Browsing Tag

elämä

Vuosikooste 2018 ja ensi vuoden elämänmuutos

Tässä lyhyesti joitakin vuoden 2018 tapahtumia. Ulkomaanmatkoja kertyi vain kaksi, Viroon sekä Iso-Britanniaan. Yllättävän kauan matkakuume pysyi poissa, enemmän olen harmitellut keikkoja, jotka jäivät väliin…Nyt kyllä matkustus maistuisi ja olenkin iloinen, että heti ensimmäinen matka koittaa tammikuussa. Mutta tässä vuosi 2018 lyhyesti:

Tammikuu
Raskaana Porissa, jossa olin ilman japsia.
Matkamessut, jossa kuuntelin ainakin Hanna Pakarisen kokemuksia Alaskan risteilyltä. Enpä tiennyt, että hän oli myös raskaana tuolloin!
Aina yhtä ihana LUX Helsinki.

Helmikuu
Mammakavereiden tapaamista ja hyvää jälkiruokaa, vaikka sokeria piti välttää raskausdiabeteksen takia.
Vegemessut ja ihanaa jäätelöä siellä.

Maaliskuu
Synttärit, joita vietin yksikseni saksalaisessa kahvilassa.
Ostettiin yhdistelmävaunut Espoosta.

Huhtikuu
Viimsi ja rentouttava kylpyläloma.
Verenpisara uudestaan.
Siskojen synttärit Porissa.
Kävin vihdoin remontoidussa Töölön kirjastossa. Asuimme joskus Töölössä, joten kirjasto kävi tutuksi.

Toukokuu
Roihuvuoren Kirsikkapuisto. Ensi vuonna voimmekin mennä koko perhe viettämään sinne hamania!
Poikamme Kuu syntyi.


Kesä-Heinäkuu
Kuun nimijuhla, Kuu valikoitui lopulta kolmanneksi nimeksi.
Uuden elämän opettelua.
Kärsin helteestä ja lähdin sitä pakoon Poriin.
Juhannus vietettiin Cafe Regatassa, oli hyvin tuulista, joten piti olla sisällä.
Porin Asuntomessut.
Hiustenleikkuu ja huono kokemus.
Pori Jazz -festivaali.
Siskoni rakas kissa kuoli.
Trump ”ajoi” kotitalomme ohi.

Elokuu
Poikamme sukulaiset Japanista tulivat Suomeen.
Kävimme Vauvakinossa ja se meni superhyvin! Näimme Mamma Mian.
Ostin Museokortin, koska halusin ehdottomasti ehtiä näkemään Barbie-näyttelyn.
Puhelin sekosi.
Amos Rex avattiin.
Jonotin Muumimukia.

Syyskuu
Ostimme rattaat Kirkkonummelta ja kävimme siellä syömässä.
Aloitimme Kuun kanssa harrastukset, joihin kuului muskari ja vauva-vanhempi-jooga Espoon puolella.
Hain opiskelemaan.
Puhelimen SD-muistikortti meni rikki, mutta kuvat ovat onneksi tallella.
Syksy oli erityisen kaunis.

Lokakuu
Kävin Kuun kanssa vauvateatterissa Weegeellä. Weegeen tuli aika usein käytyä myös vaunutreffeillä ja museoissa. Tykkään paikasta paljon! Pidin joulukorttikuvaukset, etten vain myöhästyisi.
Tein esivalintakokeen.
Menimme Kuun kanssa kahdestaan junalla Tampereella, josta jatkoimme äitini kyydissä Poriin. Kävimme Muumimuseossa. Porissa käytin myös Museokorttia.
Joogasin Töölön Shantissa, joka on aivan ihana joogasali. Ostin 10-kertaa kortin, josta on jäljellä vielä puolet. Hups.
Salmiakki- ja lakritsifestivaalit.
Toukokuisten Halloween-juhlat.

Marraskuu
Kuukausi tuntui pitkältä, harmaalta ja sateiselta.
Imuroin vahingossa yhden lempikoruistani ja se meni rikki. Sain sentään imurin putkesta pois.
Olin pääsykokeissa.
Vietimme isänpäivää nepalilaisessa ravintolassa.

