Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Keila Paldiski Türisalu Viro

Autolla Virossa: Paldiski, Keila ja Türisalu

15.2.2019

PALDISKINNIEMEN SORTUMA

Yksi reissumme odotetuimmista nähtävyyksistä oli ehdottomasti Pakrinniemen eli Paldiskinniemen sortuma. Sortumalta on hulppeat maisemat merelle ja kalliot ovat itsessään jo todella kauniita. Jalkoihin saa kuitenkin tuijotella ja askeleitaan miettiä melko tarkasti, sillä kalliot ovat äkkijyrkkiä ja maasto muutenkin epätasaista ja reikäistä._DSC3438Paikasta vaarallisen tekeekin juuri se, että kalliot voivat sortua periaatteessa milloin vain. Maaliskuussa vuonna 2008 kymmenien metrien levyinen siivu rantakalliota romahti yllättäen mereen. Pelko maan sortumisesta uudelleen on edelleen olemassa, sillä kallioon jäi todella suuret halkeamat. Toistaiseksi muita sortumia ei kuitenkaan ole ollut. _DSC3437
_DSC3447
_DSC3443
_DSC3435

TÜRISALU   PANK 

_DSC3532
Türisalu pankissa pysähdyimme vain sen verran, että sain muutaman kuvan otettua. Jälleen kerran upeita maisemia – ja kauhea tuuli. Tunnelma hieman latistui, kun mieheni kertoi, että juuri näillä kielekkeillä moni päätyy päättämään päivänsä: kielekkeiltä sekä hypätään itse että ajetaan auton kanssa alas…

KEILAN SILTA JA PUTOUKSET

_DSC3503Keilaan eksyimme hieman vahingossa, sillä se ei ollut listallamme. Miehenki kuitenkin muisti kesken ajon, että Keilasta löytyy paitsi hienot putoukset myös kuuluisa silta. Ei siis tarvinnut miettiä kahta kertaa, pysähdymmekö!
_DSC3509
_DSC3520Keilan silta oli ennen täynnä rakastavaisten siihen kiinnittämiä lemmenlukkoja. Lukkoja alkoi kuitenkin olla niin paljon, ettei silta enää kestänyt alati kasvavaa kuormaa, joten ne piti lopulta irrottaa kokonaan.

Rakastavaisia ei kuitenkaan unohdettu, sillä sillan läheisyyteen rakennettiin sekä ristikkoseinä että kaksi metallista sydäntä, joihin lukkoja on voinut sillan siivoamisen jälkeen kiinnittää. Kaikkia alkuperäislukkoja ei jostain syystä siirretty automaattisesti uusiin pidikkeisiin, joten alkuperäisten lukkojen määrää on mahdoton enää edes arvioida.
_DSC3526_DSC3528

Kopli Viro

Rikollisten Kopli

13.2.2019

Aloitan Viron postaukset kertomalla Koplista, varmasti Tallinnan yhdestä huonomaineisimmasta asuinalueesta. Tämä oli Viron listani ykkösenä, vaikka jouduinkin hieman houkuttelemaan matkakumppaniani ennen kuin hän lämpesi idealleni.

Koplin huono maine juontaa juurensa 70-luvulle, Neuvostoliiton aikaan. Tuolloin hallinto ei enää halunnut panostaa Koplin ylläpitoon, eikä tyhjiksi jääneisiin taloihin tai asuntoihin haluttu ottaa uusia asukkaita. Asuinalueen annettiin siis rapistua ja autioitua. Läheisestä vankilasta vapautuneet vangit, joilla ei ollut asuntoa ulkomaailmassa ottivat alueen nopeasti omakseen ja alkoivat majailla hylätyissä rakennuksissa. Neuvostoliiton aikana vankeja asutettiin Kopliin paitsi Virosta myös kaikkialta Neuvostoliitosta. Tämän seurauksena alueen rikollisuus kasvoi räjähdysmäisesti: alueella käytiin paljon huumekauppaa, alkoholismi ja prostituutio näkyivät kaduilla asti ja sisätiloihin sytytetyt nuotiot polttivat puutaloja maan tasalle… _DSC3617Enää Kopli ei kuitenkaan ole yhtä levoton ja vaarallinen kuin aiemmin, ja suurimmaksi osaksi puheita voikin pitää liioteltuina ja vanhoihin tietoihin perustuvina. Silti alueella on edelleen kylttejä, jotka varoittavat uteliaita turisteja ja muita kulkureita alueen rikollisuudesta ja levottomuudesta. Liikkumista pimeän aikaan kehotetaan melko kärkkäästi myös välttämään. Olet täällä omalla vastuullasi.

