Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

suomi

Matinkylän rantareitti, Olarin Pupusaari ja Tapiolan Weegee-talo

Heipä hei,

Näin melkein kahden vuoden jälkeen. Toisaalta tuntuu, ettei mitään ole oikein tapahtunut, mutta kummasti sitä on taas uusi vuosi. Viime vuonna valmistuin sosionomiksi ja palasin työskentelemään varhaiskasvatuksen opettajaksi muutamaksi kuukaudeksi. Nyt tammikuussa kuitenkin palaan keikkalaiseksi. Tämä viikko on ollut vielä lomaa. Perjantaina nautinkin omasta seurastani ja päätin tehdä päiväreissun Espooseen, täältä Helsingistä siis.

Tarkoitus oli käydä Kivenlahdessa asti, mutta alue kuuluukin C-vyöhykkeeseen, niin en malttanut maksaa extraa, oma matkakorttini on vain A-B-vyöhykkeelle. Hyvä vain, sillä Matinkylä oli todella kaunis paikka ja sieltä oli myös lyhyempi matka WeeGee-talolle.
Ensin otin metron Matinkylään ja vielä bussin Nuottaniemen pysäkille, josta kävelin Nuottaniemen rannalle. Vitsi mikä paikka! Olemme toisiaan miettineet muuttoa rivitaloon ja tuolla alueella olisi aika täydellistä asua. Mieltä lämmitti myös ulkoilevat lapsiperheet, hiihtäjät jäällä ja auringonpaiste. Täydellinen sää ja hyvä mieli.

Nuottaniemestä kävelin kohti Nokkalaa. Olisin voinut mennä kuumalle kaakaolle Nokkalan majakkaan, mutta olin edellisenä päivänä löytänyt kivalta kuulostavan lähiökahvilan, nimittäin Pupusaareen. Olari oli onneksi myös B-vyöhykkeellä ja paikalle pääsi myös melko kätevästi bussilla. Ovesta, kun astuin sisään niin jännitin mahdunko istumaan, mutta käsien pesun jälkeen huomasin, että kahvilassa oli hyvin tilaa. Ja hetken päästä olinkin aivan yksin. Pupusaaresta saa aamiaista koko aukioloajan ja otinkin kasvisbrekusetin. Siihen kuului bagel, appelsiinimehu, tee sekä tuorepuuro. Teen tilalle voi valita kahvin ja tuorepuuron sijaan voi syödä jogurttia granolan kera.

Kun vatsa oli täynnä oli aika etsiä bussi, joka menee Tapiolaan, sillä halusin käydä katsomassa Weegee-talossa uudet näyttelyt. Menossa on virolaisen Konrad Mägin laaja näyttely vielä tammikuun 23. päivään asti sekä japanilaisen Chiharu Shiota valtava ja vaikuttava lankateos, joka täytti yhden kokonaisen näyttelytilan. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, sillä se on ainutlaatuinen! Teosta tehtiin 10 henkilön avulla ja kaksi viikkoa. Myös keramiikkanäyttelystä pidin kovasti, mutta olin jo niin ähky taiteesta että pitää mennä vielä uudestaan. Onneksi on museokortti! Piti toki myös lumisesta Futuro-talosta ottaa kuva.


Konrad Mägi: Venetsia (Kanali Venetsiassa) 1922-23


Chiharu Shiota: Äärirajoilla


Oikealla maailman suloisin puputeos Pekka Jylhä: Vavisten ja kunnioittaen oli ehdoton suosikkini Biblion-näyttelystä.

Tällaistä tänään…mutta olisiko jollakin vinkata muita retkikohteita Uudellamaalla? Etenkin paikkoihin, jonne julkiset vievät hyvin.

Muualla:
Instagram tiiareise
Facebook ReiseReisefin

(Melkein) Ensimmäistä kertaa Lapissa! Helmikuu 2020

Hellurei ja hellät tunteet!

Palataanpa hetkeksi helmikuun muistoihin. Tuolloin meille saapui vieraita Japanista asti, sillä japsin äiti, täti ja serkku tulivat meille kylään noin viikoksi. Tuolloin tein itse töitä ja harkkaa, joten en oikein päässyt kiertämään heidän kanssaan Helsinkiä, mutta olimme varanneet muutaman päivän lomamatkan Lappiin. Kävin itse asiassa ensimmäistä kertaa näin pohjoisessa, aikaisemmin pohjoisin paikkakunta on ollut Kemi ja olin silloin lapsi, joten oli aikakin päästä toistamiseen pohjoiseen.