Joulukuu
Ostin uuden puhelimen.
Muskarissa vietettiin joulujuhlaa.
Katsoin puolet itsenäisyyspäivän vastaanotosta.
Olin yksin Lontoossa ja Kuu oli isänsä kanssa keskenään.
Coca-Cola -rekka tuli Suomeen ensimmäistä kertaa.
Kuu sai passin. Sain japsilta lahjaksi Portugalin matkan, jonne lähdemme ensi vuonna.
Vietimme joulun Porissa koko perhe. Tulimme Kuun kanssa kahdestaan koko matkan Porista Helsinkiin junalla. Matka meni hyvin, mutta ensi jouluna en suostu silti tekemään matkaa yksin!
Kun saavuimme kotiin, kotona odotti vielä yksi paketti Isosta-Britanniasta. Olin unohtanut koko asian, mutta kyseessä oli brittibändi Yossarianin uusin albumi, jonka kiitossanoissa lukee nimeni.

Sain myöskin iloisia uutisia ja näin ollen tulen olemaan ensi vuonna AMK-opiskelija! Tätä on odotettukin muutama vuosi, joten ihanaa, vihdoin!

Vuoden 2017 kooste
Vuoden 2016 kooste
Vuoden 2015 kooste
Reissuvuoteni 2017 kaikki matkat löytyy myös täältä.

Käytän Instaa ja toisinaan päivitän myös Faceen. Saa seurata! Voipi olla, että pian on arvontaa luvassa.

Oikein hyvää ja parempaa vuotta 2019!

Syy lokakuun blogihiljaisuuteen

Tällä hetkellä blogini ei ole niin aktiivinen kuin toivoisin. Etenkin lokakuussa postauksia ilmestyi vain yksi. Tärkein ”syypää” on tietysti pieni vauvamme, joka tarvitsee paljon huomiota. Lokakuussa en pelkästään keskittynyt äitiyteen vaan luin pääsykokeeseen. Nyt pääsykokeet ovat ohi, tulokset ovat tulleet ja tiedän jo olenko opiskelija ensi vuonna.

Joka kevät ja syksy ilmestyy nettisivulle Soteli, joka on sosiaali-, terveys- ja liikunta- ja kauneusalan esivalintakoe. Minä tein Sotelin jo toistamiseen, viime kerralla sain pisteitä niin huonosti, etteivät ne riittäneet pääsykokeisiin. Soteli on käytössä vielä keväällä, joten voin kertoa omat vinkkini siihen myöhemmin, sillä tällä kertaa pääsin esivalintakokeesta läpi ja sain kutsun pääsykokeeseen.

Soteli koostuu neljästä osiosta, jotka ovat: useampi tieteellinen artikkeli, äidinkieli, joka testaa luetun ymmärtämistä, englanti ja matematiikan osio. Koeaika on puolitoista tuntia ja kokeen voi tehdä kotona. Materiaalit ovat käytettävissä kokeen ajan, mutta en ota ollenkaan kantaa tässä esivalintakokeeseen, mutta sen voin sanoa, että on hyvä sen kokevan uudistuksen. Osiot voi tehdä haluamassaan järjestyksessä, niitä voi myös jättää kesken ja lopuksi palata vaikeisiin kohtiin.

Minä tein kokeen kotona, vaikka olin varannut varmuuden vuoksi kirjastosta koneen. Meillä kun netti katkeaa aina välillä (ainakin imuroinnin jälkeen). Oli jokseenkin hankalaa yhdistää vauvan hoito, johon kuuluu katkonaiset yöt ja rajallinen aika lukea materiaaleja läpi. Onneksi esivalintakokeen aamuna Kuu pystyi olemaan tunnin japsin kanssa, niin pystyin sen aikaa keskittymään täysin kokeeseen. Koe alkaa klo 09.00 eikä koeaikaa tai -päivää voi muuttaa. Kirjautuminen tapahtuu kuitenkin porrastetusti, joten toisilla koe alkaa hieman myöhemmin. Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa pisteen ja vääristä vastauksista, paitsi matematiikasta, vähennetään pisteitä.

