Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Kanta-Häme luontopolku Suomi

Onko Kynnysniemen lenkki kaiken hehkutuksen arvoinen?

29.3.2021

Uudet kotikonnut ovat tuoneet kaivattua piristystä erityisesti luontopolkujen ja uusien reittien muodossa. Siinä, missä Turun alueen pienimmätkin polut oppi kymmenen vuoden aikana tuntemaan kuin omat taskunsa, on täällä paljon uutta ihmeteltävää. Välillä oikein harmittaa, kun ei voi vaan joka päivä vaellella siellä täällä ja tutkiskella uusia paikkoja, sillä niin se vaan on, että työt haittaavat harrastusta.

Pari viikkoa sitten lähdin laajentamaan reviiriäni paljon kehutulle Pääjärven virkistysalueelle, josta löytyy useita eripituisia reittejä. Päädyin lopulta valitsemaan reilun neljän ja puolen kilometrin pituisen Kynnysniemen lenkin, sillä olin lukenut muista blogeista, että se olisi myös näin talvisaikaan loistava valinta paitsi näkymiensä myös kuntonsa puolesta.

Pääjärvi tuntui olevan täynnä positiivisia yllätyksiä. Ihan ensimmäiseksi hymyn huulille toivat hyvin auratut tiet sekä kompakti parkkipaikka, joka oli kerrankin merkattu niin, että opasteet näkyivät autoilijalle myös lumen alta. Jotenkin näiden vuosien aikana on tottunut siihen, että luontopolkuja saa pahimmillaan metsästää kissojen ja koirien kanssa ja suuntaa otetaan milloin auringosta tai tähtitaivaasta ja loppujen lopuksi on kuitenkin aivan sattumankauppaa, löytääkö koskaan paikalle. Tämän lisäksi parkkipaikat ovat usein vähän mitä ovat: niihin mahtuu yleensä vain pari kauppakassia, parkkipaikka on tehty pahimpaan pöpelikköön, johon ei puiden takia mahdua parkkeeraamaan tai sitten parkkipaikkaa ei yksinkertaisesti ole olemassakaan, ja joudut tekemään luovia ratkaisuja sekä rukoilemaan, ettei kukaan ole ryövännyt/naarmuttanu/hinauttanut kilpuriasi sillä aikaa, kun itse yritit rentoutua luonnossa.

Mutta kuten sanottua, Pääjärvi oli piristävä poikkeus sääntöön! Parkkipaikalta löytyi myös uudehko huussi ja selkeät viitoitukset. Polut olivat hyvin tallattuja myös näin talviaikaan, joten senkään suhteen ei ollut pelkoa eksymisestä. Lähdettyämme matkaan, meidän ei tarvinnut kävellä polkua alas montaakaan sataa metriä, kun jo tulimme Pääjärven rantaan. Sieltä löytyi myös reitin ensimmäinen tulentekopaikka. Koska vielä tässä vaiheessa oli energiaa kävellä pidemmällekin, jatkoimme matkaamme noin kilometrin verran seuraavalle (ja Kynnysniemen lenkin viimeiselle) taukopaikalle, eli niemen nokassa sijaitsevalle kauniille laavulle. Jos olisimme tienneet, että Kynnysniemen lenkki palaa samalle laavulle, olisimme varmasti jaksaneet jättää tauon paluumatkallekin. Mutta toisaalta, mikäpäs siellä oli istuskellessa auringonpaisteessa retkieväitä nauttien.

Laavulta matka jatkui monimuotoiseen maastoon: oli mäntykangasta nousuineen ja laskuineen sekä suoaluetta pitkospuineen. Varsinkin pitkospuilla sai olla varovainen, sillä lumen alta oli vaikea hahmottaa, mihin sitä jalkansa oikein laittaisi. Pari kertaa meinasinkin astua harhaan (, mutta tämä nyt ei varmasti ketään varsinaisesti yllätä, sillä olen aina jossain rähmälläni, haha), mutta selvisin onneksi säikähdyksellä.

Lähdimme hieman harhailemaan varsinaiselta reitiltä, sillä halusimme päästä näkemään Kynnysniemen sillan, joka yhdistää kaksi ohuen ohutta kannasta. Sillanylitys kuuluu virallisesti Pääjärven kiertoon, mutta hyvin onnistui harhailu meiltäkin. Virtauskohdassa jää oli jo paikoitellen sulanut, ja saimme ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun mäyrämummomme (, joka ei omista minkäänlaista eloonjäämisviettiä) halusi välttämättä lähteä tekemään lähempää tuttavuutta heikon jään kanssa. Onneksi sentään meistä kaksijalkaisista toisella (ei minulla) aivot toimivat, ja saimme mäyrinkäisen pelastettua ennen hyiseen veteen molskahtamista.

