Browsing Tag

perhe

Hankimme Kuulle passin, sillä lähdemme…

Me emme kuulu niihin vanhempiin, jotka hankkivat muutaman kuukauden ikäisellä vauvalle passin. Tulimme passin kuitenkin hankkineeksi ennen kuin Kuu on täyttänyt 1-vuotta. Tuntuu edelleen hullulta ajatukselta, että vauvalla on oma passi, jota varten on käyty ottamassa passikuvat. Tammikuun lopulla teemme perheemme ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan. Voisi ehkä luulla, että lähdemme Tallinnaan, koska se on niin lähellä, mutta matkaamme hieman kauemmas. Kohteeksi valikoitui Lissabon, tai oikeastaan vaihtoehtoja ei ollut, mutta se on eri juttu se, eikä se kuulu tähän.

Lähes poikkeuksetta alaikäisen tulee käydä henkilökohtaisesti poliisiasemalla ennen kuin passi myönnetään. Ensimmäinen askel tosin on hankkia passikuvat. Tähän suosittelen paikkaa, joka lähettää kuvat sähköisesti suoraan poliisilaitokselle. En jaksanut kauheasti googletella valokuvaamoja, vaan menin ensimmäiseen paikkaan, joka oli hyvällä paikalla Helsingin keskustassa ja hinta oli kohtuullinen.
Vauvan passikuvat maksavat saman verran kuin aikuisen, vaikka vauvan passi on vähemmän aikaa voimassa, sillä kun vauvaa ei enää kuvasta tunnista, pitää passi uusia. Että sinänsä vähän rahastuksen makua.

Me kävimme passikuvassa kauppakeskus Foorumia vastapäätä Kaivopihalla, Fotoyks viimeisessä valokuvaamossa. Kuu on nyt reilu puolivuotias ja hän saa jo istua tuettuna ja syöttötuolissa, joten passikuvassa Kuu istuu polvillani. Pidin vain huolen, ettei käsiäni näy kuvassa ja ettei Kuu putoa lattialle. Kuvaus oli ohi sekunneissa. Kuu oli juuri herännyt päiväunilta, eikä ehkä tajunnut mitä tapahtui, joten kuvaus onnistui todella hyvin! Kuvasta tuli myös hyvä, siinä on meidän pikku gansterimme pienellä kaksarilla.

Kuvien ottamisen jälkeen pystyin tekemään passihakemuksen netin kautta. Hakemukseen tulee liittää kuvatunnus. Valokuvaamosta saa kotiin mukaan neljä värillistä passikuvaa, joista tunnus löytyy. Mutta niitä ei siis tarvitse lähettää mihinkään, vaan valokuvaamo hoitaa tämän puolestasi. Kätevää ja nopeaa! Kotona siis tein passihakemuksen netissä ja koska meidän täytyy käydä asemalla, heti hakemuksen maksun jälkeen voi varata ajan. Etukäteen vähän jännitti kuinka ruuhkaista Pasilassa on näin joulukuussa, mutta kovinmoista jonoa ei näyttänyt olevan ja saimmekin ajan jo heti joulukuulle. Tärkeää on myös huomata, että molempien vanhempien suostumus tarvitaan passihakemukseen. Tämän voi hoitaa mukaan otettavalla paperilla, joka tulostetaan itse tai suostumuksen voi tehdä myös netissä. Minä lähetin siis japsille sähköpostiin linkin passisuostumukseen.

Pasilan poliisiasemalla asia hoitui viidessä minuutissa. Onneksi olin varannut ajan, sillä vauvan kanssa jonottamisesta ei olisi tullut mitään. Nyt paikalla oli kymmenkunta ihmistä ja kovin verkkaisesti näytti jonot liikkuvan. Me olimme asemalla eräänä tiistaina klo 12 aikaan. Virkailija pyysi minun tarkistamaan Kuun tiedot ja allekirjoittamaan paperin. Hän halusi myös vielä nähdä Kuun, joka ei onneksi enää nukkunut päiväunia. (En tosin tiedä pitääkö vauvan olla hereillä). Itse otin ainakin lakin ja tutin pois, jotta virkailija näki kasvot hyvin.

Saimme ohjeet passin noutamiseen, ja kun noudan passin, luultavasti läheiseltä R-kioskilta, tulee minulla olla mukana oma passini. Ajokortti ei käy, jota en kyllä edes omista. Passin pitäisi saapua noin seitsemässä arkipäivässä, joten Kuu saa varmasti passinsa vielä tässä joulukuussa.

