Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

japani

Japanilaisia juttuja osa 3 (katso ainakin kääntyvät junan penkit)

Nyt pitkästä aikaa vähän Japani-juttuja. Minun avomies on tosiaan kotoisin Japanista ja olen käynyt maassa kaksi kertaa. On ilo olla niin lähellä tätä aasialaista kulttuuria ja olenkin muutaman kerran postannut Japanin erikoisuuksista. Osat yksi ja kaksi voit lukea linkeistä, jos aihe kiinnostaa, tässä tulee osa kolme.

I) Kaksoiskansalaisuus

Nyt, kun tuli tuo rakas avomieheni mainittua, valitsen ensimmäiseksi kohdaksi vähän ikävän jutun. Japani nimittäin ei myönnä kaksoiskansalaisuutta. Tällä hetkellä asia ei vaikuta elämäämme, mutta kenties tulevaisuudessa. Vaadittujen asioiden osalta avomieheni kyllä saisi Suomen kansalaisuuden, mukaan luettuna melko sujuva suomen kieli ja asutut vuodet täällä. Mielestäni kuitenkaan Japanin kansalaisuudesta ei kannata luopua, ja avomieheni on kanssani asiasta samaa mieltä.

II) Nimikkopuikot

Tämä puikkojuttu on kai asia josta turistit ovat kiinnostuneita. Japanista voi tilata syömäpuikot, johon on kirjoitettu oma nimi japaniksi eli suomalaisille useimmiten katakanamerkeillä. Tässä kuva omista puikoistani. Sain nämä anopilta lahjaksi, joten en tiedä saako värejä/kuvioita itse valita, luultavasti saa. Kokoon voi ainakin vaikuttaa, sillä japsillani on hieman pidemmät puikot.

DSCN7604

III) Sateenvarjolle muovi

Kun sade ei yllätä Japanissa ja sateenvarjo on mukana, on inhottavaa mennä valuvalla varjolla esimerkiksi ostoskeskukseen. Tällöin voi laittaa sateenvarjonsa telineeseen, jossa on varjon kokoinen ja muotoinen muovi, joka ”tarttuu” varjoon kiinni. Eikä kastu lattiat. Näitä telineitä en kylläkään nähnyt montaa kertaa, mutta tosi käteviä.
En valitettavasti löytänyt omaa kuvaani kyseisestä telineestä, mutta Googlesta löytyy esimerkiksi hakusanalla ”umbrella wrapper”. Japaniksi sateenvarjo on muuten kasa.

IIII) Tilaratkaisut
Näistä ei valitettavasti ole kuvia, ymmärrettävästi syystä. Mutta mielestäni nämä on helppo kuvitella. Avomieheni siskon pyykkikone on parvekkeella. Kun olimme erään yliopisto(?) aikaisen kaverin luona kylässä, kantoi hän pöydän ulos, että mahtuisimme pieneen asuntoon paremmin. Varmasti Tokion (tai taisi itse asiassa olla Yokohamaa jo) pienin asunto.

IV Kääntyvät junan istuimet

Tässä tapauksessa lähes paras viimeiseksi. Niin makea juttu! Teimme avomieheni kanssa Japan Rail Pass-reissun, jolloin matkustimme Japanissa kuukauden ajan junilla. Osissa junissa istuimet pystyi kääntämään neljän tai kahden hengen istuttaviksi. Näin ollen myös aina menosuuntaan. Istuinten välitilan pystyi myös käyttämään hyödyksi, jos seuraava penkkirivi jäi vapaaksi. Meillä oli usein rinkat siellä välissä, kun selkänpuolet oli vastakkain.

DSCN0810

DSCN0811

DSCN0813

///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

seuraa
Instagram
Twitter
tykkää
Facebook
Youtube

Reissujen omituisuuksia -haaste

Sain Levoton matkailija -blogin Tanjalta haasteen listata hauskoja tai outoja sattumuksia, joita matkoilla on tapahtunut. Sain haasteen jo elokuussa, mutta näin kauan olen matkojen kommelluksia miettinyt. Taidan olla aika varman päälle matkustaja. Tai siis olen, mutta tässä kuitenkin muutama juttu maailmalta.

