Suomen suurin matkablogiyhteisö
kansallispuisto luontopolku Suomi vaellus

Tapahtui Torronsuolla – Suomen syvimmällä suolla

12.5.2020

Hassua, miten joitain asioita oppii arvostamaan vasta aikuisena. Kuten sitä, että pääsee patikoimaan pitkospuita pitkin tai sitä, että suon yllä leijuvan hiljaisuuden rikkoo vain korpin raakunta. Tarvittiin kasvukipuja ja useita vuosia, jotta oppi näkemään, miten hienoja rauhoittumispaikkoja ja mielettömiä maisemia lapsuudenkodin lähiympäristö kätkeekään sisäänsä.

Baltian road trip -postausten väliin halusin tulla kertomaan teille äitienpäiväviikonlopusta, josta vietimme yhden päivän Torronsuon kansallispuistossa Tammelassa. Lähdimme aikaisin liikkeelle, vaikka lämpömittari oli hädin tuskin plussan puolella. Reissuseurana minulla olivat elämäni tärkeimmät naiset eli äitini ja siskoni. Aurinko paistoi koko päivän ja pisamat naamalla tuntuivat lisääntyvän samaa tahtia suolla vietettyjen tuntien kanssa. Auringon kiivetessä yhä ylemmäs, saatoin luopua ensin pipostani ja hieman myöhemmin takistani.

Kevään lämpö onnistuu aina yllättämään pitkän talven jälkeen.

Lähdimme matkaan hurjan varmoina siitä, mitä halusimme ja minne olimme menossa. Emme malttaneet lukea opasteita tai varoituskylttejä, vaan lähdimme matkaan avoimin mielin. Seikkailija-asennetta tarvittiin heti Torroon vievillä pitkospuilla, sillä ne olivat paikoitellen kurjassa kunnossa: joissain kohdin pitkospuut olivat katkenneet kokonaan ja matkaa jatkaakseen joutui loikkimaan jäljellä olevien puunkappaleiden päällä. Osa pitkospuista taas oli irti jommasta kummasta päästä, ja niillä astellessaan sai olla tarkkana, etteivät kengät yhtäkkiä uponneet kosteaan rahkasammaleeseen.

Olin haaveillut näkeväni suolla lempilintujani kurkia, mutta pieneksi pettymykseksi peippospariskunta sekä yksinäinen, mutta sitäkin äänekkäämpi korppi jäivät reissun ainoiksi lintuhavainnoiksi. Muuten suo tuntui vilisevän elämää: hennosti tuoksuvien suopursujen yllä lenteli vuoron perään nokkosperhosia ja tokkuraisen oloisia mehiläisiä, jotka selkeästi tuntuivat olevan hieman eksyksissä. Myös leppäkertut tuntuivat löytäneen tiensä Torronsuolle ja paikoitellen niitä oli jopa niin paljon, että sai kulkea varpaillaan, jotta välttyi liiskaamasta niitä. Huutelinkin aina takana tulijoille varoitushuutoja, jos pitkospuilla näkyi pieniä punamustia ystäviä. Toivoin näkeväni myös sisiliskoja, sillä mielestäni ne ja suomaisemat kuuluvat yhteen. Oikeastaan halusin sitä niin paljon, että loppumatkasta olinkin sitten muka näkevinäni ruskean hännän vilahtavan pitkospuiden alle.

 
Helsingin Sanomat julkaisi juuri samana lauantaipäivänä jutun Torronsuosta. Jännitimme hieman sitä, minkälaisen yleisöryntäyksen se saisi aikaan; muutenkin tuntuu, että monissa luontokohteissa on jo valmiiksi ruuhkaa koronan takia. Onneksemme me ehdimme kuitenkin saada rauhallisen luontokokemuksemme, eikä pitkospuilla ainakaan Torron reitillä ollut ruuhkaa. Ainoa selkeästi suositumpi paikka koko reitillä oli parkkipaikan viereisen lintutornin läheisyydessä, jonne monet lapsiperheet olivat jääneet evästauolle. Myös lintutornissa oli ruuhkaa, ja omaa kiipeämisvuoroaan sai odotella jonkin aikaa. Odottaminen kuitenkin kannatti, sillä tornista aukesi huikeat näkymät suon yli. Oli mielenkiintoista katsella kuljettua reittiä lintuperspektiivistä, vaikka jalkojen alla niiaavat laudat hieman häiritsivätkin keskittymistä.

Meidän ei myöskään aamuvarhaisella saapuessamme tarvinnut stressata parkkipaikasta, mutta takaisin lähtiessä peruutustaitomme laitettiin koetukselle, kun yritimme pujotella täyteen ahdetulla parkkipaikalla. Jos siis suunnitelmissa on suunnata Torronsuolle, kannattaa varsinkin viikonloppuna olla ajoissa liikenteessä.

Reissun suurin oivallus tapahtui kuitenkin jossain suopursuryteikköjen ja kitukasvuisten mäntyjen välimaastossa. Tuntui lohdulliselta yhtäkkiä tajuta, että siinä missä vielä muutamia vuosia sitten olin ehkä hieman häpeillytkin sitä, miten tärkä elementti luonto minulle on, saatoin nyt ylpeänä sanoa, että oman hyvinvointini ja pään nollaamisen takia minun on päästävä metsään tai meren ääreen rauhoittumaan. On kivaa vanheta tarpeeksi, jotta tajuaa, että on ihan okei sanoa ettei ehdi kissanristiäisiin, sillä on suunnitellut viikonlopulle patikkareissun tai että öinen veneretki kiinnostaa jokirantaviinittelyä enemmän.