Me pysyttelimme vain Rovaniemellä, mutta saimme aikamme hyvin kulumaan. Loma alkoi pienellä paniikilla, sillä myöhästyimme bussista, jonka takia edelleen junasta. Ei muuten olisi ollut mitään hätää, mutta mukanamme oli lapsemme rattaat ja bag drop olisi sulkeutunut ennen kuin olisimme kentällä. Ratkaisuksi syntyi taksi, jonka kyydissä japsi ja hänen äitinsä lähtivät rattaat mukanaan viemään niitä. Onneksi lentokentälle pääsee nykyään junalla, sillä juna ei voi tehdä äkkijarrutusta!

Mutta hyvin selvisimme ajoissa ja lentomatka sujui hyvin (taapero nukkui tirsat, joten sai itsekin rentoutua). Rovaniemen kentältä ilmeisesti kulkee paikallinen bussi lentoaikojen mukaan keskustaan. Kuitenkin, kun pääsimme aulaan, ei ulkona näkynyt bussin bussia, eikä vähään aikaan ollut tulossa, joten otimme taksin. Meitä oli viisi aikuista ja lapsi, joten taksi taisi tulla hieman halvemmaksikin. Emme majoittautuneet hotellissa, vaan japsin kaverin luona. Harmi, vain että taksi vei meidät heidän vanhaan osoitteeseensa, sillä oli käynyt pieni kämmi. Tuli sitten käveltyä reilut 20 minuuttia pienessä pakkasessa. Näin keväällä tuntuu kaukaiselta miettiä kohmeisia sormia, kun välillä piti tarkistaa google mapsin kautta oikeaa suuntaa. Perillä meitä odotti ruisleipää ja teetä, ai että ne maistuivat hyviltä!

Pienen levon jälkeen, köh, me vanhemmat tietysti vahdittiin taaperoa, joka innokkaasti halusi tutkia kaikkia paikkoja, lähdimme ulos. Täytyy sanoa, että oli hieman stressaavaa asustella kodissa, jossa oli jonkin verran särkyviä tavaroita. Onneksi mitään ei mennyt rikki, sillä kaikkea ei vain rahalla voi korvata. Ei sillä, että hirveästi ylimääräistä rahaa olisikaan. No, mutta takaisin Rovaniemelle.

Eli levon jälkeen lähdimme katsomaan Alvar Aallon suunnittelemaa Rovaniemen kirjastoa. Tätä en itse edes tiennyt, sillä kirjastossa vierailu oli japsin äidin toive. Kirjasto oli itse asiassa todella kiva! Viihdyimme siellä ehkä 30 minuuttia. Omat toiveeni Lapin lomalta oli nähdä poroja, revontulia ja vierailla turistinähtävyydessä. No, vietimme kokonaisen päivän Joulupukin pajakylässä, mutta revontulia emme valitettavasti nähneet ollenkaan pilvisen sään vuoksi, ja porojakin vain tuolla Joulupukin pajakylässä. Viihdyin kuitenkin todella hyvin lumisessa Rovaniemessä, joten haluan käydä siellä joskus uudestaan ja lisäksi nähdä muutakin Lappia.

Seuraavaksi juttua ruoista, joita söimme, Rovaniemen museoista ja tuosta Joulupukin pajakylästä. Kuulemisiin!

Instasta löytyy muuten muutama kuva Rovaniemeltä, ne lisäsin jo maaliskuussa.

Porin vegaanikahvila Tovi

Melkein koko sukuni tai ainakin lähiperheeni asuu Porissa ja kun kaupunkiin menen tulee pääasiassa syötyä kotikotona tai isovanhempien luona. Käyn Porissa suhtkoht harvoin, ehkä kaksi kertaa vuodessa. Ainakin aina jouluna. On ollutkin ilo huomata jotain pientä uutta, kun kaupunkiin menen. Paitsi Porin parasta keikkapaikkaa Bar Kinoa ei enää ole! Olin tästä vähän järkyttynyt.

Nyt äitiyslomalla, kun minulla oli Porissakin enemmän aikaa, päätin tutustua Porin kahvilavaihtoehtoihin. niihin on helpompi mennä yksinkin oman kanssa Porin ainoassa vikani kahvilassa tuopissa en ollut yksin sillä Äidilläni oli heinäkuussa syntymäpäivä ja halusin tarjota hänelle jossain lounaan tai kakkukahvit.

