Voi Keski-Pohjanmaa ja sen asukkaat, minkä teitte! Minusta ei ole varmaan yhdelläkään reissulla pidetty kokonaisvaltaisesti niin hyvää huolta kuin täällä! Ja minä, joka kuvittelin Pohjanmaan olevan puukkojunkkareiden ja tasaisten peltomaisemien luvattu maa, joudun kyllä nielemään sanani. Ja myöntämään, että ihastuin (jälleen kerran) palavasti!
Majoitus ja hoidot saatu: Amalia Cottages
Pääsin yhteistyön tiimoilta tutustumaan Keski-Pohjanmaahan ensimmäistä kertaa elämässäni. Pohjanmaa ylipäätään on minulle vierasta seutua, joten odotin reissua innolla. Siis sillä lailla innolla, että oli kiva päästä tutustumaan uusiin kohteisiin, mutta en uskaltanut elätellä liikoja toiveita. Ajattelin, että vaeltelisimme lähinnä pelloilla ja väistelisimme veitsiä, hehe. Mutta kuten olette ehkä muista reissun postauksista jo lukeneetkin, niin oli kiva olla väärässä – Keski-Pohjanmaa tarjoili meille kaikilta osin parastaan, ja sinne jäi varmasti myös palaset sydämistämme!
Saavuimme Willa Adeliinaan myöhään keskiviikkoiltana. Kaikkialla oli pilkkopimeää ja pieni vesisade heikensi näkyvyyttä entisestään. Ajaessamme mökille kuvittelimme sen olevan keskellä ei mitään, sillä pimeydessä emme juuri nähneet auton nokkaa pidemmälle. Jostain syystä kuvittelimme majailevamme joen rannalla. Mielikuvitus teki tepposet, sillä olimme myös kuulevinamme veden solinaa… Seuraavana päivänä huomasimme kuitenkin olevamme väärässä, ja että mökki sijaitsi järven rannalla ja erinomaisella sijainnilla palveluita ja luontokohteita ajatellen.
Ja vaikka ulkona syksy esittelikin ruminta puoltaan, niin vastaanotto sisällä mökissä oli lämmin. Sängystä löytyi Marimekon lakanat ja paikallisen neulomat villasukat, pöydällä olevasta korista taas kuivattuja keittotarvikkeita ja jääkaapista mökin pihan omenapuiden sadosta tehtyä omenamehua, jolla kilistelimme hetkeä myöhemmin takkatulen loimussa.
Ensi hetkistä alkaen tiesimme, että tulisimme viihtymään erinomaisesti.
Willa Adeliina & ”mökkihoidot”
Willa Adeliina on vuonna 1991 valmistunut 60 neliön mökki, joka sijaitsee Räyringinrannan varrella Vetelissä. Mökki on kaksikerroksinen ja sieltä löytyy vuodepaikkoja kahdeksalle hengelle. Alakerrassa on yhdistetty keittiö ja olohuone sekä makuuhuone, sauna ja wc. Ylhäältä parvelta löytyy lisää vuodepaikkoja ja oleskelutilaa. Sisustuksessa kaikki on loppuun asti mietittyä: kotoisaa ja lämmintä, tyylikästä ja hyvällä tavalla ajatonta. Tuntuu, kuin olisi tullut hyvälle ystävälle kylään. Sohvalle tekee mieli käpertyä viltin alle ja suuren pöydän ääressä ruokkii isommankin joukon.
Pihalta löytyy tunnelmallinen rantasauna, jossa on pieni pukuhuone. Vierailun aikana selvisi myös, että saunassa saa ehkäpä maailman kosteimmat ja pehmeimmät löylyt! Ehkä sekin jo kertoo jotain, kun kaksi ei-niin-innokasta saunojaa lämmitti saunaa joka ikinen ilta. Siitä tuli oikeastaan tietyllä tavalla päiviemme kohokohta. Monesti, kun ajelimme takaisin mökille, aloimme heti puhua saunanlämmityksestä ja viihdyimme rantasaunalla monta tuntia päivässä.
