Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

kahvila

Matinkylän rantareitti, Olarin Pupusaari ja Tapiolan Weegee-talo

Heipä hei,

Näin melkein kahden vuoden jälkeen. Toisaalta tuntuu, ettei mitään ole oikein tapahtunut, mutta kummasti sitä on taas uusi vuosi. Viime vuonna valmistuin sosionomiksi ja palasin työskentelemään varhaiskasvatuksen opettajaksi muutamaksi kuukaudeksi. Nyt tammikuussa kuitenkin palaan keikkalaiseksi. Tämä viikko on ollut vielä lomaa. Perjantaina nautinkin omasta seurastani ja päätin tehdä päiväreissun Espooseen, täältä Helsingistä siis.

Tarkoitus oli käydä Kivenlahdessa asti, mutta alue kuuluukin C-vyöhykkeeseen, niin en malttanut maksaa extraa, oma matkakorttini on vain A-B-vyöhykkeelle. Hyvä vain, sillä Matinkylä oli todella kaunis paikka ja sieltä oli myös lyhyempi matka WeeGee-talolle.
Ensin otin metron Matinkylään ja vielä bussin Nuottaniemen pysäkille, josta kävelin Nuottaniemen rannalle. Vitsi mikä paikka! Olemme toisiaan miettineet muuttoa rivitaloon ja tuolla alueella olisi aika täydellistä asua. Mieltä lämmitti myös ulkoilevat lapsiperheet, hiihtäjät jäällä ja auringonpaiste. Täydellinen sää ja hyvä mieli.

Nuottaniemestä kävelin kohti Nokkalaa. Olisin voinut mennä kuumalle kaakaolle Nokkalan majakkaan, mutta olin edellisenä päivänä löytänyt kivalta kuulostavan lähiökahvilan, nimittäin Pupusaareen. Olari oli onneksi myös B-vyöhykkeellä ja paikalle pääsi myös melko kätevästi bussilla. Ovesta, kun astuin sisään niin jännitin mahdunko istumaan, mutta käsien pesun jälkeen huomasin, että kahvilassa oli hyvin tilaa. Ja hetken päästä olinkin aivan yksin. Pupusaaresta saa aamiaista koko aukioloajan ja otinkin kasvisbrekusetin. Siihen kuului bagel, appelsiinimehu, tee sekä tuorepuuro. Teen tilalle voi valita kahvin ja tuorepuuron sijaan voi syödä jogurttia granolan kera.

Kun vatsa oli täynnä oli aika etsiä bussi, joka menee Tapiolaan, sillä halusin käydä katsomassa Weegee-talossa uudet näyttelyt. Menossa on virolaisen Konrad Mägin laaja näyttely vielä tammikuun 23. päivään asti sekä japanilaisen Chiharu Shiota valtava ja vaikuttava lankateos, joka täytti yhden kokonaisen näyttelytilan. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, sillä se on ainutlaatuinen! Teosta tehtiin 10 henkilön avulla ja kaksi viikkoa. Myös keramiikkanäyttelystä pidin kovasti, mutta olin jo niin ähky taiteesta että pitää mennä vielä uudestaan. Onneksi on museokortti! Piti toki myös lumisesta Futuro-talosta ottaa kuva.


Konrad Mägi: Venetsia (Kanali Venetsiassa) 1922-23


Chiharu Shiota: Äärirajoilla


Oikealla maailman suloisin puputeos Pekka Jylhä: Vavisten ja kunnioittaen oli ehdoton suosikkini Biblion-näyttelystä.

Tällaistä tänään…mutta olisiko jollakin vinkata muita retkikohteita Uudellamaalla? Etenkin paikkoihin, jonne julkiset vievät hyvin.