Poikaystäväni mukaan nykypäivän Kopli on kuitenkin huomattavasti rauhallisempi ja tyhjempi kuin vuosia sitten. Silloin edes hurjimmat nuoret eivät uskaltautuneet alueen läheisyyteen…_DSC3614
_DSC3620Me matkustimme Kopliin autolla, sillä se tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta, ja kävimmekin tekemässä vain pieniä kävelykierroksia kameran kanssa. Kävellessä saikin katsoa tarkasti eteensä, sillä maasta löytyi niin huumeruiskuja kuin lasinsirujakin. Talojen pihoilta, ylipitkäksi päässeen kasvillisuuden keskeltä saattoi bongata vanhoja hetekoita, hajonneita astioita ja ruostuneita peltipurkkeja. Koplia leimaa tietynlainen välinpitämättömyys.

Vaikka asukkaita emme nähneetkään, alueessa on jotain karmivaa. Tieto siitä, että hajotettujen ikkunoiden ja poltettujen seinien takaa meitä ehkä katselivat (entiset) rikolliset, riitti pitämään ihokarvat pystyssä ja kaikki aistit valppaina.
_DSC3615
_DSC3627

Alueena Kopli on kuitenkin todella kiinnostava. Se on paitsi hieman pelottava ja hallitsematon myös äärettömän kaunis omalla karulla tavallaan. Koplissa yhdistyy tietynlainen rosoisuus ja rauhallinen uneliaisuus: Kaiken hiljaisuuden keskellä seisoo osittain palaneita, hajoamispisteessä olevia taloja, jotka ovat nähneet vuosien varrella paljon enemmän kuin uskallan kuvitellakaan. Koplissa on tuulahdus unohdettua ja vanhaa, vaikka ilmassa voikin aistia jonkin uuden. Tunnelma on odottava.
_DSC3604
_DSC3585Olen onnellinen, että ehdimme vielä näkemään tällaisen Koplin. Alueella on nimittäin aloitettu laajat rakennustyöt, joiden myötä kaikki vanhat autiotalot tullaan purkamaan maan tasalle. Mekin ehdimme lyhyen vierailumme aikana nähdä, miten vanha puutalo hajotettiin kokonaan aivan silmiemme edessä.

Kohta Koplia, ainakaan sellaisena kuin nyt sen näimme, ei enää ole.
_DSC3623

Suomi

Mikä ihmeen äänimaljahoito?

10.2.2019

Ennen kuin alan jakaa Viron vinkkejä, halusin kirjoittaa teille eräästä elämyksestä ihan täällä Suomessa. Pääsin nimittäin tammikuun lopussa työn kautta kokeilemaan jotain aivan uutta ja halusin ehdottomasti jakaa tämän kokemuksen myös tänne blogin puolelle. Kyseessä oli siis äänimaljahoito, jota pääsin testaamaan piispanristiläisessä BodyPopissa (Betonimiehenkatu 5). Kyselin aiemmin myös Instagramin puolella, kuinka moni teistä seuraajista oli kuullut äänimaljahoidosta aikaisemmin. Suurin osa ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä hoidosta, mutta koska se tuntui herättävän laajalti mielenkiintoa, ajattelin avata aihetta myös täällä blogin puolella.

Vaikka äänimaljahoito onkin monille vieras, sen historia yltää yli 5000 vuoden päähän. Idän kulttuureissa uskottiin maailman saaneen alkunsa alkuvärähtelystä ja että tämänkaltaisilla värähtelyillä olisi parantavia vaikutuksia. Vaikka äänimaljahoidon alku onkin ollut uskonnollissävytteinen ei nykyisellä hoidolla kuitenkaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Äänimaljahoito syvärentouttaa ja sen avulla hoidetaan kokonaisvaltaisesti mieltä ja kehoa. Esimerkiksi uniongelmista, stressistä ja lihassäryistä kärsineet ovat kokeneet saaneensa äänimaljahoidosta apua ongelmiinsa. Ja koska hoito sopii kaikenikäisille, sitä käytetään myös yhtenä hoitomuotona ylivilkkaille lapsille.

