Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

elämä

Matinkylän rantareitti, Olarin Pupusaari ja Tapiolan Weegee-talo

Heipä hei,

Näin melkein kahden vuoden jälkeen. Toisaalta tuntuu, ettei mitään ole oikein tapahtunut, mutta kummasti sitä on taas uusi vuosi. Viime vuonna valmistuin sosionomiksi ja palasin työskentelemään varhaiskasvatuksen opettajaksi muutamaksi kuukaudeksi. Nyt tammikuussa kuitenkin palaan keikkalaiseksi. Tämä viikko on ollut vielä lomaa. Perjantaina nautinkin omasta seurastani ja päätin tehdä päiväreissun Espooseen, täältä Helsingistä siis.

Tarkoitus oli käydä Kivenlahdessa asti, mutta alue kuuluukin C-vyöhykkeeseen, niin en malttanut maksaa extraa, oma matkakorttini on vain A-B-vyöhykkeelle. Hyvä vain, sillä Matinkylä oli todella kaunis paikka ja sieltä oli myös lyhyempi matka WeeGee-talolle.
Ensin otin metron Matinkylään ja vielä bussin Nuottaniemen pysäkille, josta kävelin Nuottaniemen rannalle. Vitsi mikä paikka! Olemme toisiaan miettineet muuttoa rivitaloon ja tuolla alueella olisi aika täydellistä asua. Mieltä lämmitti myös ulkoilevat lapsiperheet, hiihtäjät jäällä ja auringonpaiste. Täydellinen sää ja hyvä mieli.

Nuottaniemestä kävelin kohti Nokkalaa. Olisin voinut mennä kuumalle kaakaolle Nokkalan majakkaan, mutta olin edellisenä päivänä löytänyt kivalta kuulostavan lähiökahvilan, nimittäin Pupusaareen. Olari oli onneksi myös B-vyöhykkeellä ja paikalle pääsi myös melko kätevästi bussilla. Ovesta, kun astuin sisään niin jännitin mahdunko istumaan, mutta käsien pesun jälkeen huomasin, että kahvilassa oli hyvin tilaa. Ja hetken päästä olinkin aivan yksin. Pupusaaresta saa aamiaista koko aukioloajan ja otinkin kasvisbrekusetin. Siihen kuului bagel, appelsiinimehu, tee sekä tuorepuuro. Teen tilalle voi valita kahvin ja tuorepuuron sijaan voi syödä jogurttia granolan kera.

Kun vatsa oli täynnä oli aika etsiä bussi, joka menee Tapiolaan, sillä halusin käydä katsomassa Weegee-talossa uudet näyttelyt. Menossa on virolaisen Konrad Mägin laaja näyttely vielä tammikuun 23. päivään asti sekä japanilaisen Chiharu Shiota valtava ja vaikuttava lankateos, joka täytti yhden kokonaisen näyttelytilan. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, sillä se on ainutlaatuinen! Teosta tehtiin 10 henkilön avulla ja kaksi viikkoa. Myös keramiikkanäyttelystä pidin kovasti, mutta olin jo niin ähky taiteesta että pitää mennä vielä uudestaan. Onneksi on museokortti! Piti toki myös lumisesta Futuro-talosta ottaa kuva.


Konrad Mägi: Venetsia (Kanali Venetsiassa) 1922-23


Chiharu Shiota: Äärirajoilla


Oikealla maailman suloisin puputeos Pekka Jylhä: Vavisten ja kunnioittaen oli ehdoton suosikkini Biblion-näyttelystä.

Tällaistä tänään…mutta olisiko jollakin vinkata muita retkikohteita Uudellamaalla? Etenkin paikkoihin, jonne julkiset vievät hyvin.

Muualla:
Instagram tiiareise
Facebook ReiseReisefin

Mitä jos muuttaisimme Helsingistä pois?

