Browsing Tag

helsinki

Hankimme Kuulle passin, sillä lähdemme…

Me emme kuulu niihin vanhempiin, jotka hankkivat muutaman kuukauden ikäisellä vauvalle passin. Tulimme passin kuitenkin hankkineeksi ennen kuin Kuu on täyttänyt 1-vuotta. Tuntuu edelleen hullulta ajatukselta, että vauvalla on oma passi, jota varten on käyty ottamassa passikuvat. Tammikuun lopulla teemme perheemme ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan. Voisi ehkä luulla, että lähdemme Tallinnaan, koska se on niin lähellä, mutta matkaamme hieman kauemmas. Kohteeksi valikoitui Lissabon, tai oikeastaan vaihtoehtoja ei ollut, mutta se on eri juttu se, eikä se kuulu tähän.

Lähes poikkeuksetta alaikäisen tulee käydä henkilökohtaisesti poliisiasemalla ennen kuin passi myönnetään. Ensimmäinen askel tosin on hankkia passikuvat. Tähän suosittelen paikkaa, joka lähettää kuvat sähköisesti suoraan poliisilaitokselle. En jaksanut kauheasti googletella valokuvaamoja, vaan menin ensimmäiseen paikkaan, joka oli hyvällä paikalla Helsingin keskustassa ja hinta oli kohtuullinen.
Vauvan passikuvat maksavat saman verran kuin aikuisen, vaikka vauvan passi on vähemmän aikaa voimassa, sillä kun vauvaa ei enää kuvasta tunnista, pitää passi uusia. Että sinänsä vähän rahastuksen makua.

Me kävimme passikuvassa kauppakeskus Foorumia vastapäätä Kaivopihalla, Fotoyks viimeisessä valokuvaamossa. Kuu on nyt reilu puolivuotias ja hän saa jo istua tuettuna ja syöttötuolissa, joten passikuvassa Kuu istuu polvillani. Pidin vain huolen, ettei käsiäni näy kuvassa ja ettei Kuu putoa lattialle. Kuvaus oli ohi sekunneissa. Kuu oli juuri herännyt päiväunilta, eikä ehkä tajunnut mitä tapahtui, joten kuvaus onnistui todella hyvin! Kuvasta tuli myös hyvä, siinä on meidän pikku gansterimme pienellä kaksarilla.

Kuvien ottamisen jälkeen pystyin tekemään passihakemuksen netin kautta. Hakemukseen tulee liittää kuvatunnus. Valokuvaamosta saa kotiin mukaan neljä värillistä passikuvaa, joista tunnus löytyy. Mutta niitä ei siis tarvitse lähettää mihinkään, vaan valokuvaamo hoitaa tämän puolestasi. Kätevää ja nopeaa! Kotona siis tein passihakemuksen netissä ja koska meidän täytyy käydä asemalla, heti hakemuksen maksun jälkeen voi varata ajan. Etukäteen vähän jännitti kuinka ruuhkaista Pasilassa on näin joulukuussa, mutta kovinmoista jonoa ei näyttänyt olevan ja saimmekin ajan jo heti joulukuulle. Tärkeää on myös huomata, että molempien vanhempien suostumus tarvitaan passihakemukseen. Tämän voi hoitaa mukaan otettavalla paperilla, joka tulostetaan itse tai suostumuksen voi tehdä myös netissä. Minä lähetin siis japsille sähköpostiin linkin passisuostumukseen.

Pasilan poliisiasemalla asia hoitui viidessä minuutissa. Onneksi olin varannut ajan, sillä vauvan kanssa jonottamisesta ei olisi tullut mitään. Nyt paikalla oli kymmenkunta ihmistä ja kovin verkkaisesti näytti jonot liikkuvan. Me olimme asemalla eräänä tiistaina klo 12 aikaan. Virkailija pyysi minun tarkistamaan Kuun tiedot ja allekirjoittamaan paperin. Hän halusi myös vielä nähdä Kuun, joka ei onneksi enää nukkunut päiväunia. (En tosin tiedä pitääkö vauvan olla hereillä). Itse otin ainakin lakin ja tutin pois, jotta virkailija näki kasvot hyvin.

Saimme ohjeet passin noutamiseen, ja kun noudan passin, luultavasti läheiseltä R-kioskilta, tulee minulla olla mukana oma passini. Ajokortti ei käy, jota en kyllä edes omista. Passin pitäisi saapua noin seitsemässä arkipäivässä, joten Kuu saa varmasti passinsa vielä tässä joulukuussa.

