Suomen suurin matkablogiyhteisö
kansallispuisto luonnonpuisto luontopolku Suomi

50 luontopolkua vuonna 2020: miten onnistuin?

21.1.2021

Ennen kuin alan tykittää tänne Saariselän postauksia, niin käännetäänpä katse hetkeksi takaisin vuoteen 2020. Vuoteen, jota kukaan tuskin erikoisemmin haluaa (ainakaan enää tässä vaiheessa) muistella, mutta riskillä mennään. Julkaisin heinäkuussa täällä blogissa postauksen, jossa kerroin vuodenvaihteessa itselleni asettamasta tavoitteesta kiertää vuoden aikana 100 luontopolkua. Kuitenkin, kun elettiin jo loppukesää, päätin tiputtaa luontopolkujen määrän suosiolla puoleen. Tavoitteena oli siis kiertää vuoden aikana 50 luontopolkua.

No, miten meni?

Uusimaa

1. Nuuksion kansallispuisto: Punarinnankierros

Varsinais-Suomi

2. Haunisten allas
3. Häntälän notkot
4. Katariinanlaakson luontopolku
5. Kurjenrahkan kansallispuisto: Savojärven kierros
6. Kurjenrahkan kansallispuisto: Vajosuon kierros
7. Liedon Vanhalinna
8. Littoistenjärven luontopolku
9. Luolalanjärvi
10. Maalun pirunpellonpolku
11. Mustikkapolku
12. Paimion luontopolku
13. Piikkiön luontopolku
14. Pomponrahka
15. Teijon kansallispuisto: Matildajärven kierros
16. Teijon kansallispuisto: Nenustan kierros
17. Teijon kansallispuisto: Sahajärven kierros
18. Uikkupolku
19. Vaarniemen – Rauvonlahden luontopolku

Satakunta

20. Harjureitti: Isosuon pitkospuut

Kanta-Häme

21. Käräjäkosken luontopolku
22. Raimansuon luontopolku
23. Suurisuon luontopolku
24. Torronsuon kansallispuisto: kierros suon ympäri

Pirkanmaa

25. Helvetinjärven kansallispuisto: Helvetistä itään
26. Kintulammi
27. Seitsemisen kansallispuisto: Saari-Soljanen
28. Teivo

Kuten näette, ei listaan ole tullut heinäkuun jälkeen kuin pari hassua luontopolkua – ja nekin kaikki Kanta-Hämeestä, jossa tuli vietettyä loppuvuodesta paljon aikaa. Jotenkin syksy ja sen myötä tullut pimeys vain veivät jossain vaiheessa voimat ihan kokonaan ja sohvanpohja hömppäsarjaa katsellen tuntui pitkän työpäivän jälkeen huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin suoseikkailut kaatosateessa…

Ja eikös se niin mennyt, että iän karttuessa myös tekosyiden määrä lisääntyy? (Näin ainakin ratsastusvalmentajani joskus sanoi hampaitaan kiristellen, kun kuunteli tätiratsastajien koottuja selityksiä siitä, mikseivät he juuri sillä kyseisellä kerralla voineet treenata kevyttä istuntaa…) No, tekosyitä tai ei, niin tulos oli umpisurkea ja epäonnistuin täysin. Niinpä päätin uusia haasteen tänä vuonna. Katsotaan, pääsenkö ainoallekaan retkelle nyt, kun tämä tavoite on kirjattu kaikkien nähtäville!

Oliko teillä jotain matka- tai retkeilyaiheisia tavoitteita vuodelle 2020? Miten suoriuduitte niistä? Entä oletteko asettaneet tälle vuodelle tavoitteita matkailun ja retkeilyn suhteen?

Norja Raha road trip

Budjettipostaus: paljonko Norjan road trip maksoi?

17.1.2021

Kuten aiemmillakin reissuilla, pidin myös Norjassa tarkkaa kirjanpitoa siitä, mihin euroni (tai oikeastaan kruununi) kuluivat. Raapustimme reissukaverini kanssa orjallisesti kaikki ostokset ja kortinvingutukset ylös yhteiseen, Norjan budejttia varten perustettuun WhatsApp-ryhmään.

Mihin sitten kulutimme (kaikki) rahamme road tripillä? Lähinnä liikkumiseen eli dieseliin ja junalippuihin. Alla vielä tarkempaa listausta siitä, paljonko kymmenen päivän Norjan reissu autolla lopulta kustansi.

