Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kanta-Häme luontopolku Suomi

Mystisen kaunis Iso-Melkutin

18.8.2021

Joko olet kuullut Iso-Melkuttimesta, Hämeen järviylängöltä löytyvästä helmestä, jossa vesi on kristallinkirkasta ja järveä ympäröi huikea harjumaisema? Paikasta, jota on vaikea kuvailla ilman, että sortuu korulauseisiin ja kliseisiin.

Iso-Melkuttimeen on ollut vaikea olla törmäämättä tänä kesänä. Se on vilahdellut kuvankauniina Instagram-kuvina, tunnelmallisina storyina sekä uskomattomina blogipostauksina. Paikkaa on kilvan kuvailtu vuoroin paratiisiksi, vuoroin taas Suomen versioksi Kreikan saaristosta.

Ehkä juuri kaikesta ylistyspuheesta johtuen en pitänyt mitään kiirettä oman vierailuni kanssa. Pelkäsin paikan nimittäin olevan tupaten täynnä innokkaita retkeilijöitä ja somettajia kameroineen. Enkä ihan väärässä ollutkaan ja ensimmäistä kertaa Iso-Melkuttimella vieraillessani jouduin kääntymään kesken kierroksen takaisin, sillä polut olivat niin ruuhkaisia. Nautinto oli kaukana, kun koko ajan sai olla väistelemässä edestä ja takaa tulevia ulkoilijoita tai odottaa, milloin saisi räpsäistyä järvikuvan ilman ylimääräisiä henkilöitä taustalla.

Hieman uhkarohkeasti tein uusintareissun Lopelle heinäkuun loppupuolella. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja kesälomakausi oli parhaimmillaan – uusinnan ainekset ruuhkareissulle olivat siis kasassa. Tällä kertaa osasin kuitenkin asennoitua niin, että porukkaa on ja että joudun taistelemaan parhaista kuvauspaikoista ja polun herruudesta muidenkin kanssa.

En tiedä, johtuiko se taisteluhenkisestä asenteestani vai hyvästä tuurista (, jota minulla ei oikeasti ole tipan vertaa), mutta polku oli edelliskertaa hiljaisempi. Ei missään nimessä autio, mutta sopivan rauhallinen kuitenkin. Porukkaa liikuskeli siellä täällä, varsinaisella polulla ja sen ulkopuolella, ja parkkipaikka oli tienvierustoja myöten tupaten täynnä autoja. Polulla mahtui kuitenkin liikkumaan, eikä kukaan ollut koko aikaa huohottamassa niskaan, ja se riitti varsin mainiosti.

Reitin pituus saattaa hämmentää

Sijainniltaan Iso-Melkutin on varsin mainio. Sinne ajaa pääkaupunkiseudulta, Tampereelta ja Turusta noin puolessatoista tunnissa, ja ehkä juuri se on yksi syy (kuvankauniiden maisemien lisäksi) alueen ruuhkaisuuteen. Paikka sopii päiväretkeilyn lisäksi täydellisesti myös yöpymiseen, ja reitin varrelta löytyykin monta loistavaa telttapaikkaa.

Iso Melkuttimen kierros on merkitty hyvin tiheästi sinisin merkein. Ympyräreitti kulkee kauniissa harjumaisemissa järven ympäri, ja reitti on laskuineen ja nousuineen pääosin helppokulkuista. Eksyminen on käytännössä mahdotonta, sillä reitti mukailee järvenrantaa alusta loppuun. Polku on suurimmaksi osaksi leveä ja tasainen, mutta aivan rannan tuntumassa se muuttuu kapeaksi ja monin paikoin erittäin juurakkoiseksi, jolloin jalkoihinsa saa katsoa tarkasti. Reitiltä löytyy kaksi laavua (järven itäpäässä sijaitseva Tuplalaavu sekä länsipään Lepakkolaavu), kuivakäymälät, monia virallisia ja epävirallisia tulipaikkoja, sukelluspaikka sekä useita hienoja uimapaikkoja. Ensimmäinen laavu, Tuplalaavu, sijaitsee järven rannassa, vain noin kilometrin päässä parkkipaikalta.

Reitin pituus saattaa alkuun aiheuttaa hämmennystä, sillä joissain paikoissa kierroksen pituudeksi kerrotaan viisi kilometriä, toisaalla taas seitsemän. Kumpikin kilometrimäärä on (ainakin tavallaan) oikein. Varsinainen Iso-Melkuttimen kierto on pituudeltaan reilut viisi kilometriä, ja se on merkitty joihinkin reittiopasteisiin viralliseksi pituudeksi. Koska retkeilijänä joutuu kuitenkin lähtemään Tauluntien pysäköintipaikalta, matkaa kertyy kaikkiaan seitsemän kilometrin verran. Alkumatka pysäköintipaikalta rannalle (n. 1 km) on merkattu Hämeen Ilvesreitin keltaisilla opasteilla, eikä tätä lasketa mukaan Iso Melkuttimen kiertoon.