Tuli sitten kertoneeksi Porin ainoasta vegaanikahvilasta hänelle. Hän innostui kahvilasta, joten lähdimme testaamaan sitä. Tämä tapahtui Jazz-viikolla ja sen huomasi. Tovi on pieni, paikkoja on ehkä kymmenelle ihmiselle jos ulkona oleva pöytä ja kaksi tuolia lasketaan mukaan. Emme mahtuneetkaan ensimmäisellä yrityksellä sisään. Hetken päästä yritimme uudestaan, jolloin eräs kohtelias mies vapautti oman paikkaansa, joten pääsimme äidin kanssa samaan pöytään ja Kuu-vauva viihtyi hyvin katselen seinällä riippuva kukkaruukkuja.

Oli ilo huomata Tovin olevan täynnä, varmasti jazzfestarilla oli osittain osuutta asiaan. Ostimme lounaan, joka on buffet-tyylisesti esillä. Tuolloin tarjolla oli täytettyjä paprikoita uuniperunoiden kera. Lämpimän ruoan lisäksi myös salaattia ja leipää. Saapuessamme olivat perunat loppu, mutta niitä tuotiin melko pian lisää.
Soijatäytteiset paprikat olivat erittäin hyviä, mutta olisin kaivannut ruokaan jonkinlaista kastiketta. Äitini mielestä osa perunoista oli vielä raakoja. Ei ehkä paras valinta synttärilounaalle, vaikka harvoin kai mikään lounas on ”juhlallinen”. Kokonaisuutena ruoka maistui hyvin ja äitini oli tyytyväinen, mikä oli tietysti tärkeintä.

Palvelu oli periaateessa niin sujuvaa, kuin kiireessä voi. Eli kiire kyllä näkyi, vaikka nuori kesätyöntekijä(?) olisi voinut mielestäni tehdä muutaman asian toisin. Kun odottelimme perunoita oli myös aterimet loppu, tästä mainitsimme. Tosin ne piti ilmeisesti tiskata ennen kuin niitä ilmestyi lisää. Odotellessa ehdin menemään hakemaan vettä pöydältä, mutta sekin oli loppu. Mietin että samalla kun kesätyöntekijä olisi tuonut aterimia lisää, olisi hän huomannut ettei vettäkään ole ja täyttänyt sen automaattisesti. Emme jaksaneet sanoa vedestä mitään vaan odottelemme ja hetken päästä vesikarahvi täyttyi.
Alunperin olin miettinyt jälkiruoiksi raakakakkupaloja, mutta tällä kertaa ne jäi testaamatta ja annoimme muille lounasvieraille tilaa.
Syömässä kävimme siis heinäkuussa ja tässä välissä olen ehtinyt jo toistamiseen Porissa käydä. Syksyllä en käynyt testaamassa mitään paikkaa, seuraavaksi jouluna sitten.

Kotimaista Kuulle ja mamille

Yhteistyössä Myllymuksut

 

Harvemmin, tai oikeastaan en koskaan, ole täällä blogissa maininnut ensimmäistä ammattiani, joka on pukuompelija. Osaan siis jonkin verran ommella, kaavoittaa ja tehdä värianalyysejä. Nykyään Porissa ei ole enää vaatetusalaa, sillä työpaikkoja ei kauheasti ole. Realistisinta olisi kai työskennellä vaatekaupassa tai perustaa oma yritys. Aika nopeasti valmistumisen jälkeen lähdinkin opiskelemaan ihan uutta alaa, mutta olen kyllä jonkin verran vielä edelleen kiinnostunut muodista, ja etenkin nykyään vaatteiden alkuperästä ja materiaaleista. Toki kirppistenkävijä olen ollut niin pitkään kuin muistan.

On oikeastaan yhden käden sormilla laskettavissa tänä vuonna ostamani vaatteet. Olen ostanut uudet kengät ja imetyspaitoja. Kuulle oma äitini eli Kuun mummi on (pyytämättä) ostanut enimmät vaatteet ja ne kaikki on ostettu kirpputoreilta. Itsekin suosin kirpputoreja edelleen. En ole itsekään ostanut Kuulle kovin montaa aivan uutta vaatetta. Vauva kasvaa nopeaa vauhtia, etenkin kun kesä oli niin kuuma, ettei vaatteille tullut kauheasti käyttöä. Turhaan siis kuormittaa ympäristöä ostamalla joka kuukausi uusia vaatteita. Haluan tietysti tarjota lapselleni mahdollisuuksien mukaan vain parasta. Mieluummin laadukasta ja tarpeeseen kuin helposti rikkimenevää ja vaatevuori. Itselläni on jo aivan liikaa vaatteita ja pyrinkin niitä vähentämään säännöllisesti, joten en halua samaa pojalleni. Mennyt uskomaton hellekesä ja muovimeri herättivät tietysti myös entistä enemmän.