Siinä taisi olla kaikki. Oikeastaan passin hakeminen on helppoa, kunhan muistaa olla ajoissa liikenteessä. Oma passini menee umpeen 2020 eli aika pian! Mutta niin, tammikuussa olemme lähdössä koko perhe Lissaboniin, ihanaa! Jännittävää! Olen käynyt yksikseni Portossa, joten on hienoa nähdä lisää kaunista Portugalia. Suunnitelmissa on vierailla myös Sintrassa.

Edit. Ennen kuin ehdin julkaista tätä postausta, saimme jo passin läheiseen R-kioskiin, josta sen kävin noutamassa. Passi oli kassakaapissa, jonka avautumista piti odottaa neljä minuuttia. Tämä on mielestäni hauska yksityiskohta.

Voit seurata myös Instassa ja Facessa.

Lontoosta tulikin vähän kalliimpi reissu

Täällä sitä istutaan, jossain Lontoon metropolin yllä. Laskeutumislupaa emme vielä saaneet, syynä sää ja ruuhka, ruuhkan takia lähdimme myös 30 min. myöhässä Vantaan lentokentältä. Kyyneleitä ei ole tullut, ensimmäistä kertaa Kuu on yön, tai öitä, ilman minua. Hän on hyvissä käsissä isänsä kanssa ja kaikki menee varmasti hyvin, silti oli pakko ostaa aikaisempi paluulippu. Onneksi SAS tarjosi parilla sadalla one way -lipun, sillä Finnairin lippua en pystynyt Light-luokan takia muuttamaan. Olisin toki voinut peruuttaaa myös koko reissun ja harkitsinkin sitä, sillä tällä viikolla jouduimme käymään Kuun kanssa ensi kertaa päivystyksessä. Kaikki on kuitenkin ok, pakko uskoa kahta lääkäriä, vaikka oire oli melko hurja.

Tunnen vähän syyllisyyttä tästä matkasta, mutta aion olla myös rehellinen ja yrittää nauttia matkasta.

• Mielestäni molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisia vauvan hoidossa. Ihan näin ei kuitenkaan ole, sillä usein äiti pitää pidemmän vapaan ja isä palaa töihin. Näin myös meillä. Japsi on alusta asti osallistunut Kuun hoitoon ja olemme esimerkiksi sopineet minulle viikossa vapaan illan tai päivån. (Tai oikeastaan kaksi, usein maanantaisin käyn joogassa ja sunnuntaina haluan tehdä ”blogijuttuja”).
• Kun Kuu oli vain muutaman viikon ikäinen, lähti japsi hieman yli viikoksi Usaan. Jännitti jäädä niin pienen vauvan kanssa yksin, mutten halunnut pyytää japsia peruuttamaan matkaa. Se oli hänelle tärkeä, osaksi sponsoroitu matka.
• Kun pieni vauva saapuu taloon, kaikki asiat muuttuvat. Eikä vähiten aika. Pieni vauva tarvitsee paljon huomiota ja on tärkein. Muut asiat voivat odottaa, pieni vauva ei. Olin iloinen kun japsi ei kertaakaan valittanut sotkusta, kun en vain ehtinyt tehdä kotihommia. Kunnes tuli se päivä, kun asia muuttui. Tämäkin on yksi asia, jonka takia haluan olla vähän aikaa poissa (hyvien unien lisäksi, en ole 6kk nukkunut kuin pari kokonaista yötä). Haluan että japsi huomaa kantapään kautta, että vauvan hoitokin voi olla ”työtä”, eikä usein vaan ehdi tai jaksa. Kun Kuu oli pienempi, jouduin joskus valitsemaan syönkö vai lepäänkö.

Kun vertaa Suomea muihin maihin, on täällä melko yleellinen vanhempainvapaa. Ensin äitiysloma kolme kuukautta, jonka jälkeen vielä vanhempainvapaa useamman kuukauden. Toista on Usassa taikka Japanissa. Meidänkin pitää laittaa Kuu jo syksyllä päiväkotiin, koska alamme kohta maksaa asuntolainaa pois. Totuushan voisi olla se, että Kuu alottaiisi päiväkodin jo helmikuussa eli 9kk ikäisenä, mutta onneksi tämä on järjestely kysymys meillä ja Kuu voi olla vielä kevään ja kesän kotona.