Aikamme harjumaisemia kierreltyämme, reitti palasi takaisin laavupaikalle ja sieltä toisen tulentekopaikan kautta parkkipaikalle. Reitin ainoa miinus oli ehdottomasti juuri tämä, että jouduimme talsimaan samaa polkua sekä tulo- että menomatkalla. Vaikkei kyseessä ollut todellakaan mikään pitkä osuus, itseäni jää ainakin aina hieman kaivertelemaan, jos reittiä mennään edestakaisin. Täytyy jatkossa tarkastaa kartasta, että rengasreitti on todella ympyrä, haha.

Mitkä siis olivat fiilikset reissun jälkeen? Olivatko Pääjärven virkistysalue ja erityisesti Kynnysniemen lenkki mielestäni kaiken lukemani hehkutuksen arvoisia? Rehellinen vastaus kai olisi, että joo ja ei. Kuten alussa mainitsin, parkkitilaa löytyi, reitit olivat hyvin merkattuja ja valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle kulkijalle sopiva reitti. Myös tulentekopaikat olivat siistejä ja hyvin varusteltuja, ja mietinkin, häiritsikö minua Pääjärven virkistysalueessa ehkä juuri se, että kaikki siellä oli niin kovin uutta ja persoonatonta. Olen selkeästi tottunut hieman rustiikkisempaan menoon, ja pidän siitä, että paikoissa näkyy eletty elämä ja ajan patina.

Pääjärven maisematkaan eivät varsinaisesti tehneet minuun vaikutusta: perus harjumaastoa nousuineen ja laskuineen, muttei mitään sen kummempaa. En tiedä, johtuuko se saaristossa vietetyistä vuosista, mutta huomaan usein kaipaavani retkilläni myrskyävää merta ja kallioita – ja näitä ei toden totta ollut Hämeenlinnan ja Lopen rajalla tarjolla, haha!

Entä menisinkö uudestaan? Kyllä varmaankin. Ainakin yö laavussa kiinnostelee, ja haluaisin päästä kokemaan myös Pääjärven kierron. Ehkäpä siis teen paluun näihin maisemiin uudelleen kesällä. Nähtäväksi jää, lumoaako Pääjärvi silloin minutkin.

haaste Matkustaminen Yleinen

Tätä et tiennyt – 10 matkailufaktaa minusta

24.3.2021

Unelmatrippi-blogin Jenni haastoi jo viime vuoden puolella matkabloggaajat kertomaan 10 matkailuaiheista faktaa itsestään. Koska tulen aina hieman jälkujunassa, ajattelin vihdoin itsekin tarttua haasteeseen ja pohtia, minkälainen matkaaja oikein olen. Alla siis muutamia sellaisia faktoja, joita ette (ehkä) vielä tienneet:

1. Hurahdin matkustamiseen oikeastaan vasta aikuisena

Reissasimme perheen kanssa jonkun verran myös ollessani lapsi. Esimerkiksi Kanariansaaret, naapurimaat ja Islanti tulivat jo lapsena tutuiksi. En kuitenkaan tuohon aikaan ollut kovinkaan kiinnostunut matkailusta ja koinkin sen aina pakollisena pahana, joka tarkoitti sitä, että joutuisin olemaan erossa hevosestani ja (talli)kavereistani. Vaikka reissuissa olikin aina kivaa, muistan silti lähinnä odottaneeni sitä, että pääsisin taas tallille, haha!

Innostuin matkustelusta vasta (hevosettomana) parikymppisenä. Yhtäkkiä olinkin hurjan kiinnostunut eri kulttuureista ja maista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Muistan, miten ensimmäisen aikuisena tehdyn ulkomaanmatkan jälkeen ei enää ollutkaan paluuta entiseen. Iski palava halu nähdä ja kokea mahdollisimman paljon! Hyvä, että matkalaukut oli purettu edelliseltä reissulta, kun uutta jo suunniteltiin…

2. Ostan reissuilta aina (vähintään) yhdet mahdollisimman karmivat sukat

Tämä hömelö tapa on lähtenyt aikoinaan liikkeelle siitä, kun sain kuulla perheeltäni kuittailua vähintäänkin erikoisista sukkavalinnoistani. Pukeudun muuten todella neutraaleihin sävyihin, mutta sukkien suhteen vedän helposti överiksi: jalasta löytyy kesät talvet nilkkasukat (välillä jopa niillä patikkareissuilla…), joiden väritys on usein jotain todella villiä ja psykedeelistä, ja kuosit vaihtelevat aurinkolasipäisistä hedelmistä tanssiviin ruumiinosiin.