Olenkin superiloinen, että törmäsin Somessa.com sivun kautta kotimaiseen mm. lastenvaatteita ja imetyspuseroita tekevään ja myyvään verkkokauppaan nimeltä Myllymuksut. Yhdessä yrityksessä yhdistyvät hienosti asiat, jotka ovat mielessäni tällä hetkellä aika useinkin. Ne ovat laadukkuus ja kotimaisuus.

Saimme Myllymuksuilta testattavaksi, ja omaksi, imetyspaidan ja Kuulle sinisen autokuviollisen kerraston nimeltä Kaarat. Tuntuu hyvältä tietää, että nämä vaatteet ovat tehneet aikuiset ihmiset Juupajoella, ja materiaalit ovat laadukkaat ja varmasti kestävät.
Harmaa Maijat-imetyspaita on 95% lyocelltrikoota ja 5% prosenttia elastaania ja ihanan pehmeä. Opiskeluajoilta muistan, että elastaani vaatteissa palauttaa paidan muotoonsa, joten näin sivuhuomatuksena 100% puuvillapaita ei ole aivan niin hyvä valinta kuin esim. jos paidassa on 5% elastaania. (Saumat alkavat helposti kiertämään, jos paita on 100% puuvillaa). Pidän paidassa etenkin siitä, ettei turhaa kangaskerrosta ole rintaliivien ja paidan välillä. Toisin on ”halppis” imetyspaidassani ja -topeissa. Paidan voi pestä 60-asteessa, eikä se tarvitse silitystä. Kuulostaa oikein hyvältä. Värivaihtoehtoina on tämä harmaa, joka itselläni on sekä punainen. Nettisivulla kyseisestä Cosmos-kankaasta on pitkähihaiset versiot. Käytän itse harvoin pitkähihaisia paitoja, joten toiveeni oli lyhythihainen.

Imetyspaitani oli jo tosikäytössä, kun kävimme Kuun kanssa Espoon puolella museossa. Tulkitsin ilmeisesti vähän väärin, kun noin 20 minuutin päästä syömisestä iski nälkä bussipysäkillä. Ei auttanut muu kuin mennä lähellä sijaitsevaan kauppakeskukseen imettämään. Kunnon lastenhuonetta Ainoassa ei ole, joten imetin penkillä ison marketin vieressä. Tässä Myllymuksujen imetyspaidassa imetys käy huomaamattomasti, vaikkei imettämisessä julkisella paikalla ole mitään pahaa.


Imetyshetki lavastettu, josta pikkuinen meni vähän sekaisin ja kuvaussessio jäi lyhyeksi.

Kuun Kaarna-kerrasto on materiaaliltaan bambuviskoosia sekä puuvillaa ja kuten arvata saattaa on sekin ihanan pehmeä. Lisäksi kaikki nettikaupan kuosit ovat aivan ihastuttavia! Hienoa, että on useita värivaihtoehtoja, mutta kyllä niistä on vaikeaa valita se ”oma” suosikki. Oma ja japsin lempiväri on sininen, joten otimme myös Kuulle sinisen kerraston. Tuo punainen Omppu-kerrasto olisi aivan herkullinen joulun ajaksi. Näen mielessäni Kuun leikkivän joululahjoilla tuo kerrasto päällään sitten vähän isompana.
Kuu 4kk iässä käyttää tällä hetkellä vaatekokoa 68, kerrastosta tuo paita olikin aivan sopiva, mutta housut hieman liian pitkät, mikä on vain hyvä juttu. Kerrasto on kokoa 70. Kuu ei yhtään tykkää, kun paita puetaan päälle, vaikka kuinka venytän pääntietä hän hermostuu hetkeksi, joten tavallaan toivon välillä, että paidassa olisi nepparit.

Pieneksi jäätyään nämä kaikki vaatteet menevät äitiyspakkaukseen, jonne olen säilönyt osan vaatteista, jotka säästän mahdollisesti Kuun sisarukselle. Elämä näyttää miten käy.

Molemmat yritykset löytyy myös somesta:
Myllymuksut
Somessa.com

ja minut myös:
Instagram
Facebook
Twitter