Kiintymyssuhdeteoria ja eroahdistus ovat sen verran kiistattomia faktoja, etten käy niitä kiistämään. Kuu on ollut kuitenkin nämä pari päivää turvallisissa käsissä ja olen saanut rauhoittavia väliaikatietoja.
En tiedä, ehkä yritän vain puolustella tätä asiaa itselleni.

Olin ostanut myös junaliput Oxfordiin, vaikka se ei suunnitelmassani ollutkaan. Muutos ”advance” lippuihin maksaisi £10, joten annan olla, sillä molemmat liput maksoivat alle kympin. Musikaalilipun sain siirrettyä sekä ilman maksua peruutettua viimeisen yön hostellissa.

Kotimaista Kuulle ja mamille

Yhteistyössä Myllymuksut

 

Harvemmin, tai oikeastaan en koskaan, ole täällä blogissa maininnut ensimmäistä ammattiani, joka on pukuompelija. Osaan siis jonkin verran ommella, kaavoittaa ja tehdä värianalyysejä. Nykyään Porissa ei ole enää vaatetusalaa, sillä työpaikkoja ei kauheasti ole. Realistisinta olisi kai työskennellä vaatekaupassa tai perustaa oma yritys. Aika nopeasti valmistumisen jälkeen lähdinkin opiskelemaan ihan uutta alaa, mutta olen kyllä jonkin verran vielä edelleen kiinnostunut muodista, ja etenkin nykyään vaatteiden alkuperästä ja materiaaleista. Toki kirppistenkävijä olen ollut niin pitkään kuin muistan.

On oikeastaan yhden käden sormilla laskettavissa tänä vuonna ostamani vaatteet. Olen ostanut uudet kengät ja imetyspaitoja. Kuulle oma äitini eli Kuun mummi on (pyytämättä) ostanut enimmät vaatteet ja ne kaikki on ostettu kirpputoreilta. Itsekin suosin kirpputoreja edelleen. En ole itsekään ostanut Kuulle kovin montaa aivan uutta vaatetta. Vauva kasvaa nopeaa vauhtia, etenkin kun kesä oli niin kuuma, ettei vaatteille tullut kauheasti käyttöä. Turhaan siis kuormittaa ympäristöä ostamalla joka kuukausi uusia vaatteita. Haluan tietysti tarjota lapselleni mahdollisuuksien mukaan vain parasta. Mieluummin laadukasta ja tarpeeseen kuin helposti rikkimenevää ja vaatevuori. Itselläni on jo aivan liikaa vaatteita ja pyrinkin niitä vähentämään säännöllisesti, joten en halua samaa pojalleni. Mennyt uskomaton hellekesä ja muovimeri herättivät tietysti myös entistä enemmän.

Olenkin superiloinen, että törmäsin Somessa.com sivun kautta kotimaiseen mm. lastenvaatteita ja imetyspuseroita tekevään ja myyvään verkkokauppaan nimeltä Myllymuksut. Yhdessä yrityksessä yhdistyvät hienosti asiat, jotka ovat mielessäni tällä hetkellä aika useinkin. Ne ovat laadukkuus ja kotimaisuus.

Saimme Myllymuksuilta testattavaksi, ja omaksi, imetyspaidan ja Kuulle sinisen autokuviollisen kerraston nimeltä Kaarat. Tuntuu hyvältä tietää, että nämä vaatteet ovat tehneet aikuiset ihmiset Juupajoella, ja materiaalit ovat laadukkaat ja varmasti kestävät.
Harmaa Maijat-imetyspaita on 95% lyocelltrikoota ja 5% prosenttia elastaania ja ihanan pehmeä. Opiskeluajoilta muistan, että elastaani vaatteissa palauttaa paidan muotoonsa, joten näin sivuhuomatuksena 100% puuvillapaita ei ole aivan niin hyvä valinta kuin esim. jos paidassa on 5% elastaania. (Saumat alkavat helposti kiertämään, jos paita on 100% puuvillaa). Pidän paidassa etenkin siitä, ettei turhaa kangaskerrosta ole rintaliivien ja paidan välillä. Toisin on ”halppis” imetyspaidassani ja -topeissa. Paidan voi pestä 60-asteessa, eikä se tarvitse silitystä. Kuulostaa oikein hyvältä. Värivaihtoehtoina on tämä harmaa, joka itselläni on sekä punainen. Nettisivulla kyseisestä Cosmos-kankaasta on pitkähihaiset versiot. Käytän itse harvoin pitkähihaisia paitoja, joten toiveeni oli lyhythihainen.