Dublin

Aloitetaan Dublinista, jossa reissasin avopuolisoni kanssa. Olimme varanneet hotellin Dublinin ulkopuolelta, jonne pääsi lentokentältä kätevästi bussilla. Tai niin ainakin luulimme. Kävi nimittäin niin, että ohitimme koko paikkakunnan, jossa hotellimme sijaitsi. Emme nimittäin tienneet, että meidän olisi pitänyt ilmoittaa bussikuskille menevämme kyseiselle paikkakunnalle. No, onneksi huomasimme aika pian, että matka kestää epäilyttävän kauan ja seuraavalla pysäkillä jäimme pois ja lähdimme seuraavalla busilla takaisin.

P1280537

Japani ja rikkinäiset aurinkolasit

Viimeisin Japanin reissu ei mennyt aurinkolasien suhteen aivan putkeen, sillä huomasin jo Vantaa-Helsinki lentokentän pihalla, että toinen aurinkolasieni linssi irtoaa. Sain sen onneksi takaisin kiinni ja mukanani oli myös toiset aurinkolasit.
Ennen suurta patikkaretkeämme vuorille päätimme vielä käydä kaupassa ostamassa jotain syötävää ja juotavaa. Menimme kauppaan taksilla, sillä vuorten parkkipaikalle ei kulje bussit. No ei siinä mitään, taksi voi odottaa kaupan pihassa, kun me käymme nopeasti kaupassa.
Jostain syystä laitan aurinkolasini otsalle, varmaan säästääkseni aikaa en jaksa kaivaa niiden suojakoteloa. Valitsemme syötävää ja juotavaa rivakkaan tahtiin. Sitten jossain vaiheessa kumarrun ja mitäköhän tapahtuu? Aurinkolasini tippuvat lattialle, toinen linssi irtoaa ja kierii hyllyn alle. Yritän kyykkiä ja löytää linssin, mutten onnistu siinä. Avopuolisoni menee kysymään myyjältä apua ja tietysti, kun Japanissa ollaan niin myyjä hakee harjan ja alkaa vetää tavaraa, pölypalloja sun muuta hyllyn alta, mutta puuttuvaa linssiä ei näy. Ja samalla taksin mittari raksuttaa ulkona. Oli pakko luovuttaa ja vain lähteä kaupasta rikkinäisten aurinkolasien kanssa. Tuossa alla olevassa kuvassa ovat ne varalasit.

DSCN1620

Skotlanti ja suurin paniikki tähän mennessä

Viimeisin mokani tapahtui elokuussa Glasgowssa. En olekaan näin pahasti koskaan ennen reissuillani mokannut. No, jotain tuli opittua! Olin lentämässä Glasgowsta takaisin Berliiniin ja olin suunnitellut meneväni sinne bussilla. Niin myös tein, tosin kävi sellainen pikkumoka, että ihan iloisesti istuin Edinburghin lentokentälle menevässä bussissa!! Huh, huh, onneksi huomasin Google mapsin kautta, että nyt bussi menee kyllä väärään suuntaan. Äkkiä bussikuskin juttusille, joka jätti minut seuraavalla pysäkille, joka oli vasta jonkun matkan päässä. Kyllä kuumotti odottaa bussia takaisin Glasgown bussiasemalle. Mutta ehdin paluulennolle, se on pääasia!