Niinpä kun sitten seuraavan kerran lähdin reissuun ja törmäsin maailman rumimpiin sukkiin, päätin ostaa ne siskolleni tuliaisiksi. Hänen ilmeensä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kun pamautin sukkaparin hänen kätösiinsä – olinhan sentään intoillut tuovani hänelle maailman parhaan tuliaisen… Ja siitä se oikeastaan lähti: siinä missä muut perheet bongailevat kauniita koriste-esineitä, me etsimme mahdollisimman rumia ja epäkäytännöllisiä sukkia – ja vieläpä kotiutamme ne. Koska minä reissaan perheestämme eniten, siskoni sukkalaatikot pursuilevat mitä kummallisempia taideteoksia. Osa sukista (, kuten eräs tupsuilla vuorattu pari) on niin epäkäytännöllisiä, ettei niitä oikeastaan voi edes käyttää ja osa taas vaan niin kamalia, että täytyy pari kertaa miettiä, ennen kuin ne kehtaa kiskaista jalkaansa.

Karmivien sukkien lisäksi en kuitenkaan osta reissuilta koskaan muita tuliaisia tai matkamuistoja. En voi oikeastaan sietää koriste-esineitä omassa kodissani ja koen, että valokuvat (, joita sitten kertyykin helposti älytön määrä) riittävät mainiosti sekä itselle että muille.

3. Varaan harvoin yöpymisiä etukäteen – ja se saattaa toisinaan aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä

”Missä te yövytte?” ”Ei aavistustakaan!” Tuolta näyttää perus keskustelu vanhempieni tai kavereitteni kanssa hieman ennen reissuunlähtöä. En siis kovinkaan usein varaa reissuilleni yöpymisiä etukäteen. Sen sijaan saavun paikalle ja alan sitten miettiä, missä sitä yönsä viettäisi. Syy tähän on se, että harvoin jaksan olla yhdessä paikassa montaa päivää putkeen. Sen sijaan haluan liikkua, nähdä ja kokea asioita ympäri maata. Majoitusten varaamattomuus jättää minulle siis vapauden tulla ja mennä, miten itse haluan.

Saattaa kuulostaa ihanan vapaalta ja huolettomalta, mutta totuus on usein ihan toinen. Esimerkiksi Kroatiassa meinasimme joutua viettämään ensimmäisen yömme rannalla, sillä majapaikkoja ei yksinkertaisesti ollut pahimpaan sesonkiaikaan tarjolla. Onneksemme tutustuimme paikalliseen mummoon illan jo pimetessä ja pääsimme yöpymään hänen luokseen pariksi yöksi. Pidempään emme Splitin turistihelvetissä viihtyneet, vaan jatkoimme matkaamme Dubrovnikiin. Sielläkään meillä ei alunperin ollut majoitusta, mutta pääsimme mummelin ystävän luo asustelemaan. Huikea reissu, jota muistellessa voin edelleen todeta, että kannatti jättää hotellivaraukset etukäteen tekemättä, vaikka ensimmäinen päivä Kroatiassa olikin aikamoinen kokemus, kun raahasimme helteessä matkatavaroitamme ympäri kaupunkia ja yritimme epätoivoisesti löytää majapaikkaa.

4. Pakkaan matkoille aina viime tipassa

Huithapeli täällä moi! Siinä, missä saatan suunnitella lomaa ja sen sisältöä viikkokausia ennakkoon, olen umpisurkea pakkaaja. Monesti homma meneekin niin, että aloitan pakkaamisen noin puoli tuntia ennen kuin pitäisi istua autossa matkalla lentokentälle. Tässä vaiheessa stressitasot ovat yleensä aika korkeat ja saatan olla… Noh, hieman raskasta seuraa. Lisäksi viime hetken pakkaaminen aiheuttaa usein myös sen, että varsinkin road tripeille lähtee aina ihan liikaa tavaraa mukaan, kun vetelen hyllyjen sisältöjä suoraan rinkkaan sen kummempia miettimättä.

Voisikin helposti luulla, että rinkkaan tulee tällä taktiikalla tungettua kaikkea epäkäytännöllistä ja jotain tärkeää unohtuu, mutta näin ei ole ainakaan vielä (kopkop) tapahtunut. Monesti vannon (itselleni ja muille), että seuraavalla kerralla aloitan pakkaamisen ajoissa ja vältän ylimääräiset stressikiukut, mutta sitä surullisen kuuluisaa seuraavaa kertaa ei ole vieläkään tullut.

