Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ruoka

Portugalin herkkuja + miten löytyi vauvanruokaa ulkomailla

Jos jotain, niin vauvan tulo perheeseen on muuttanut taukojen määriä. Aiemmin saatoin kiertää nähtävyyksiä pienten välipalojen voimalla, nyt on pakko pysähtyä ja antaa vauvan tankata. Portugalin lomalla ainoastaan yhdessä kahvilassa ei ollut tarjolla syöttötuolia, mutta kyseessä oli historiallinen kahvila, jonka herkkuja on saanut nauttia vuodesta 1837. Pastel de Belém oli suussasulava, jonka lisäksi maistoin suolaista piirakkaa empanada tempeh (kasvisversio). Oikein hyvä sekin! Yleisesti ottaen Portugalissa oli kaikki aivan älyttömän hyvää!

Pasteis de Belem
Rua de Belém

Airbnb:n asunnon hyvä puoli on ”kotona” kokkailu. Kävimme kuitenkin myös kahdessa ravintolassa, joista on vain hyvää sanottavaa. Näistä ensimmäinen oli kiireinen meriruoka-ravintola, jonne saavuimme juuri oikeaan aikaan. Nimittäin myöhemmin osa asiakkaista joutui jonottamaan ravintolan ulkopuolella (tammikuussa). Kiireistä oli, mutta ehkä siitä johtuen hauska tunnelma ja silti ihanat portugalilaiset tarjoilijat jaksoivat antaa pojallemme huomiota!

Ramiro
Av. Alm. Reis nº1 – H, 1150-007 Lisboa, Portugali

Toinen ravintola Lissabonissa oli ulkoapäin kaunis kuin kirkko ja sisällä sisutus oli myös upea. Kyseessä onkin vanha palatsi, osaa Google kertoa. Rattaat vietiin erilliseen huoneeseen säilyykseen ja syöttötuoli ilmestyi pöytäämme. Täällä söin todella hyvän kasvishampurilaisen, vaikka liharavintolasta olikin kyse.

Atalho Real
Calçada da Patriarcal 40, 1250-182 Lisboa, Portugali

Kävimme jo nyt kiertelemässä lapsille sopivia nähtävyyksiä sekä vietimme aikaa ostoskeskuksessa. Tuolloin tammikuussa Lissabonissa satoi muutama päivä, joten ulkona ei viitsinyt niin paljon kiertää. Huomasin, että aika useassa paikassa on tarjolla grillattuja voileipiä. Oikein hyviä ja täyttäviä. Tuo ostoskeskusken makea bolo bolacha keksikakku oli ällöttävän makea. Varmasti ensimmäinen kerta, kun piti muutama pala jättää tarjottimelle.

Ostoskeskus, lastenhoitohuoneella
Vasco da Gama
Av. Dom João II 40, 1990-094 Lisboa, Portugali

Onneksi retkemme Sintraan onnistui. Siellä vietimme kolme päivää. Satoi, kun saavuimme ja vaikkei junamatka ollut kovin pitkä, oli poikamme syönyt aamiaisen jo useampi tunti sitten, joten pysähdyimme aivan juna-aseman lähellä olevaan kahvilaan. Upea paikka, hurjan ystävällinen palvelu, ja jälleen kerran hyvää oli. Söimme grillatut voileivät ja otin vielä sintralaisen erikoisuuden travesseiron.
Nam, nam, herkullista.
Saudade
Av. Dr. Miguel Bombarda nº6, 2710-590 Sintra, Portugali

Sintran ravintolavalinta meni ehkä vähän pieleen, tai no, oikeastaan huomasin, etten pidä kovin paljon turskasta eli bacalhausta. Liian mieto maku makuuni. Myös jälkiruoka pudim flan eli paahtovanukas oli huti. Ravintolassa tuli annoskateus japsiani kohtaan. Mutta olen silti iloinen, että maistoin. Tuli nimittäin aika monta kertaa nähtyä kyseistä kalaa myynnissä.

Tacho Real
R. Ferraria 4, 2710-616 Sintra, Portugali

Söin myös lentokoneessa hyvin. Me lensimme TAP Portugalilla ja minulle oli etukäteen tilattu erikoisruoka, kasvis. Menomatkalla kasvisruokani oli parhain ruoka, jonka olen ikinä lentokoneessa syönyt. Myös paluumatkan ruoka maistui. Ja vielä lentokentällä piti saada maistaa jotain. Arvatkaa minkä otin? Heh, vaikka olenkin oikea sokerihiiri, niin omaksi yllätykseksenikin tilasin suolaisen rissolen.
Tuliaiseksi ostin meille marmeladia. En ollut tuollaisesta hedelmästä kuullutkaan.

