Browsing Tag

kathmandu

Turistiripuli – voiko siltä välttyä? Vinkit ja kokemukset

Aasian maista olen käynyt vain Japanissa ja Etelä-Koreassa. Etenkin Japani on puhdas maa, eikä edes kuukauden reissailun jälkeen mitään vatsaongelmia tullut. Tietysti syön kotona aika japanilaisvaikutteista ruokaa. Miten asia meni Nepalissa? Tässä kerron omat vinkit hygieniasta huolehtemiseen ja selviää tästä myös se, sairastuinko itse turistiripuliin. Vastaus on kyllä, valitettavasti. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Lista ”kielletyistä” asioista on aika pitkä. Nepalin juomaveden ollessa juomakelvotonta, tulee ostaa, juoda ja käyttää hampaiden pesussa vain pullotettua vettä. Vielä tarkemmin sanottuna kannattaa ostaa vettä, jossa on sinetti paikallaan. Suihkussa tietysti suu kiinni, unohda siis suihkulaulanta.

Ruokapaikat kannattaa miettiä melko huolella, ja etenkin se mitä syö. Salaatti ja vihannekset ovat iso ei, sekä hedelmät, joita ei voi kuoria. Oma käsidesi kannattaa olla mukana.

DSCN7171

Ilmeisesti matkalla olisi kannattanut syödä maitohappobakteereja. ”Kuurin” voi aloittaa jo ennen matkaa. Itse en siis syönyt kyseisiä pillereitä ollenkaan, mutta olin ottanut mukaan Precosa-jauhepakkauksen, koska olen käyttänyt sitä aiemmin ripulin hoidossa ja se toimi silloin.

Precosa koostuu kylmäkuivatusta hiivasienestä (Saccharomyces boulardii, kanta CNCM I-745), joka estää bakteerien haitallisia vaikutuksia suolen limakalvolla.

Precosaa käytetään ripulin hoitoon sekä antibioottihoidon aiheuttamiin suolen tulehduksiin/ripulitiloihin. Precosaa voidaan käyttää myös antibioottihoidon aikana estämään ripulia sekä ripulin ehkäisyssä (esim. matkoilla). Lisäksi sitä käytetään vankomysiini/metronidatsolihoidon lisänä ehkäisemään Clostridium difficilen aiheuttaman ripulin uusiutumista.
(Lääkeinfo.fi)

Ehdin olemaan Nepalissa, liikuimme vain Kathmandun alueella, kaksi päivää, kun ripuli alkoi. Matkan aikana oli pieniä hetkiä, jolloin pystyin esimerkiksi vierailemaan Durbar-aukiolla sekä nähdä ”apinatemppelin” eli Swayambhunathin. Onneksi, sillä lopun lomaa vierailinkin pääasiassa väliä hostellin/hotellin sänky wc. Toki lyhyesti kävin esimerkiksi ostoksilla. Harmi juttu, mutta oli kai minunkin aika kokea turistiripuli.
Tosin vielä Nepalissa ollessa huolehdin, että jos olenkin saanut jonkun bakteerin. Toivoin, että ripuli olisi mennyt muutamassa päivässä ohi, mutta se vain jatkui ja jatkui, vaikka yritin eri keinoja. Parasta mitä kokeilen oli kunnon lepo ja yllättäen urheilujuoma. Tämä on keino saada menetettyjä mineraaleja elimistöön. En myöskään ottanut Precosaa, sillä luin että lääke saattaisi estää bakteerien poistumisen elimistöstä.

DSCN7198

Vasta Suomessa otin ripulin hoitoon toista lääkettä (Imodium), joka onneksi lopetti oireet. Ei ole mukavaa lukea Nepalissa lääkkeen pakkausselostetta ja kehotusta ottaa yhteyttä lääkäriin, jos oireet muuttuvat huonommiksi. Onneksi itsellä kyseessä oli vain tavallinen turistiripuli ja nyt se on muistona ainoastaan. Kyllä se silti osittain loman pilasi, koska en voinut tehdä niitä kaikkia asioita, jotka halusin. Olisikin kiva kuulla muiden vinkkejä asiaan liittyen, haluan olla ensi kerralla viisaampi ja valmistautuneempi!

DSCN7300

Miksi saimme Turkish Airlinesilta 10 lisäkiloa Nepaliin? (video)

Heinäkuu on jo kääntynyt elokuuhun, mutta palaan blogissa heinäkuiseen Nepalin reissuun. Olen muutenkin päättänyt, etten ota stressiä siitä tulevatko reissut naputeltua blogiin aikajärjestyksessä. Kirjoitan fiiliksen mukaan, mutta voin mainita aina tekstissä milloin matka on tehty. Kathmandussa olimme siis heinäkuussa, sadekaudella, joka ei tietysti ollut oikein kiva. Lähdin matkaan avomieheni kanssa, hänelle maassa vierailu oli kolmas kerta. Hän oli pari viikkoa ja itse lähdin jo yhdeksännen päivän jälkeen pois.