5. Syön reissuilla todella vähän ulkona, mutta rakastan ruokakaupoissa haahuilua

Reissatessa olen aina ollut todella huono kuluttamaan aikaani ravintoloissa ja olenkin viimeinen ihminen, jolta kannattaa kysellä ravintolasuosituksia. Kai sitä jotenkin kierolla tavalla ajattelee, että ravintolossa vietetty aika on pois seikkailuajasta. Tiedän, että monelle muulle matkailijalle erilaiset ruoka- ja ravintolakokemukset ovat tärkeä (ellei jopa tärkein) osuus matkustelusta, mutta minulle se ei ole koskaan tuntunut omalta. Paljon mieluummin tyydyn katukioskien valikoimaan tai käyn hakemassa kaupasta mukaan jotain sellaista, mitä voin kävellessäni puputtaa.

Siinä, missä ravintolat tulee usein kierrettyä kaukaa, viihdyn kuitenkin erittäin hyvin ruokakaupoissa. On hauskaa tutkailla, mitä kaikkea kohdemaan valikoimista löytyy sekä ennakkoluulottomasti testailla itselle vieraita tuotteita. Tykkään myös matkoilla valmistaa ainakin osan ruuistani itse, joten illallistarpeet tulee usein ostettua joko paikalliselta torilta tai ruokakaupasta.

6. En ole koskaan matkustanut yksin

Mietin usein, olenko jäänyt jostain paitsi, kun en ole koskaan matkustanut yksin. Jossain vaiheessa koin, etten oikeastaan edes ole kunnon matkaaja, koska olen aina kierrellyt maailmaa joko puolisoni tai ystävieni kanssa. Hölmöjä ajatuksia, tiedän.

Toisaalta taas ajattelen, että yksi reissujen parhaista puolista on se, kun ne pääsee jakamaan matkakumppanin kanssa. On niin hirveän vaikeaa yrittää selittää jollekin ei-matkassa-mukana-olleelle, miten jännittävää oli eksyä Norjan vuonoille, ajaa ryöstäjiä karkuun Latviassa tai istua umpihumalaisen kapteenin kyydissä pienessä veneessä Kroatiassa, kun jättimäinen risteilijä lähestyi meitä sumutorvi soiden. Vaikka kuinka käytän sanallista osaamistani ja esittelen reissussa otettuja kuvia, ei se kuitenkaan ikinä ole sama asia.

7. Minulla on maailman surkein suuntavaisto, mutta eksyminen vieraissa paikoissa ei oikeastaan edes haittaa

Heh, olen todella huono suunnistamaan sekä metsässä että kaupungissa ja kuulenkin tästä usein kuittailua kavereiltani. Ei siis ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen reissuillani lähtenyt kävelemään tai ajelemaan väärään suuntaan ja päätynyt lopulta aivan toiseen paikkaan kuin mihin aluksi oli tarkoitus mennä. Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin itse usein sitä mieltä, että osaan suunnistaa pisteestä A pisteeseen B, joten mielelläni johdatan myös koko joukkoa väärään suuntaan… On hurjan noloa puolen tunnin marssin jälkeen todeta, että olemme (meikäläisen johtamana) kulkeneet kilometritolkulla väärään suuntaan.

Vaikka eksyminen ja epämääräinen siirtyily sinne ja tänne saattavatkin ärsyttää matkakumppaneitani, en jaksa itse ottaa stressiä asiasta. Useimmiten nimittäin päädyn johonkin mielenkiintoiseen (, tosin ”väärään”) paikkaan ja saatan löytää sivukujilta kaukana keskustasta niin sanottuja piilotettuja helmiä, joihin en ehkä muuten olisi koskaan törmännyt.

8. En ole koskaan ollut pakettimatkalla

Omatoimimatkat best! En ole koskaan ollut pakettimatkalla, enkä myöskään usko sellaiselle koskaan eksyväni. Minulla on liian kova tahto päästä nuuskamuikkustelemaan ja maalailemaan taivaanrantoja, etten halua lomilla olla sidoksissa (lentojen lisäksi) aikaan tai paikkaan. Lisäksi minulla on huono tapa lähteä aina innokkaasti laajentamaan reviiriäni naapurikaupunkeihin tai -maihin, joten parempi vaan, ettei ole esimerkiksi yhtä tiettyä hotellia rasitteena.

9. Lapsuustraumojen takia puhun sujuvammin ruotsia, saksaa ja viroa kuin englantia

Ai että, lapsuuden traumat kulkevat mukana vieläkin! Ala-asteen englanninopettajan lempipuuhaa oli karttakepillä sormille näpäyttely, julkinen nolaaminen (tunnin huonoiten ääntänyt pääsi luokan eteen esittelemään taitojaan) ja ylipäätään jatkuva pelottelu milloin milläkin asialla. Tämä aiheutti luonnollisesti sen, että englannin opiskelu ei kauheasti napannut ja tunneilta päällimmäisinä jäivät mieleen vain pelko ja ahdistus… Vaikka ala-asteajoista on jo aikaa, huomaan edelleen pelkääväni, että joku nauraa ääntämiselleni, jos puhun englantia. Ymmärrän kieltä loistavasti, mutta ääneen puhuminen on vieläkin haastavaa mielen haamujen takia.