Mitä taas tulee muihin hoitoihin, niin hemmotteluloma on itselleni varsin vieras käsite – niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Liian usein lähden lomallekin suorittamaan: matka on tarkkaan aikataulutettu, parhaimmat kuvauskohteet listattu ja ohjelmaa riittää aamusta iltaan. Nukkumaan mennään (jos mennään) puolikuolleena ja lomalta palataan usein väsyneempänä kuin mitä sinne lähdettiin… Siksi tuntuikin hassulta, kun mökin omistajaTerhi ehdotti, että tällä mökkireissulla voisi vähän rentoutuakin. Kurkkua kuristi. Missä välissä? Eikö tarkoitus olla juosta pää kolmantena jalkana kohteiden perässä? Päätin kuitenkin (omalla mittapuullani) repäistä ja antautua hoidettavaksi.
Mökille tulevat hierojat kuulostivat jo hieman liian hyvältä, mutta juuri siltä, että täällä jos jossain sekin onnistuu. Hieman häpeillen istahdimme ulkoilureissulta jääneet lämpökalsarit jalassamme sohvalle, kun Terhi ja Maarit astelivat mökkiin. Hassua, miten sitä ehtiikin stressata turhanpäiväisistä asioista: pitäisikö meidän siivota? Meikata? Laittautua jotenkin, ettei omistaja ajattelisi, että täällä sitä vain ollaan tukka takussa ja villahousut jalassa. Kaikki tuollainen onneksi karisi saman tien, kun naiset astelivat sisään. Heillä oli mukanaan kylpyvateja, turvepusseja, musiikkia ja tunnelmavalaistusta. Lisäksi he toivat mukanaan hurjan lämmintä ja rauhoittavaa energiaa, josta oli ihana nauttia jalkakylpyjen ja intialaisen päähieronnan aikana.
Jalkakylvyn yhteydessä pääsimme tutustumaan Pohjanmaan ihmeaineeseen, turpeeseen. Reissun aikana opimme, että sitä voi käyttää oikeastaan ihan kaikkeen, olipa kyse sitten huonosta ihosta, selluliitista, huonosta aineenvaihdunnasta tai pakenevasta hiusrajasta. Omiin kovettuneihin kantapäihin turve tuntui toimivan, enkä muista, että ne olisivat vuosiin olleet niin pehmoiset kuin tuon hoidon jälkeen.
Saimme Terhiltä turvetta myös testattavaksi kasvohoidon muodossa. Voin kertoa, että teki todella hyvää, kun saunan yhteydessä teimme vielä toinen toisillemme kasvohoidot erään pitkän päivän päätteeksi.
Jäsenkorjausta ilman ajanvarausta
Mökillä niska-hartiaseutua hieroessaan Terhi huomasi, että olemme molemmat Lauran kanssa melko jumissa vähän kaikkialta. Ilmeisesti olen itse melko tottunut omaan jumiuteen ja vinouteen, sillä omasta mielestä olo oli melko normaali. Terhi taas oli ääneen kauhistellut kivikovia niska- ja hartialihaksia sekä jumiutunutta alaselkää. Niinpä hän päätyi ehdottamaan meille jäsenkorjausta.
Olimme molemmat miettineet Lauran kanssa jo aiemmin kotipaikkakunnillamme, että haluaisimme testata palvelua, mutta jonot olivat aikamoiset eikä varauksen tekeminen viikkojen (pahimmillaan jopa kuukausien) päähän oikein sopinut hektiseen arkeen. Ihmettelimmekin, miten tämän lyhyen loman aikana olisi mahdollista päästä jäsenkorjaajalle, kun ei se muuallakaan ollut onnistunut. Terhi kertoi Kaustisten jäsenkorjauksesta, jonne voi mennä ilman ajanvarausta. Paikalla on useampi päivystävä jäsenkorjaaja, joten jonotusajat eivät ole pitkät.
Niinpä me sitten päätimme lauantaina suunnata Kaustiselle. Pakko myöntää, että ennen sisälle menoa meitä jännitti hurjasti. Olimme juuri tulleet metsäreissulta ja muistutimme lähinnä uitettuja rottia, joten hiippailimme paikalle hieman seiniä pitkin. Vastaanotto oli kuitenkin erittäin lämmin (jälleen kerran) ja pääsimme nopeasti hoidettaviksi. Multa hoidettiin kiukuttelevaa alaselkää ja esteratsastusvuosien mukiloimia polvia ja nilkkoja. Alussa sattui jonkun verran, mutta loppua kohti kaikki muuttui helpommaksi, kun jumeja saatiin avattua. Sain myös kuulla olevani pahasti vino, mikä on aiheuttanut sen, että selkä on ollut jatkuvassa venytyksessä jo pitkään… Jännä juttu, kun esimerkiksi laukannostot on tuntuneet toiseen suuntaan paljon paljon helpommilta!