Siinä taisi olla kaikki. Oikeastaan passin hakeminen on helppoa, kunhan muistaa olla ajoissa liikenteessä. Oma passini menee umpeen 2020 eli aika pian! Mutta niin, tammikuussa olemme lähdössä koko perhe Lissaboniin, ihanaa! Jännittävää! Olen käynyt yksikseni Portossa, joten on hienoa nähdä lisää kaunista Portugalia. Suunnitelmissa on vierailla myös Sintrassa.

Edit. Ennen kuin ehdin julkaista tätä postausta, saimme jo passin läheiseen R-kioskiin, josta sen kävin noutamassa. Passi oli kassakaapissa, jonka avautumista piti odottaa neljä minuuttia. Tämä on mielestäni hauska yksityiskohta.

Voit seurata myös Instassa ja Facessa.

Elokuun muistoja: Mitä japanilaiset vieraamme pitivät Suomesta?

Elokuussa koitti viimein aika, kun meille saapui Japanista sukua vieraaksi. Tällä kertaa Suomeen tulivat appiukkoni sekä hänen tyttärensä eli japsini sisko poikaystävänsä kanssa sekä siskon poika. Siskolle perheineen Suomeen visiitti oli ensimmäinen ja siskolle tietääkseni myös ensimmäinen maa Euroopassa. (Tai peräti ensimmäinen maa Japanin ulkopuolelle. Japanissa on tunnetusti surkeat lomaoikeudet.)

Loman ohjelmaa oli mietitty aika pitkälti etukäteen, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon irti. Liikuimmekin lähes koko viikon koko konkkaronkka yhdessä. Meidän miniperheen oli tarkoitus myös mennä Muumimaailmaan, mutta jouduimme jättämään reissun väliin. Tuolloin Kuu oli juuri edellisenä päivänä saanut rokotukset ja imetyksessä oli pieniä ongelmia, joten emme uskaltaneet lähteä parin tunnin junamatkoille sekä viettämään pitkää päivää Muumimaailmassa. Harmi, sillä en ole vielä koskaan käynyt Muumimaailmassa ja olisi ollut hienoa viettää juuri japanilaisten kanssa päivä siellä. He tekivät reissun ilman meitä ja se oli mennyt hyvin.

Japsini sisko oli kiinnostunut näkemään suomalaista luontoa ja hän olikin varannut Nuuksiosta jonkinlaisen mökin, jossa he viettivät yhden yön. Me emme osallistuneet tälle reissulle, en edes tiennyt että Nuuksiosta voi vuokrata mökkejä! Kun japsin sisko, hänen poikaystävänsä ja appiukko kiertelivät Helsingin nähtävyyksiä siskonpoika, japsi ja hänen kaksi kaveriansa veivät siskonpojan Linnanmäelle. Minä ja Kuu menimme moikkaamaan heitä sinne. Lintsillä oli aika kova meteli vauvalle, joten lähdimme tunnin päästä pois.

Söimme pääasiassa kotona japanilaista ruokaa. Olen huomannut että japanilaiset, tai ainakin oman kokemukseni mukaan, eivät kovin helposti maistele muiden maiden ruokia. Japsini sisko täytti tuolloin elokuussa 30-vuotta ja kävimme sen kunniaksi Sandrossa brunssilla. Olin halunnut käydä siellä jo pitkään, joten olin innoissani. Sandron jälkiruokakakut olivat aivan taivaallisia! Muukin ruoka oli hyvää. Kiinnitin kuitenkin huomiota, etteivät japanilaiset vieraamme täyttäneet lautasiaan aivan kaikella. Kakuistakin he maistoivat ehkä yhtä kahta, kun itse halusin maistaa kaikkia ja jos olisin ollut muussa seurassa olisin voinut vielä hakea muutaman palan lisää, mutta nyt en kehdannut. Ehkä japanilaisessa keittiössä ei tule niin paljon ruokahävikkiä kun esimerkiksi suomalaisessa.

Vierailussa jäi harmittamaan täyteen buukattu Löyly, sillä vieraat halusivat testata suomalaista saunaa. He menivät sitten Kallion uimahalliin, sillä siellä on meidän mielestämme parhaat saunat, ja koska Töölön uimahalli taisi olla tuolloin kiinni. Minä ja Kuu emme tietystikään liittyneet seuraan.