Meillä oli Suomesta tuotuna mukana vähän ruokaa ja maitoa. Olin myös pussiin laittanut useamman desin kaurahiutaleita. Ihan hyvin löytyi myös ruokaa läheisestä isommasta marketista, mutta korvikemaitoa löytyi vain jauheena! Meidän Kuu ei siitä välitä yhtään, niin oli hyvä, että oli maitoa mukana, vaikka osaksi vielä imetänkin.
Vaippoja oli monenlaisia, joten niitä löytyy hyvin.

//

Kuten huomata saattaa, tulevat kuvat nykyään vain puhelimestani. Vanhaa digikameraa ei vain tule otettua niin usein esiin kuin puhelinta. Mutta voi, kun muistaisi ottaa kuvan vaakatasossa!

Lisää kuvia:
Instagram

Kasvisruokaa Liettuassa

Kun menen mihin tahansa ravintolaan, ensin tutkin mitä kasvisruokavaihtoehtoja ruokalistalla on. En ole syönyt punaista lihaa varmaan viiteen kuuteen vuoteen, eikä näitä liharuokia ole kyllä tullut ikävä. Päädyn hyvin usein tilaamaan kasvis- tai vegaaniaterian. Onneksi nykyään lähes joka ravintola tarjoaa kasvispainotteiselle sekasyöjälle maukkaita kasvisvaihtoehtoja.

Asuessani Tampereella olin aika aktiivisesti mukana Couchsurfing-yhteisössä. Kävin mielelläni erilaisissa tapaamisissa ja majoitin ihmisiä ympäri maailmaa. Sain myös kerran vieraaksi kaksi Erasmus-opiskelijaa, toinen oli kotoisin Tsekistä ja miespuoleinen opiskelija Liettuasta. Tämä liettualainen teki meille perinteistä punajuurikeittoa, saltibarsciaita. Keiton erikoisuutena on, että se syödään kylmänä. Oikein hyvää ja resepti on sen verran helppo, että tein keittoa myös myöhemmin itsekseni.

DSCN3289

Muutama vuosi myöhemmin tulin käyneeksi Liettuassa, sekä pääkaupungissa Vilnassa että Kaunasissa. Tulin tilanneeksi Kaunasissa myös tämän kylmän punajuurikeiton muutaman muun herkun seurana. Voin suositella, kannattaa maistaa. Erästä reseptin versiota voi kurkata ainakin täältä. Kävimme liettualaisen kaverini kanssa syömässä ostoskeskuksessa, jossa katselimme samalla luistelijoita. Aika hieno paikka pienessä kaupungissa!

DSCN3291

DSCN3292

Usein yritän googletella kasvisruokaravintoloita etukäteen, kun matkan olen jonnekinpäin maailmaa varannut. Liettuasta löysin kaksi kiinnostavaa ravintolaa, tai itse asiassa toinen näistä on ketjukasvisravintola (tai vegaaninen) Radharane, joten tämä löytyy sekä Vilnasta että Kaunasista. Kaunasin kasvisravintola on muuten yksi parhaista, jossa olen käynyt. Ruoan valinta ja maku osui todella nappiin ihastuttavassa kaupungissa. Hinnat eivät todellakaan päätä huimaa. Tarkistin ruokalistaa, sillä oman matkani tein jo vuonna 2015! Edelleen keittoja saa parilla eurolla ja kaikki pääruoat lähes alle vitosella! Saako lähteä Liettuaan syömään?

DSCN3444

DSCN3445

DSCN3443

Seuraavaksi voisin kirjoittaa enemmän Kaunasista, päivästä paikallisen kanssa ja esitellä ne paikat, jossa kävin yksin ”turistina”.
Samalla reissulla kävin myös syömässä Vilnassa kasvisravintolassa (lue postaus), mutta kun lentoni lähti takaisin Suomeen Vilnasta, valitsin mielummin tämän ketjuravintolan eli Radharanen, kun halusin syödä jälleen kasvisruokaa (tai Radharanen tapauksessa vegaanista). Ei paras vegaanihampurilainen, jonka olen syönyt, mutta hyvä silti! Jälkiruokakin piti vielä ahtaa vatsaan.