Kuumakivihieronta ja turvehoito – täydellinen lopetus viikonlopulle
Lauantai-iltana, Salamajärven seikkailun jälkeen ajelimme vielä Lappajärvelle Kivitippu-nimiseen kylpylään, jossa Terhi käy viikoittain hieromassa ja hoitamassa kylpylän asukkaita. Me pääsimme testaamaan kuumakivihieronnan ja turvehoidon.
Terhi teki ensin minulle turvehoidon selkään (ja myös nilkkoihin, sillä olin onnistunut telomaan ne kansallispuistossa). Teki kyllä hyvää! Lauantaille oli nimittäin annettu myrskyvaroitus, ja olimme olleet koko päivän ulkona: ensin Salamajärvellä ja ennen hoitoja kävimme katsastamassa nopeasti myös Kivitipun alueella kiertävän luontopolun. Pakko sanoa, että vesisateessa ja myrskytuulessa polku ei jättänyt mitään kovin kummoista kuvaa, mutta niissä olosuhteissa tuskin mikään paikka olisi tehnyt vaikutusta.
Tilassa soi rauhoittava musiikki ja toivoin, ettei hieronta loppuisi koskaan.
Oli kuitenkin pakko luovuttaa paikka Lauralle, jotta hän pääsi nauttimaan kuumakivihieronnasta, joka kuulemma oli juuri niin rentouttavaa kuin miltä se kuulostaakin. Nappasin muutamat kuvat ennen kuin jätin Lauran nautiskelemaan lämmöstä ja Terhin taitavista otteista.
Seuraavaa seikkailua odotellessa
Kivitipun vierailu oli samalla reissumme päätös. Sen jälkeen menimme enää mökille (saunomaan, totta kai), laitoimme tavarat kasaan ja nautiskelimme vielä kerran takkatulen lämmöstä. Aamulla aloimme heti herättyämme tekemään lähtöä takaisin etelään, sillä jälleen kerran säätiedotukset olivat pelotelleet hurjalla ajokelillä ja mahdollisella lumisateella. Kesärenkain emme uskaltaneet ottaa riskiä, joten lähdimme matkaan heti, kun lämpötila oli taas turvallisesti plussan puolella.
Kokonaisvaltaista mielen ja kehon hyvinvointia – siinäpä reissumme tiivistetysti! Reissun aikana ihmettelimme Lauran kanssa, onko pohjanmaalaisessa vesijohtovedessä kenties jotain taika-ainetta, kun kaikki tuntuvat olevan niin hyvin säilyneitä? Me näytimme varmasti porukan vanhimmilta – olimmepa sitten minkäikäisten tahansa kanssa tekemisissä… En tiedä, onko kyseessä ennemminkin taito nauttia hemmotteluista kuin taikavesi, mutta päätimme varmuuden vuoksi pullottaa muutamat ylimääräiset vesipullot matkalle.
Kotimatkalla kehuimme kilpaa sekä mökkiä että Terhiä. Terhissä on jotain hurjan turvallista, sellaista sisäänrakennettua äitihahmoa, jonka siipien suojassa on hyvä olla. Mietimmekin moneen kertaan, pitäisikö vain kääntyä takaisin. Varata mökki vielä viikoksi – tai kahdeksi, kierrellä luontokohteita ja käydä jäsenkorjaajalla. Nauttia iltaisin rantasaunan kosteista löylyistä sekä turvenaamioista.
Koti ja arki kiireineen ja velvollisuuksineen ei tuntunut yhtään houkuttelevalta. No, takaisin emme sentään kääntyneet, mutta teimme jo alustavan varauksen Helatorstai-viikonlopulle. Silloin olisi tarkoitus palata mökille miehiemme kanssa. Maltan tuskin odottaa, miten kauniilta paikka näyttää kesällä!
Alennuskoodi Reissukuumeen lukijoille
Haluaisitko lähteä itse tutustumaan Terhin mökkeihin? Koodilla Reissukuume saat -10 %:n alennuksen Willa Adeliinan tai Willa Amalian varauksesta, (ei koske juhannusviikkoa). Tarjous on voimassa 30.11.2022 asti. Itse en hyödy mahdollisista varauksista mitenkään, mutta sain mahdollisuuden jakaa tällaisen kanssanne!
Kiitos osasta kuvia Laura Neuvoselle!
