Browsing Tag

suomiretki

(Melkein) Ensimmäistä kertaa Lapissa! Helmikuu 2020

Hellurei ja hellät tunteet!

Palataanpa hetkeksi helmikuun muistoihin. Tuolloin meille saapui vieraita Japanista asti, sillä japsin äiti, täti ja serkku tulivat meille kylään noin viikoksi. Tuolloin tein itse töitä ja harkkaa, joten en oikein päässyt kiertämään heidän kanssaan Helsinkiä, mutta olimme varanneet muutaman päivän lomamatkan Lappiin. Kävin itse asiassa ensimmäistä kertaa näin pohjoisessa, aikaisemmin pohjoisin paikkakunta on ollut Kemi ja olin silloin lapsi, joten oli aikakin päästä toistamiseen pohjoiseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Me pysyttelimme vain Rovaniemellä, mutta saimme aikamme hyvin kulumaan. Loma alkoi pienellä paniikilla, sillä myöhästyimme bussista, jonka takia edelleen junasta. Ei muuten olisi ollut mitään hätää, mutta mukanamme oli lapsemme rattaat ja bag drop olisi sulkeutunut ennen kuin olisimme kentällä. Ratkaisuksi syntyi taksi, jonka kyydissä japsi ja hänen äitinsä lähtivät rattaat mukanaan viemään niitä. Onneksi lentokentälle pääsee nykyään junalla, sillä juna ei voi tehdä äkkijarrutusta!

Mutta hyvin selvisimme ajoissa ja lentomatka sujui hyvin (taapero nukkui tirsat, joten sai itsekin rentoutua). Rovaniemen kentältä ilmeisesti kulkee paikallinen bussi lentoaikojen mukaan keskustaan. Kuitenkin, kun pääsimme aulaan, ei ulkona näkynyt bussin bussia, eikä vähään aikaan ollut tulossa, joten otimme taksin. Meitä oli viisi aikuista ja lapsi, joten taksi taisi tulla hieman halvemmaksikin. Emme majoittautuneet hotellissa, vaan japsin kaverin luona. Harmi, vain että taksi vei meidät heidän vanhaan osoitteeseensa, sillä oli käynyt pieni kämmi. Tuli sitten käveltyä reilut 20 minuuttia pienessä pakkasessa. Näin keväällä tuntuu kaukaiselta miettiä kohmeisia sormia, kun välillä piti tarkistaa google mapsin kautta oikeaa suuntaa. Perillä meitä odotti ruisleipää ja teetä, ai että ne maistuivat hyviltä!

Pienen levon jälkeen, köh, me vanhemmat tietysti vahdittiin taaperoa, joka innokkaasti halusi tutkia kaikkia paikkoja, lähdimme ulos. Täytyy sanoa, että oli hieman stressaavaa asustella kodissa, jossa oli jonkin verran särkyviä tavaroita. Onneksi mitään ei mennyt rikki, sillä kaikkea ei vain rahalla voi korvata. Ei sillä, että hirveästi ylimääräistä rahaa olisikaan. No, mutta takaisin Rovaniemelle.

Eli levon jälkeen lähdimme katsomaan Alvar Aallon suunnittelemaa Rovaniemen kirjastoa. Tätä en itse edes tiennyt, sillä kirjastossa vierailu oli japsin äidin toive. Kirjasto oli itse asiassa todella kiva! Viihdyimme siellä ehkä 30 minuuttia. Omat toiveeni Lapin lomalta oli nähdä poroja, revontulia ja vierailla turistinähtävyydessä. No, vietimme kokonaisen päivän Joulupukin pajakylässä, mutta revontulia emme valitettavasti nähneet ollenkaan pilvisen sään vuoksi, ja porojakin vain tuolla Joulupukin pajakylässä. Viihdyin kuitenkin todella hyvin lumisessa Rovaniemessä, joten haluan käydä siellä joskus uudestaan ja lisäksi nähdä muutakin Lappia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Seuraavaksi juttua ruoista, joita söimme, Rovaniemen museoista ja tuosta Joulupukin pajakylästä. Kuulemisiin!

Instasta löytyy muuten muutama kuva Rovaniemeltä, ne lisäsin jo maaliskuussa.

Porin vegaanikahvila Tovi

Melkein koko sukuni tai ainakin lähiperheeni asuu Porissa ja kun kaupunkiin menen tulee pääasiassa syötyä kotikotona tai isovanhempien luona. Käyn Porissa suhtkoht harvoin, ehkä kaksi kertaa vuodessa. Ainakin aina jouluna. On ollutkin ilo huomata jotain pientä uutta, kun kaupunkiin menen. Paitsi Porin parasta keikkapaikkaa Bar Kinoa ei enää ole! Olin tästä vähän järkyttynyt.