Halutessaan reittiä voi pidentää vielä parilla kilometrillä poikkeamalla Nappilahden- tai Tokholmannokkaan, joista molemmista aukeaa upeat järvinäkymät.

Matalan kynnyksen retkikohde

Kauniina kesäpäivänä Iso-Melkutin lumosi minut täysin. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, järvi kimmelsi kristallinkirkkaana ja harjumetsän neulasmatto peitti suurimman osan retkeilijöiden äänistä. Järvimaisemista sai nauttia koko kierroksen ajan, sillä reitti kulki alusta loppuun aivan rannan tuntumassa. Kieltämättä oli välillä vaikea käsittää olevansa koti-Suomessa, sillä maisemissa oli jotain kovin ei-suomalaista.

Jokin kauniissa postikorttimaisemassa myös häiritsi. Ehkä se, etteivät supisuomalainen mäntymetsä ja keskieurooppalaistyylinen järvi oikein tuntuneet olevan synkassa keskenään. Ylipäätään oli outoa, että niin läheltä pääkaupunkiseudun ruuhkaa ja kaaosta saattoi löytyä jotain niin uskomattoman upeaa.

Ristiriitainen maisema tuntui kiehtovan myös monia yöpyjiä. Siellä täällä näkyi telttoja ja riippumattoja, samoin laittomia ja laillisia tulipaikkoja. Alue onkin yöpyjän unelma, sillä käytännössä kaikkialta on täydelliset näkymät järvelle ja kangasmetsikkö on teltan pystytyksen kannalta unelma-alusta. Tilaa on myös niin paljon, ettei tarvitse pelätä, että joku joutuu tilanpuutteen takia pystyttämään oman telttansa aivan naapuriin.

Upeiden maisemien lisäksi Iso-Melkutin on myös matkallisesti täydellinen monentasoisille retkeilijöille. Alueella ei tarvitse patikoida kilometritolkulla päästäkseen hyville telttapaikoille, sillä käytännössä jo heti alle kilometrin päästä parkkipaikalta löytyy järvimaisemaa. Kokeneemmille ja parempikuntoisille retkeilijöille taas on tarjolla pidempiä kävelymatkoja sekä muutamia jyrkähköjä nousuja ja laskuja.

En usko, että maailmasta löytyy montaa seikkailijaa, joka ei Iso Melkuttimesta innostuisi. Se kun tuntuu oikeasti tarjoilevan jokaiselle jotakin.

Värikkäitä telttoja katsellessani aloin itsekin haaveilla telttaretkestä Iso-Melkuttimelle. Olisi ihanaa herätä noissa maisemissa luonnon kanssa samaan aikaan, kuunnella kuikkien laulua ja nauttia kaikessa rauhassa aamuteetä. Edellisestä metsäyöstä tuntuu olevan ikuisuus aikaa ja toivonkin, että ehdin toteuttaa reissun vielä tämän kesän aikana…

Loppuun vielä Jarno Peitson kuvaus Iso-Melkuttimesta. Mielestäni Peitso on Retkipaikan blogitekstissä osannut erinomaisesti kuvata paikkaan liittyvää tietynlaista ristiriitaisuutta:

Tämä Hämeen järviylängöltä löytyvä järvi on kaikin puolin hämmentävä. Se on liian kirkas Etelä-Suomen järveksi. Se on liian erämainen olematta varsinaisesti erämaassa. Sen hiekkarannat ovat aivan liian matalat ollakseen korkeiden harjujen ympäröimät. Tämä järvi kuuluu Lappiin, ei puolentoista tunnin ajomatkan päähän Helsingistä tai Tampereelta.

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 21.8.2021 at 21:47

    Tämä on ollut itselläni mielessä retkikohteeksi pidemmän aikaa. Mutta vielä ei sinne ole ehditty. Ruuhkat itseänikin hieman mietityttävät, mutta uskoisin, että ne pystyy välttämään aika hyvin, jos on liikkeellä riittävän aikaisin.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 26.8.2021 at 22:18

      Joo, uskoisin että aikainen arkiaamu voisi olla hyvä ajankohta vierailulle 🙂 Muutenkin voi olla, että kun lomat on lusittu, paikka rauhoittuu – tai sitten ei 😀

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 23.8.2021 at 20:16

    Tämä oli ihan outo minulle, mutta oli kiva lukea jostakin uudesta paikasta. Olen toki nähnyt joskus juttua jostakin erittäin kirkasvetisestä järvestä, ehkäpä se on sitten ollut juuri tämä. Hauska nimi muuten järvellä. Pakko sanoa, että tällaiset kirkasvetiset järvet on kyllä tosi kauniita.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 26.8.2021 at 22:19

      Jeij, kiva kertoa jostain uudesta paikasta 🙂 Itse ainakin saan niin paljon inspiraatiota muiden blogeista, että on mahtavaa välillä antaa jotain takaisinkin 🙂

