Browsing Tag

kahvila

Portugalin herkkuja + miten löytyi vauvanruokaa ulkomailla

Jos jotain, niin vauvan tulo perheeseen on muuttanut taukojen määriä. Aiemmin saatoin kiertää nähtävyyksiä pienten välipalojen voimalla, nyt on pakko pysähtyä ja antaa vauvan tankata. Portugalin lomalla ainoastaan yhdessä kahvilassa ei ollut tarjolla syöttötuolia, mutta kyseessä oli historiallinen kahvila, jonka herkkuja on saanut nauttia vuodesta 1837. Pastel de Belém oli suussasulava, jonka lisäksi maistoin suolaista piirakkaa empanada tempeh (kasvisversio). Oikein hyvä sekin! Yleisesti ottaen Portugalissa oli kaikki aivan älyttömän hyvää!

Pasteis de Belem
Rua de Belém

Airbnb:n asunnon hyvä puoli on ”kotona” kokkailu. Kävimme kuitenkin myös kahdessa ravintolassa, joista on vain hyvää sanottavaa. Näistä ensimmäinen oli kiireinen meriruoka-ravintola, jonne saavuimme juuri oikeaan aikaan. Nimittäin myöhemmin osa asiakkaista joutui jonottamaan ravintolan ulkopuolella (tammikuussa). Kiireistä oli, mutta ehkä siitä johtuen hauska tunnelma ja silti ihanat portugalilaiset tarjoilijat jaksoivat antaa pojallemme huomiota!

Ramiro
Av. Alm. Reis nº1 – H, 1150-007 Lisboa, Portugali

Toinen ravintola Lissabonissa oli ulkoapäin kaunis kuin kirkko ja sisällä sisutus oli myös upea. Kyseessä onkin vanha palatsi, osaa Google kertoa. Rattaat vietiin erilliseen huoneeseen säilyykseen ja syöttötuoli ilmestyi pöytäämme. Täällä söin todella hyvän kasvishampurilaisen, vaikka liharavintolasta olikin kyse.

Atalho Real
Calçada da Patriarcal 40, 1250-182 Lisboa, Portugali

Kävimme jo nyt kiertelemässä lapsille sopivia nähtävyyksiä sekä vietimme aikaa ostoskeskuksessa. Tuolloin tammikuussa Lissabonissa satoi muutama päivä, joten ulkona ei viitsinyt niin paljon kiertää. Huomasin, että aika useassa paikassa on tarjolla grillattuja voileipiä. Oikein hyviä ja täyttäviä. Tuo ostoskeskusken makea bolo bolacha keksikakku oli ällöttävän makea. Varmasti ensimmäinen kerta, kun piti muutama pala jättää tarjottimelle.

Ostoskeskus, lastenhoitohuoneella
Vasco da Gama
Av. Dom João II 40, 1990-094 Lisboa, Portugali

Onneksi retkemme Sintraan onnistui. Siellä vietimme kolme päivää. Satoi, kun saavuimme ja vaikkei junamatka ollut kovin pitkä, oli poikamme syönyt aamiaisen jo useampi tunti sitten, joten pysähdyimme aivan juna-aseman lähellä olevaan kahvilaan. Upea paikka, hurjan ystävällinen palvelu, ja jälleen kerran hyvää oli. Söimme grillatut voileivät ja otin vielä sintralaisen erikoisuuden travesseiron.
Nam, nam, herkullista.
Saudade
Av. Dr. Miguel Bombarda nº6, 2710-590 Sintra, Portugali

Sintran ravintolavalinta meni ehkä vähän pieleen, tai no, oikeastaan huomasin, etten pidä kovin paljon turskasta eli bacalhausta. Liian mieto maku makuuni. Myös jälkiruoka pudim flan eli paahtovanukas oli huti. Ravintolassa tuli annoskateus japsiani kohtaan. Mutta olen silti iloinen, että maistoin. Tuli nimittäin aika monta kertaa nähtyä kyseistä kalaa myynnissä.

Tacho Real
R. Ferraria 4, 2710-616 Sintra, Portugali

Söin myös lentokoneessa hyvin. Me lensimme TAP Portugalilla ja minulle oli etukäteen tilattu erikoisruoka, kasvis. Menomatkalla kasvisruokani oli parhain ruoka, jonka olen ikinä lentokoneessa syönyt. Myös paluumatkan ruoka maistui. Ja vielä lentokentällä piti saada maistaa jotain. Arvatkaa minkä otin? Heh, vaikka olenkin oikea sokerihiiri, niin omaksi yllätykseksenikin tilasin suolaisen rissolen.
Tuliaiseksi ostin meille marmeladia. En ollut tuollaisesta hedelmästä kuullutkaan.