Olen aikaisemmin jo valmistunut sosiaali- ja terveysalalta, mutta nyt tähtäimessäni on ammattikorkeakoulututkinto, sillä se antaa enemmän työmahdollisuuksia, vaihtelua ja toisaalta monipuolisempia työtehtäviä. Otin opiskelupaikan vastaan ja opiskelin Vaasan yliopistossa melkein kaksi vuotta, joten en valitettavasti enää ole ensikertalainen. ensikertalaiskiintiö useimmissa ammattikorkeakouluissa on 75-80% luokkaa.

Seuraavaksi voisin kirjoittaa postauksen omista vinkeistäni Sotelin esivalintakokeeseen. Vaikka Soteli uudistuu ilmeisesti jo ensi vuoden syksynä, niin keväällä vinkeistä on toivottavasti hyötyä jollekin, itse en enää Sotelia tee.

//
Seuraa myös Instassa ja auta minua tavoittamaan 500 tilaajan tavoitteeni tänä vuonna!

Kuvat Pixabay

Kotimaista Kuulle ja mamille

Yhteistyössä Myllymuksut

 

Harvemmin, tai oikeastaan en koskaan, ole täällä blogissa maininnut ensimmäistä ammattiani, joka on pukuompelija. Osaan siis jonkin verran ommella, kaavoittaa ja tehdä värianalyysejä. Nykyään Porissa ei ole enää vaatetusalaa, sillä työpaikkoja ei kauheasti ole. Realistisinta olisi kai työskennellä vaatekaupassa tai perustaa oma yritys. Aika nopeasti valmistumisen jälkeen lähdinkin opiskelemaan ihan uutta alaa, mutta olen kyllä jonkin verran vielä edelleen kiinnostunut muodista, ja etenkin nykyään vaatteiden alkuperästä ja materiaaleista. Toki kirppistenkävijä olen ollut niin pitkään kuin muistan.

On oikeastaan yhden käden sormilla laskettavissa tänä vuonna ostamani vaatteet. Olen ostanut uudet kengät ja imetyspaitoja. Kuulle oma äitini eli Kuun mummi on (pyytämättä) ostanut enimmät vaatteet ja ne kaikki on ostettu kirpputoreilta. Itsekin suosin kirpputoreja edelleen. En ole itsekään ostanut Kuulle kovin montaa aivan uutta vaatetta. Vauva kasvaa nopeaa vauhtia, etenkin kun kesä oli niin kuuma, ettei vaatteille tullut kauheasti käyttöä. Turhaan siis kuormittaa ympäristöä ostamalla joka kuukausi uusia vaatteita. Haluan tietysti tarjota lapselleni mahdollisuuksien mukaan vain parasta. Mieluummin laadukasta ja tarpeeseen kuin helposti rikkimenevää ja vaatevuori. Itselläni on jo aivan liikaa vaatteita ja pyrinkin niitä vähentämään säännöllisesti, joten en halua samaa pojalleni. Mennyt uskomaton hellekesä ja muovimeri herättivät tietysti myös entistä enemmän.

Olenkin superiloinen, että törmäsin Somessa.com sivun kautta kotimaiseen mm. lastenvaatteita ja imetyspuseroita tekevään ja myyvään verkkokauppaan nimeltä Myllymuksut. Yhdessä yrityksessä yhdistyvät hienosti asiat, jotka ovat mielessäni tällä hetkellä aika useinkin. Ne ovat laadukkuus ja kotimaisuus.