Siinä missä englannin puhuminen aiheuttaa ahdistusta, ruotsi, saksa ja viro taas sujuvat varsin mallikkaasti ja tykkään käyttää kaikkia kieliä. Saksaa on tullut opiskeltua ala-asteelta alkaen, kun taas ruotsin ja viron tärkeimmät opit olen varmasti saanut vapaa-ajalta (, vaikka molempia on toki tullut opiskeltuakin).

10. Treeni on tehnyt tehtävänsä – nukun helposti missä tahansa

Olen jo lapsesta asti harjoitellut nukkumista milloin missäkin: olohuoneen lattialla, saunassa, takapihalla, mökin rappusilla, laivan käytävillä… En nimittäin ikinä halunnut tulla sellaiseksi aikuiseksi, joka ei nuku missään muualla niin hyvin kuin kotonaan. Muistan lapsuudessa, miten vanhempani olivat aina innoissaan päästessään omaan sänkyyn nukkumaan reissujen päätteeksi, ja silloin jo päätin, että tuollaista minusta ei ainakaan tule. Ja hyvin on päätös pitänyt! Nukahdan helposti oikeastaan missä tahansa, enkä nukahdettuani herää ennen herätyskelloa – aivan sama, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen myös mestari nukkumaan epämääräisellä mutkalla, joten pienempikään nukkumatila tai outo asento eivät haittaa!


10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.
  • Toivottavasti haasteen myötä saadaan lukea paljon erilaisia matkailufaktajuttuja!
Himos Raha Suomi

Paljonko Himos-viikonlopusta sai pulittaa?

18.3.2021

Vielä pari viikkoa sitten kuuluin niihin harvoihin(?) eteläsuomalaisiin, jotka eivät ole ikinä käyneet Himoksella. En ole koskaan aiemmin kokenut talvista mökkireissua isolla kaveriporukalla tai kesäistä festariviikonloppua kyseisessä paikassa. Vaikken koekaan jääneeni mistään paitsi, päätimme kuitenkin kaveripariskunnan kanssa suunnata Himokselle viikonlopuksi ulkoilemaan. Tarkoitus oli viettää mahdollisimman monta tuntia päivästä rinteissä ja hiihtoladuilla (ja vältellä muita ihmisiä). Ja hyvin me siinä onnistuimmekin.

Kuten aina ennenkin, päätin tehdä Himoksen reissusta oman budjettipostauksensa. Olisi kiva kuulla, minkälaisia fiiliksiä tämä teissä herättää. Itse olin alkuun sitä mieltä, että melko vähällä selvittiin, mutta kun vertasin summaa esimerkiksi Norjan reissuun, en ollutkaan enää niin varma… Mitä mieltä te olette?

Polttoaine: 50 euroa

Heitettiin tankkiin viidelläkympillä dieseliä menomatkalla. Hyvin päästiin vielä takaisin ja seuraavana päivänä töihinkin. En siis osaa eurolleen (saati sentilleen) sanoa, miten paljon tästä pitäisi pitäisi laskea reissubudjettiin.

Majoitus: 100 euroa / henkilö

Majoituin Holiday Clubin neljän hengen Villas-huoneistossa yhdessä mieheni, koiruuteni ja kaveripariskuntamme kanssa. Olimme perjantaina paikalla heti neljältä, kun avaimen sai noutaa ja lähdimme kotimatkalle sunnuntaina yhdeltätoista, kun avaimet piti palauttaa. Huoneisto oli erittäin kiva! Makuuhuoneista oli suora näkymä rinteille ja suuri terassi (, jossa pärjäsi pakkasillakin) oli iso plussa! Ainoa miinus tulee pikkuruisesta olohuoneesta, jossa ei ollut kaikille istumapaikkoja. Tosin suurimman osan ajasta vietimme ulkona, joten ihan hyvin pärjättiin. Koiramaksu: 35 euroa

Päätin raahata Dodon mukaan viikonlopun rientoihin. Vaikkei mäyrä luonteelleen tyypillisenä varsinaisesti hihkunut innosta (uuteen ympäristöön tutustumisen sijaan se linnoittautui perjantaina sohvalle takan eteen, eikä poistunut siitä kuin pakotettuna nopeasti pissalle päivien aikana) ei myöskään varsinaisesta kotiinlähdön riemusta voi tämän karvanavan kohdalla puhua – se olisi enemmän kuin mielellään halunnut jäädä Himokselle asumaan.