DSCN7108

DSCN7107

San Francisco

Yksi hauska sattuma tapahtui elokuussa, kun olin Kalifornian pilvien alla eli San Franciscossa. Tietysti piti käydä katsomassa pakollisia nähtävyyksiä, joihin ehdottomasti lukeutuu myös Painted Ladies talorivistö. Pääsin paikalle ja ajattelin vain, etteivät kyseiset talot niin ihmeelliset ovat. Rakastan yli kaiken viktoraalisia taloja, ovat ehdottomasti kauneimpia mitä tiedän, mutta eivät nänä neljää mitenkään erityisen selvästi upeudelleen pistäneet silmään. Näissä ajatuksissa suomalainen pariskunta käveli paikalle, joista toinen kommentoi aivan samaa! Ei kyllä pokka riittänyt kommentoimaan asiaa hänelle.

DSCN7689

Tsuruoka meren äärellä

Tämä onkin viimeinen juttu ennen kuin palasimme takaisin Tokioon, josta myös aloitimme Japan Rail Pass -reilimme. Kohta kaikki kesän Japani-jutut kirjoitettu, jihuu!

DSCN2202

DSCN2203

Poikaystäväni lähti tosiaan vaeltamaan ja me muut (miinus appiukko) otimme auton allemme ja lähdimme ajamaan erästa vuorta ylöspäin. Kun olimme vuoren huipulla, kävelimme alueella ja siskonpoika leikki junaa, jossa me olimme asiakkaita. Huipulla tuuli ja hetken päästä lähdimmekin takaisin päin.

DSCN2206

DSCN2207

DSCN2210

Kirjauduimme ulos hotellista ja otimme poikaystäväni tavarat mukaan, hän tapaisi meidät majatalossa. Ajoimme majatalolle, joka sijaitsi meren äärellä. Olimme ajoissa liikkeellä, joten emme päässet vielä kirjautumaan sisään. Siskon piti lähteä takaisin töihin, joten hän lähti vuokra-autolla pois. Me muut ottaisimme seuraavana päivänä bussin takaisin asemalle, josta jatkaisimme matkaa. Siskonpoika jäi viettämään lomaa kanssamme.

DSCN2212

DSCN2219

DSCN2216

DSCN2222

DSCN2217

DSCN2220

Yksi ihanimmista muistoista on täältä majatalon rannalta. (Oli muuten sen verran kylmä, ettei uimaan voinut mennä). Illaksi anoppi oli ostanut tähtisädetikkuja ja me neljä, appiukko säästeli taas kipeää jalkaansa, teimme kaikenlaisia kuvioita rannalla. Vitsi se oli kivaa!

DSCN2221

DSCN2227

Aamu tuli ja porukkamme erkani. Anoppi lähti auttamaan ystävänsä sairasta miestä. Me muut lähdimme kohti Tokiota, mutta me poikaystävän kanssa jäimme pois eri asemalla Saitamassa, sillä meillä oli tapaaminen erään vanhan ukon kanssa. Jos luitte meidän Yatsugatake vaelluksesta, niin ne vessat, jotka vuoren päällä ovat, on tämä kyseinen ukko hoitanut sinne. Hän on myös taiteilija ja antoi meille molemmille maalaamiaan postikorttejaan. Mutta muistaakseni kerroin jo ukosta aiemmin, joten en toista niitä juttuja. Oli kuitenkin kiinnostavaa tavata mies, sillä poikaystäväni on puhunut hänestä. Illaksi menimme appivanhempien luokse yöksi, jossa tosin oli vain appiukko, sillä anoppi oli edelleen auttamassa ystävänsä miehen hoidossa.

Seuraavaksi yöksi menimme Yokohamaan, jossa asuu J:n serkku perheensä kanssa (hänen siskonsa tapasimme Sapporossa), heillä on kaksi tytärtä, joista toisesta tulee Lady Gaga isona. 😉 Tosin voi olla, että 6-vuotiaan mieli ehtii vielä muuttua. Erikoinen juttu oli, kun kerroin, että ihastuin Hakodateen, sanoi serkun vaimo, että haluaa tulla haudatuksi kaupunkiin. En muista onko hän sieltä kotoisin, mutta ymmärrän kyllä asian.

