Olen kotoisin Länsi-Suomesta, tarkemmin sanottuna Porista. Muistan usein mainita tämän, sillä kotikaupunkini on itselleni vielä rakas, sinne on aina mukana palata ja käyn Porissa ainakin kaksi kertaa vuodessa, sillä siellä asuu koko lähisukuni.
ni
Viimeksi olin Porissa tammikuussa, kun pappani täytti 80-vuotta. Ensimmäistä kertaa ikinä jäin miettimään voisinko muuttaa takaisin kotikaupunkiini. Tunne syntyi vähän hassusti silloin, kun saimme 10 minuutissa hoidettua jonkin asian. Porissa on melko pienet välimatkat, ja lapsuudessani pyöräilin kaikkialle. Vähän eri asia, kun mennä esimerkiksi vain pari pysäkkiä ratikalla, kun ei jaksa kävellä (teen tätä kyllä itsekin joskus). Olen muutenkin miettinyt, että vaikuttaako lapsuuden kotikaupunki, siihen miten paljon jaksaa kävellä? Jos vertaan itseäni japsiin, hän siis asui lähes koko lapsuuden ja koko nuoruuden Tokiossa, niin kyllä minä kävelen enemmän, kun taas japsi ei itse asiassa kävele mielellään ollenkaan. Mutta liikkuu kyllä paljon pyörällä.
Kuitenkin, kun pääsimme tammikuiselta reissulta takaisin Helsinkiin, aloin selailemaan omistusasuntoja Porista. Tämä onkin iso huomion arvoinen asia! Asumme siis tällä hetkellä velalla omistusasunnossa, sopivan matkan päästä Helsingin keskustasta. Pääsemme sinne noin 20 minuutissa, mutta asuinalueemme on rauhallinen ja lähellä luontoa. Useimmat kaupunkiasunnot ovat toki melko pieniä Helsingissä, ellei sitten ole valmis muuuttamaan hieman kauemmas. Arvata varmaan saattaa, että saisimme huomattavasti isomman asunnon samalla hinnalla Porista, kun mitä tästä maksamme.
Suurin syy takaisin Poriin muuttoon olisi tietysti oma (lapsuuden)perheeni sekä muu lähisuku. Kaikki asuvat siellä ja isovanhempani vanhenevat joka vuosi. Ja asiat olisivat jo voineet muuttua viime keväänä sekä jälleen tänä keväänä, mutta saimme kaikki taas lisää aikaa, josta voin olla vain kiitollinen.
On välillä väsyttävää matkustaa 4h tuntia Poriin, vaihtaa junaa Tampereella ja viihdyttää taaperoa, joka ei ikinä nuku normaaliin päiväuniaikaan. Etenkin jouluna, kun juna on täynnä ja pitää raahata joululahjat edestakaisin, miettii onko tässä mitään järkeä. (Tästä syystä vietimmekin viime vuonna Helsinki-joulun, en vaan jaksanut lähteä taas yksin kohti Poria).
Porissa meillä olisi siis turvaverkko ja aika monta vaihtoehtoa lapsenvahdiksi. Jouluna ei tarvitsisi miettiä miten kuljettaa lahjat ja pääsisimme kyläilemään kaikkien luona, vaikka joka viikko. Bussin kyydissä ei tarvitsisi koskaan olla 40 minuuttia vain liikkuakseen paikasta A paikkaan B. Saisin kodin, jossa olisi kaikki mitä asunnolta haluaisin.
Kun mietin asioita, joiden vuoksi jäisimme Helsinkiin, nousee mieleen kaverit. Tai no, lähdetäänkö siitä, ettei japsi edes haluaisi muuttaa Poriin. Ja ymmärrän asian hyvin, sillä hänellä on täällä työ, kaikki ystävät ja Pori on huomattavasti pienempi kaupunki, jossa maahanmuuttajia ei ole kovin paljon. Itse olin Porissa pahasti koulukiusattu, joten kouluajoilta minulle ei ole jäänyt ystäviä ja nyt, kun olen täällä Helsingissä tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut kavereita, niin todella arvostan asiaa. Varmasti voisin myös tutustua Porissa uusiin ihmisiin, mutta uskon, ettei se olisi yhtä helppoa, kun täällä Helsingissä. Eikä tietystikään uudet ihmiset korvaa niitä vanhoja.
Toinen asia, joka puoltaa jäämistä on, mikäs muukaan, kun lentokenttä. On paljon helpompaa päästä maailmalle täältä, kun Porista, vaikka itse asiassa Porissa on lentokenttä. Mutta näin korona-aikaan, kun ei voi edes matkustaa, niin on matkakuume on aika hyvin laskenut. Ehkä tulevaisuudessa matkustus ei ole itselleni enää niin tärkeää?
Tottakai Helsingissä on paljon enemmän kulttuuritarjontaa ja rakastan museoita, erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä. Myöskin kaikki bändit ja artistit tulevat lähes aina Helsinkiin, joten Porista voisi olla vaikeaa päästä katsomaan lempibändiä. Pori on silti mielestäni aika hyvä kilpailija, kaupungissa on useampi teatteri. (Haaveilen itse asiassa, että K. innostuisi teatteriharrastuksessa ja liittyisi Porin teatterinuoriin Annikselle). Joka kesäiset Pori Jazzit tuovat säpinää kaupunkiin ja muitakin tapahtumia riittää jonkin verran.
Nyt olemme kuitenkin Helsingissä, mutta tällainen pieni ajatus heräsi. Onko joku harkinnut tai toteuttanut saman? Tiedän, että japsi on miettinyt omaa isoa puutarhaa/maata, jota viljellä sitten ”vanhana”, mutta se on ehkä liian kaukana tulevaisuudessa.
Itse haluaisin asua kahdessa kaupungissa samaan aikaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