DSCN3510

DSCN3511

DSCN3512

DSCN3514

Vegemessut 2018

Olin iloisesti yllättynyt, että messut jotka yhdistivät sekä mummot että vauvelit olivat Vegemessut Kaapelitehtaalla Helsingissä viime viikonloppuna. Olin vierailemassa messuilla ensimmäistä kertaa, mutta menen varmasti ensi vuonna uudestaan ja otan molemmat vegaanisiskoni mukaan. Itselläni messut alkoivat vähän kurjasti, meinasin jäädä peruuttavan auton alle. Syy oli omani, joten peiliin katsomisen paikka.
No asia onneksi unohtui nopeasti, kun pääsin sisälle.

Jätin takin ilolla narikkaan, sillä 2€ maksu meni eläinoikeustoimintaan. Olin katsonut sunnuntain ohjelmaa etukäteen, mutta en valitettavasti ehtinyt suunnittelemaani Heydayn Cocktailbaarin mocktail-näytökseen. Koska olin ensimmäistä kertaa paikalla, kesti vähän myös tutustua paikkaan, vaikka Kaapelitehtaalla olenkin useasti käynyt. Kerron tässä alussa uudet suosikkituotteeni ja lopuksi muutaman vähän negatiivisemman asian. Niitä ei tosiaan ole paljon vaan nautin messuilla olosta. Etenkin, kun jokainen näytteilleasettelija tarjosi maistiaisia! Olinkin jo toiseen kertaan iloisesti yllättynyt, sillä oli silmiä avartavaa nähdä iso halli täynnä ainoastaan vegaanisia tuotteita. Valinnanvaraa todellakin riittää, ja luulen lisää olevan tulossa. Vegemessutkin järjestetään ensi vuonna uudestaan, nyt esittelijöiden pääpaino oli elintarvikkeissa, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa messuilta löytyy vielä enemmän vegaanituotteita.

Tässä omat Vegemessujen suosikkiherkut:

Olen tosiaan herkkusuu ja kaikki makea maistuu. Pysähdyinkin ensiksi Ben and Jerry’s ständille, jossa oli maisteltavana peräti kolmea erilaista vegaanista jäätelöä. Maistoin näistä kahta, banaaninmakuista sekä vaniljajäätelöä, jonka joukossa oli suklaakeksipaloja ja maapähkinää. Jälkimmäinen kuulostaa juuri niin taivalliselta kuin olikin. Näitä odotan kauppoihin.

Vöner eli vegaaninen döner. Voi miten hyvää oli! Ständillä oli myös hyvä diili, kun tykkäsi heidän Someista sai kotiinviemisiksi pienen pakkauksen vöneriä. Tämä ”liha” on yksinkertainen valmistaa, öljyä vaan reilusti pannulle ja se on siinä. On ilo huomata, kuinka monesta Helsingiläisestä ruokapaikasta tuotetta jo saa. Ja jopa Porista <3 Sunnuntaina palkittiin muuten vuoden parhaat vegetuotteet Vegeawardseissa messuilla ja Vöner voitti kategorian "Paras uusi tuote 2018". Muut voittajat voi katsoa awardsien Facebook-sivulta.

Kolmas suosikkini oli mintunmakuinen koivunmahlamehu. Mehua meinasin ostaa kotiinkin, mutta en sitten ostanutkaan. Pitää käydä katsomassa K-citymarketissa tai K-supermarketissa, jos tuotetta on hyllyssä.

Messujen mielenkiintoisin vieras ja syy miksi halusin vieraill messuilla sunnuntaina oli Iranista kotoisin oleva saksalainen pakolainen Patrick Baboubiam. Tämä saksalainen herra on toki vegaani (vuodesta -11), mutta myös voimamies, ja aika kattava lista voittoja löytyy miehen harteilta. En itse asiassa tiedä mitään muuta niin tylsää ajanvietettä kuin katsoa urheilua televisiosta, mutta olen kuitenkin lapsena katsonut ”Suomen vahvin mies”-kilpailuja, joten osaksi siksi kiinnosti Baboubiamin esiintyminen. Toinen syy on tietysti ilmiselvä, kehonrakentajaa ja vegaania usein mainita samassa lauseessa. Hienoa, että löytyy ihminen joka todistaa stereotypiat vääriksi.