Vierailun lopuksi kysyin mielipidettä mistä vieraat pitivät eniten Suomen lomassa. Vastaukset eivät olisi voineet olla arvaamattomampia. 7-vuotias siskonpoika ei osannut nimetä yhtä asiaa, vaan sanoi kaiken olevan parasta. Hänen äitinsä mielestä parasta oli olla meillä ja viettää siellä aikaa, hänen poikaystävänsä mainitsi siistit suomalaiset bussit(!), joka tuntuu huvittavalta kun mietin japanilaisia juna- ja metroasemia, jotka ovat uskomattoman siistejä. Appiukko piti kiinnostavimpana kouluvierailua. Japsin sisko tekee töitä ihmisten parissa, ei kylläkään koulussa, mutta hän halusi nähdä suomalaisen koulun ja sattui niin sopivasti, että japsillani on kaveri, joka on ollut koulussa töissä ja hänen kauttaan vierailu onnistui.

Viikkoon mahtui paljon erilaisia aktiviteetteja, ja oli todella harmi kun sukulaiset lähtivät. Koko kokoonpano nukkui meillä, mutta mahduimme aivan hyvin, japanilaiset ovat onneksi tottuneet nukkumaan lattialla. Heidän piti myös joka ilta kantaa meidän iso ja painava sohvapöytämme ikkunan viereen, mutta aina se kävi yhtä reippaasti. Seuraavaksi luultavasti näemme toisemme vuonna 2020, kun me olemme suunnittelemassa keväistä Japanin matkaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Muualla somessa:
Instagram,
Facebook
Twitter

Helsinki: hävikkiruokaravintola Loop

Kun luin ensimmäistä kertaa hävikkiruokaravintola Loopista, halusin ehdottomasti vierailla siellä joku päivä. Ravintola sijaitsee Lapinlahden alueella vanhassa mielisairaalassa, joka on kiinnostavaa. Olen nyt asunut Helsingissä noin kolme vuotta, mutta en ole tullut käyneeksi Lapinlähteellä aikaisemmin. Nyt oli siis tilaisuus nähdä myös uusi paikka.

DSCN9787

Nimensä mukaan Loopin ruoka on tehty hävikistä. Tämä on mielestäni loistava idea ja toivoisin, että tällaisia ravintoloita tai kahviloita olisi enemmänkin. Loop on lounasravintola, mutta viikonloppuisin Loop tarjoilee myös brunssia. Olen harvemmin käynyt brunsseilla, mutta haluaisin ehdottomasti testata niitä lisää. Nyt kävi hyvä tuuri, sillä huomasin brunssin olevan täysin vegaaninen. Yritän mahdollisuuksien mukaan usein valita kasvisruokaa, vegaaniruoka on tietysti vielä astetta parempi vaihtoehto.

DSCN9793

DSCN9782

Loopin vegaanibrunssi sisälsi salaatteja, lämpimän ruoan, jälkiruokia, erilaisia mehuja ja smoothieita. Tällä kertaa (?) tarjolla oli myös tuorepuuroa, jota en ollutkaan ennen maistanut. Vatsa tuli todellakin täyteen. Mielestäni pöytä kannattaa varata etukäteen, sillä huomasin ainakin vegaanibrunssin olevan todella suosittu. Varauksen voi tehdä kätevästi netissä tai puhelimitse ja kun saapuu paikalle ilmoittautuu vain kassalle ja he ovat valmiiksi pienellä sukunimellä varustetulla lapulla valinneet sinulle pöydän. Itse kävin brunssilla yksin, jopa ilman vauvaa, ja minulle oli valittu kiva ikkunapaikka.

Sisustus on selkeä ja yksinkertainen. Sisällä olisi mahtunut hyvin liikkumaan vaunujen kanssa, ainoastaan ruokaa haettaessa olisi tullut vaikeuksia, koska alue oli niin ahdas ja ihmisiä oli kuitenkin aika paljon. Brunssilla oli myös muutama lapsiperhe joten rauhallista tunnelmaa ei tällä kertaa ollut tarjolla.

DSCN9790

DSCN9792

Brunssi aloitetaan noutopöydästä, jossa oli ainakin 10 eri salaattia, tosin raaka-aineet olivat toisissa salaateissa samoja. Oma suosikkini oli sienisalaatti paprika kera. Lämmin ruoka tarjoillaan pöytään ja itse sain sen jo, kun vielä salaatin santsikierros oli vähän kesken. Pääruokana oli tällä kertaa uuniperuna, jonka sisällä oli tofusta tehtyä kastiketta. Ihan hyvä, mutta salaatit olivat maukkaampia.