Junaliput Rovaniemi-Pasila: 283,00 euroa

Ei hätää – halvemmallakin varmasti pääsee! Olimme vain aivan liian myöhään liikkeellä, ja se kostautui lippuostoksilla. Meillä ei ollut kovin tarkkaa aikataulua, joten pystyimme onneksi siirtämään reissua lippujen saatavuuden mukaan. Alunperin meidän oli siis tarkoitus kulkea Rovaniemelle ja sieltä takaisin junalla, mutta Rovaniemen suuntaan ei enää ollutkaan saatavilla autojunalippuja. Niinpä päätimme (pakon sanelemana) ajaa parin pysähdyksen taktiikalla Norjaan ja hypätä vasta kotimatkalla autojunan kyytiin.

Onnistuimme säästämään junalipuissa useamman kympin pienellä kikkailulla. Ostimme siis autopaikkalipun vain kaverilleni, kun itse taas ostin huomattavasti halvemman opiskelijalipun. Mikäli olisimme lisänneet autolippuun kaksi matkustajaa, loppusumma olisi ollut huomattavasti kalliimpi. En tiedä, jumittivatko VR:n sivut jälleen kerran vai mikä oli homman nimi, mutta jostain syystä autolippulaisena ei voinut valita mitään ”erikoislippua”.

Polttoaine: 286,00 euroa

Ennen reissua luimme kauhutarinoita siitä, miten Norjassa olisi vaikeaa löytää huoltoasemia ja että polttoaine olisi kaikkialla järkyttävän hintaista. Kerrankin meillä kävi tuuri, sillä saatoimme todeta moiset pelottelut turhiksi: huoltoasemia tuli vastaan tasaisin väliajoin eikä dieselin hinta ollut Suomen hintatasoon verrattuna mitenkään erityisen kallista. Ostimme kuitenkin varmuuden vuoksi Suomen puolelta 20 litran dieselkanisterin. Tälle hätäavulle ei onneksi ollut käyttöä reissun aikana, ja tyhjensimmekin kanisterin tankkiin vasta paluumatkalla juuri ennen Rovaniemen junaan loikkaamista.

Ajoimme kymmenen reissupäivän aikana yhteensä reilut 3000 kilometriä. Hassua, miten äkkiä sitä tottuu kaikkeen, sillä melko pian meistä alkoi tuntua, etteivät viiden tunnin ajomatkat oikeastaan olleet edes pitkiä. Yritimme hoitaa ajot pois alta aamuvarhaisella ja iltamyöhällä, jotta päiviin jäi tarpeeksi seikkailuaikaa.

Ruoka: 178,92 euroa

Heti alkuun minun on pakko tehdä aaltoja ja soittaa fanfaareja reissukaverini puolesta. Hän paneutui retkieväisiimme aivan uskomattomalla tarmolla ja mielenkiinnolla: sain ennen reissua valmiin listan, johon oli koottu jokaiselle päivälle aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Kaverini oli laskenut kalorit ja pussittanut esimerkiksi aamupalapuurot grammalleen pieniin Minigrip-pusseihin. Lisäksi hän käytti paljon aikaa ja vaivaa muun muassa jauhelihojen ja Nyhtiksen kuivattamiseen.

Itse olen melko huoleton ruokailujen suhteen, joten arvostin suuresti kaverini näkemää vaivaa. Onneksi en ollut yksin reissussa, sillä olisin muuten vetänyt kymmenen päivää pelkällä tee ja varrasleipä + Koskenlaskija -kombolla ja olen melko varma, ettei tuollaisella ruokavaliolla kyllä olisi kovinkaan montaa huippua jaksettu valloittaa.

Ostimme kaikki ruokatarvikkeet Suomen puolelta – ja hyvä niin. Siinä, missä saatoimme dieselin kohdalla päästä suhteellisen halvalla, ruokatarvikkeet liikkuivat aivan toisissa hinnoissa. Pari kertaa nappasimme tankkauksen yhteydessä Norjan puolelta jotain pientä purtavaa, ja se näkyi jättimäisenä laskuna kassalla. Reissun ajan menimme pitkälti perusaineksilla: aamupalalta ja iltapalalta löytyi puuroa, Pilttiä, (surullisen kuuluisia) varrasleipiä Koskenlaskijalla ja teetä. Lounas ja päivällinen taas sisälsivät usein Nyhtistä tai jauhelihaa ja tomaattikastiketta sekä couscousta tai riisiä.  Ostimme myös muutaman valmiin ”pussiretkiruuan”, jotka toivat mukavaa vaihtelua ja helppoutta ruuanlaittoon.