Nyt äitiyslomalla, kun minulla oli Porissakin enemmän aikaa, päätin tutustua Porin kahvilavaihtoehtoihin. niihin on helpompi mennä yksinkin oman kanssa Porin ainoassa vikani kahvilassa tuopissa en ollut yksin sillä Äidilläni oli heinäkuussa syntymäpäivä ja halusin tarjota hänelle jossain lounaan tai kakkukahvit.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Tuli sitten kertoneeksi Porin ainoasta vegaanikahvilasta hänelle. Hän innostui kahvilasta, joten lähdimme testaamaan sitä. Tämä tapahtui Jazz-viikolla ja sen huomasi. Tovi on pieni, paikkoja on ehkä kymmenelle ihmiselle jos ulkona oleva pöytä ja kaksi tuolia lasketaan mukaan. Emme mahtuneetkaan ensimmäisellä yrityksellä sisään. Hetken päästä yritimme uudestaan, jolloin eräs kohtelias mies vapautti oman paikkaansa, joten pääsimme äidin kanssa samaan pöytään ja Kuu-vauva viihtyi hyvin katselen seinällä riippuva kukkaruukkuja.

Oli ilo huomata Tovin olevan täynnä, varmasti jazzfestarilla oli osittain osuutta asiaan. Ostimme lounaan, joka on buffet-tyylisesti esillä. Tuolloin tarjolla oli täytettyjä paprikoita uuniperunoiden kera. Lämpimän ruoan lisäksi myös salaattia ja leipää. Saapuessamme olivat perunat loppu, mutta niitä tuotiin melko pian lisää.
Soijatäytteiset paprikat olivat erittäin hyviä, mutta olisin kaivannut ruokaan jonkinlaista kastiketta. Äitini mielestä osa perunoista oli vielä raakoja. Ei ehkä paras valinta synttärilounaalle, vaikka harvoin kai mikään lounas on ”juhlallinen”. Kokonaisuutena ruoka maistui hyvin ja äitini oli tyytyväinen, mikä oli tietysti tärkeintä.

Palvelu oli periaateessa niin sujuvaa, kuin kiireessä voi. Eli kiire kyllä näkyi, vaikka nuori kesätyöntekijä(?) olisi voinut mielestäni tehdä muutaman asian toisin. Kun odottelimme perunoita oli myös aterimet loppu, tästä mainitsimme. Tosin ne piti ilmeisesti tiskata ennen kuin niitä ilmestyi lisää. Odotellessa ehdin menemään hakemaan vettä pöydältä, mutta sekin oli loppu. Mietin että samalla kun kesätyöntekijä olisi tuonut aterimia lisää, olisi hän huomannut ettei vettäkään ole ja täyttänyt sen automaattisesti. Emme jaksaneet sanoa vedestä mitään vaan odottelemme ja hetken päästä vesikarahvi täyttyi.
Alunperin olin miettinyt jälkiruoiksi raakakakkupaloja, mutta tällä kertaa ne jäi testaamatta ja annoimme muille lounasvieraille tilaa.
Syömässä kävimme siis heinäkuussa ja tässä välissä olen ehtinyt jo toistamiseen Porissa käydä. Syksyllä en käynyt testaamassa mitään paikkaa, seuraavaksi jouluna sitten.

Reipas ja rentouttava talvipäivä Lohjalla

Yhteistyössä Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy

Tänään on ollut kyllä niin kiva päivä, mitään erityistä ei tapahtunut, mutta työkaveri on vain sellainen tyyppi, että oksat pois. Jatkan hyvää tuulta ja kirjoitan pitkästä aikaa. Pari viikkoa sitten olin toisella blogimatkalla, jonka puitteissa matkustimme taas Lohjan suuntaan. Kyseessä oli Länsi-Uudenmaan Lumo Matkailu Oy:n järjestämä talvipäivä Lohjalla ja tuttuun tapaan päivään kuului taas mukavaa ohjelmaa. Vaikka ohjelmassa etukäteen erityisesti lumikävely pisti silmään, niin jo pelkkä kylpyläreissu olisi saanut lähtemään mukaan. Saunaan ja uimaan on aina ihanaa päästä! Jos et ole muuten lukenut aiempaa Lohja-päivääni, niin löydät sen täältä.