Hoito suoritetaan vaatteet päällä joko lattialla tai hierontapöydällä maaten. BodyPopissa hoidot tehdään lattialla joogamaton päällä. Hoitohuoneessa tuoksui laventeli ja hämärää huonetta valaisivat vain seinänvierustojen tuikkurivit. Makasin ensin mahallani, ja hoitaja alkoi lyömään lattialla olevia maljoja iskimellään. Jokaisesta maljasta lähti oma yksilöllinen äänensä, joka muistutti etäisesti kirkonkelloja. Ensin värähtely tuntui tosiaan lattian kautta, mutta pian osa maljoista nostettiin ala- ja yläselän päälle sekä käsille ja jalkapohjille. Tällöin maljat tuottivat vaatteidenkin läpi lämmöntunnetta, joka rentoutti entisestään. Huomasin myös, että värinä teki hyvää alaselän särylle. Hoidon jälkeen sainkin kuulla, että maljoista lähtevä värinä tosiaan saa solujen nesteet liikkeelle, joka taas rentouttaa lihaksia ja helpottaa lihassärkyä. Lopuksi käännyin vielä selälleni ja sain kaksi maljaa ylävartaloni päälle. Maljojen kumahtelua kuunnellessa vaivuin taas nopeasti horrokseen.

Tunnin kuluttua hoito alkoi lähestyä loppuaan, ja hoitaja kumautteli uutta, huomattavasti muita korkeammalta soivaa maljaa, joka kutsui minut hellästi takaisin tähän paikkaan ja aikaan. Hoitotuokion jälkeen olo oli samaan aikaan rentoutunut ja pirteä. Nukuin myös hoitoa seuranneen yön todella hyvin eikä nukahtamisen kanssa ollut mitään ongelmia. En tosin tiedä johtuiko tämä hoidosta vai siitä, etten illalla ollut normaaliin tapaan kännykällä ja/tai koneella juuri ennen nukkumaanmenoa, kuten normaalisti…

Kaiken kaikkiaan hoidosta jäi positiivinen fiilis. Lisäksi hoidon tehnyt Jenni oli todella ihana persoona, ja hänen pelkkä olemassaolonsa tuntui jotenkin rauhoittavalta. En kuitenkaan usko, että itselläni olisi tarvetta tällaiselle hoidolle viikottain tai edes kuukausittain, mutta kivana irtiottona ja arjen spesiaalina se kyllä toimi loistavasti.

Lopuksi haluaisin vielä tietää, onko äänimaljahoito teille tuttu jo entuudestaan?

Praha Tšekki

Prahan Sea World oli pettymys

8.2.2019

Koska päiväretkemme Kutná Horassa jäi ennakoitua lyhyemmäksi, meidän piti melko nopeasti keksiä lauantain alkuillaksi tekemistä Prahassa. Olimme molemmat melko väsyneitä junaseikkailun jäljiltä, ja koska tarkoituksena oli mennä vielä illaksi vanhaankaupunkiin, halusimme väliajalle jotain helppoa ja nopeaa tekemistä. Tutkailimme löytyisikö lähistöltä jotain ja löysimmekin Sea Worldin (Mořský Svět, Výstaviště), joka sijaitsi aivan hotellimme välittömässä läheisyydessä. Kööpenhaminan Den Blå Planet mielessäni (voi, se oli niin ihana!) lähdimme suunnistamaan Sea Worldiin.

Taustatietona kerrottakoon, että olin itse lapsena innokas akvaarioharrastaja. Kun allergioiden takia ei ollut mahdollisuutta saada hamsteria tai gerbiilejä, kanavoin kaiken eläinrakkauteni perheen koirien ja hevosten lisäksi akvaariokaloihin. Jo lapsena nautin suunnattomasti akvaarioiden tietynlaisesta rauhoittavuudesta ja saatoin istua pitkiäkin aikoja kalojen liikehdintää seuraillen. Samaa tekivät myös useimmat kaverini, jotka tulivat koulun jälkeen kyläilemään: Lähes poikkeuksetta kaikki kiiruhtivat akvaariomme luo ja jäivät sinne sitten istuskelemaan ja ihmettelemään. Olin jo oikeastaan unohtanut, miten rentouttavaa kalojen seuraaminen voikaan olla, kunnes eksyin muutama vuosi sitten Kööpenhaminan Den Blå Planet -nimiseen akvaarioon. Kyseessä on Pohjois-Euroopan suurin akvaario, ja voi miten ihanaa siellä olikaan vaellella kaikessa rauhassa muuten hektisen ja stressaavan päivän jälkeen. Samaa fiilistä lähdimme hakemaan Prahan Sea Worldista, mutta petyimme pahasti.