Mutta taas tuli todettua, että mäyrinkäisen kanssa reissaaminen on todella helppoa: neiti on kaikkialla kuin kotonaan, eikä se jaksa reagoida uuteen ympäristöön tai ääniin mitenkään. Kunhan on alamaisia, ruokaa ja lämpöä (sekä pehmeä sohva ja grillimakkaraa) tarjolla, mäyrä on erittäin tyytyväinen.

Aktiviteetit: 82,85 euroa / henkilö

Summa sisältää sekä päivän hissilipun + latauskortin (47,85 euroa) laskettelurinteeseen että suksivuokran koko viikonlopulle (35 euroa). Ei mielestäni paha ollenkaan? Varsinkaan tuo suksivuokra. En tiedä, mikä moka vuokraamossa kävi, sillä saimme sukset koko viikonlopuksi yhden vuokrapäivän hinnalla.

Ruoka: 20 euroa / henkilö

Olimme sopineet, että tekisimme kaikki ruuat huoneistossa, ja porukkamme kokki oli suunnitellut viikonlopun menun etukäteen. Listalta löytyi täyttävät aamu- ja iltapalat sekä maukkaat lounaat ja päivälliset. Menimme rehellisellä mättölinjalla, sillä listalta löytyi muun muassa tortillaa ja nachopeltiä. Nälkää ei tarvinnut kokea, ja olinkin hieman yllättynyt, miten hyvin parillakympillä söi viikonlopun aikana. Saman summan olisi saanut tuhlattua yhdellä kertaa johonkin halpaan ravintolaan. Silkkaa säästöä siis, haha.

YHTEENSÄ: 262,85  EUROA / HENKILÖ

Onhan se iso summa viikonlopulta, varsinkin jos vertaa normaaliin kotiviikonloppuun. Mutta toisaalta oli erittäin tervetullutta vaihtelua päästä pois ikuiselta kotitoimistolta ja ulkoilla koko viikonloppu kavereiden kanssa. Eli kai tuon summan olisi voinut huonomminkin käyttää? Vaikkei Himos itsessään paikkana juuri sytyttänyt (kamera ei laulanut viikonlopun aikana käytännössä ollenkaan), oli kaikenlainen touhuaminen porukassa kuitenkin todella kivaa. Puhuimme, että täytyy useammin ottaa tällaisia (edes) viikonlopun karkureissuja jonnekin!

Ps. Alla mestariotos meikäläisestä hiihtämässä jätesäkki selässä! Meidän piti siis hiihtää vuokraamosta takaisin mökille, mutta olimme unohtaneet ottaa kenkäkassin mukaan. Vuokraamosta saatiin kuitenkin jätesäkki matkaan ja (muotitietoisina) tehtiin siitä tuollainen tyylikäs reppu.

Lappi Raha Saariselkä vinkit

Mitä tehdä Saariselällä? Vinkit joka budjetille

14.3.2021

Ilmaiseksi

Ulkoile Urho Kekkosen kansallispuistossa

Löytyykö täältä muita kansallispuistobongareita tai innokkaita ulkona liikkujia? Urho Kekkosen kansallispuistosta löytyy merkittyjä reittejä 200 kilometrin verran, joten ainakin on varaa, mistä valita. Saariselän lähtöportilta pääsee kätevästi esimerkiksi Aurorapolulle tai Iisakkipään kierrokselle. Aurorapolun varresta löytyy näyttävä Auroran tupa, jollaiseen ei ihan jokaisessa kansallispuistossa törmääkään. Jos olet jalan liikkeellä, ennen matkaan lähtemistä kannattaa varmistaa, mitkä reiteistä ovat talviaikaan sallittuja myös kävelijöille. Hiihtäen tai lumikenkäillen valikoima on talvella todella laaja.

Vieraile laavuilla (ja nappaa kuva kuukkelin kanssa)

Saariselältä löytyy monia laavupaikkoja, joissa voi käydä paistamassa makkaraa tai syömässä muita retkieväitä. Piipahdus laavulla on helppo yhdistää esimerkiksi lumikenkä- tai hiihtolenkin yhteyteen. Jos oikein hyvä tuuri käy, laavulla voi päästä nappaamaan myös legendaarisen kuukkelikuvan (olette varmaan kaikki törmänneet kuviin, joissa ollaan käsi pitkänä ja kuukkeli laskeutuu nappaamaan pähkinän kädestä). Mekin yritimme saada ikuistettua kuukkelikuvaa ja suuntasimme sitä varten Sivakkaojan laavulle, jonka piti olla takuuvarma kuukkelijahtia ajatellen. Useamman tunnin odottelusta huolimatta emme kuitenkaan onnistuneet näkemään ainoatakaan lintua…

