Browsing Tag

musiikki

Lontoosta tulikin vähän kalliimpi reissu

Täällä sitä istutaan, jossain Lontoon metropolin yllä. Laskeutumislupaa emme vielä saaneet, syynä sää ja ruuhka, ruuhkan takia lähdimme myös 30 min. myöhässä Vantaan lentokentältä. Kyyneleitä ei ole tullut, ensimmäistä kertaa Kuu on yön, tai öitä, ilman minua. Hän on hyvissä käsissä isänsä kanssa ja kaikki menee varmasti hyvin, silti oli pakko ostaa aikaisempi paluulippu. Onneksi SAS tarjosi parilla sadalla one way -lipun, sillä Finnairin lippua en pystynyt Light-luokan takia muuttamaan. Olisin toki voinut peruuttaaa myös koko reissun ja harkitsinkin sitä, sillä tällä viikolla jouduimme käymään Kuun kanssa ensi kertaa päivystyksessä. Kaikki on kuitenkin ok, pakko uskoa kahta lääkäriä, vaikka oire oli melko hurja.

Tunnen vähän syyllisyyttä tästä matkasta, mutta aion olla myös rehellinen ja yrittää nauttia matkasta.

• Mielestäni molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisia vauvan hoidossa. Ihan näin ei kuitenkaan ole, sillä usein äiti pitää pidemmän vapaan ja isä palaa töihin. Näin myös meillä. Japsi on alusta asti osallistunut Kuun hoitoon ja olemme esimerkiksi sopineet minulle viikossa vapaan illan tai päivån. (Tai oikeastaan kaksi, usein maanantaisin käyn joogassa ja sunnuntaina haluan tehdä ”blogijuttuja”).
• Kun Kuu oli vain muutaman viikon ikäinen, lähti japsi hieman yli viikoksi Usaan. Jännitti jäädä niin pienen vauvan kanssa yksin, mutten halunnut pyytää japsia peruuttamaan matkaa. Se oli hänelle tärkeä, osaksi sponsoroitu matka.
• Kun pieni vauva saapuu taloon, kaikki asiat muuttuvat. Eikä vähiten aika. Pieni vauva tarvitsee paljon huomiota ja on tärkein. Muut asiat voivat odottaa, pieni vauva ei. Olin iloinen kun japsi ei kertaakaan valittanut sotkusta, kun en vain ehtinyt tehdä kotihommia. Kunnes tuli se päivä, kun asia muuttui. Tämäkin on yksi asia, jonka takia haluan olla vähän aikaa poissa (hyvien unien lisäksi, en ole 6kk nukkunut kuin pari kokonaista yötä). Haluan että japsi huomaa kantapään kautta, että vauvan hoitokin voi olla ”työtä”, eikä usein vaan ehdi tai jaksa. Kun Kuu oli pienempi, jouduin joskus valitsemaan syönkö vai lepäänkö.

Kun vertaa Suomea muihin maihin, on täällä melko yleellinen vanhempainvapaa. Ensin äitiysloma kolme kuukautta, jonka jälkeen vielä vanhempainvapaa useamman kuukauden. Toista on Usassa taikka Japanissa. Meidänkin pitää laittaa Kuu jo syksyllä päiväkotiin, koska alamme kohta maksaa asuntolainaa pois. Totuushan voisi olla se, että Kuu alottaiisi päiväkodin jo helmikuussa eli 9kk ikäisenä, mutta onneksi tämä on järjestely kysymys meillä ja Kuu voi olla vielä kevään ja kesän kotona.

Kiintymyssuhdeteoria ja eroahdistus ovat sen verran kiistattomia faktoja, etten käy niitä kiistämään. Kuu on ollut kuitenkin nämä pari päivää turvallisissa käsissä ja olen saanut rauhoittavia väliaikatietoja.
En tiedä, ehkä yritän vain puolustella tätä asiaa itselleni.

Olin ostanut myös junaliput Oxfordiin, vaikka se ei suunnitelmassani ollutkaan. Muutos ”advance” lippuihin maksaisi £10, joten annan olla, sillä molemmat liput maksoivat alle kympin. Musikaalilipun sain siirrettyä sekä ilman maksua peruutettua viimeisen yön hostellissa.