DSCN9622

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Lauantaiaamuna kyytimme lähti kohti Kisakalliota, joka on urheiluopisto, mutta nimestään huolimatta tarjoaa liikunta-aktiviitteja kaikille halukkaille. Me emme tällä kertaa päässeet kokeilemaan lumikävelyä, mutta sen sijaan vietimme hauskan retkeilypäivän läheisessä metsässä. Aamupalan söimme tietysti nuotion äärellä. Retkipäivästä teki hauskan erilaiset tehtävät, jotka oppaamme Pekka oli meille järjestänyt. Onneksi meillä oli joukkueet, sillä muuten olisin vain nolannut itseni. Vaikka olenkin Porista kotoisin, taida olla aikamoinen kaupunkilaisneiti! Olin samassa joukkueessa MouMou-blogin Iinan ja Tunnetila-blogin Ninan kanssa.

DSCN9613

DSCN9620

DSCN9615

Mikä olisikaan ihanempaa kuin reippaan ulkoilun jälkeen päästä lämpimään saunaan. No ohjelmamme jatkui sopivasti kylpylävierailulla Lohja-Karjaan Päiväkumpuun. Tosin ensin söimme lounasta Päiväkummussa, joka löytyy kylpylän lisäksi hotelli. Yhtään ei jäänyt nälkä, kasvissyöjälle oli kivasti vaihtoehtoja. Tosin itse syön aina kalaa, kun sitä on tarjolla. Jälkiruoka oli varmaan koko pöytäseurueen suosikki ja sitä itse kukin olisi halunnut hakea lisää, jos vaan tilaa olisi ollut.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

DSCN9627

Päiväkummun elämyskylpylä on upea, eikä se ole hinnalla pilattu. Etenkin suolasauna ja suihku miellyttivät. Jaa, ai miksikö suihku? Päiväkummun suihkussa on kolme eri vaihtoa sille miten vesi tulee, sade (tavallinen), puro ja sumu. Näiden lisäksi suihkuun on asennettu led-valo, joten suihkussa voi olla vaikka pinkissä vedessä. Päivän kruunasi herkkusmoothiet ja pullat kylpylän loungessa.

DSCN9626

Jos haluat nähdä kuvia kylpylästä tai päivän herkuista, klikkaa itsesi Insta-tililleni:
reisereisefin

Paras kahvila, kaunein puu ja Lohjan alueen suurin saari

Yhteistyössä Visit South Coast Finland ja Lumomatkailu.

Kovin moni asia ei saa heräämään lauantaiaamuna kello seitsemän, mutta tiedossa ollut retki Lohjalle ja Lohjansaarelle sai jalkoihin vipinää. Olinkin kokoontumispaikalla jo reilusti ennen retkelle lähtöä ja ehdin ikkunaostoksille. Kun bloggaajajoukko oli koolla, suuntasi pieni bussimme kohti ensimmäistä kohdetta Cafe Lauria, joka sijaitsee aivan Lohjan keskustassa. En ollut koskaan aiemmin käynyt Lohjalla, tiesin vain missä se suurinpiirtein sijaitsee ja että se on Tomi Joutsenen kotikaupunki. Enpä kyllä sitäkään aavistanut, että muutamien tuntien jälkeen tulisin loitsuamaan aurinkoa esiin Kalevalaa lausuen. Mutta ensin menimme siis Lohjalle.

Cafe Laurin omistaa Jukka ja Timo. Salista vastaa Jukka ja keittiön puolella työskentelee Timo. Jukka olikin meitä kahvilan ovella iloisesti vastassa ja samalla kun saimme eteemme suolaiset piirakat (minulle sienipiirakka), paikallista kuohuviiniä ja laadukasta mehua, kertoili hän meille kahvilasta.
Herroista kummallakaan ei ollut aiempaa kokemusta kahvilan pyörittämisestä, mutta hyppy tuntemattomaan on kannattanut, kahvila on ollut pystyssä jo seitsemän vuotta ja viime vuonna yleisö äänesti sen Suomen parhaaksi kahvilaksi. Voin sanoa omasta ja myös muiden puolesta, että emme lainkaan ihmetelleet. Ihastuimme kaikki kahvilaan, mahdollisimman läheltä tuodut raaka-aineet ja huomioonottava asiakaspalvelu tekivät kahvilavierailuista todella mieleenpainuvan, eikä ehkä vähiten se, että omistaja halaa meistä jokaista lähtiessämme.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