Bongaa revontulia

Minulla oli kaksi kuvahaavetta Saariselälle; saada napsaistua otokset kuukkelista ja revontulista. Kumpikaan ei valitettavasti toteutunut, mikä kieltämättä jäi hieman kaihertamaan mieltä… Revontulijahtia ajatellen haluaisin vinkata muutaman apusivuston: Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy kartta, missä Suomen kartalle on havainnollistettu väripallojen avulla revontulien todennäköisyyttä. Koska epäilin, etten jaksaisi kytätä Ilmatieteen laitoksen sivuja kovinkaan intensiivisesti, tilasin Auroras Now! -sivustolta revontulihälytykset suoraan sähköpostiini. Tammikuinen Saarisellkä-viikko oli revontulien suhteen aivan kuollut, eikä ilmoituksia ole sen jälkeenkään kilahtanut sähköpostiin kuin muutama hassu.

Lähde hiihtämään

Vaikka meiltä jäikin hiihtoreissut tekemättä armottoman pakkasen ja hieman liian täyteen ahdetun aikataulun takia, haluan ehdottomasti vinkata Saariselän hiihtomahdollisuuksista. Hyväkuntoisia latuja oli (ainakin kävelytieltä tarkasteltuna) kilometrikaupalla, eikä ainakaan tammikuussa tarvinnut olla huolissaan ruuhkista. Saariselältä löytyy noin 30 kilometrin verran valaistuja latuja, joten hiihto onnistuu loistavasti myös ilta-aikaan. Tämän linkin takaa löytyy kätevästi ladunvarsien kahvilat ja ravintolat sekä taukopaikat ja kuvakohteet.

Pikkurahalla (1-99 euroa / henkilö)

Suuntaa Saamelaiskeskus ja luontomuseo Siidaan: 10 euroa / henkilö

Saariselältä on (ainakin autolliselle) helppo tehdä päiväretki Saamelaiskeskus ja luontomuseo Siidaan, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Saariselän keskustasta. Siidasta löytyy pysyvien näyttelyiden (perusnäyttely, Siidan ulkomuseo ja Kolttien perinnetalon näyttely) lisäksi usea vaihtuva näyttely, joiden aiheet kertovat saamelaisuudesta laidasta laitaan. Esimerkiksi vuonna 2021 vaihtuvat näyttelyt käsittelevät muun muasssa käsitöitä ja saamelaisia seremonioita. Näyttelyiden ja luontokeskuksen lisäksi Siidasta löytyy myös ravintola ja Sarrit sekä Siida Shop. Siidaan, sen aukioloaikoihin ja pääsylippuihin pääset tutustumaan keskuksen omilla nettisivuilla.

Pulahda avantoon: 13-25 euroa / henkilö

Mitä olisikaan Lapin reissu ilman avantouintia? Löysin muutaman avantouintipaikan Saariselältä: Laanilan kievarin, Kiilopään ja Wildernes Hotel Muotkan. Halvimmalla avantoon pääsee Kiilopäässä, jossa savusaunan yhteydessä voi pulahtaa Kiilopuroon uimaan. Yleisiä tunnin saunavuoroja (max 6 hlöä) järjestetään tiistaista perjantaihin kello 15-20.

Lillu kylpylässä: 20 euroa / henkilö

Mikäli avantouinti kuulostaa liian hyiseltä, voi Saariselällä suunnata myös kylpylään. Keskustasta löytyy Holiday Club Saariselkä, joka tuskin kummempia esittelyjä kaipaa. Uinnin lisäksi tarjolla on myös monenlaisia hoitoja ja hemmotteluja, joten jos lomallaan kaipaa totaalista rentoutumista, kylpylä saattaisi olla oikea osoite.

Viiletä Euroopan pisimmässä pulkkamäessä: 31 euroa / henkilö

Saariselältä löytyy Euroopan pisin pulkkamäki, jossa pääsee ottamaan ihan kivat vauhdit (parhaimmillaan jopa 50 km / h)! Kahden tunnin pulkkailu ilman opastusta maksaa 31 euroa. Suosittelen lämpimästi lipun ostoa, sillä se oikeuttaa kivan isoon pulkkaan (, johon tälläinen jättipyllykin mahtui hyvin kyytiin) ja tuolihissikuljetukseen. Pulkkamäki ei  todellakaan ole mikään helpoin saatika nopein kiivetä ylös, joten oli ihan kiva päästä huipulle hissillä. Liput pääsee varaamaan etukäteen täältä.