Festarivertailu Helsinki vs. Tallinna : Rammstein

Tuntuu oudolta päivittää blogia puhelimella, mutta nyt on iskenyt pienoinen juhannus-väsy täällä isovanhempieni mökillä Luvialla (Satakunnassa). Kaiken lisäksi täällä sataa. Eilen oli onneksi todella kaunis sää ja kävin jopa uimassa. Kylmää oli, mutta niinhän se merivesi aina tuppaa olemaan. Juhannus meni aikalailla, kuten aina täällä mökillä pelaillen, syöden, saunoen jne., nyt tosin japsini on täällä ensimmäistä kertaa vierailulla.

Festarikesäni on tältä erää jo ohi. Vähän kyllä kiinnostaisi mennä katsomaan Ultra Brata Ilosaareen, mutta se on vähän huonoon ajankohtaan. Ei silti ollenkaan huonoja muistoja jää kesästä 2017, sillä näin lempibändini Rammsteinin jopa kaksi kertaa. Blogini nimi muuten tulee osaksi bändi kappaleesta Reise,Reise. Se tarkoittaa yllättäen matkaa ja lausutaan [raise].

Näin Rammsteinin naapurikaupungissa Vantaalla ja välipäivän jälkeen Tallinnassa. Molemmat olivat siis festarikeikkoja, ja koska olin ensimmäistä kertaa ulkomailla festareilla, ajattelin että olisi kiva tehdä vähän vertailua.

DSCN6870

DSCN6897

DSCN6942
Ihana tämä Flaken paljettihaalari

DSCN6939

Tässä lyhyesti Vantaan Rockfestin ja Tallinnan Lauluväljäkin plussat ja miinukset.

Rockfest, Vantaa 9.6.2017

+ Vehkalan juna-asema sijaitsi vain muutamien metrien päästä festivaalialueelta
+ sisäänpääsy hoitui nopeasti, vaikka jono oli to del la pitkä. Luulin joutuvani olemaan siinä tunnin.
+ Fanzone ei ole iso alue. Itselläni oli siis normaalilippu, jolla eturivin paikoille ei ollut asiaa.
+ oman vesipullon (ja evästä) sain itse ainakin vietyä alueelle
+ Rammstein oli mahtava ja yleisöllä hyvä fiilis

– en millään olisi jaksanut kuunnella Viikatetta, mutta oli pakko koska en halunnut luovuttaa hyvää paikkaani
– isot kivet jalkojen alla sattuivat välillä jalkahpohjiin (poistuessa muta oli inhaa, mutta kuuluu kai festareihin)
– pääesiintyjää odottaessa oli 1,5h odotus Painin jälkeen. Yleisön joukkoon pyydettiin järjestysmiestä hakemaan muutama häirikkö pois. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut useampaan minuuttiin, toki hälytetty järkkäri otti radiopuhelinyhteyden. Onneksi muuta ei tapahtunut, sillä ymmärsin, ettei ”apu” tulisi nopeasti
– pois lähtö oli farssi. Vain yksi ulospääsyreitti noin 30 000 ihmiselle. Aitojen viertä käveli muutama kilometri, joka päättyi umpikujaan. Tietoa ei annettu, milloin aita avataan. Ihmiset hermostuivat ja osaa kaatoi aitoja alas. Pyörätuolissa istuvat kulkivat samaa reittiä. Kun pääsin juna-asemalle junia ei lähtenyt suoraan Helsinkiin päin vaan piti kiertää Kehärata-junalla lentokentän kautta. Vantaankosken asemalta olisi ilmeisesti päässyt suoraan Helsinkiin, mutta tätä ei kukaan kertonut…Junan, jonka otin ei ollut täynnä vaan hyvin mahtui istumaan. Junassa luin Facen kommetteja ihmisiltä, jotka haluavat kotiin.

