Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kirjaudu sisään
☰
×
Browsing Tag

vauva

Perheloma Lissabonissa – vauva 8kk

Saavuin Portugaliin likaisessa paidassa, myöhemmin huomasin myös farkuissa olevan vauvansosetta. Näin hyvin lentomme Helsingistä Lissaboniin sujui, tuo oli ainut negatiivinen asia, eikä sekään niin iso. Martin Moniz metroasemalla muutimme mielemme, otimmekin taksin Airbnb-asuntoomme. Myöhemmin huomasin sen sijaitsevan lähellä paloasema. Turha, mutta hauska yksityiskohta.

Ensivilkaisulla asunto on siisti ja kiiltävä kuin hopealusikka. Huomaan, että on talvi, asunto on kylmä. Onneksi käytössämme on kaksi lämpöpatteria. Sisällä ollessamme ne ovat täysillä koko ajan, silti ulkona on lämpimämpää kuin sisällä. Olin miettinyt millaista Portugalissa on talvella. Tämä mielestäni kuvailee parhaiten säätä: tuulisena ja sateisena päivänä Lissabon on kuin Helsinki syksyllä, aurinkoisena taasen kuin tuulinen kevätpäivä. Turhaa mainita, että pakkaamani topit jäivät koko loman ajaksi käyttämättä.

Kuu oli ensimmäistä kertaa ulkomailla. Koneessa oli paljon kiinnostavaa katseltavaa, uni maistui hyvin ja ruokakin lämpeni vesihauteessa. Ensimmäisenä päivänä käymme ruokakaupassa. Soseruokaa löytyy hyvin, samoin vaippoja, toki olimme ottaneet ruokaa myös Suomesta mukaan. Korvikemaidosta löytyy vain jauhoversiota, jota meidän ei onneksi tarvitse ostaa, sillä sitä Kuu ei ole vielä suostunut juomaan. Imetän vielä myös vähän.

Lissabon on ensimmäinen matka, jonne olen lähtenyt lähinnä takki auki. Vauvan kanssa matkatessa muutenkin nähtävyyskohteita tippuisi pois, nyt listallani on vain muutama juttu. Haluan nähdä Belemin tornin sekä näkölapaikan. Sintran vierailusta olemme puhuneet jo etukäteen ja kaupunkiin olemme varanneet kolme päivää.

Kun saapuu ilta, on Kuu hämillään, kun emme lähdekään kotiin. Lopulta hän rauhottuu ja nukahtaa oudossa paikassa. Pidän asian omana tietonani, mutta hetken saan jännityksen ja turvattoman olon siitä miten koko loma tulee menemään. Hermostuttaa uusi tilanne, olla niin kaukana kotoa. Olemme valmistautuneet lääkkeillä ja nenäfriidulla. Mutta aikuisille emme ottaneet särkylääkkeitä mukaan…

//

Lensimme Lissaboniin 5h suorilla lennoilla TAP Portugalilla.
Mukanamme oli Britax-matkarattaat, niihin adapterit, joten saimme niihin turvakaukalon kiinni. Molemmat kuljetimme ruumassa. Ne siirrettiin ruumaan vasta portilla.
Tammikuussa matkustajia oli vähän, joten koko kolmen hengen penkkirivi oli käytössämme.
TAP Portugal tajosi viltit sekä erikoisruoat.
Lissabonin päässä rattaat odottivat meitä aivan koneen ulkopuolella. Paluumatkalla Vantaalla jouduimme noutamaan rattaat muiden matkatavaroiden kanssa hihnalta. Buu.
Britax-rattaat kulkivat mukulakaduilla hyvin, mutta toisiaan ylämäessä pohkeet joutuivat kovalle koetukselle.
Osassa metroasemilla oli hissi, joskus toinen kantoi pojan, toinen rattaat. Aina hissi ei toiminut.
Paikalliset ovat todella avuliaita ja tuntuvat rakastavan vauvoja. Emme pyytäneet apua kertaakaan, sillä aina joku ehti tarjoutua auttamaan ennen.
Poikamme sai joka päivä lentopysyn ja miljoona hymyä.
Jokaisessa ravintolassa/kahvilassa ruoka lämmitettiin ja useimmissa oli myös syöttötuoli (Ikean Antiloop).