Meillä oli Suomesta tuotuna mukana vähän ruokaa ja maitoa. Olin myös pussiin laittanut useamman desin kaurahiutaleita. Ihan hyvin löytyi myös ruokaa läheisestä isommasta marketista, mutta korvikemaitoa löytyi vain jauheena! Meidän Kuu ei siitä välitä yhtään, niin oli hyvä, että oli maitoa mukana, vaikka osaksi vielä imetänkin.
Vaippoja oli monenlaisia, joten niitä löytyy hyvin.

//

Kuten huomata saattaa, tulevat kuvat nykyään vain puhelimestani. Vanhaa digikameraa ei vain tule otettua niin usein esiin kuin puhelinta. Mutta voi, kun muistaisi ottaa kuvan vaakatasossa!

Lisää kuvia:
Instagram

Porin vegaanikahvila Tovi

Melkein koko sukuni tai ainakin lähiperheeni asuu Porissa ja kun kaupunkiin menen tulee pääasiassa syötyä kotikotona tai isovanhempien luona. Käyn Porissa suhtkoht harvoin, ehkä kaksi kertaa vuodessa. Ainakin aina jouluna. On ollutkin ilo huomata jotain pientä uutta, kun kaupunkiin menen. Paitsi Porin parasta keikkapaikkaa Bar Kinoa ei enää ole! Olin tästä vähän järkyttynyt.

Nyt äitiyslomalla, kun minulla oli Porissakin enemmän aikaa, päätin tutustua Porin kahvilavaihtoehtoihin. niihin on helpompi mennä yksinkin oman kanssa Porin ainoassa vikani kahvilassa tuopissa en ollut yksin sillä Äidilläni oli heinäkuussa syntymäpäivä ja halusin tarjota hänelle jossain lounaan tai kakkukahvit.

Tuli sitten kertoneeksi Porin ainoasta vegaanikahvilasta hänelle. Hän innostui kahvilasta, joten lähdimme testaamaan sitä. Tämä tapahtui Jazz-viikolla ja sen huomasi. Tovi on pieni, paikkoja on ehkä kymmenelle ihmiselle jos ulkona oleva pöytä ja kaksi tuolia lasketaan mukaan. Emme mahtuneetkaan ensimmäisellä yrityksellä sisään. Hetken päästä yritimme uudestaan, jolloin eräs kohtelias mies vapautti oman paikkaansa, joten pääsimme äidin kanssa samaan pöytään ja Kuu-vauva viihtyi hyvin katselen seinällä riippuva kukkaruukkuja.

Oli ilo huomata Tovin olevan täynnä, varmasti jazzfestarilla oli osittain osuutta asiaan. Ostimme lounaan, joka on buffet-tyylisesti esillä. Tuolloin tarjolla oli täytettyjä paprikoita uuniperunoiden kera. Lämpimän ruoan lisäksi myös salaattia ja leipää. Saapuessamme olivat perunat loppu, mutta niitä tuotiin melko pian lisää.
Soijatäytteiset paprikat olivat erittäin hyviä, mutta olisin kaivannut ruokaan jonkinlaista kastiketta. Äitini mielestä osa perunoista oli vielä raakoja. Ei ehkä paras valinta synttärilounaalle, vaikka harvoin kai mikään lounas on ”juhlallinen”. Kokonaisuutena ruoka maistui hyvin ja äitini oli tyytyväinen, mikä oli tietysti tärkeintä.

Palvelu oli periaateessa niin sujuvaa, kuin kiireessä voi. Eli kiire kyllä näkyi, vaikka nuori kesätyöntekijä(?) olisi voinut mielestäni tehdä muutaman asian toisin. Kun odottelimme perunoita oli myös aterimet loppu, tästä mainitsimme. Tosin ne piti ilmeisesti tiskata ennen kuin niitä ilmestyi lisää. Odotellessa ehdin menemään hakemaan vettä pöydältä, mutta sekin oli loppu. Mietin että samalla kun kesätyöntekijä olisi tuonut aterimia lisää, olisi hän huomannut ettei vettäkään ole ja täyttänyt sen automaattisesti. Emme jaksaneet sanoa vedestä mitään vaan odottelemme ja hetken päästä vesikarahvi täyttyi.
Alunperin olin miettinyt jälkiruoiksi raakakakkupaloja, mutta tällä kertaa ne jäi testaamatta ja annoimme muille lounasvieraille tilaa.
Syömässä kävimme siis heinäkuussa ja tässä välissä olen ehtinyt jo toistamiseen Porissa käydä. Syksyllä en käynyt testaamassa mitään paikkaa, seuraavaksi jouluna sitten.