Lauluväljak, Tallinna 11.07.2017

En kauhean paljon ehtinyt harkitsemaan, menisinkö katsomaan Rammsteinia myös Tallinnaan, kun ostin jo lipun. Harmi, etten aikaisemmin ole tajunnut vierailla naapurimaan festareilla tai konserteissa. Helppoa ja halvempaa.
Olin tietysti etukäteen ottanut selvää festarialueesta, joka oli Lauluväljäk (Laululava) niminen paikka Piritan kaupunginosassa, lähellä merta, noin 3,5km vanhastakaupungista. Tämän matkan kävelin suuntaansa eikä menomatkalla se tuntunut ollenkaan pahalta. Takaisin tultaessa jaloissa tietysti tuntui tuntien seisominen.
Yleisesti ottaen Tallinan festareista jäi ihan hyvä fiilis. Esiintyjiä oli vain kaksi ennen Rammsteinia ja lavojakin vain yksi.

DSCN6947

DSCN6958

DSCN6948

DSCN6984

DSCN7035

Tässä plussat ja miinukset:

+ festarialueelle oli avattu kolme eri porttia, jotka olivat eri puolilla. Sisäänpääsy sujui nopeasti ja poispääsy myös
+ alue oli vehreää nurmea ja tosi kivan näköinen, kun loiva mäki nousee lavan edustalta.
+ myynnissä oli paljon erilaista ruokaa. Hellyyttivimmät olivat kotona tehdyt ruisleivät. Mahtoivatko mennä kaupaksi.

– olin lukenut etukäteen, ettei muovipulloja saa viedä alueelle. Yllätys oli suuri, kun paikan päältä ei saanut ostettua vesipulloa vaan vesi (kuten myös muut juomat) myytiin muovilaseihin!
– vessoja oli paljon, mutta niitä olisi silti saanut olla enemmän ja lähempänä.

+/- Vantaan kokemuksen jälkeen en halunnut enää mennä niin eteen, sillä halusin mielellään päästä melko nopeasti alueelta pois. Konserttia kaukaa katsottuna näki lavan kokonaisuutena, mutta tunnelma ei ollut yhtä hyvä, kun tuntee pyron lämmön kasvoillaan.
+/- Rammstein aloitti Tallinnassa jo reippaasti ennen puolta yötä, jolloin oli vielä melko valoisaa. Pyrot eivät tietysti olleet parhaimman näköisiä, mutta itse tykkään, kun keikat/konsertit alkavat hyvissä ajoin. (Luultavasti syy aikaiseen esiintymiseen oli aikataulullinen, R+:n lavan purkutyöt, kun kestävät useita tunteja)

Rammsteinin on pakko esiintyä kaavamaisesti, sillä riskit loukkaantumisiin ovat suuret, jos joku lähtee sooloilemaan. Tallinnassa Ich will kappaleen alussa kuului jotain outoa ääntä ja ajattelin jo jonkun crew-jäsenen mokanneen. Youtube videon katsoessa yllätys olikin aika suuri, kun selvisi, että ääni tulee kumiankasta jota Till painelee. Katso itse.

DSCN7038
Kiitos Paul, Ollie, Till, Schneider, Richard ja Flake!

Suur-Manchester The Smiths-fanin unelma + Flow-kokemus

Viime elokuun Manchester-matkani syy oli bändi, mutta ei kuitenkaan tämä otsikossa mainittu. En tietystikään silti voinut lähteä kaupungista käymättä The Smiths-fanien fanituspaikoissa. Kyllähän minä bändiä, ja etenkin Morrisseyta kuuntelen.

The Smiths siis perustettiin Manchesterissa, niinkuin moni muukin tunnettu bändi mm. New Order, Oasis, Take That ja mun oma rakas The Chameleons. Ei siis ihme, että lukuisia vierailukohteita faneille, tai muuten vain uteliaille löytyy. Minä kävin niistä läpi kolme.

Ensimmäisenä on must-visiitti jokaiselle The Smiths-fanille. Kyseessä on tietysti klubi nimeltä Salford Lads Club, joka esiintyy tunnetuissa The Smiths promokuvissa. Nimensä mukaan klubi sijaitsee Salfordissa, lyhyen bussimatkan päässä Manchesterin keskustasta.

thesmiths

Mulle kävi hassu juttu, kun varmistin bussikuskilta missä mun pitäisi jäädä pois. En osannut sitten lausua pysäkkiä tarpeeksi brittiaksentilla ja bussikuski ihmetteli mihin olen menossa. Näytin sitten paperilapusta pysäkin nimeä, johon hän kommentoi ”no nyt tiedän mihin olet menossa”. The Smiths-faneja kulkee varmaan harva se päivä tuota väliä. Tosin itse kyllä kävelin tuolta takaisin parissa kymmenessä minuutissa MCR:n puolelle.

