi ne mukaan myös omaan postaukseesi:

  • Kirjoita blogiisi postaus, jossa kerrot omalla tyylilläsi viisi asiaa, jotka matkailu on opettanut sinulle itsestäsi.
  • Linkitä jutustasi alkuperäiseen, Reissukuume-blogin liikkeelle laittamaan 5 asiaa, jotka matkailu on opettanut minusta itsestäni -blogihaasteeseen.
  • Halutessasi voit haastaa mukaan haluamasi määrän muita bloggaajia. Huom! Kaikki bloggaajat voivat osallistua haasteeseen – myös ilman henkilökohtaista haastamista.

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Katariina / Ekomatkaajat.fi 5.9.2021 at 16:37

    Mielenkiintoinen haaste! Ja moneen kohtaan voin kyllä todellakin samaistua. Kolmannesta tuli mieleen, että ainakin itsellä myös rohkeus on reissujen myötä linkittynyt englannin puhumiseen. Tuntuu, että toista kieltä puhuessa on myös avoimempi ja rohkeampi. Jännää miten persoonakin voi olla hiukan erilainen riippuen käytetystä kielestä

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:38

      Hyvää pohdintaa! Ja komppaan kyllä tuota, että reissut tuovat rohkeutta eri kielten puhumiseen. Mä olen aina ollut tosi ujo käyttämään englantia, mutta niin vaan ”pakon edestä” sekin menee. Sitten taas, kun pääsen käyttämään ruotsia tai saksaa, olen ihan liekeissä 😀

  • Reply Stacy Siivonen 5.9.2021 at 17:06

    Reissaaminen on opettanut minusta, että olen pärinäinen. Riku Rantala on sanonut, että jotkut ovat syntyneet päristin perseessä. Minä taidan olla sellainen ainakin jossain määrin. Ehkä alitajuisesti haluan kohdata pelkojani. Olin lapsena ja teininä sellainen, että pelkäsin aina kaikkea: olin varovainen, en sotannut vaatteita, en kinunnut huvipuistoon, harvemmin kiipesin minnekään korkealle. Näin minut opetettiin. Nyt kuitenkin altistan itseäni pelottaville asioille, pelottaville ihmisille, pelottaville paikoille. Tuntemattomassa Sotilaassakin Riitaoja, pelkuri, lopulta koki sankarikuoleman.
    Tunnistan ennakkoluuloisuuden. Köyhässä maassa jos tai kun joutuu pienemmän ukotuksen kohteeksi, niin enitenhän se koskee ylpeyteen. Sitä sitten miettii, miksi tuntee sellaista ylpeyttä ja mitä sille voisi tehdä. Ylpeys on pelon ohella vihollinen, mitä pitää potkia pois. Pelko rajaa pois, ylpeys estää kohtaamista.
    Minäkin kaipaan hiljaisuutta, aika kirjaimellisesti, mennä kirkkoon hiljentymään tai ashramiin. Se on vastakohta pärinäisyydelle. Belfastissa oli kiva jättää kadun häly taakseen ja mennä hiljaiseen ja tyhjään kirkkoon. Äänieristys niissä toimii hyvin. Usein vielä yövyn hostelleissa, joten siellä on sitä sosiaalisuutta paljon. Olen vähän persoonallisuushäiriöinen, joten minulla ei ole vahva persoona. Kun olen paikassa, missä ihmiset ovat, ihmen itseeni tunnelmaa ja se tukee minun omaa persoonaa ja mielialojani. Se toimii kuin vitamiini. Vastapainoksi joudun viettämään aikaa yksin. Olen tosi huonosti kestänyt sitä, että mahdollisuus hengailla sosiaalisissa tiloissa on viety pois.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:41

      Kiitos kommentista Stacy, mielenkiintoista pohdintaa! Lukisin aiheesta mielellään jatkopohdintaa, joten tartuthan haasteeseen? 🙂

      Ja saatoin tunnistaa itsestänikin pienen pärinäisen!

  • Reply Maapalloilija 5.9.2021 at 20:44

    Hyviä oppeja, rohkeita tunnustuksia 🙂

    Ennakkoluuloja on varmasti kaikilla, ne on niin sisäänrakennettuja, että eihän niitä edes tiedosta. Reissuissa on tuo epävarmuuden sietokyky kyllä myös kasvanut. Mutta Suomen viileydestä ja pimeydestä itse kaipaan ennemmin lämpimään, aurinkoon ja turkooseihin merivesiin!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:49

      Kiitos kovasti 🙂 Ja niinhän se on, että ennakkoluulot ovat pitkälti sisäänrakennettuja ja tiedostamattomia. Mutta kun niistä tulee tietoisiksi, niin välillä sitä oikein ”järkyttyy” 😀

      Aurinko ja turkoosi merivesi ovat toki ihan jees, mutta eivät kuitenkaan se mun juttu 😉

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 6.9.2021 at 08:22

    Mielenkiintoinen aihe, saa nähdä tuleeko itselleni hyvät opit mieleen, niin voisin itsekin tähän tarttua.

    Tietty ennakkoluuloisuus on minusta ihan tervettä, enkä muuten itse asiasa pitäisi sinua edes ennakkoluuloisena tuon kuvauksen perustaalla, pikemminkin järkevänä.