Yöpyminen: 130,00 euroa

Olimme liikkeellä teltan kanssa, mutta saimme silti kulutettua yöpymisiin jonkun verran rahaa. Suomen puolella yövyimme menomatkalla sekä Oulussa että Levillä hotellissa, ja Norjan puolella yöpymiskustannuksiin kuului pari telttapaikkaa matkailualueilta. Periaatteessa olisimme voineet yöpyä Norjan luonnossa lähes missä tahansa ilmaiseksi, mutta toisaalta olimme taas valmiita maksamaan sähköstä, lämpimästä vedestä ja vesivessasta. Yhden yön nukuimme myös sympaattisessa pikkumökissä, sillä olimme koko päivän kestäneen patikoinnin ja vesisateen jäljiltä niin väsyneitä ja kylmissämme, että halusimme päästä jonnekin muualle kuin autoon tai telttaan kuivattelemaan.

Pysäköinti: 25,00 euroa

Pysäköintikulut tulivat Suomen puolelta, Oulusta ja Leviltä, sillä Norjan puolella emme joutuneet kertaakaan maksamaan pysäköinnistä. Lofooteilla oli muutamia maksullisia parkkipaikkoja, mutta niiden läheltä löytyi usein myös ilmaista parkkitilaa. Tietulleista sen sijaan ei ole vielä(kään) kuulunut mitään, joten niitä en voi tähän erikseen listata.

YHTEENSÄ: 902,92 euroa, josta oma osuuteni oli 451,46 euroa

Jo ennen matkaa sovimme, että kaikki kulut laitetaan puoliksi, ja linjauksemme piti koko reissun ajan. Tiedän, että hieman paremmalla suunnittelulla olisimme varmasti päässeet halvemmalla, sillä kuten jo aiemmin totesin, Norjassa olisi voinut majoittua myös ilmaiseksi. Myös ruokaostoksissa olisi helposti pihistämisen varaa, mutta meille taisi iskeä jonkinlainen paniikki juuri ennen Norjan rajaa ja yritimme ahtaa auton täyteen ruokaa (, joista suurimman osan sitten raahasimme reissun jälkeen takaisin koteihimme, haha). Miltä rahankäyttömme vaikuttaa? Minkälaisilla budjeteilla te muut olette (auto)matkailleet Norjassa? Loppuun vielä muutama kuva maailman söpöimmistä sarvipäistä, joihin törmäsimme etsiessämme yöpymispaikkaa Blåvatnetin läheltä.

Lofootit Norja Reinebringen vaellus

Itsensä ylittämistä Norjan Reinebringenillä

6.1.2021

Joskus sitä päätyy retkille, joilta ei usko palaavansa ehjänä (tai välttämättä edes elävänä) takaisin. Norjan Reinebringenin huiputus oli yksi tällaisista. Tai no, varsinainen huiputus jäi pelkäksi haaveeksi, sillä matkalla sattui ja tapahtui kaikenlaista…

Aloitetaan vaikkapa siitä, että jyrkät portaat tulivat meille molemmille täytenä yllätyksenä. En oikeastaan edes tiedä, mitä odotin, mutta nähdessäni epämääräiset ja eripariset kiviportaat, meinasi itku päästä. Jo ensimmäisten 50 askeleen jälkeen olin varma, ettei tästä selvitä ja että kuolen joko lämpöhalvaukseen tai sydänkohtaukseen (tai molempiin).

Vinkki vitoset muuten kaikille loppukesän helteessä patikoiville: 1) kannattaa laittaa päälle jotain muutakin kuin paksu Kilpisjärvi-turrehuppari. Lämpöhalvauksen partaalla on mukava päästä riisumaan ylimääräiset vaatekerrokset ja 2) jos aiot tehdä kevyen, 2000 portaan porrastreenin, kannattaa reppuun pakata 0,33 litran vesipullon lisäksi jotain muutakin…Reinebringenille kipuaminen oli jokaisella askeleella itseni ylittämistä. Taukoja oli pidettävä vähintään 5o portaan välein, ja vähintään yhtä usein olin valmis kääntymään takaisin ja jättämään leikin kesken. Auringon porottaessa ja reisien tärrätessä kiipeäminen tuntui mahdottomalta, mutta maailman paras reissukaverini tsemppasi minua jatkamaan. Hän ei antanut minun luovuttaa, vaan toisteli, miten hyvin olen jaksanut tähänkin asti ja että portaita olisi aina vaan vähemmän jäljellä. Välillä piti purra hammasta, etten sanonut mitään tyhmää takaisin, mutta loppupeleissä olin äärettömän kiitollinen siitä, että kaverini jaksoi paitsi kuunnella jatkuvaa läähätystäni vieläpä pysyä positiivisena.