Kaupunkijuhannus vauvan kanssa Helsingissä

Kääk, olen rikkonut oman perinteeni, sillä niin kauan kuin muistan, olen viettänyt juhannuksen mökillä. Useimmiten isovanhempien, joka sijaitsee Satakunnassa, mutta myös vuokramökeissä eri puolella Suomea. Enää isovanhempani eivät paikkaa omista, sillä ikä tuli saarelle menossa vastaan, mutta suvussa onneksi kesämökki säilyy. Toinen kesäpaikka isovanhemmillani jo on, ja olen kerran siellä jo käynytkin, viime juhannuksen jälkeen, kun olin Porissa vierailulla. Nyt jäimme suosiolla kotiin Helsinkiin, sillä vauva ja hyttyset ovat epämieluisa yhdistelmä. Eivät kyllä säätkään mökkeilyyn houkutelleet, asia jonka pystyi etukäteen ennustamaan. Toukokuussako ne kaikki helteet tuli ja meni?

Helsinki oli siis tukikohtamme, ja no täällä koko juhannuksen vietimme. Olen nyt kolmisen tai nelisen vuotta asunut Hesassa, mutta ainoa idea juhannuksen viettoon tuli kaupungin parhaasta kahvilasta, sillä me molemmat tiesimme sen olevan taatusti auki. Kahvila on tietysti Töölön oma Cafe Regatta. Vähintään kerran vuodessa tulee punaisessa tuvassaa käytyä, mieluiten toki kauniilla säällä, niin saa nauttia kaakaosta ulkona.

No sää oli mitä oli, oikeastaan aika jäätävä, tuuli ja oli kylmä. Kadutti jo koko idea, kun vaunujen kanssa rantaan pääsin. Onneksi sisällä oli meille tilaa (paikka oli lähes täynnä kurjallakin säällä), muuten olisin lähtenyt bussilla takaisin kotiin. Tosin taisi vaunuissa olla lämpimämpi kuin meillä. (Poika muuten nukkui ennätykselliset päiväunet, kun pääsimme kotiin)

Tapani mukaan tilasin kaakaon, joka oli paras tähän astisista. Ehkäpä säällä oli vähän osuutta asiaan. Japsi joi kuumaa mehua ja kaakaotani (luvan kanssa toki, heh). Tämä emme kumpikaan tienneet. Juhannuksena Cafe Regatassa vierailee joulupukki (kyllä) jakamassa karkkeja ja kaikki kahvilan tarjottavat ovat lapsille ilmaisia! Ensi vuodesta on paha sanoa, mutta voi olla, että reilun yksivuotiaankaan kanssa juhannusmökki ei vielä houkuttele (myönnän toki, että silti haikeudella katsoin ihmisten mökeille lähtöjä). Cafe Regatta voi olla siis taas SE paikka meille. Vai tuleeko mieleen jokin muu paikka, jonne juhannuksena pääsee syömään/kaakaolle?
Mites teidän juhannus meni?

Tallinna: kahvila Mmuah ja ravintola Noa

Tallinnassa tulee vähintäänkin herkuteltua. Onneksi ainakin vielä kahviloissa ja ravintoloissa hinnat ovat edullisempia kuin Suomessa. Voi aika huoletta mennä syömään mihin haluaa. Tallinnassa on myös paljon kiinnostavia ravintoloita sekä kahviloita, joten valinnanvaraa riittää ja olenkin joka reissulla käynyt syömässä eri paikassa. Viime reissu Viroon sisälsi rentoutumista kylpylähotellissa Viimsissä. Tämä paikka oli kätevästi lähellä palkittua ja suosittua ravintolaa Noaa. Ennen kuin kerron ravintolasta, niin haluan antaa vinkin tunnelmalliseen kahvilaan aivan Kaubamajan ensimmäisessä kerroksessa (katutasossa). Itse löysin tämän kahvila Mmuahin Instagramin kautta. Nuo kuppikakut näyttävät vain niin herkullisilta, että oli pakko päästä testaamaan niitä itsekin.