Autoilua ja kiipeilyä Tsuruokassa

Yllätys oli melkoinen, sillä Tsuruokassa tapasimme appivanhempien ja siskonpojan lisäksi, itse poikaystäväni siskon! Hänellä kun piti olla sen verran työkiireitä, ettei hän ehtisi retkeilemään kanssamme. Mukavaa, että hän kuitenkin tuli, sillä hän on ihan mahtava tyyppi ja hyvä äiti villille lapselleen. (Jolla oli muuten mun ostama Muumi-paita päällä, hihat olivat vain inan lyhyet, olihan pusero jo melkein vuoden vanha).

DSCN2174

Odottelimme nelistään, appiukko, J, siskonpoika ja minä rautatieaseman ulkopuolella, kun sisko ja anoppi kävivät hakemassa vuokra-autoa. Siirtyisimme Yamagatassa paikasta toiseen, joten autolla pääsisi helpommin kuin busseilla. Ihan ensimmäiseksi menimme jonnekin ihme maatilalle, josta sai ostaa paikallisia hevi-tuotteita. Niitä myytiin vähän kuin ladossa eli kovin kaunis paikka ei ollut. Ajoimme muuten jättimäisen toriin läpi, mahtava juttu!

Hitaasti jatkoimme matkaa, mutta vihdoin ostokset oli tehty. Jatkoimme kulkemista hotellille, jota etsimme muutamat ylimääräiset kierrokset. (Tässä vaiheessa jäin miettimään, että miten me mahduttiin autoon istumaan? Taisi veljenpoika istua aina jonkun sylissä tai voi myös olla, että hän oli kyykyssä takapenkkien jalkatilassa.) Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille.

DSCN2181

Hotellille ei jääty sen kummemmin lepäämään vaan auto vei kohti Yamagatan vanhainkotia. Lähdimme tapaamaan J:n isoäitiä, anoppini äitiä. Oli mielenkiintoista vierailla japanilaisessa vanhainkodissa ja aivan samalla tavalla kuin Suomessakin desiä laitetaan tullessa ja mennessä. On isoa yhteistä ruokatilaa, jokaisella asukkaalla on oma huone wc:llä, jossa on liukuovet, kuten Suomessakin. Olisi ollut tosi mielenkiintoista tietää syökö joku vielä puikoilla.

Seuraavana päivänä teimme retken läheiselle temppelialueelle, taas piti googletella mihin menimmekään. Olin itse asiassa sen nettikahvilan jälkeen lakannut kirjoittamasta muistivihkooni oikein mitään, pientä reissuväsymystä oli siis liikkeellä. Mutta löytyihän se paikka, eli kävimme Dewa sanzan ja vuoriryhmistä helpoimmalla Haguro-sanilla.

DSCN2186

DSCN2192

DSCN2193

DSCN2199

Mulla tosin oli vähän flunssainen olo, joten jätin leikin puoleen väliin ja jäin odottamaan muita. Kiva, että kuusivuotiaskin päihitti mut! 😀 Hän kävi aivan ylhäällä asti.
Illalla söimme anoppini veljen ja tämän vaimon kanssa hotellissa illallista. Ruoaksi japanilaista jälleen kerran, en tosin tainnut ottaa riisiä kuin sen pakollisen yhden kupin verran, etten vaikuttaisi epäkohteliaalta.
Tässä hotellissa aamupala oli muuten aika kiva! Kasasin lautaselle kaikkea länsimaalaista, enkä todellakaan ottanut riisiä!

DSCN2195

DSCN2196

DSCN2201
(Tämä on illallinen.)

Aamiaisen jälkeen poikaystäväni lähti vaeltamaan, mä liityin mielummin muun perheen seuraan, tosin me naiset ja siskonpoika lähdettiin yhdessä seikkailemaan, kun appiukko jäi hotellille lepäilemään jalkansa takia. Siitä mihin menimme, ensi kerralla lisää.