Hien virratessa, ylipirteitä ja -energisiä norskeja pusikoihin väistellessäni kirosin, että olin jättänyt koti-Suomessa useammankin porrastreenin väliin ennen reissua. En tosin tiedä, löytyisikö Turusta tai edes koko Varsinais-Suomesta sellaista portaikkoa tai mäkeä, joka vetäisi vertoja Reinebringenille… Tässä muuten kolmas vinkkini Norjaan matkaaville: kannattaa oikeasti hieman (tai oikeastaan hieman enemmänkin) kuntoilla ennen vuorien huiputusta.Siinä missä itse taistelin kunnon kanssa, kaverillani alkoi puntti tutista sitä enemmän mitä korkeammalle pääsimme. Alkuun hän puhui pienestä huimauksesta, mutta lähes samassa tahdissa hengästymiseni kanssa kaverini vointi alkoi mennä koko ajan huonommaksi. Ensin autoin häntä kulkemalla portaiden ulkokurvissa, mutta pian siitäkään ei ollut enää apua.

Onneksemme pääsimme kuitenkin jonkinlaiselle levähdyspaikalle (, jossa oli monta muutakin suomalaista turistia). Ajattelimme pitää pienen tuumailutauon, juoda vähäiset vesivarantomme ja haukata jotain pientä syötävää. Toivoin kaverini tokenevan, sillä hän oli niin urhoollisesti jaksanut tsempata meikäläistä koko matkan ajan.
1000 porrasta. Niin pitkälle me lopulta pääsimme ja lähes saman verran meiltä jäi kapuamatta. Sitten oli pakko luovuttaa. Vaikka kuinka koitin vuorostani tsempata kaveriani, pelko oli jo ehtinyt ottaa hänestä vallan eikä järjellä ollut hommassa enää sijaa. Kaikki näytti kaverini mielestä kovin korkealta, kaukaiselta ja pelottavalta. Teki mieli käskeä toista vain unohtamaan pelkonsa ja jatkamaan eteenpäin, mutta eiväthän fobiahommat toimi niin. Kerrankin osasin siis pitää suuni kiinni oikeassa paikassa, ja niinpä lähdimme laskeutumaan takaisin parkkipaikkaa kohden. Paluumatkalla sain minipulloni vihdoin täytettyä pienessä vesiputouksessa ja voi että! Vesi ei ole varmaan koskaan maistunut yhtä hyvältä!

Ai niin! Vielä yksi vinkki portaikossa laskeutuville. Kannattaa ottaa norjalaisista mallia ja loikkia rappuset alas (tai ainakin mennä niin kovaa kuin vain ikinä uskaltaa)! Ei tunnu polvissa/reisissä/jalan muissakaan osissa juuri yhtään ja muutenkin homma hoituu mukavan vauhdikkaasti. Kaverini ei ollut tästä taktiikasta kanssani aivan samoilla linjoilla, mutta itse suosittelen lämpimästi!

Löytyykö täältä lukijoiden joukosta Reinebringenin valloittaneita? Minkälainen kiipeilyreissu teillä oli?

Lofootit Matkustaminen Norja road trip

Viisi vinkkiä Norjan road tripille

5.1.2021

Päätin aloittaa Norjan road trip -postaussarjan listaamalla muutamia hyviä vinkkejä, jotka kannattaa ottaa huomioon joko ennen reissua tai sen aikana, mikäli suuntaa autolla Lofooteille.

1. Facebook-ryhmistä vinkkejä ja vertaistukea teltta- ja kuvauspaikkoihin. Olen todella laiska liittymään mihinkään Facebook-ryhmiin ja monesti jätänkin liittymispyynnöt lähettämättä, koska en näe niissä mitään järkeä. Ennen Norjaa liityin kuitenkin Suuntana Pohjois-Norja -nimiseen Facebook-ryhmään. Ryhmä on todella aktiivinen, ja sieltä saa kysymättäkin hyviä vinkkejä esimerkiksi teltta- ja kuvauspaikkoihin liittyen. Lisäksi ryhmässä voi huoletta kysellä niitä vähän hassumpiakin kysymyksiä Norjasta ja matkailusta – apua löytyy aina.