Olen kotoisin Länsi-Suomesta, tarkemmin sanottuna Porista. Muistan usein mainita tämän, sillä kotikaupunkini on itselleni vielä rakas, sinne on aina mukana palata ja käyn Porissa ainakin kaksi kertaa vuodessa, sillä siellä asuu koko lähisukuni.
ni
Viimeksi olin Porissa tammikuussa, kun pappani täytti 80-vuotta. Ensimmäistä kertaa ikinä jäin miettimään voisinko muuttaa takaisin kotikaupunkiini. Tunne syntyi vähän hassusti silloin, kun saimme 10 minuutissa hoidettua jonkin asian. Porissa on melko pienet välimatkat, ja lapsuudessani pyöräilin kaikkialle. Vähän eri asia, kun mennä esimerkiksi vain pari pysäkkiä ratikalla, kun ei jaksa kävellä (teen tätä kyllä itsekin joskus). Olen muutenkin miettinyt, että vaikuttaako lapsuuden kotikaupunki, siihen miten paljon jaksaa kävellä? Jos vertaan itseäni japsiin, hän siis asui lähes koko lapsuuden ja koko nuoruuden Tokiossa, niin kyllä minä kävelen enemmän, kun taas japsi ei itse asiassa kävele mielellään ollenkaan. Mutta liikkuu kyllä paljon pyörällä.

Kuitenkin, kun pääsimme tammikuiselta reissulta takaisin Helsinkiin, aloin selailemaan omistusasuntoja Porista. Tämä onkin iso huomion arvoinen asia! Asumme siis tällä hetkellä velalla omistusasunnossa, sopivan matkan päästä Helsingin keskustasta. Pääsemme sinne noin 20 minuutissa, mutta asuinalueemme on rauhallinen ja lähellä luontoa. Useimmat kaupunkiasunnot ovat toki melko pieniä Helsingissä, ellei sitten ole valmis muuuttamaan hieman kauemmas. Arvata varmaan saattaa, että saisimme huomattavasti isomman asunnon samalla hinnalla Porista, kun mitä tästä maksamme.

Suurin syy takaisin Poriin muuttoon olisi tietysti oma (lapsuuden)perheeni sekä muu lähisuku. Kaikki asuvat siellä ja isovanhempani vanhenevat joka vuosi. Ja asiat olisivat jo voineet muuttua viime keväänä sekä jälleen tänä keväänä, mutta saimme kaikki taas lisää aikaa, josta voin olla vain kiitollinen.
On välillä väsyttävää matkustaa 4h tuntia Poriin, vaihtaa junaa Tampereella ja viihdyttää taaperoa, joka ei ikinä nuku normaaliin päiväuniaikaan. Etenkin jouluna, kun juna on täynnä ja pitää raahata joululahjat edestakaisin, miettii onko tässä mitään järkeä. (Tästä syystä vietimmekin viime vuonna Helsinki-joulun, en vaan jaksanut lähteä taas yksin kohti Poria).

Porissa meillä olisi siis turvaverkko ja aika monta vaihtoehtoa lapsenvahdiksi. Jouluna ei tarvitsisi miettiä miten kuljettaa lahjat ja pääsisimme kyläilemään kaikkien luona, vaikka joka viikko. Bussin kyydissä ei tarvitsisi koskaan olla 40 minuuttia vain liikkuakseen paikasta A paikkaan B. Saisin kodin, jossa olisi kaikki mitä asunnolta haluaisin.

Kun mietin asioita, joiden vuoksi jäisimme Helsinkiin, nousee mieleen kaverit. Tai no, lähdetäänkö siitä, ettei japsi edes haluaisi muuttaa Poriin. Ja ymmärrän asian hyvin, sillä hänellä on täällä työ, kaikki ystävät ja Pori on huomattavasti pienempi kaupunki, jossa maahanmuuttajia ei ole kovin paljon. Itse olin Porissa pahasti koulukiusattu, joten kouluajoilta minulle ei ole jäänyt ystäviä ja nyt, kun olen täällä Helsingissä tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut kavereita, niin todella arvostan asiaa. Varmasti voisin myös tutustua Porissa uusiin ihmisiin, mutta uskon, ettei se olisi yhtä helppoa, kun täällä Helsingissä. Eikä tietystikään uudet ihmiset korvaa niitä vanhoja.