Matkan tarkoitus oli tutustuttaa minut Nepaliin, vaikka pysyimmekin siis koko matkan ajan Kathmandussa. Minä itse asiassa pääasiassa huoneessamme, mutta se on toinen tarina se. Meidän vaatteet oli aikalailla vain käsimatkatavaroissa, sillä kaikkiin isoimpiin lakkuihin pakkasimme lahjoitettuja urheiluvaatteita ja -pukuja. Näitä oli yhteensä 70 kiloa! 70!!

Olen aina halunnut (ja haluan edelleenkin) auttaa ihmisiä, mutta mielummin teen itse jotain kuin annan rahaa. Kokemusta vapaaehtoistyöstä löytyy Sveitsistä, ja lähden tulevaisuudessa mielelläni myös samanlaiseen projektiin mukaan jos se vaan elämääni sopii. Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista. Se on myös korruptoitunut maa, joten esim. judopukuja ei voinut antaa suoraan opettajille. He olisivat myyneet ne. Sen sijaan avomieheni pyysi nepalilaisen kaverinsa hakemaan osan puvuista ja antamaan eteenpäin.

Kävi myös hyvä tuuri, nimittäin hostellissa, jossa majoituimme ensimmäiset päivät asui japanilainen, joka opettaa Kathmandussa judoa. Hän vei osan puvuista eteenpäin. Sitten hänen kauttaan avomieheni ja tämä japanilainen vierailivat sokeainkoulussa (tai vastaavassa), jossa opetetaan myös judoa, sinne meni myös osa puvuista. Itse osallistuin pääasiassa kantamiseen Suomesta Nepaliin, mutta voin tietysti tässä blogissa kertoa asiasta. Valitettvasti en päässyt esimerkiksi orpokotiin mukaan, mutta olen nähnyt kuvia. Pääasia on, että nyt kaikki urheiluvaatteet ovat tarvitsevilla, Nepalissa (paikallisille) judopuvut ym. maksavat hunajaa.
Tässä vielä lyhyt video alkumatkasta. Nepalista on tulossa vielä muutama video, kunhan saan ne editoitua.
Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti. Vastaus otsikon kysymykseen on yksinkertainen. Kun avomieheni huomasi kuinka paljon lahjoitettua kamaa oli, lähetti hän Turkish Airlinesille sähköpostia ja selitti asian. Valitsimme siis aivan parhaan lentoyhtiön tämän asian puolesta ainakin.

Ps. Videolla nähtävä [email protected] vierailun voitin Annikan Travellover-blogista vuonna 2015! Ihanaa, ettei lahjakortti ollut mennyt vanhaksi, kiitokset Ennille!

Täällä Youtube-kanavani.

Nepalilainen kokkikurssi – cook like a local

Joskus sitä vain on niin onnellinen blogien olemassaolosta. Nepalia googletellessa törmäsin amerikkalaispariskunnan blogiin ja vinkkeihin mitä tehdä Kathmandussa. Yksi kiinnostavimmista oli Social toursin järjestämä kokkikurssi. Miltä kuulostaisi tehdä nepalilaista ruokaa paikallisten opastuksella? Nokka ei kauaa tuhissut, kun jo varasin kurssin. Hintakaan ei päätä huimannut, sillä tällä kurssilla maksetaan omantunnon mukaan. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Kokemuksella voin sanoa, että kaikki sujui kuin rasvattu ja menisin ehdottomasti uudestaan.

DSCN7206ii

DSCN7195

Varasin kurssin jo Suomesta käsin, vaikka näin sadekaudella olimme ainoat osallistujat aamun kokkikurssilla kello 10.15. Aamupäivän kurssille oli tulossa kolme henkilöä. Odottelimme jonkin aikaa kokkia aulassa teetä juoden. Sitten lähdimme hänen opastamana ostamaan tarvikkeita. Kokki hoiti maksamisen.

Asiakkaat saavat itse valita yhden ruokalajin, jota haluavat kokata kolmesta vaihtoehdosta. Nämä ovat:
Momo
Dal Bhat (riisiä ja linssikeittoa)
Aloo Paratha (leipä)

Oli tavallaan onni, että meitä oli vain kaksi, sillä itse olisin kallistunut leivän puolelle. Valitsimme kuitenkin melkein yhteisvoimin Momot, joita olinkin jo ehtinyt maistamaan ensimmäisenä päivänä. Momoista saimme myös valittavaksi kolmesta vaihtoehdosta kaksi mitä valmistaa. Päädyimme kana- ja vihannesvaihtoehtoihin.