Muualla:
Instagram tiiareise
Facebook ReiseReisefin

Portugalin herkkuja + miten löytyi vauvanruokaa ulkomailla

Jos jotain, niin vauvan tulo perheeseen on muuttanut taukojen määriä. Aiemmin saatoin kiertää nähtävyyksiä pienten välipalojen voimalla, nyt on pakko pysähtyä ja antaa vauvan tankata. Portugalin lomalla ainoastaan yhdessä kahvilassa ei ollut tarjolla syöttötuolia, mutta kyseessä oli historiallinen kahvila, jonka herkkuja on saanut nauttia vuodesta 1837. Pastel de Belém oli suussasulava, jonka lisäksi maistoin suolaista piirakkaa empanada tempeh (kasvisversio). Oikein hyvä sekin! Yleisesti ottaen Portugalissa oli kaikki aivan älyttömän hyvää!

Pasteis de Belem
Rua de Belém

Airbnb:n asunnon hyvä puoli on ”kotona” kokkailu. Kävimme kuitenkin myös kahdessa ravintolassa, joista on vain hyvää sanottavaa. Näistä ensimmäinen oli kiireinen meriruoka-ravintola, jonne saavuimme juuri oikeaan aikaan. Nimittäin myöhemmin osa asiakkaista joutui jonottamaan ravintolan ulkopuolella (tammikuussa). Kiireistä oli, mutta ehkä siitä johtuen hauska tunnelma ja silti ihanat portugalilaiset tarjoilijat jaksoivat antaa pojallemme huomiota!

Ramiro
Av. Alm. Reis nº1 – H, 1150-007 Lisboa, Portugali

Toinen ravintola Lissabonissa oli ulkoapäin kaunis kuin kirkko ja sisällä sisutus oli myös upea. Kyseessä onkin vanha palatsi, osaa Google kertoa. Rattaat vietiin erilliseen huoneeseen säilyykseen ja syöttötuoli ilmestyi pöytäämme. Täällä söin todella hyvän kasvishampurilaisen, vaikka liharavintolasta olikin kyse.

Atalho Real
Calçada da Patriarcal 40, 1250-182 Lisboa, Portugali

Kävimme jo nyt kiertelemässä lapsille sopivia nähtävyyksiä sekä vietimme aikaa ostoskeskuksessa. Tuolloin tammikuussa Lissabonissa satoi muutama päivä, joten ulkona ei viitsinyt niin paljon kiertää. Huomasin, että aika useassa paikassa on tarjolla grillattuja voileipiä. Oikein hyviä ja täyttäviä. Tuo ostoskeskusken makea bolo bolacha keksikakku oli ällöttävän makea. Varmasti ensimmäinen kerta, kun piti muutama pala jättää tarjottimelle.

Ostoskeskus, lastenhoitohuoneella
Vasco da Gama
Av. Dom João II 40, 1990-094 Lisboa, Portugali

Onneksi retkemme Sintraan onnistui. Siellä vietimme kolme päivää. Satoi, kun saavuimme ja vaikkei junamatka ollut kovin pitkä, oli poikamme syönyt aamiaisen jo useampi tunti sitten, joten pysähdyimme aivan juna-aseman lähellä olevaan kahvilaan. Upea paikka, hurjan ystävällinen palvelu, ja jälleen kerran hyvää oli. Söimme grillatut voileivät ja otin vielä sintralaisen erikoisuuden travesseiron.
Nam, nam, herkullista.
Saudade
Av. Dr. Miguel Bombarda nº6, 2710-590 Sintra, Portugali

Sintran ravintolavalinta meni ehkä vähän pieleen, tai no, oikeastaan huomasin, etten pidä kovin paljon turskasta eli bacalhausta. Liian mieto maku makuuni. Myös jälkiruoka pudim flan eli paahtovanukas oli huti. Ravintolassa tuli annoskateus japsiani kohtaan. Mutta olen silti iloinen, että maistoin. Tuli nimittäin aika monta kertaa nähtyä kyseistä kalaa myynnissä.