Laskettele pastellitaivaan alla: alkaen 37 euroa / henkilö

Saariselällä on luonnollisesti myös laskettelumahdollisuus kaiken tasoisille laskijoille, sillä rinteitä on tarjolla vihreistä mustiin asti. Kaikkiaan paikasta löytyy 15 rinnettä (, joista 10 on valaistuja) ja kuusi hissiä. Laskettelurinteet jakautuvat kahdelle tunturille (Iisakkipää ja Kaunispää) ja pisin rinne on 2000 metriä pitkä.

Meillä kävi laskettelun osalta tosi huono tuuri, sillä koko viikko oli niin kylmää, että nekin vähäiset rinteet, jotka koronasta johtuen olivat normaalisti auki, pysyivät nyt suljettuina. Tyhjät, paikoillaan olevat hissit näyttivät auringonlaskussa jotenkin aavemaisilta, joten olihan niitä pakko käydä kuvaamassa, vaikkei paikka muuten ollutkaan auki.

Tekemistä isommalla budjetilla ( >100 euroa/ henkilö)

Koe Lapin luonto ratsain: 100 euroa / henkilö / 2 tuntia

Ratsastusreissu löytyi to do -listaltamme, mutta harmillisesti jätimme sen toteuttamatta. Olemme mieheni kanssa niin eritasoisia ratsastajia (toinen ratsastanut koko ikänsä, toinen ei koskaan), joten olisi ollut sula mahdottomuus löytää meille molemmille sopiva ja mieluinen ratsastusretki. Pakko myöntää, että lähes koko ikäni ilmaiseksi maastoilleena 100 euron hinta tuntui hieman kovalta. Mikäli tuntureissa ratsastelu kuitenkin kiehtoo, esimerkiksi täältä löytyy monenlaisia ratsastusvaihtoehtoja.

Vuokraa moottorikelkka ja lähde seikkailemaan: 130 euroa / 3 tuntia

Pitkän pohdinnan ja erinäisten vertailujen jälkeen päädyimme moottorikelkkasafarin sijaan vuokraamaan moottorikelkan ihan vain omaan ajoon. Safareissa meitä ahdisti se, että neljän tunnin safari saattoi sisältää vain tunnin verran ajoa ja suurin osa ajasta meni joko ylimääräiseen säätöön ja/tai ruokailuun. Saariselän Nesteeltä löytyi kiva kelkkavuokraamo, jota voin lämpimästi suositella jokaiselle. Vuokrahinnat olivat kohtuulliset, kassalta sai hyvän kelkkailukartan ja huoltoaseman takahuoneessa meidät puettiin erittäin lämpimästi. Kannattaa muuten uskoa, jos paikalliset sanovat, että olet pukeutunut liian kevyesti. Omilla varusteilla olisin varmasti jäätynyt, mutta onneksi Nesteen omistaja ”pakkopuki” minut kunnolla ennen lähtöä.

Huom! Metsähallituksen moottorikelkkaurat ovat maksullisia, epävirallisia reittejä, joilla ajamiseen kelkkailijan tulee hankkia uralupa  (9 e / 3 h, 15 e / vrk tai 30 e / vko). Luvan voi tilata näppärästi puhelimeen tai käydä hakemassa Metsähallituksen palvelupiste Kiehisestä.

Seikkaile husky-, poro- tai moottorikelkkasafarilla

Saariselällä on tarjolla monenlaisia safareita, huskyista ja poroista moottorikelkkoihin. Olemme itse enemmän omatoimimatkailun ystäviä, joten nämä jäivät meiltä kokematta. Tuntui hassulta, miten kaikkien safarien yhteyteen oli tungettu ruokailuja ja illanviettoja – me kun olisimme vain halunneet ajaa täysillä ympäriinsä, haha. Poroilla tosin ei taida kovin kovaa päästä, mutta kuitenkin. Selaillessamme safaritarjontaa huomasin myös koko ajan pohtivani sitä, että (mikäli sattuisin tällaiselle ”eläinsafarille ilmoittautumaan), miten ihmeessä sitä erottaa vastuullisen toimijan vastuuttomasta? Mistä tiedän, että kannan rahani paikkaan, josta eläimistä varmasti huolehditaan erinomaisesti? Eihän kenenkään nettisivuilla lue, että ”potkimme koiriamme tai laiminlyömme porojemme hoidon”.

Muutamasta Saariselän paikasta luin etukäteen sen verran, että ihmisoikeusasiat eivät siellä ilmeisesti olleet ihan kunnossa. Tällaisen kohdalla oli helppo äänestää jaloillaan. Mutta entäpäs ne eläimet..?


Siinäpä ne olivat, meikäläisen 12 vinkkiä Saariselälle! Onko teillä jotain lisättävää listalle?