Kirjoita kommentti
29/01/2019 by

Hankimme Kuulle passin, sillä lähdemme…

Me emme kuulu niihin vanhempiin, jotka hankkivat muutaman kuukauden ikäisellä vauvalle passin. Tulimme passin kuitenkin hankkineeksi ennen kuin Kuu on täyttänyt 1-vuotta. Tuntuu edelleen hullulta ajatukselta, että vauvalla on oma passi, jota varten on käyty ottamassa passikuvat. Tammikuun lopulla teemme perheemme ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan. Voisi ehkä luulla, että lähdemme Tallinnaan, koska se on niin lähellä, mutta matkaamme hieman kauemmas. Kohteeksi valikoitui Lissabon, tai oikeastaan vaihtoehtoja ei ollut, mutta se on eri juttu se, eikä se kuulu tähän.

Lähes poikkeuksetta alaikäisen tulee käydä henkilökohtaisesti poliisiasemalla ennen kuin passi myönnetään. Ensimmäinen askel tosin on hankkia passikuvat. Tähän suosittelen paikkaa, joka lähettää kuvat sähköisesti suoraan poliisilaitokselle. En jaksanut kauheasti googletella valokuvaamoja, vaan menin ensimmäiseen paikkaan, joka oli hyvällä paikalla Helsingin keskustassa ja hinta oli kohtuullinen.
Vauvan passikuvat maksavat saman verran kuin aikuisen, vaikka vauvan passi on vähemmän aikaa voimassa, sillä kun vauvaa ei enää kuvasta tunnista, pitää passi uusia. Että sinänsä vähän rahastuksen makua.

Me kävimme passikuvassa kauppakeskus Foorumia vastapäätä Kaivopihalla, Fotoyks viimeisessä valokuvaamossa. Kuu on nyt reilu puolivuotias ja hän saa jo istua tuettuna ja syöttötuolissa, joten passikuvassa Kuu istuu polvillani. Pidin vain huolen, ettei käsiäni näy kuvassa ja ettei Kuu putoa lattialle. Kuvaus oli ohi sekunneissa. Kuu oli juuri herännyt päiväunilta, eikä ehkä tajunnut mitä tapahtui, joten kuvaus onnistui todella hyvin! Kuvasta tuli myös hyvä, siinä on meidän pikku gansterimme pienellä kaksarilla.

Kuvien ottamisen jälkeen pystyin tekemään passihakemuksen netin kautta. Hakemukseen tulee liittää kuvatunnus. Valokuvaamosta saa kotiin mukaan neljä värillistä passikuvaa, joista tunnus löytyy. Mutta niitä ei siis tarvitse lähettää mihinkään, vaan valokuvaamo hoitaa tämän puolestasi. Kätevää ja nopeaa! Kotona siis tein passihakemuksen netissä ja koska meidän täytyy käydä asemalla, heti hakemuksen maksun jälkeen voi varata ajan. Etukäteen vähän jännitti kuinka ruuhkaista Pasilassa on näin joulukuussa, mutta kovinmoista jonoa ei näyttänyt olevan ja saimmekin ajan jo heti joulukuulle. Tärkeää on myös huomata, että molempien vanhempien suostumus tarvitaan passihakemukseen. Tämän voi hoitaa mukaan otettavalla paperilla, joka tulostetaan itse tai suostumuksen voi tehdä myös netissä. Minä lähetin siis japsille sähköpostiin linkin passisuostumukseen.

Pasilan poliisiasemalla asia hoitui viidessä minuutissa. Onneksi olin varannut ajan, sillä vauvan kanssa jonottamisesta ei olisi tullut mitään. Nyt paikalla oli kymmenkunta ihmistä ja kovin verkkaisesti näytti jonot liikkuvan. Me olimme asemalla eräänä tiistaina klo 12 aikaan. Virkailija pyysi minun tarkistamaan Kuun tiedot ja allekirjoittamaan paperin. Hän halusi myös vielä nähdä Kuun, joka ei onneksi enää nukkunut päiväunia. (En tosin tiedä pitääkö vauvan olla hereillä). Itse otin ainakin lakin ja tutin pois, jotta virkailija näki kasvot hyvin.