Lopuksi lupasin kirjoittaa negatiiviset asiat, mutta ne ovat tavallaan myös positiivisia. messut olivat suositut, vierailijoita kävi yli 8000, joka on enemmän kuin viime vuonna, hienoa! Tämä kyllä valitettavasti näkyi ständeillä ja toisinaan ei hetkeen päässyt eteenpäin tai tuttuun tapaan suomalaiset eivät osaa jonottaa. Päällisin puolin messuista jäi hyvä fiilis ja kuten jo mainitsin menen ensi vuonna uudelleen. Lupaan myös tarttua vegehaasteeseen, jossakin vaiheessa. Juuri nyt, kun ruokavalio on raskauden vuoksi vähän kutistunut, en halua kutistuttaa (?) sitä entisestään. Luulen kyllä, että vegaanina tulisi syötyä esimerkiksi vihanneksia enemmän, mutta haaste jääköön tulevaisuuteen, mutta kuitenkin tähän vuoteen. Loistava sivu vegaanitietouteen ja -tuotteisiin on Vegaanituotteet.net

Kasvisruokaa Salzburgissa

Mariborista saavuin suoraan junalla Salzburgiin, en siis pysähtynyt enää uudestaan Grazissa. Salzburgissa vietin jälleen yhden yön samassa Yoho hostellissa. Vaikken olekaan kasvissyöjä, syön mahdollisimman usein kasvisruokaa, sillä kalan lisäksi rakastan sitä. Tarkoitus on listata tänne blogiin ympäri maailmaa kasvisruokapaikkoja tai ainakin -annoksia, toivottavasti joskus niitä on pitkä lista.

DSCN5357

DSCN5364

Tässä omat vinkkini Itävallan neljänneksi suurimpaan kaupunkiin ja Mozartin synnyinkaupunkiin. Ensimmäisenä voisin mainita ketjuravintolan My Indigon, jossa useimmat ruoat ovat jopa vegaanisia! Tietääkseni Salzburgista löytyy kaksi My Indigoa, pienempi on lähellä vanhaakaupunkia, eikä se ole yhtä viehättävä kuin hostellini lähellä sijaitseva (Auerspergstraße 10). Ruoka oli maukasta, paikka rauhallinen ja sisustus kotoisa. Viihdyin hyvin ja myös wifi löytyi. Ketjun slogan on ”eat and smile”. Kuvaa paikkaa hyvin. Ainoa miinus siitä, että yhdestä avokadosta sai maksaa 1,50€!

DSCN5358

DSCN5360

Korttelin toisella puolella sijaitsee kasviskahvila The Heart of Joy Cafe, joka on onneksi auki kello seitsemään. Tästä tuli enemmän mieleen lounaspaikka, sillä paikkoja oli aika monta, eikä pöytien ympärillä ollut paljoa liikkumatilaa. No, ainakin paikka löytyi helposti. Kovin suuri nälkä ei ollut, mutta halusin kuitenkin testata paikkaa, joten söin vain keiton. Maistui hyvin tämäkin ja menen varmasti joskus uudestaan syömään runsaammin. Kahvila löytyy Franz-Josef-Straße 3 (kadulta).

DSCN5428

DSCN5427

20160409_130844

20160409_125751

20160409_131102

Molemmissa paikoissa puhuttiin hyvää englantia. Jälkimmäisessä on pöytiin tarjoilu, My Indigossa tilataan tiskiltä ja kannetaan tarjotin itse halutulle paikalle.

En ole varma onko Salzburgista vielä kirjoitettavaa, mutta olen ajatellut, että seuraavat jutut kirjoitan oman mielenkiinnon mukaan eli ne eivät välttämättä tule siinä järjestyksessä, kun matkat olen tehnyt. Katsotaan mistä innostun kirjoittamaan seuraavaksi!

Tällä viikolla olen menossa Pariisiin, ensimmäistä kertaa!
Voit seurata matkaa Instagramissa reisereisefin. Latasin myös Snapchatin, mutta en tajua siitä vielä oikein mitään, mutta yksi Mystory siellä pitäisi olla. Nimimerkki on Tiiareise
Nykyään myös Facebook-sivu löytyy. Olisi ihanaa jos 200 seuraajaa täyttyisi Instassa. Facebookissa 50 voisi olla aluksi tavoite. 🙂