Imetyspaitani oli jo tosikäytössä, kun kävimme Kuun kanssa Espoon puolella museossa. Tulkitsin ilmeisesti vähän väärin, kun noin 20 minuutin päästä syömisestä iski nälkä bussipysäkillä. Ei auttanut muu kuin mennä lähellä sijaitsevaan kauppakeskukseen imettämään. Kunnon lastenhuonetta Ainoassa ei ole, joten imetin penkillä ison marketin vieressä. Tässä Myllymuksujen imetyspaidassa imetys käy huomaamattomasti, vaikkei imettämisessä julkisella paikalla ole mitään pahaa.


Imetyshetki lavastettu, josta pikkuinen meni vähän sekaisin ja kuvaussessio jäi lyhyeksi.

Kuun Kaarna-kerrasto on materiaaliltaan bambuviskoosia sekä puuvillaa ja kuten arvata saattaa on sekin ihanan pehmeä. Lisäksi kaikki nettikaupan kuosit ovat aivan ihastuttavia! Hienoa, että on useita värivaihtoehtoja, mutta kyllä niistä on vaikeaa valita se ”oma” suosikki. Oma ja japsin lempiväri on sininen, joten otimme myös Kuulle sinisen kerraston. Tuo punainen Omppu-kerrasto olisi aivan herkullinen joulun ajaksi. Näen mielessäni Kuun leikkivän joululahjoilla tuo kerrasto päällään sitten vähän isompana.
Kuu 4kk iässä käyttää tällä hetkellä vaatekokoa 68, kerrastosta tuo paita olikin aivan sopiva, mutta housut hieman liian pitkät, mikä on vain hyvä juttu. Kerrasto on kokoa 70. Kuu ei yhtään tykkää, kun paita puetaan päälle, vaikka kuinka venytän pääntietä hän hermostuu hetkeksi, joten tavallaan toivon välillä, että paidassa olisi nepparit.

Pieneksi jäätyään nämä kaikki vaatteet menevät äitiyspakkaukseen, jonne olen säilönyt osan vaatteista, jotka säästän mahdollisesti Kuun sisarukselle. Elämä näyttää miten käy.

Molemmat yritykset löytyy myös somesta:
Myllymuksut
Somessa.com

ja minut myös:
Instagram
Facebook
Twitter

Poikamme nimijuhla

Yhteistyössä Maxikarkki.fi

Jonkinlainen sanontahan kuuluu, ettei parhaimmista juhlista ole kuvia. Kun kyseessä on esikoisen nimijuhla, soisi toivovan että kuvia löytyisi jonkin verran. Vaikka kuvat ovat ihana muisto, niin oli silti tärkeämpää että lähes kaikki vieraat pääsivät paikalle. Poikamme toinen kummitäti oli kyllä Havaijilla, mutta se annettakoon anteeksi. Suurin osa omista sukulaisistani tulivat kuitenkin Porista ja varmasti ei ollut aivan täysin kevyt reissu omille isovanhemmilleni. Mutta tulivat silti. Avopuolisoni suvusta ei tietystikään kukaan Japanista päässyt paikalle, mutta elokuussa asia korjantuu, sillä saamme tänne japsin siskon ja isän sekä siskon lapsen ja poikaystävän.

Erityistä ohjelmaa juhlissamme ei ollut, käyn Porissa kuitenkin suhteellisen harvoin, joten oli mukavaa vain jutella ja vaihtaa kuulumisia. Aluksi ajatuksena oli pitää nimenarvausta, mutta pojan isä olikin jo paljastanut sen osalle vieraista. Aikakin kului kauhean nopeasti, mutta onneksi menemme pojan kanssa pian Porissa käymään.
Useimmat vauvat nukkuvat oman juhlansa ajan ja niin tämä meidänkin poika, tosin sopivasti herätessään saimme otettua ne muutamat kuvat. Kylläkään meidän pienestä kolmihenkisestä perheestä ei ole kuvaa. Eikä yhteiskuvaa paikalla olleista kummeista. Pitää ottaa kuva, kun kaikki kummit ovat paikalla.