DSCN9561

DSCN9562

Heti kun laivamme saapui satamaan otimme suunnaksi kahvilan, jonka löysimmekin melko helposti. Kaubamajan edustalla oli menossa vielä pääsiäismyyjäisiä, joten taisimme kävellä ensin kahvilan ohi. Kahvilassa on pöytiintarjoilu ja myynnissä on myös syömistä kuten keittoja ja salaatteja jne. Meillä ei ollut kauhea nälkä, joten päätimme jakaa kalakeiton, johon kuului myös pieni sämpylä. Keitto oli oikein hyvä ja maksoi hurjat 5€. Jälkiruoaksi piti tietysti saada kuppikakku, joiden takia koko kahvilaan halusin mennä. Voi valinnanvaikeus! Kaikki näyttivät niin herkullisilta, mutta päädyin lopulta mustikkaiseen kuppikakkuun. Mustikkakkuppikakku oli oikein hyvä, ei ollenkaan liian makea, mutta ei kyllä aivan vastatehdyn makuinenkaan. Menisin silti testaamaan uudestaan jotain toista makua. Hintaa kuppikakuilla on 2,80€ ja näiden lisäksi tarjolla on myös muuta makeaa. Pitää myös mainita, että asiakaspalvelu oli todella huomaavaista ja ystävällistä.

//

Olinkin lukenut muutamasta blogista ravintola Noasta ja myös omiin korviin oli kantautunut tieto, että ravintola on usein yksi suositelluimmista ravintoloista Tallinnassa, vaikkakin se sijaitsee melkein 10 km päässä Tallinnan keskustasta. Samalla bussilla, jolla menimme kylpylähotelliin Viimsiin pääsee myös ravintolaan. Me kävelimme hotellistamme, vaikka kieltämätttä vatsani painoi jo (raskauden takia siis).
Olimme varanneet ennakkoon pöydän ja saavuimme ravintolan eteen noin 20 minuuttia etuajassa. Kiertelimme hieman alueella, sillä Noa sijaitsee meren rannalla, josta näkee Tallinnan vanhaankaupunkiin asti. Hetken päästä päätimme kuitnekin mennä kokeilemaan onneamme ja pöytä olikin jo valmiina meille. Tässä vaiheessa olimme paikan ainoat asiakkaat.

DSCN9605

DSCN9607

DSCN9615

Pienenä huomiona pitää mainita, että söimme Noan puolella. Ravintolassa on myös intiimimpi Chef’s hall, jossa ymmärtääkseni menu on ennaltasuunniteltu. Noan sisustus on aivan upea, myös japsia se miellytti, joka oli tietysti kiva…ehkä voisin ostaa meidän uuteen kotiin sitten tuollaisen vaalenpunaisen tuolin.

Meillä kesti jonkin aikaa päättää mitä tilata, vaikka vaihtoehtoja ei hurjasti ollutkaan. Menun ylimmät vaihtoehdot ovat alkupaloja ja tulimme molemmat tilanneeksi alkupalat (ja jonka jälkeen vatsa oli jo niin täynnä, ettei pääruoka meinannut mahtua, tai ei kokonaan mahtunutkaan). Minä tilasin artesaanin ranskalaiset ja japsi simpukat. Molemmat alkupalat veivät kielen mennessään, mutta aivan samaa emme voi sanoa pääruoista. Alkupalojen lomassa joimme mocktailit, itselläni valikoitui makea vadelmajuoma tarjoilijan suosituksesta, japsi tilasi jonkin ”terveysjuoman”, joka ei alkuunkaan ollut hyvä vaan aivan liian suolainen. Itselleni tuli paha mieli avomieheni huonosta valinnasta, kun maistoin juomaa, sillä en olisi saanut sitä omasta kurkusta alas maistamisen jälkeen. Drinkin nimi on virgin spicy mary.

31646733_10211514156718210_2802115815862697984_n

DSCN9617

DSCN9618

DSCN9619

Jälleen vaikean valinnan jälkeen tilasin ”elefantin korvan”, joka oli aivan metsän näköinen kanaruoka. Tämä ei ollut kovin maukas, mutta hirveän iso, joten puolet jäi syömättä. (Otimme kuitenkin molemmat loppuannokset mukaamme). Japsi tilasia jälleen merenelävää, tällä kertaa mustekalaa.
Jälkiruokaa ei mitenkään mahtunut enää, sääli! Mielelläni menen kuitenkin vielä uudestaan Noaan syömään, joskus kesällä olisi ihanaa, kun terassi olisi auki ja puissa olisi lehtiä.

Tässä vielä loppulaskumme:
Mokctailit 6€/kpl
Ranskikset 7€
Kampasimpukat (alkuruoka) 13€
Mustekala (pääruoka) 19€
”Elefantin korva” (pääruoka) 19€
Vesipullo 5€
(on muuten tylsää, että vähänkin hienommissa paikoissa vedestä laskutetaan)
Yhteensä: 75€/kaksi henkilöä

DSCN9609

31793365_10211514148197997_1453018961296752640_n

Noa muissa blogeissa:

Syö, Matkusta, Rakasta
Meriharakka

Ai niin, jos videomateriaali reissusta kiinnostaa, Noakin niissä vilahtaa, niin Youtube-kanavallani on video reissusta.