Saimme ohjeet passin noutamiseen, ja kun noudan passin, luultavasti läheiseltä R-kioskilta, tulee minulla olla mukana oma passini. Ajokortti ei käy, jota en kyllä edes omista. Passin pitäisi saapua noin seitsemässä arkipäivässä, joten Kuu saa varmasti passinsa vielä tässä joulukuussa.

Siinä taisi olla kaikki. Oikeastaan passin hakeminen on helppoa, kunhan muistaa olla ajoissa liikenteessä. Oma passini menee umpeen 2020 eli aika pian! Mutta niin, tammikuussa olemme lähdössä koko perhe Lissaboniin, ihanaa! Jännittävää! Olen käynyt yksikseni Portossa, joten on hienoa nähdä lisää kaunista Portugalia. Suunnitelmissa on vierailla myös Sintrassa.

Edit. Ennen kuin ehdin julkaista tätä postausta, saimme jo passin läheiseen R-kioskiin, josta sen kävin noutamassa. Passi oli kassakaapissa, jonka avautumista piti odottaa neljä minuuttia. Tämä on mielestäni hauska yksityiskohta.

Voit seurata myös Instassa ja Facessa.

Kirjoita kommentti
25/12/2018 by

Elokuun muistoja: Mitä japanilaiset vieraamme pitivät Suomesta?

Elokuussa koitti viimein aika, kun meille saapui Japanista sukua vieraaksi. Tällä kertaa Suomeen tulivat appiukkoni sekä hänen tyttärensä eli japsini sisko poikaystävänsä kanssa sekä siskon poika. Siskolle perheineen Suomeen visiitti oli ensimmäinen ja siskolle tietääkseni myös ensimmäinen maa Euroopassa. (Tai peräti ensimmäinen maa Japanin ulkopuolelle. Japanissa on tunnetusti surkeat lomaoikeudet.)

Loman ohjelmaa oli mietitty aika pitkälti etukäteen, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon irti. Liikuimmekin lähes koko viikon koko konkkaronkka yhdessä. Meidän miniperheen oli tarkoitus myös mennä Muumimaailmaan, mutta jouduimme jättämään reissun väliin. Tuolloin Kuu oli juuri edellisenä päivänä saanut rokotukset ja imetyksessä oli pieniä ongelmia, joten emme uskaltaneet lähteä parin tunnin junamatkoille sekä viettämään pitkää päivää Muumimaailmassa. Harmi, sillä en ole vielä koskaan käynyt Muumimaailmassa ja olisi ollut hienoa viettää juuri japanilaisten kanssa päivä siellä. He tekivät reissun ilman meitä ja se oli mennyt hyvin.

Japsini sisko oli kiinnostunut näkemään suomalaista luontoa ja hän olikin varannut Nuuksiosta jonkinlaisen mökin, jossa he viettivät yhden yön. Me emme osallistuneet tälle reissulle, en edes tiennyt että Nuuksiosta voi vuokrata mökkejä! Kun japsin sisko, hänen poikaystävänsä ja appiukko kiertelivät Helsingin nähtävyyksiä siskonpoika, japsi ja hänen kaksi kaveriansa veivät siskonpojan Linnanmäelle. Minä ja Kuu menimme moikkaamaan heitä sinne. Lintsillä oli aika kova meteli vauvalle, joten lähdimme tunnin päästä pois.

Söimme pääasiassa kotona japanilaista ruokaa. Olen huomannut että japanilaiset, tai ainakin oman kokemukseni mukaan, eivät kovin helposti maistele muiden maiden ruokia. Japsini sisko täytti tuolloin elokuussa 30-vuotta ja kävimme sen kunniaksi Sandrossa brunssilla. Olin halunnut käydä siellä jo pitkään, joten olin innoissani. Sandron jälkiruokakakut olivat aivan taivaallisia! Muukin ruoka oli hyvää. Kiinnitin kuitenkin huomiota, etteivät japanilaiset vieraamme täyttäneet lautasiaan aivan kaikella. Kakuistakin he maistoivat ehkä yhtä kahta, kun itse halusin maistaa kaikkia ja jos olisin ollut muussa seurassa olisin voinut vielä hakea muutaman palan lisää, mutta nyt en kehdannut. Ehkä japanilaisessa keittiössä ei tule niin paljon ruokahävikkiä kun esimerkiksi suomalaisessa.