DSCN6512

DSCN6528

Nimestään huolimatta Salford Lads -klubi keskittyy urheiluun, mutta The Smiths-fanit haluavat ehdottomasti käydä myös sisällä klubilla. Tästä pitää huolen bändille omistettu huone, jep The Smiths-huone!
Mulla kävi aikamoinen tuuri, sillä otin klubin edessä niin kauan kuvia, että jossain vaiheessa lukittu ovi aukeni ja vahtimestari(?) meni käymään pienessä kaupassa/kioskissa, joka on tien toisella puolella. Kun hän tuli takaisin, kysyi hän minulta, josko haluaisin käydä The Smiths huoneessa. Nojoo, en varmaan mennyt. Mäihä mikä mäihä!

DSCN6546

DSCN6548

Vierailun arvoinen kohde on myös silta, johon kappaleen Still Ill sanat viittaavat. Vähän epäilin löytäisinkö oikeaa paikkaa, mutta pelko oli kyllä ihan turha. Silta oli paljon kivempi kuin ajattelin, vaikka ennakkoon katsotuissa kuvissa se näytti jo kyllä hauskalta.

DSCN6673

DSCN6677

DSCN6676

DSCN6689

Morrissey’n nuoruusvuosien koti löytyy Manchesterin lähiöstä nimeltä Stretford, jossa myös tuo yllämainittu The Iron Bridge sijaitsee. Jätän julkaisematta kuvan kotitalosta, sillä oli aika outoa kävellä talon ohi ja vaivihkaa ottaa siitä kuvia. Tiedä ketkä siellä nyt asuvat, mutta ymmärrän, etteivät ehkä pitäisi arvossa parveilevia faneja talonsa ympärillä. Talo löytyy kuitenkin King’s Roadilta ja talon numero löytyy superhelposti googlesta, jos kiinnostaa. Stretfordiin pääsee kätevästi junalla eli käyttäen ”Metro linkiä”.

DSCN6703

DSCN6709

Pakko tähän postaukseen on saada musiikkia, ja mikäs sopisi paremmin kuin Morrisseyn Suedehead, jossa herra kiertää James Deanin jalanjäljissä. Kyllä ne muutkin osaa fanittaa!

The Smiths kuva Stephen Wright/ The Quietus

//

Morrissey tosiaan esiintyi viime vuonna pääesiintyjänä Flow-festareilla täällä Helsingissä. Olin herraa tietysti katsomassa lähes eturivissä ja sain jopa pienen palan paitaa. Mutta se mikä hämmästytti oli, että keikan pituus oli vain tunnin!
Olin ensimmäistä kertaa festareilla, eikä siellä oikein ollut muuta hyvää artistia, joka olisi kiinnostanut. Olinkin hyvin pettynyt tuosta soittoajasta. Koska olin niin lähellä lavaa huomasin myös, että taisi itse Morrisseylle tulla esiintymisaika yllätyksenä, settilistalta pudotettiin ainakin yksi kappale pois…
Muuten aika kiva festari, mutta luulen, että osittain tuonne mennään viettämään aikaa ja näyttäytymään. Osa varmasti miettii Flow-vaatteita viikkoja etukäteen..

DSCN7409

DSCN7419

DSCN7421

Lontoon tuulia

On sääli, ettei aina suunnitelmat toteudu, tai olisihan se tylsää jos aina saisi kaiken. Tarkoitukseni oli kiertää Iso-Britanniaa enemmänkin ja erityisesti vierailla Cornwallissa, mutta valitettavasti se jäi. Kun olin ostanut lennot San Franciscoon, tajusin mikä tulisi olemaan budjettini Iso-Britannian kierrokselle. Kolme uuttaa kaupunkia tuli kuitenkin nähtyä ja vierailin ensimmäistä kertaa Skotlannissa.