2. Park4night-sovellus apuna telttapaikan metsästyksessä. Sovellus pelasti meidät monelta hukkakilometriltä ja säästi hurjasti aikaamme. Sovelluksesta voi hakea käyttäjien lisäämiä leiriytymispaikkoja tietyltä alueelta. Merkintöihin saa lisättyä kommentteja ja kuvia, jotka antavat hieman osviittaa siitä, mitä on luvassa. Lisäksi  sovelluksesta löytyy retkeilijälle tärkeää tietoa esimerkiksi pohjista (kivipohja, hiekkapohja, nurmikko jne.). Osa leiriytymispaikoista on tarkoitettu vain asuntovaunuille ja -autoille, mutta tällaiset paikat on merkattu erikseen. Sovellus oli reissun pelastus, ja sen ansiosta yövyimme joka yö kivoissa paikoissa ympäri Pohjois-Norjaa. Voin siis suositella tätä lämpimästi kaikille Norjassa telttaileville ja autossa nukkuville!

3. Kuntoile ennen reissua, mikäli haaveilet vuorten valloittamisesta. Tämä! Itse ajattelin olevani ihan ok kunnossa, kun olin vaellellut koko kevään ja kesän pitkiäkin lenkkejä rinkka selässäni, mutta totuus lävähti Norjassa vasten kasvoja. Vaikka nousut eivät välttämättä ole pitkiä, ne ovat usein todella jyrkkiä ja reitit ovat yleensä luonnontilaisia eli kaukana suomalaisista huolletuista pitkospuista ja portaista. Esimerkiksi portaat saattavat olla luonnonkivistä rakennetut, jolloin askellukset eivät tietenkään ole tasaisia. Kunnon lisäksi monille reiteillä tarvitaan myös jonkinlaista kartanluku- ja suunnistustaitoa, sillä reitit eivät useinkaan ole kovin hyvin merkittyjä. Kannattaa siis kotona hieman tutkailla karttaa ja palautella mieleen, miten sitä kompassia luettiinkaan, jos taito on jostain syystä päässyt ruostumaan.

4. Osta ruuat Suomesta ja tankkaa auto Suomen puolella. Näin voit säästää kunnon summan. Tankkauksen lisäksi ostimme vielä 20 litran kanisterin ja täytimme sen dieselillä ennen rajan ylitystä. Myös elintarvikkeet kannattaa ostaa kotimaasta, sillä ruoka on Norjassa tunnetusti kallista: ruuan ja alkoholin hinta Norjassa oli ainakin vielä maaliskuussa 63 % EU:n keskitasoa korkeampi. Norjassa on myös paljon pieniä kauppoja, ja tämä näkyy sekä valikoimassa että hinnassa. Prisman tai Citymarketin kaltaisista isoista marketeista voi siis vain haaveilla…

5. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: jätä tilaa spontaaniudelle. Norjassa (tai ainakaan meidän reissullamme) mikään ei mennyt, kuten alunperin olimme suunnitelleet. Ensinnäkin alati vaihtuva sää saattaa tehdä reissusta hankalan, jos se on aikataulutettu minuutilleen. Armoton auringonporotus saattaa minuuteissa vaihtua järkyttävään sadekuuroon tai kaunis kesäpäivä muuttua hetkessä kunnon myrskyksi.  Sateet voivat kestää jopa viikkoja, joten voi olla, että ne ajoittuvat juuri omalle reissulle. Tällöin viimeistään mitataan, onko matkailijalla tarpeeksi huumoria mukana.

Sään lisäksi pitkät välimatkat (, jotka voivat näyttää kartalta katsottuina naurettavan lyhyiltä) saattavat aiheuttaa päänvaivaa. Lyhyiltä ja nopeilta vaikuttavat etäisyydet voivat olla kaikkea muuta, ja mutkaisilla vuoristoteillä sattuu ja tapahtuu helposti. Ja vaikkei sattuisikaan, niin Norjan upeat maisemat lumoavat kaikkialla, joten niiden ihailulle kannattaa myös varata aikaa.

Yleisesti voisikin kai sanoa, ettei Norjaan kannata lähteä pipo liian kireällä tai aikataulu liian tarkasti suunniteltuna: kaikki menee kuitenkin luultavasti mullinmallin – jos ei kanssamatkustajien niin viimeistään luontoäidin toimesta.

Sellainen oli oma listaukseni. Minkälaisia vinkkejä teiltä löytyy Norjan reissuun tai yleisesti auto+teltta -yhdistelmään liittyen?