En voi suositella Prahan Sea Worldia kenellekään. Suurimman järkytyksen aiheuttivat itse kalaparat (ja heti kakkosena tuli todella inhottava ja piikittelevä asiakaspalvelu). Osalla kaloista oli aivan liian pienet elinolot, ja joissakin akvaarioissa ei hiekan lisäksi ollut mitään muuta virikettä. Tilat taas oli jaettu ehkä hieman epäreilusti, sillä isoilla (/isoiksi kasvavilla) kaloilla oli jo lähtökohtaisesti todella pienet tilat, kun taas pienemmillä (ja usein niillä värikkäämmillä ja tietyllä tapaa kauniimmilla) kaloilla taas oli huomattavasti suuremmat akvaariot, joiden sisustukseen oli panostettu ihan eri lailla.

Lisäksi näimme vierailumme aikana pahasti vahingoittuneita kaloja, joiden evät olivat repeytyneet tai kyljet olivat kunnon haavaumilla. Joillakin monneilla oli myös isoja kasvaimia naamassa, joiden johdosta niiden silmät olivat vahingoittuneet tai puuttuivat kokonaan. Osa kaloista myös kellui kyljellään tai vaihtoehtoisesti näytti tekevän kuolemaa akvaarioidensa pohjalla… Monen akvaarion kohdalla tekikin mieli kääntää pää pois, niin kurjalta meno nimittäin paikoitellen näytti. Toki mukaan mahtui myös kauniisti sisustettuja akvaarioita koristeellisine pikkukaloineen, mutta se ei tietenkään missään nimessä poistanut tai oikeuttanut muita akvaarion ongelmia…

Näin jälkiviisaana voin vaan todeta, että olisi pitänyt tehdä taustatyö paremmin eikä vain suunnata helppouden perässä lähimmälle ”nähtävyydelle”. Harmittaa äärettömästi, että ostamalla pääsyliput tulimme tukeneeksi tällaista toimintaa. Toivottavasti voin kuitenkin toimia varoittavana esimerkkinä teille muille: Miettikää tarkasti ennen kuin menette kyseiseen paikkaan. Ja jos kalojen kyseenalaiset elinolosuhteet ja hoito eivät vielä ole tarpeeksi painava peruste jättää Sea Worldia väliin, haluan nostaa tähän loppuun kaksi muutakin asiaa, jotka mielestäni olivat pielessä, nimittäin pääsylippujen hinta ja akvaariokeskuksen koko.

Ensinnäkin, liput meiltä kahdelta maksoivat noin 25 euroa (eli 12,5 e/hlö), joka tuntui melko kalliilta Prahan muiden pääsylippujen hintatasoon verrattuna. Lisäksi asiakaspalvelu lippupisteellä oli äärettömän törkeää: Meille meuhkattiin ulko-ovesta (ilmeisesti vedimme sen liian hitaasti kiinni) ja siitä, että edes kehtasimme yrittää korttimaksua. Missään ei siis lukenut, etteikö kortilla olisi voinut maksaa, mutta jostain syystä meidän olisi pitänyt ennustaa, että kyseisessä paikassa käy vain käteinen… Ja toiseksi, Sea World tosiaan oli paikkana todella pieni eikä sen kiertämiseen mennyt puolta tuntia kauempaa, vaikka miten olisi hidastellut tai jäänyt lukemaan tietolaatikoita (, joista nekin olivat suurimmaksi osaksi vain tšekiksi). Paikkaa mainostetaan myös kaksikerroksisena (mitä se toki onkin), mutta yläkerran tilasta suurin osa on jonkinlaista lasten leffateatteria, jossa pyörii koko ajan joku kala-aiheinen filmi… Aikuisille yläkerrassa ei siis ole oikein mitään.

Huhhuh, vieläkin verenpaine nousee, kun mietin koko paikkaa! Ensin ajattelin, etten kirjoittaisi Sea Worldista sanaakaan, mutta toisaalta kai tällaiset epäonnistumisetkin kuuluvat matkailuun? Ja samalla kun sitä koettaa täällä blogin puolella jakaa vinkkejä, niin voi kai myös samalla kertoa niistä paikoista, joihin ei välttämättä toista kertaa menisi tuhlaamaan rahojaan ja/tai aikaansa? Mutta mites teillä, onko muiden maiden akvaariot tuttuja? Onko niissä asiat olleet paremmin (ts. suosittelisitko)?