Tacho Real
R. Ferraria 4, 2710-616 Sintra, Portugali

Söin myös lentokoneessa hyvin. Me lensimme TAP Portugalilla ja minulle oli etukäteen tilattu erikoisruoka, kasvis. Menomatkalla kasvisruokani oli parhain ruoka, jonka olen ikinä lentokoneessa syönyt. Myös paluumatkan ruoka maistui. Ja vielä lentokentällä piti saada maistaa jotain. Arvatkaa minkä otin? Heh, vaikka olenkin oikea sokerihiiri, niin omaksi yllätykseksenikin tilasin suolaisen rissolen.
Tuliaiseksi ostin meille marmeladia. En ollut tuollaisesta hedelmästä kuullutkaan.

Meillä oli Suomesta tuotuna mukana vähän ruokaa ja maitoa. Olin myös pussiin laittanut useamman desin kaurahiutaleita. Ihan hyvin löytyi myös ruokaa läheisestä isommasta marketista, mutta korvikemaitoa löytyi vain jauheena! Meidän Kuu ei siitä välitä yhtään, niin oli hyvä, että oli maitoa mukana, vaikka osaksi vielä imetänkin.
Vaippoja oli monenlaisia, joten niitä löytyy hyvin.

//

Kuten huomata saattaa, tulevat kuvat nykyään vain puhelimestani. Vanhaa digikameraa ei vain tule otettua niin usein esiin kuin puhelinta. Mutta voi, kun muistaisi ottaa kuvan vaakatasossa!

Lisää kuvia:
Instagram

Porin vegaanikahvila Tovi

Melkein koko sukuni tai ainakin lähiperheeni asuu Porissa ja kun kaupunkiin menen tulee pääasiassa syötyä kotikotona tai isovanhempien luona. Käyn Porissa suhtkoht harvoin, ehkä kaksi kertaa vuodessa. Ainakin aina jouluna. On ollutkin ilo huomata jotain pientä uutta, kun kaupunkiin menen. Paitsi Porin parasta keikkapaikkaa Bar Kinoa ei enää ole! Olin tästä vähän järkyttynyt.

Nyt äitiyslomalla, kun minulla oli Porissakin enemmän aikaa, päätin tutustua Porin kahvilavaihtoehtoihin. niihin on helpompi mennä yksinkin oman kanssa Porin ainoassa vikani kahvilassa tuopissa en ollut yksin sillä Äidilläni oli heinäkuussa syntymäpäivä ja halusin tarjota hänelle jossain lounaan tai kakkukahvit.

Tuli sitten kertoneeksi Porin ainoasta vegaanikahvilasta hänelle. Hän innostui kahvilasta, joten lähdimme testaamaan sitä. Tämä tapahtui Jazz-viikolla ja sen huomasi. Tovi on pieni, paikkoja on ehkä kymmenelle ihmiselle jos ulkona oleva pöytä ja kaksi tuolia lasketaan mukaan. Emme mahtuneetkaan ensimmäisellä yrityksellä sisään. Hetken päästä yritimme uudestaan, jolloin eräs kohtelias mies vapautti oman paikkaansa, joten pääsimme äidin kanssa samaan pöytään ja Kuu-vauva viihtyi hyvin katselen seinällä riippuva kukkaruukkuja.

Oli ilo huomata Tovin olevan täynnä, varmasti jazzfestarilla oli osittain osuutta asiaan. Ostimme lounaan, joka on buffet-tyylisesti esillä. Tuolloin tarjolla oli täytettyjä paprikoita uuniperunoiden kera. Lämpimän ruoan lisäksi myös salaattia ja leipää. Saapuessamme olivat perunat loppu, mutta niitä tuotiin melko pian lisää.
Soijatäytteiset paprikat olivat erittäin hyviä, mutta olisin kaivannut ruokaan jonkinlaista kastiketta. Äitini mielestä osa perunoista oli vielä raakoja. Ei ehkä paras valinta synttärilounaalle, vaikka harvoin kai mikään lounas on ”juhlallinen”. Kokonaisuutena ruoka maistui hyvin ja äitini oli tyytyväinen, mikä oli tietysti tärkeintä.