  • Reply Stacy Siivonen 24.8.2021 at 14:40

    Autottomana se ei ole puolentoista tunnin ajomatkan päässä yhtään mistään, paitsi ehkä Liesjärveltä ja siksi en ole siellä koskaan käynytkään, mutta olen kuullut siitä kyllä. Oikeasti taitaa olla parempi niin, että käyn sitten kohteissa, minne autolla ei ajeta, mutta jotka ovat helppoja maastopyörälle.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 26.8.2021 at 22:19

      Olisipa maastopyörä! 😀

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 25.8.2021 at 18:28

    Tänne on meidänkin perheen pitänyt reissata tänä kesänä, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi, lyhyestä välimatkasta huolimatta. Olen kyllä kuullut tosiaankin sen upeudesta ja mukava kuulla, että se on kaikkien kehujen arvoinen. 🙂 Kenties ruska-aikaan karautetaan sinne päiväretkelle, uskon että Melkutin on silloinkin melkoisen kaunis.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 26.8.2021 at 22:20

      Suosittelen lämpimästi! Paikka on kaiken hehkutuksen arvoinen (, vaikka asiaa tosin alkuun epäilinkin) 🙂 Ja varmasti vähintäänkin yhtä kaunis myös ruska-aikaan!

  • Reply Aila ja Juha 28.8.2021 at 20:26

    Moni on tätä hehkuttanut ja on se mielessä ollut meilläkin koko kesän. Odottelimme rauhassa kuitenkin sitä, että kesälomat, varsinkin koulujen lomat, olisivat ohi ja ruuhkat pienempiä. Näyttää siltä, että oikeassa olimme. Mutta harmiksemme ja toisaalta ei yhtään harmiksemme näyttää nyt siltä, että jää tämä tältäkin kesältä. Se harmin puute johtuu siitä, että valmistelemme koko ajan sittenkin autoretkeä Eurooppaan. Mutta ihan varmasti täällä vielä joku kerta käydään. Oli mukava kävellä sinun kuvakertomuksesi mukana. Aila

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 30.8.2021 at 10:05

      Oi että, autoreissu kuulostaa mahtavalta – jään innolla odottamaan postauksianne! ♥ Iso-Melkutin kyllä odottaa 😉

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 29.8.2021 at 15:48

    Kiitos vinkistä! Aina silloin tällöin retkeilemme jossain päin Suomea ja tämä voisi olla yksi kohde.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 30.8.2021 at 10:06

      Kiva kuulla, että postaus tarjosi inspiraatiota. Suosittelen kyllä lämpimästi tätä(kin) paikkaa! 🙂

  • Reply Hannamari Männistö 29.8.2021 at 15:54

    En ollut varmaan koskaan kuullut Iso-Melkuttimesta. 🙂 Aika upean näköinen tuo kirkas vesi!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 30.8.2021 at 10:06

      Saan itse aina tosi paljon inspiraatiota muista matkablogeista – kiva siis antaa välillä itsekin jotain takaisin 🙂

  • Reply Merja / Merjan matkassa 30.8.2021 at 15:41

    Iso-Melkutin on nimeltä tuttu, mutta muuta en siitä tiennytkään, joten kiitos tästä informatiivisesta jutusta 🙂 Kirkasvetiset järvet ovat upeita ja hienosti olit saanut puettua sanoiksi paikan parhaimmat puolet. Valitettavasti ruuhkaiset polut eivät ole minunkaan mieleeni, joten ehkä odotan retkeilybuumin tasaantumista. Onko tuolla siis muita reittejä kuin tuo Iso Melkuttimen kierto?

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 30.8.2021 at 15:56

      Kiva kuulla, että postaus oli informatiivinen ja antoi lisätietoa 🙂 Jonkun verran tuolla on muitakin (melko pitkiä) reittejä, kun katsoo tuota ensimmäistä kuvaa. En kuitenkaan sen tarkemmin niistä tiedä, sillä olen mennyt vain tämän rengasreitin 🙂

  • Reply Melissa Laitakari 30.8.2021 at 18:33

    On kyllä valtavan kaunista siellä. En ole koskaan ollut.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 31.8.2021 at 07:47

      Niinhän siellä on 🙂

  • Reply riitta reissaa 11.10.2021 at 17:01

    Tuonne on päästävä! On se vaan hienoa, miten läheltä pääkaupunkiseutua löytyy upeita, lähes eksoottisia luontokohteita.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.10.2021 at 21:57

      Suosittelen lämpimästi! On ehdottomasti käymisen arvoinen paikka 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka 13.10.2021 at 13:07

    Hyvä jos reitti on taajaan merkitty! Kesän kansallispuistokierroksella olimme kyllä silloin tällöin vähän hukassakin, kun seuraavaa merkkiä ei meinannut millään löytyä ja joskus piti varmuuden vuoksi palata takaisin edelliselle merkille ettei ihan reitti huku!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.10.2021 at 21:58

      Jep, melko usein olen itsekin hieman hukassa reittien suhteen, kun merkinnät ovat mitä ovat… Mutta täällä ainakin homma toimi moitteettomasti 🙂

    Leave a Reply