Lähdin matkaan Saksasta. Olin jo lähtenyt Erasmus-vaihtokaupungistani Bambergista ja vietin muutaman päivän Berliinissä. Onneksi tunnen erään henkilön sieltä, sillä hän lupasi ottaa rinkkani ja läppärini säilytettäväksi sen ajaksi, kun kiertäisin Brittejä käsimatkatavaroilla. Alkuperäinen suunnitelma oli siis nähdä muitakin kaupunkeja kuin Lontoo ja Hastings, joissa olen aikaisemmin käynyt. Sattumalta matkustinkin taas keikkojen vuoksi ensin Lontooseen. Kävi aika uskomaton tuuri, että kaksi suosikkibändiä esiintyi peräkkäin saaren pääkaupungissa. Ensimmäinen bändi oli Yossarian, jonka ilmasikeikan näin Bambergissa. Hah, voisin kirjoittaa paljonkin tuosta keikasta ja muutamasta sattumuksesta mitä siellä tapahtui, mutta jääkööt ne nyt pois tästä blogista.

Viihdyin Lontoossa hyvin yksin, kerrankin sai mennä omaan tahtiin ja itse sai valita kaikki kohteet. Olen käynyt Lontoossa aiemmin kaksi kertaa, molemmilla kerroilla halusin käydä Natural History museossa, mutta molempina aikoina aika ei vain riittänyt. No, nyt tuli korjattua tämä asia ja kävin myös muutamassa muussa museossa. Mahtavaa nuo ilmaiset museot Britteinsaarilla eli ei tosiaan vain Lontoossa ole museot ilmaisia!

DSCN6376

DSCN6367

DSCN6329

DSCN6337

DSCN6408

DSCN6411

Koska Yossarian esiintyi Camdenissa (joka on muuten varmasti suosikkialueeni Lontoossa) olin varannut läheisestä hostellista huoneen yhdeksi yöksi. Toinen bändi jota menin katsomaan oli Chameleons Vox, jonka keikka Lontoossa oli mulle jo neljäs. Menee yli ymmärryksen miten olen nähnyt tämän lempibändini jo näin monta kertaa! (No Saksassa asuminen vähän ehkä auttoi).
Chameleons Voxin keikka oli aivan eri suunnalla, joten myös hostelli vaihtui. Teen molemmista hostelleista lyhyen yhteisen postauksen, sillä toisessa tulen yöpymään varmasti seuraavalla vierailulla ja toiseen en astu enää jalallani, vaikkei se niin paha ollutkaan.

DSCN6277

DSCN6281

DSCN6279

DSCN6268

DSCN6393

DSCN6399

Chameleons Voxilla oli kaksi lämppäriä, jotka olivat molemmat todella hyviä. Jälkimmäistä Desperate Journalistia olen monet kerrat kuunnellut vielä täällä Suomessakin, ja harmittaa kyllä kovasti, ettei heidän seuraavasti keikasta ole tietoakaan. Vaikka bändi hyvä onkin, en heidän takiaan matkustaisi esimerkiksi Lontooseen. Toinen lämppäri oli nimeltään Nine Day Decline.

DSCN6437
Desperate Journalistin solisti kietoo mikrofonijohdon kaulansa ympärille joka keikalla.

DSCN6443
Chameleons Vox: Mark Burgess ja kasvoton Neil Dwerryhouse.

Lontoon jälkeen oli vuorossa Manchester, jossa halusin vierailla paristakin syystä. Olen aika monesti jo maininnnut, että rakastan Suomen kaupungeista erityisesti Tamperetta eli Mansea. Tämä lempinimi tulee, mistä muustakaan, kun Manchesterista. Voitte vaan arvata kuinka etsin kaupungista samankaltaisuuksia. Saatte tehdä omat päätelmät, kun Manchesterista kertova postaus on valmis. Toinen syy vierailuun oli musiikki, joka tulee kaupungista, tietysti erityisesti The Chameleons (Chameleons Vox) ja The Smiths (Morrissey).

Manchesterin jälkeen matkustin bussilla Skotlantiin ja siellä vierailin kahdessa kaupungissa, Edinburghissa ja Glasgowssa. Glasgow oli alkuperäisessa listassa Cornwallin kanssa, enkä voinut heittää sitä listasta ulos, sillä Chameleons Voxilla oli siellä keikka. Hah! Oli muuten uskomattoman hyvä ja lähdin iloisesti pomppien keikkapaikalta pois. Syyn kerron myöhemmin, mutta lisään tähän Desperate Journalistin kappaleen, sillä kaikenlaista tapahtui.