Palvelu oli periaateessa niin sujuvaa, kuin kiireessä voi. Eli kiire kyllä näkyi, vaikka nuori kesätyöntekijä(?) olisi voinut mielestäni tehdä muutaman asian toisin. Kun odottelimme perunoita oli myös aterimet loppu, tästä mainitsimme. Tosin ne piti ilmeisesti tiskata ennen kuin niitä ilmestyi lisää. Odotellessa ehdin menemään hakemaan vettä pöydältä, mutta sekin oli loppu. Mietin että samalla kun kesätyöntekijä olisi tuonut aterimia lisää, olisi hän huomannut ettei vettäkään ole ja täyttänyt sen automaattisesti. Emme jaksaneet sanoa vedestä mitään vaan odottelemme ja hetken päästä vesikarahvi täyttyi.
Alunperin olin miettinyt jälkiruoiksi raakakakkupaloja, mutta tällä kertaa ne jäi testaamatta ja annoimme muille lounasvieraille tilaa.
Syömässä kävimme siis heinäkuussa ja tässä välissä olen ehtinyt jo toistamiseen Porissa käydä. Syksyllä en käynyt testaamassa mitään paikkaa, seuraavaksi jouluna sitten.

Kaupunkijuhannus vauvan kanssa Helsingissä

Kääk, olen rikkonut oman perinteeni, sillä niin kauan kuin muistan, olen viettänyt juhannuksen mökillä. Useimmiten isovanhempien, joka sijaitsee Satakunnassa, mutta myös vuokramökeissä eri puolella Suomea. Enää isovanhempani eivät paikkaa omista, sillä ikä tuli saarelle menossa vastaan, mutta suvussa onneksi kesämökki säilyy. Toinen kesäpaikka isovanhemmillani jo on, ja olen kerran siellä jo käynytkin, viime juhannuksen jälkeen, kun olin Porissa vierailulla. Nyt jäimme suosiolla kotiin Helsinkiin, sillä vauva ja hyttyset ovat epämieluisa yhdistelmä. Eivät kyllä säätkään mökkeilyyn houkutelleet, asia jonka pystyi etukäteen ennustamaan. Toukokuussako ne kaikki helteet tuli ja meni?

Helsinki oli siis tukikohtamme, ja no täällä koko juhannuksen vietimme. Olen nyt kolmisen tai nelisen vuotta asunut Hesassa, mutta ainoa idea juhannuksen viettoon tuli kaupungin parhaasta kahvilasta, sillä me molemmat tiesimme sen olevan taatusti auki. Kahvila on tietysti Töölön oma Cafe Regatta. Vähintään kerran vuodessa tulee punaisessa tuvassaa käytyä, mieluiten toki kauniilla säällä, niin saa nauttia kaakaosta ulkona.

No sää oli mitä oli, oikeastaan aika jäätävä, tuuli ja oli kylmä. Kadutti jo koko idea, kun vaunujen kanssa rantaan pääsin. Onneksi sisällä oli meille tilaa (paikka oli lähes täynnä kurjallakin säällä), muuten olisin lähtenyt bussilla takaisin kotiin. Tosin taisi vaunuissa olla lämpimämpi kuin meillä. (Poika muuten nukkui ennätykselliset päiväunet, kun pääsimme kotiin)

Tapani mukaan tilasin kaakaon, joka oli paras tähän astisista. Ehkäpä säällä oli vähän osuutta asiaan. Japsi joi kuumaa mehua ja kaakaotani (luvan kanssa toki, heh). Tämä emme kumpikaan tienneet. Juhannuksena Cafe Regatassa vierailee joulupukki (kyllä) jakamassa karkkeja ja kaikki kahvilan tarjottavat ovat lapsille ilmaisia! Ensi vuodesta on paha sanoa, mutta voi olla, että reilun yksivuotiaankaan kanssa juhannusmökki ei vielä houkuttele (myönnän toki, että silti haikeudella katsoin ihmisten mökeille lähtöjä). Cafe Regatta voi olla siis taas SE paikka meille. Vai tuleeko mieleen jokin muu paikka, jonne juhannuksena pääsee syömään/kaakaolle?
Mites teidän juhannus meni?