Saimme Myllymuksuilta testattavaksi, ja omaksi, imetyspaidan ja Kuulle sinisen autokuviollisen kerraston nimeltä Kaarat. Tuntuu hyvältä tietää, että nämä vaatteet ovat tehneet aikuiset ihmiset Juupajoella, ja materiaalit ovat laadukkaat ja varmasti kestävät.
Harmaa Maijat-imetyspaita on 95% lyocelltrikoota ja 5% prosenttia elastaania ja ihanan pehmeä. Opiskeluajoilta muistan, että elastaani vaatteissa palauttaa paidan muotoonsa, joten näin sivuhuomatuksena 100% puuvillapaita ei ole aivan niin hyvä valinta kuin esim. jos paidassa on 5% elastaania. (Saumat alkavat helposti kiertämään, jos paita on 100% puuvillaa). Pidän paidassa etenkin siitä, ettei turhaa kangaskerrosta ole rintaliivien ja paidan välillä. Toisin on ”halppis” imetyspaidassani ja -topeissa. Paidan voi pestä 60-asteessa, eikä se tarvitse silitystä. Kuulostaa oikein hyvältä. Värivaihtoehtoina on tämä harmaa, joka itselläni on sekä punainen. Nettisivulla kyseisestä Cosmos-kankaasta on pitkähihaiset versiot. Käytän itse harvoin pitkähihaisia paitoja, joten toiveeni oli lyhythihainen.

Imetyspaitani oli jo tosikäytössä, kun kävimme Kuun kanssa Espoon puolella museossa. Tulkitsin ilmeisesti vähän väärin, kun noin 20 minuutin päästä syömisestä iski nälkä bussipysäkillä. Ei auttanut muu kuin mennä lähellä sijaitsevaan kauppakeskukseen imettämään. Kunnon lastenhuonetta Ainoassa ei ole, joten imetin penkillä ison marketin vieressä. Tässä Myllymuksujen imetyspaidassa imetys käy huomaamattomasti, vaikkei imettämisessä julkisella paikalla ole mitään pahaa.


Imetyshetki lavastettu, josta pikkuinen meni vähän sekaisin ja kuvaussessio jäi lyhyeksi.

Kuun Kaarna-kerrasto on materiaaliltaan bambuviskoosia sekä puuvillaa ja kuten arvata saattaa on sekin ihanan pehmeä. Lisäksi kaikki nettikaupan kuosit ovat aivan ihastuttavia! Hienoa, että on useita värivaihtoehtoja, mutta kyllä niistä on vaikeaa valita se ”oma” suosikki. Oma ja japsin lempiväri on sininen, joten otimme myös Kuulle sinisen kerraston. Tuo punainen Omppu-kerrasto olisi aivan herkullinen joulun ajaksi. Näen mielessäni Kuun leikkivän joululahjoilla tuo kerrasto päällään sitten vähän isompana.
Kuu 4kk iässä käyttää tällä hetkellä vaatekokoa 68, kerrastosta tuo paita olikin aivan sopiva, mutta housut hieman liian pitkät, mikä on vain hyvä juttu. Kerrasto on kokoa 70. Kuu ei yhtään tykkää, kun paita puetaan päälle, vaikka kuinka venytän pääntietä hän hermostuu hetkeksi, joten tavallaan toivon välillä, että paidassa olisi nepparit.

Pieneksi jäätyään nämä kaikki vaatteet menevät äitiyspakkaukseen, jonne olen säilönyt osan vaatteista, jotka säästän mahdollisesti Kuun sisarukselle. Elämä näyttää miten käy.

Molemmat yritykset löytyy myös somesta:
Myllymuksut
Somessa.com

ja minut myös:
Instagram
Facebook
Twitter

Kuun harrastukset ja blogiin uusi sarja

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat tehokkaimpia pienessä paineessa. Olen ihminen, joka nauttii kun kalenteri on melko täynnä ja luvassa on tekemisyä. Itselleni olikin alusta asti selvää, etten jäisi vain kotiin vauvamme eli Kuun kanssa. Kuulle mietin harrastuksia jo ennen hänen syntymäänsä.
Nyt syksyn tullen meidän kalenterimme onkin täyttynyt kahdella säännöllisellä harrastuksella kerran viikossa sekä museokortilla. Olen oikeastaan haaveillut museokortista siitä saakka kun siitä ensimmäisen kerran luin, vaikka kertaostoksesta se tuntuikin kalliilta. Lopulliseen päätökseen ehkä vaikutti Kansallismuseon Barbie-näyttely, jota halusin mennä katsomaan. Nyt kun olen tutustunut Museokortin museoihin, uskon että kortti maksaa itsensä takaisin jo muutamassa kuukaudessa.