Vierailussa jäi harmittamaan täyteen buukattu Löyly, sillä vieraat halusivat testata suomalaista saunaa. He menivät sitten Kallion uimahalliin, sillä siellä on meidän mielestämme parhaat saunat, ja koska Töölön uimahalli taisi olla tuolloin kiinni. Minä ja Kuu emme tietystikään liittyneet seuraan.

Vierailun lopuksi kysyin mielipidettä mistä vieraat pitivät eniten Suomen lomassa. Vastaukset eivät olisi voineet olla arvaamattomampia. 7-vuotias siskonpoika ei osannut nimetä yhtä asiaa, vaan sanoi kaiken olevan parasta. Hänen äitinsä mielestä parasta oli olla meillä ja viettää siellä aikaa, hänen poikaystävänsä mainitsi siistit suomalaiset bussit(!), joka tuntuu huvittavalta kun mietin japanilaisia juna- ja metroasemia, jotka ovat uskomattoman siistejä. Appiukko piti kiinnostavimpana kouluvierailua. Japsin sisko tekee töitä ihmisten parissa, ei kylläkään koulussa, mutta hän halusi nähdä suomalaisen koulun ja sattui niin sopivasti, että japsillani on kaveri, joka on ollut koulussa töissä ja hänen kauttaan vierailu onnistui.

Viikkoon mahtui paljon erilaisia aktiviteetteja, ja oli todella harmi kun sukulaiset lähtivät. Koko kokoonpano nukkui meillä, mutta mahduimme aivan hyvin, japanilaiset ovat onneksi tottuneet nukkumaan lattialla. Heidän piti myös joka ilta kantaa meidän iso ja painava sohvapöytämme ikkunan viereen, mutta aina se kävi yhtä reippaasti. Seuraavaksi luultavasti näemme toisemme vuonna 2020, kun me olemme suunnittelemassa keväistä Japanin matkaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Muualla somessa:
Instagram,
Facebook
Twitter

Kirjoita kommentti
05/12/2018 by

Kotimaista Kuulle ja mamille

Yhteistyössä Myllymuksut

 

Harvemmin, tai oikeastaan en koskaan, ole täällä blogissa maininnut ensimmäistä ammattiani, joka on pukuompelija. Osaan siis jonkin verran ommella, kaavoittaa ja tehdä värianalyysejä. Nykyään Porissa ei ole enää vaatetusalaa, sillä työpaikkoja ei kauheasti ole. Realistisinta olisi kai työskennellä vaatekaupassa tai perustaa oma yritys. Aika nopeasti valmistumisen jälkeen lähdinkin opiskelemaan ihan uutta alaa, mutta olen kyllä jonkin verran vielä edelleen kiinnostunut muodista, ja etenkin nykyään vaatteiden alkuperästä ja materiaaleista. Toki kirppistenkävijä olen ollut niin pitkään kuin muistan.

On oikeastaan yhden käden sormilla laskettavissa tänä vuonna ostamani vaatteet. Olen ostanut uudet kengät ja imetyspaitoja. Kuulle oma äitini eli Kuun mummi on (pyytämättä) ostanut enimmät vaatteet ja ne kaikki on ostettu kirpputoreilta. Itsekin suosin kirpputoreja edelleen. En ole itsekään ostanut Kuulle kovin montaa aivan uutta vaatetta. Vauva kasvaa nopeaa vauhtia, etenkin kun kesä oli niin kuuma, ettei vaatteille tullut kauheasti käyttöä. Turhaan siis kuormittaa ympäristöä ostamalla joka kuukausi uusia vaatteita. Haluan tietysti tarjota lapselleni mahdollisuuksien mukaan vain parasta. Mieluummin laadukasta ja tarpeeseen kuin helposti rikkimenevää ja vaatevuori. Itselläni on jo aivan liikaa vaatteita ja pyrinkin niitä vähentämään säännöllisesti, joten en halua samaa pojalleni. Mennyt uskomaton hellekesä ja muovimeri herättivät tietysti myös entistä enemmän.