    Itse tykkään lämpimästä yleensä enemmän, mutta vanhemmiten olen alkanut tykkäämään entistä enemmän myös kylmistä paikoista ja arktiset alueet kiinnostaa valtavasti.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:47

      Kiitos kommentista Mikko 🙂 Voitaisko järkätä joku matkabloggaajien yhteismatka arktisille alueille? Olisin (luonnollisesti) etunenässä osallistumassa 😀

      Jään odottelemaan, mahdatko tarttua postaukseen 🙂

  • Reply Sandra / The Present is Perfect 6.9.2021 at 08:44

    Kiva haaste ja tätä on varmasti kiinnostavaa lukea. Vaikka moni sanoo, että myös kotimaassa voi oppia tuntemaan itsensä, niin kyllä väitän, että uudessa ympäristössä löytää itsestään uusia puolia. Pitää myös ottaa tämä korvan taakse ja miettiä, olenko itse oppinut itsestäni jotain. Varmasti olen!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:46

      Olen aivan samaa mieltä 🙂 Kotimaassa kaikki on kuitenkin jollain tapaa tuttua – ihan jo kielestä lähtien. Ulkomailla taas joutuu haastamaan itseään niin monessa eri asiassa, että siellä tulee ahaa-elämyksiäkin helpommin 🙂

      Ja jes, jään innolla odottamaan, tartutko haasteeseen 🙂

  • Reply Katja / Pinkkis 6.9.2021 at 09:39

    Samoja asioita itekin joskus itsestäni miettinyt, olipa hauska aihe postaukselle!
    Tunnistan itteni tuosta että viileä on kyllä huomattavasti parempi kuin kuuma 😀 Lämmin vielä menee, mutta kuumuus…. eli sanotaanko mikä tahansa yli 24 asteen. Ei kiitos. Ideaalilämpötila ois jotain 18-22 välillä.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:44

      Komppaan sua ideaalilämpötilan kanssa! Ihan maksimissaan parikymmentä astetta, vähempikin käy 😀 Musta tulee helteessä vetelä vätys, enkä yhtään tykkää siitä piirteestä itselläni!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 7.9.2021 at 13:13

    Taitaa nyt olla sen verran paljon juttuja kesän jäljiltä jonossa, etten hetimmiten tartu haasteeseen, mutta ainakin komppaan Sinua tuon suhteen, että viileämpi on parempi kuin helle. Sen takia normaaliaikaan, kun koronarajoituksia ei ollut, tapasimmekin matkustaa siten, että kesän olimme Suomessa tai korkeintaan Pohjoismaissa, keväällä ja syksyllä tehtiin Euroopan reissut – ei Välimeren kesähelteisiin ja ruuhkiin, ei! – ja keskitalvella sitten kaukomatkat. Ainahan niillä hellettä ei voi välttää, mutta talvella ne ovat hyviä kohteita myös valon takia.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:43

      Aika hyvin mietitty, miten pahimmat helteet ja ruuhkat saisi vältettyä 🙂 Jään innolla odottamaan, tartutko kiireiltäsi tähän haasteeseen!

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja 10.9.2021 at 15:12

    Mietin, että voisiko olla niin, että nuo asiat, mitkä sinulla nyt on reissussa eri lailla kuin arjessa, siirtyvät ajan, vanhenemisen myötä arkeen? Itse ainakin olen nykyään myös arjessa samanlainen tyhmä kyselijä kuin reissussa???

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:43

      Hmm, saattaahan se toki niinkin olla 🙂 Jään innolla odottelemaan, miten käy 😉

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 11.9.2021 at 18:28

    Kiva haaste. Mutta kun aloin pohtimaan, en heti löytänyt viittä piirrettä, joita reissuilla olen oppinut itsestäni… Paitsi se, että aika hyvin selviydyn paikasta kuin paikasta… Katsotaanpa palaanko vielä haasteeseen.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:42

      Mutustele hetki ja palaa ihmeessä takaisin haasteen pariin! 🙂 Munkin piti miettiä aika pitkään, ennen kuin sain kaikki viisi kohtaa kasaan.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 12.9.2021 at 07:38

    Kuulostaa tutulle pohdinnalle. Ja tosi kiva haaste! Ehkäpä otan kopin tästä ja kirjoittelen jossain vaiheessa oman version tästä. Joka kohta ainakin sai pohtimaan mitä itsestäni kirjoittaisin.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.9.2021 at 03:41

      Jes, jään innolla odottamaan postausta 🙂

  • Reply sielunruokaa 16.9.2021 at 16:55

    Otin haasteesta koppia ja kirjoittelin omat 5 asiaa blogiini: https://www.rantapallo.fi/sielunruokaa/2021/09/16/5-asiaa-jotka-matkailu-on-opettanut-minusta-itsestani/

    Jäin miettimään omalla kohdallani, että olenko enemmän kylmän vai lämpöisen ihmisen, mutta en päässyt lopputulokseen. Toisaalta vihaan liikaa kuumuutta, toisaalta rakastan lämpöä ja nykyään rakastan esim. hiihtää talvisin.

    Sun viimeinen kohta ”nautin hiljaisuudesta” on vähä kuin oma kohtani ”vihaan ihmisiä”, vaikka kirjoitinkin sen auki vähän enemmän itselleni ominaiseen tyyliin. Kuitenkin samoja juttuja, ainakin osaksi siinä.

    Kiitos kivasta haasteesta!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 16.9.2021 at 22:14

      Jes, loistavaa! Käyn heti lukemassa! 🙂 Kiva, että osallistuit ♥

    Leave a Reply