Ostokset oli tehty ja palasimme keittiöön. Ruokakurssi on noin kolmen tunnin pituinen. Meitä oli vain kaksi, joten kokilla oli apuri ja yhdessä jaoimme tehtävät. Momojen taikina on yksinkertainen vehnäjauhoja, vettä ja mausteeksi suolaa. Täytteitä oli kaksi erilaista, kasvis ja liha. Näiden lisäksi teimme Momojen seuraksi kaksi kastiketta. En pidä kauheasti tulisesta ruoasta, joten toinen kastikkeista tehtiin ilman chiliä.

DSCN7198

DSCN7202

DSCN7209

DSCN7211

DSCN7217

Ruokakurssin vaikein osa oli Momojen kiinni puristaminen. Molemmat, kokki sekä apuri, olivat ihanan kärsivällisiä ja näyttivät hitaasti miten tänä taiteenlaji käy. Sanomattakin selvää, ettei meidän Momot olleet yhtä kauniita. Voisi ajatella, että harjoitus tekee mestarin, mutta itse asiassa kasvis- ja kanamomot puristettiin kiinni eri tavalla! Kasvismomot saivat pyöreän muodon ja tämä tapa oli meistä molemmista vaikeampaa.

DSCN7215

DSCN7226

DSCN7227

Kun ruokamomot oli saatu tehtyä, teki kokki meille molemmille suklaamomot jälkiruoaksi. Nam! Asiakkaat saavat syödä Momoja niin monta kun haluavat, mutta osa Momoista on toimiston työntekijöille.
Avomieheni tuntee täältä paikallisia ja heistä eräs  tunsi Social Toursin ruokakurssin. Hän antoi meille vinkiksi, että 1000rs olisi hyvä hinta kurssista, ja sen maksoimmekin. Oli joka rupian arvoinen, ensi kerralla testiin toinen ruokalaji.

DSCN7229ii

Ps. Youtube-kanavalleni on tulossa piakkoin muutama video Kathmandusta.

Ensivaikutelmat Kathmandusta, Nepalista

Täällä sitä ollaan ja tässä heti ensimietteitä kaupungista. Kuvat ovat puhelimella otettuja, sillä en halunnut ottaa taaskaan läppäriä matkalle mukaan. Edit. Useista yrityksistä huolimatta, en pysty lisäämään kuvia, vaan puhelin heittää ulos takaisin Google-hakuun.

Kathmandun kentällä meitä piti olla vastassa japanilaisen avomieheni nepalilainen kaveri. Häntä ei näkynyt. Ajattelimme, ettei ihme, sillä koneemme oli ainakin 30 minuuttia myöhässä, jonka lisäksi viisumin hankkimisessa meni aikaa. Koneemme piti laskeutua kuuden jälkeen aamulla, mutta olimme vasta klo 9.30 ulkona ihmettelemässä eli hyvä, ettei kaveri meitä odottanutkaan! Saatoimme maksaa vähän ylihintaa taksista, mutta ainakin mahduimme hyvin. Matkatavaroita, kun oli yhteensä 70kg. Tässä postauksesta ei selviä miksi meillä noin paljon matkatavaroita on, mutta palaan asiaan myöhemmin!

Hostellimme sijaitsee Thamelissa, joka on varmasti kuuluisin ja paras paikka tehdä ostoksia Kathmandussa. Olen täällä ensimmäistä kertaa, japsilleni tämä on kolmas vierailu. Itse en ole aivan tyytyväinen yöpymisvalintaan, mahdollista onkin, että vietämme seuraavan viikon hotellissa. Ne eivät tosiaan ole täällä pahanhintaisia, mutta esimerkiksi ilmastoinnista on tinkittävä, tai ainakin meidän.

Nepalissa on nyt sadekausi, ei siis todellakaan paras aika vierailuun. Ilmankosteus ei onneksi ole niin hirvittävän hiostava kuin Singaporessa esimerkiksi. Tällä hetkellä kello lyö seitsemän ja pimeys alkaa laskeutua. Nepalissa ei ole katulyhtyjä eikä liikennevaloja. Aikamoinen kulttuurishokki, mielenkiintoista nähdä millaiset tuntemukset koittaa, kun ensi viikolla pakkaan kimpsut ja kampsut ja on aika lähteä.

Ruoka on täällä todella hyvää. Ensimmäinen annos, jota maistoin olivat Momot, kiinalaistyyliset mytyt (dumplings). Niiden seurana join kaakaon, aivan ihanaa sekin. Eikä hinnalla pilattu, vain 80rs eli alle euron. Tänään  kävimme syömässä japanilaista, söin katsu donin eli friteerattua kanaa, kananmunan ja riisin kanssa. Harvoin teen pelkkiä ruokapostauksia, mutta täältä Neplista voisin hyvinkin tehdä. Listallani on vielä monta ruokaa, jota haluan kokeilla!