Olenkin superiloinen, että törmäsin Somessa.com sivun kautta kotimaiseen mm. lastenvaatteita ja imetyspuseroita tekevään ja myyvään verkkokauppaan nimeltä Myllymuksut. Yhdessä yrityksessä yhdistyvät hienosti asiat, jotka ovat mielessäni tällä hetkellä aika useinkin. Ne ovat laadukkuus ja kotimaisuus.

Saimme Myllymuksuilta testattavaksi, ja omaksi, imetyspaidan ja Kuulle sinisen autokuviollisen kerraston nimeltä Kaarat. Tuntuu hyvältä tietää, että nämä vaatteet ovat tehneet aikuiset ihmiset Juupajoella, ja materiaalit ovat laadukkaat ja varmasti kestävät.
Harmaa Maijat-imetyspaita on 95% lyocelltrikoota ja 5% prosenttia elastaania ja ihanan pehmeä. Opiskeluajoilta muistan, että elastaani vaatteissa palauttaa paidan muotoonsa, joten näin sivuhuomatuksena 100% puuvillapaita ei ole aivan niin hyvä valinta kuin esim. jos paidassa on 5% elastaania. (Saumat alkavat helposti kiertämään, jos paita on 100% puuvillaa). Pidän paidassa etenkin siitä, ettei turhaa kangaskerrosta ole rintaliivien ja paidan välillä. Toisin on ”halppis” imetyspaidassani ja -topeissa. Paidan voi pestä 60-asteessa, eikä se tarvitse silitystä. Kuulostaa oikein hyvältä. Värivaihtoehtoina on tämä harmaa, joka itselläni on sekä punainen. Nettisivulla kyseisestä Cosmos-kankaasta on pitkähihaiset versiot. Käytän itse harvoin pitkähihaisia paitoja, joten toiveeni oli lyhythihainen.

Imetyspaitani oli jo tosikäytössä, kun kävimme Kuun kanssa Espoon puolella museossa. Tulkitsin ilmeisesti vähän väärin, kun noin 20 minuutin päästä syömisestä iski nälkä bussipysäkillä. Ei auttanut muu kuin mennä lähellä sijaitsevaan kauppakeskukseen imettämään. Kunnon lastenhuonetta Ainoassa ei ole, joten imetin penkillä ison marketin vieressä. Tässä Myllymuksujen imetyspaidassa imetys käy huomaamattomasti, vaikkei imettämisessä julkisella paikalla ole mitään pahaa.


Imetyshetki lavastettu, josta pikkuinen meni vähän sekaisin ja kuvaussessio jäi lyhyeksi.

Kuun Kaarna-kerrasto on materiaaliltaan bambuviskoosia sekä puuvillaa ja kuten arvata saattaa on sekin ihanan pehmeä. Lisäksi kaikki nettikaupan kuosit ovat aivan ihastuttavia! Hienoa, että on useita värivaihtoehtoja, mutta kyllä niistä on vaikeaa valita se ”oma” suosikki. Oma ja japsin lempiväri on sininen, joten otimme myös Kuulle sinisen kerraston. Tuo punainen Omppu-kerrasto olisi aivan herkullinen joulun ajaksi. Näen mielessäni Kuun leikkivän joululahjoilla tuo kerrasto päällään sitten vähän isompana.
Kuu 4kk iässä käyttää tällä hetkellä vaatekokoa 68, kerrastosta tuo paita olikin aivan sopiva, mutta housut hieman liian pitkät, mikä on vain hyvä juttu. Kerrasto on kokoa 70. Kuu ei yhtään tykkää, kun paita puetaan päälle, vaikka kuinka venytän pääntietä hän hermostuu hetkeksi, joten tavallaan toivon välillä, että paidassa olisi nepparit.

Pieneksi jäätyään nämä kaikki vaatteet menevät äitiyspakkaukseen, jonne olen säilönyt osan vaatteista, jotka säästän mahdollisesti Kuun sisarukselle. Elämä näyttää miten käy.

Molemmat yritykset löytyy myös somesta:
Myllymuksut
Somessa.com

ja minut myös:
Instagram
Facebook
Twitter

Kirjoita kommentti
17/09/2018 by