DSCN9676

Oli onneksi sen verran kaunis ilma, että saimme järjestettyä juhlan sisäpihallamme. Meidän pieneen kaksioon sateen yllättäessa ei nimittäin olisi mahtunut ja peruutimme alustavan varauksen juhlapaikasta. Nämä olivatkin ensimmäiset juhlat, jotka järjestin äitinä. Aloitimme jo edellisenä päivänä vaan silti tuli kiire. Odotan silti ihan hyvillä mielillä ensi vuoden 1-vuotissynttäreitä. Ne pidetäänkin sitten uudessa kodissamme!

DSCN9700

DSCN9701

Tein myös elämäni ensimmäisen täytekakun nimijuhlaan. Lisähaastetta kakkuun ja muihinkin herkkuihin toi, että ne pitivät mielellään olla gluteenittomia ja maidottomia. Täytekakku, josta suunnittelin tekeväni kolmikerroksisen nakukakun ei oikein lopulta onnistunutkaan, mutta maku sai kehuja ja toinen siskoni otti sitä jopa mukaan! Tein myös täysin vegaanisen juustokakun. Molempiin löysin ohjeen K-Market-sovelluksen kautta, jota voin suositella. Reseptit saavat kätevästi ”omiksi suosikeiksi”, joten ne löytyvät nopeasti uudestaan. Ruokia ja leipomuksia voi myös pisteyttää, joka tavallaan voi antaa osviittaa siitä kannattaako reseptiä yrittää.

35648072_10211800629679855_2985286949742313472_n

35864540_10211800632239919_6690015504641294336_n

Suolaisiin tarjottaviin saimme lisävahvistusta, koska äitini halusi tehdä voileipäkakut juhliin. Hyvä olla jotain perinteistäkin. Itse halusin karkkibuffetin, joka tuntuu nostavan suosiotaan juhlassa kuin juhlassa. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että sain somessa.com sivun kautta Maxikarkki-yrityksen tekemään blogini kanssa yhteistyötä. Sain lahjakortin verkkokauppaan, jolla sain valita aika valtavan määrän herkkuja. Tilaaminen oli helppoa ja karkit olivat muutamassa päivässä meillä, josta olin todella iloisesti yllättynyt. Oli vähän vaikeaa valita karkit nimijuhlaan, sillä valinnanvaraa löytyy. Ainoastaan sinisiä Marianne-karkkeja tiesin haluavani nimijuhlan karkkibuffettiin. Lopulta valitsin suklaata, lakritsia, salmiakkia ja vegaanikarkkeja, joten jokaiselle vähän jotakin. Tilasin lahjakortilla myös sokeritonta Funlight Wild berries -mehua, jota käytin myös täytekakun kostutteena.

35402384_10211774523467216_3103115426138161152_n

35477065_10211774525187259_566150447086174208_n

Kaikki vieraat taisivat tulla autolla, joten oli hyvä valinta tarjota alkoholitonta kuohuviiniä. Päärynämäinen juoma sai myös kehuja ja tykkäsin siitä itsekin. Juhlasankarille emme ostaneet erikseen juhlapukua vaan hän juhli tummansinisissä puuvillahousuissa, jotka ovat tulleet äitiyspakkauksen mukana, valkoisessa bobysssä, jossa on edessä kolme nappia ja ihanassa jakussa, josta tulee itselleni mieleen talonpojat. 😀 Vaatteetkaan eivät paremmin näy kuin allaolevassa kuvassa. En tiedä miksi juutuin nyt tähän kuva-aiheeseen. Nimijuhlat olivat kuitenkin loppujen lopuksi aivan onnistuneet. Poikamme koko nimeä en aio blogissa kertoa, mutta jatkossa hänet tunnetaan täällä Kuuna. Kyseessä ei ole kuitenkaan poikamme etunimi. Emme tosin ole vielä saaneet pienokaiselle Kela-korttia, joten toivottavasti Kuu nimi menee läpi. Japaniksi nimi tarkoittaa ”taivasta”. Myös sattumalta poikamme etunimi tarkoittaa jotakin japaniksi, vaikka on aivan suomalainen nimi. Osaan sen jopa hiraganoilla kirjoittaa. 😀 Tosin ”oikea” versio kirjoitetaan tietysti kanjilla.

35645594_10211799955463000_7737565875040944128_n
Ihana tuo viiri. 😀

Seuraa myös Instassa ja auta minua tavoittamaan 500 tilaajan tavoitteeni tänä vuonna!