Kun astuin tilaan, näin heti jälkiruokapöydän, ja se näytti aivan ihanalta. Tällä kertaa tarjolla oli mm. suklaamoussea kookoksella, suklaakakkua, hedelmiä ja kaupan pullaa hillon kanssa, joka oli valitettavasti aika kuivaa. Seinällä olevassa menussa luki raparperipiirakka, mutta jostain syystä sitä ei koskaan tullut. Jälkiruokien kanssa tarjotaan teetä tai kahvia.
Hintaa brunssilla on 19,50 € ja kaksi kattausta kello 11.00 ja 13.00

Ennen ruokailua tai jälkeen on hyvä mahdollisuus tutustua Lapinlahden alueeseen. Siletä löytyy esimerkiksi uimaranta, vuokrattavana on kajakkeja, pienestä puodista voi ostaa taidejuttuja, lisäksi asiakkaita palvelee kahvila Lähde, ja jos mielisairaalaan historia kiinnostaa järjestetään myös kävelykierroksia. Kierros oli juuri menossa kun olin lähdössä pois ja sen mitä kuulin, vaikuttaa kierros kiinnostavalta. Muistaakseni kierroksen hinta on 12€.

Innostuin nyt ehkä vähän näistä brunsseista, joten jos tiedät jonkun kivan paikan niin ilmoita ihmeessä kommenteissa. Näin äitiyslomalla on aikaa notkua kahviloissa ja ehtii ehkä paremmin syömään, kun menee ravintolaan tai kaupungille lounaalle.

Pienenä vinkkinä vielä Loopin sisällä ei ole vessoja, vaan ne löytyvät rakennuksen sisäänkäynnin käytävästä.

Kaupunkijuhannus vauvan kanssa Helsingissä

Kääk, olen rikkonut oman perinteeni, sillä niin kauan kuin muistan, olen viettänyt juhannuksen mökillä. Useimmiten isovanhempien, joka sijaitsee Satakunnassa, mutta myös vuokramökeissä eri puolella Suomea. Enää isovanhempani eivät paikkaa omista, sillä ikä tuli saarelle menossa vastaan, mutta suvussa onneksi kesämökki säilyy. Toinen kesäpaikka isovanhemmillani jo on, ja olen kerran siellä jo käynytkin, viime juhannuksen jälkeen, kun olin Porissa vierailulla. Nyt jäimme suosiolla kotiin Helsinkiin, sillä vauva ja hyttyset ovat epämieluisa yhdistelmä. Eivät kyllä säätkään mökkeilyyn houkutelleet, asia jonka pystyi etukäteen ennustamaan. Toukokuussako ne kaikki helteet tuli ja meni?

Helsinki oli siis tukikohtamme, ja no täällä koko juhannuksen vietimme. Olen nyt kolmisen tai nelisen vuotta asunut Hesassa, mutta ainoa idea juhannuksen viettoon tuli kaupungin parhaasta kahvilasta, sillä me molemmat tiesimme sen olevan taatusti auki. Kahvila on tietysti Töölön oma Cafe Regatta. Vähintään kerran vuodessa tulee punaisessa tuvassaa käytyä, mieluiten toki kauniilla säällä, niin saa nauttia kaakaosta ulkona.

No sää oli mitä oli, oikeastaan aika jäätävä, tuuli ja oli kylmä. Kadutti jo koko idea, kun vaunujen kanssa rantaan pääsin. Onneksi sisällä oli meille tilaa (paikka oli lähes täynnä kurjallakin säällä), muuten olisin lähtenyt bussilla takaisin kotiin. Tosin taisi vaunuissa olla lämpimämpi kuin meillä. (Poika muuten nukkui ennätykselliset päiväunet, kun pääsimme kotiin)

Tapani mukaan tilasin kaakaon, joka oli paras tähän astisista. Ehkäpä säällä oli vähän osuutta asiaan. Japsi joi kuumaa mehua ja kaakaotani (luvan kanssa toki, heh). Tämä emme kumpikaan tienneet. Juhannuksena Cafe Regatassa vierailee joulupukki (kyllä) jakamassa karkkeja ja kaikki kahvilan tarjottavat ovat lapsille ilmaisia! Ensi vuodesta on paha sanoa, mutta voi olla, että reilun yksivuotiaankaan kanssa juhannusmökki ei vielä houkuttele (myönnän toki, että silti haikeudella katsoin ihmisten mökeille lähtöjä). Cafe Regatta voi olla siis taas SE paikka meille. Vai tuleeko mieleen jokin muu paikka, jonne juhannuksena pääsee syömään/kaakaolle?
Mites teidän juhannus meni?