Innostuin tästä oivalluksesta niin paljon, että kotiin päästyäni aloin tutkia tarjolla olevaa telttavalikoimaa. Ihan vaan siksi, koska päätin, että tänä kesänä teen paljon kivoja juttuja ja nukun mahdollisimman monta yötä liikuteltavassa kesäkodissa!

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 13.5.2020 at 16:52

    Torronsuo on kyllä hieno kohde. Kannattaa myös käydä viereisessä Liesjärven kansallispuistossa, myös se on todella kiva https://www.matkallamissamilloinkin.com/liesjarven-kansallispuisto-satumainen-sammalmetsa-kanta-hameessa/

    Kurkia en ole itsekään Torronsuolla nähnyt, mutta läheisillä pelloilla niitä näkee usein.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 15.5.2020 at 20:37

      Kävin kurkkaamassa postauksesi – kiitos vinkistä 🙂 Täytyy ehdottomasti suunnata myös Liesjärven kansallispuistoon, kun sielläpäin tulee taas liikuttua!

  • Reply riitta reissaa 14.5.2020 at 12:44

    Olipa kiva perhepostaus! Harmi, että kurjet jäivät bongaamatta, mutta muuten luonto tarjoili hienosti antimiaan.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 15.5.2020 at 20:35

      Perhereissut ovat parhautta! Ja onneksi kurkia on tullut muuten bongailtua tänä keväänä ihan kiitettävästi, niin ei jäänyt niin paljoa (eipä!) harmittamaan 😀

  • Reply Pirkko / Meriharakka 15.5.2020 at 18:52

    Torronsuo taitaa ainakin eteläsuomalaisissa blogeissa olla yksi suosituimpia luontoaiheita!
    Luontopolut ovatkin ahkerassa käytössä tänä keväänä ja usein metsissä onkin tilaa. Suo ja pitkospuut voikin olla vähän haastavampi ainakin tilanteissa, jos joku tulee vastaan … hmm …

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 15.5.2020 at 20:39

      Jep, Torronsuo tuntuu vilahtelevan tosi monissa blogeissa ja Instagram-feedeissä – enkä kyllä ihmettele! Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka 🙂

  • Reply Taina / Seikkailupyöräilijä 17.5.2020 at 23:23

    Mahtavaa, jos retki inspiroi teltan ostoon! Ulkona nukkuminen on vaan niin parasta. Toivon oikein ihanaa retkeilykesää!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 20.5.2020 at 01:12

      Heh, täällä mä vielä tuskailen kaiken tarjonnan keskellä. En tiennyt, että teltan osto voi olla näin vaikeaa… Ja jep, ulkona nukuttuja öitä odotellessa!

  • Reply Merja / Merjan matkassa 18.5.2020 at 18:02

    Kivasti kirjoitettu juttu! Tyttäreni asuu Torronsuon lähellä ja meillä on ollut ajatuksena mennä sinne patikoimaan. Ollaan kuitenkin päädytty lähipoluille, jotka eivät nekään niin tuttuja ole olleet. Harmillista kuulla pitkospuiden huonosta kunnosta.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 20.5.2020 at 01:13

      Kiitos Merja 🙂 Onko sulla vinkata jotain hyviä lähipolkuja Torronsuon lähettyviltä? Kiinnostaisi itseänikin 🙂

      Ja mitä tulee pitkospuihin, niin niitä oltiin tosiaan jo uudistamassa. Tarkemmasta aikataulusta en kyllä osaa sanoa 😀

  • Reply Terhi 19.5.2020 at 19:33

    Torronsuo tuntuu olevan suosittu kohde, itsekin siellä käväisin huhtikuussa. Yöllä oli satanut lunta ja lintutorniin kiivetessämme tuuli niin kovaa, että piposta sai pitää kiinni. Sää olisi siis voinut olla parempikin.
    P.S. Kurkia ei näkynyt.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 20.5.2020 at 01:15

      Joo, Torronsuo tuntuu vilahtelevan tiuhaan erilaisissa blogeissa ja Insta-feedissä. Enkä kyllä ihmettele yhtään, sen verran hieno paikka se on! 🙂

      Hyvä tietää, etten ole ainoa ”onneton”, joka ei ole kurkia onnistunut bongaamaan 😉

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta 20.5.2020 at 21:05

    Kivasti kirjoitettu postaus😊 Tämä kyllä vaikuttaa niin uniikilta paikalta, täytyy suunnata kyllä ehdottomasti joku päivä tuonne.
    Ihanaa, että saitte nauttia luonnosta ja parhaasta naisseurastanne <3

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 23.5.2020 at 11:11

      Kiitos Emilia 🙂 Ja kannattaa ehdottomasti suunnata tuonne, jos vaan mahdollisuus tulee!

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA 23.5.2020 at 11:21

    En ole itse vielä kovin lämmennyt pitkospuilla kävelyyn, mutta erilaisissa puistoissa ja esim. Koitelin koskella (Oulussa) missä on kunnon kävelypolut tehty on kiva käydä kävelyllä 😀 Kurjista puheenollen, niin olihan kevätmuuton aikoihin upea näky, kun Liminganlahden pelloilla oli satoja kurkia.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 23.5.2020 at 20:11

      Heh, mä taas rakastan pitkospuita ja voisin talsia niitä loputtomiin! 😀 Ja voi että, täytyy siis ensi keväänä suunnata Liminganlahdelle ihailemaan kurkien tanssia!

  • Reply Kohteena maailma / Rami 24.5.2020 at 02:03

    Itse köyn Torronsuolla kerran vuodessa ja aina yhtä hienoa retkeillä siellä. Varsinkin nyt, kun pitkospuut kiertävät koko rengasreitin kansallispuiston alueella eikä tarvitse enää maantietä pitkin kävellä.

  • Leave a Reply