Museoissa tulen vierailemaan poika Kuun kanssa toivottavasti viikottain. Elokuun aikana olemme ehtineet jo käymään neljässä museossa. Jokainen museovierailu tulee blogiini omana postauksena arvosteluineen. Arvostelen näyttelyn kiinnostavuutta ja esteettömyyttä, sillä tulen pääasiassa kulkemaan vaunuilla. On itsellenikin mielenkiintoista kiinnittää huomiota esteettömyyteen. On varmasti epärealistista ehtiä kirjoittamaan joka viikko museokäynnistä, enkä varmaan kuitenkaan joka viikko pääse museoon, mutta pyrin julkaisemaan arvostelut joko tiistaina tai torstaina, sillä taidetiistai tai -torstai kuulostaa hyvältä.

Meidän pieni Kuu harrastaa siis museovierailuja kolmen kuukauden iässä ja harrastus toivottavasti jatkuu vuosia eteenpäin.
Museoarvioiden lisäksi käyn kahvilla tai lounaalla luultavasti kerran kuussa, sillä haluan myös jatkaa Helsingin, tai pääkaupunkiseudun kahviloiden kautta ravintoloiden arvosteluja.

Mutta nyt niihin säännöllisiin harrastuksiin. Musiikki on minulle tärkeää, joten muskari oli aika luonnollinen valinta. Olen ollut myöskin utelias tietämään minkälaista muskarissa on. Meillä oli jo ensimmäinen kerta muskarissa, mutta se ei mennyt ihan putkeen, sillä Kuu nukkui yli puolet ajasta ja heräsi vasta kahteen viimeiseen laululeikkiin. Tuosta pienestä hetkestä on vielä vaikeaa sanoa viihtyykö Kuu, mutta minusta vaikuttaa mukavalta harrastukselta.
Muskari on nimensä mukaan laululeikkejä eri tavoin, istuen, liikkuen, patjoilla. Viime tunnilla kaikki laulut oli yhdistetty tarinaksi, jonka pääosassa oli panda. Tunnilla käytettiin myös soittimia ja osa niistä oli lapioita, joilla sai vähän erilaisia ääniä. Materiaaleista käytössä oli myös iso huivi, jonka alle vauvat sai mennä köllöttelemään.

Mietin myös jotain vähän liikunnallisempaa. Koska olen harrastanut joogaa useamman vuoden, löysinkin aika nopeasti joogatunteja myös vauvoille. Myös sirkus ja kaikki tempputunnit ovat kiinnostavia, mutta Kuu on aika nuori vielä niihin, joten odotan, että hän vähän kasvaa ja menemme sitten harrastamaan yhdessä sirkusta. Nyt aloitimme vanhempi-vauva-joogan ja siitäkin meillä oli jo ensimmäinen tunti. Kuu oli jo nukkunut päiväunet, joten hän oli hereillä kun tunti alkoi, mutta nälkä yllätti heti alussa. Lopputunnin olimme mukana joogaamassa. Toki salissa olimme koko ajan.
Vanhempi-vauva-joogassa keskitytään enemmän ehkä äitiin ja vauva on siinä liikkeissä mukana. Ensimmäisellä tunnilla huomiota kiinnitettiin erityisesti lantionpohjalihaksia ja tunti oli hyvin rauhallinen. Tietysti tunnilla tehtiin vauvantahtisesti, ja voin sanoa että aika meni todella nopeasti. Itse olen aiemmin astangajoogannut kolme vuotta ja ilmajoogaa harrastin vähän yli vuoden. On varmasti ihan hyvä aloittaa rauhalliseen tahtiin, ettei tee kroppaan hallaa. Erilaiset venytykset sekä juurikin lantionpohjanlihasten vahvistaminen tekevät nyt erityisen hyvää. Vaikka tavallaan kyseessä onkin vauvan harrastuksia, jos nyt noin voi sanoa, niin ehkä nämä enemmän vahvistavat äidin ja vauvan suhdetta, tuo rutiineja päiviin ja virkistää mieltä. Itselläni alussa mainitsemistasi syistä johtuen tekee hyvää päästä kotoa pois muuallekin kuin vaunulenkeille.

Seuraa minua:

Facebook Instagram Twitter Youtube