FSCN9008

FSCN9003

FSCN9004

FSCN9006

Jälkiruoaksi oli kakkua tai pullaa, otin kinuskivadelmakakun ja ai että kuinka hyvää tuo kinuski oli. Täytyy muuten sanoa, etten yleensä juo kahvia, mutta halusin kuitenkin uteliaisuuttani maistaa Cafe Laurin kahvia, ja koska en kehdannut kieltäytyäkään. Yllätyksekseni kahvi oli hyvää ja otin sitä vielä toisen kupillisenkin. Saimme myös kotiin viemisiksi paketit, mutta en ole vielä voinut maistaa miltä kahvi kotona maistuu, sillä kahvinkeittimeni on vielä muualla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Ja hei joka perjantai Cafe Laurissa on esiintyjä. Huomasin tietysti heti, että Heikki Salo esiintyy 11.11. Mielenkiintoista!

FSCN8979

FSCN9001

Vatsat täynnä huristelimme seuraavaksi Lohjansaarelle, joka on Lohjanjärven suurin saari. Syy menoomme oli vuosittainen Kekri-juhla, joka juhlistaa sadonkorjuuta. Myynnissä olikin paljon erilaisia tuotteita, vihanneksista hilloihin. Kotiin lähtikin purkki lakkahilloa.
Kun olimme aikamme kierrelleet Kekri-juhlan kojuja tallustelimme kohti kotaa, jossa pääsimme maistelemaan lillukkateetä (hyvää) sekä loitsuamaan. Keli oli melko harmaa, joten loitsumme keskittyi auringon esiin tuomiseen. Voin sanoa, että onnistuimme loistavasti ja lopunpäivää pärjäsikin lyhythihaisella. Saimme kodassa myös omat henkilökohtaiset tammenterho-ennustukset. Mukavia juttuja tulossa! 😉

FSCN9002

FSCN9010

FSCN9005

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

FSCN9013

FSCN8896

FSCN8893

FSCN8894

FSCN8899

Loitsukodassa asuva noita lähti näyttämään meille tietä kohti Paavolan tammea. Kysessä ei ole todellakaan mikä tahansa puu vaan jo pelkkä upea ulkonäkö saa mykistymään. Paavolan tammea on tituuleerattu Suomen kauneimmaksi puuksi, ja itse ainakin voin kyseiselle puulle tämän tittelin antaa. Puu saa hiljentymään ja ei voi kuin ihailla arviolta 400-500-vuotiasta puuta. Olen jo pidemmän aikaa halunnut ottaa jonkun puun pohkeeseen tatuoinniksi, mutta en ole vieläkään varma minkä. Olen siis aivan puu-fani ja yksi syy miksi retkelle halusin lähteä oli Paavolan tammen näkeminen. Vaikka puu vetääkin hiljaiseksi, kannattaa testata puun vieressä oleva akustiikka. Tuossa paikassa on jotain mystistä, sen voin vannoa. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

FSCN8999

FSCN9000
Se on pähkinä!

FSCN8993

FSCN8994

FSCN8995

FSCN8938

Lisää puita oli luvassa, sillä seuraavaksi vierailimme Fruticetumissa, hedelmälajipuutarhassa. Paikalla kasvaa arviolta 300 omenapuulajiketta! Tiesittekö, että noin montaa eri lajiketta edes on? Itse en ainakaan ole tiennyt ja opinkin paikan päällä kaikenlaista. Lohjansaarella sijaitsee aivan ainutlaatuinen ilmasto Suomessa, joka takaa sen, että paikalta löytyy myös mm. päärynä- ja luumupuita ja jopa viinirypäleitä. Muuten jos pihassasi kasvaa omenapuu, etkä ole varma mikä lajike on kyseessä, viepä omena Fruticetumiin tutkittavaksi, siellä tiedetään! Tietysti paikan päällä voi maistella ja ostaa puutarhan tuotteita. Kun tämän paikan näkee, on helppo uskoa, että Lohjansaarta kutsutaan Suomen Toscanaksi. Ja meillä oli kuuma, oltiin loitsuttu ehkä liikaa!

FSCN8991

FSCN8989

FSCN8988

FSCN8997

FSCN8984

FSCN8987

FSCN8974

FSCN8981

Lohjalta on noin 20 km matkaa Lohjansaarelle. Paluumatkalla olin väsynyt, mutta iloinen hauskasta retkestä. Lue myös muualta retkestä Bernard and Bianca, La Petite Princesse ja Mutkia matkassa.

FSCN9009
Kiitos vielä Visit South Coast Finland ja Lumomatkailulle, oppaallemme Tuulalle, kuskillemme Hansille, kaikille vierailukohteille sekä tietysti mukaville lohjansaarelaisille!