Toinen asia, joka puoltaa jäämistä on, mikäs muukaan, kun lentokenttä. On paljon helpompaa päästä maailmalle täältä, kun Porista, vaikka itse asiassa Porissa on lentokenttä. Mutta näin korona-aikaan, kun ei voi edes matkustaa, niin on matkakuume on aika hyvin laskenut. Ehkä tulevaisuudessa matkustus ei ole itselleni enää niin tärkeää?

Tottakai Helsingissä on paljon enemmän kulttuuritarjontaa ja rakastan museoita, erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä. Myöskin kaikki bändit ja artistit tulevat lähes aina Helsinkiin, joten Porista voisi olla vaikeaa päästä katsomaan lempibändiä. Pori on silti mielestäni aika hyvä kilpailija, kaupungissa on useampi teatteri. (Haaveilen itse asiassa, että K. innostuisi teatteriharrastuksessa ja liittyisi Porin teatterinuoriin Annikselle). Joka kesäiset Pori Jazzit tuovat säpinää kaupunkiin ja muitakin tapahtumia riittää jonkin verran.

Nyt olemme kuitenkin Helsingissä, mutta tällainen pieni ajatus heräsi. Onko joku harkinnut tai toteuttanut saman? Tiedän, että japsi on miettinyt omaa isoa puutarhaa/maata, jota viljellä sitten ”vanhana”, mutta se on ehkä liian kaukana tulevaisuudessa.

Itse haluaisin asua kahdessa kaupungissa samaan aikaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Japanin matka siirtyy, mutta se on okei

Jos maailma oli tällä hetkellä toisenlainen, olisimme ensi viikolla lähdössä Japaniin! Nyt ajatus matkustamisesta tuntuu hullulta, emme edes päässeet Poriin pääsiäisen viettoon. Kaikki omat isot ja pienet murheet tuntuvat nyt ihan hassuilta. Uskon, että tämä virus saa jonkin verran hyvääkin aikaan, mutta enimmäkseen tietysti lisää ahdinkoa monessa suhteessa.

Oma elämäni on jatkunut aika samanlaisena, kuten ennenkin. Sain tehtyä harjoittelun loppuun ja nyt opiskelemme kaiken etänä. Poikamme ei ole ollut enää pariin viikkoon päiväkodissa, mutta on ollut ennenkin haastavaa opiskella, kun pieni, mutta aktiivinen taapero on osa arkea. Kesätöihin en näillä näkymin mene, ellei kutsu käy. Toukokuulle olen nostanut ylimääräisen opintotuen ja lainan, jos ne myönnetään. Tarkoitus oli työskennellä harkan jälkeen pari viikkoa ennen Japanin matkaa, mutta töitä ei tietystikään ollut. Onneksi olen pahanpäivän varalle säästävä, vaikka tietysti kesän ajan tulemme maksamaan vain asuntolainan korkoja. Mutta meillä on siis asiat onneksi ihan hyvin.

Elämme tällä hetkellä rauhallista elämään. Itse käyn vain kaupassa ja ulkoilemassa. Japsi tekee vielä töitä, välillä etänä. Matkahaaveita ei ole yhtään, toivon, että tämä olisi vain pian ohitse ja asiat voisivat palautua suht koht normaaleiksi. Japaniin menemme, jos pääsee, syksyllä tai talvella. Talvi olisi mielenkiintoista, koska olen käynyt Japanissa vain kesällä ja syksyllä. Lisäksi japsin sisko saa toisen lapsensa lokakuussa!

On nämä hurjia aikoja, parempi toisaalta, ettei mieti liikaa. Olen ainakin vähentänyt uutisten lukemista, koska ne häiritsivät jo yöunia. Haluaisin myös muistaa kirjoittaa tästä ajasta enemmän, sillä varmasti poikamme tulee tästä koulussa lukemaan ja kysyy millaista elämä oli silloin? Meidän pikku mies täyttää jo ensi kuussa 2!

Miten teillä menee?
Voi lähettää viestiä myös, vaikka Instagramin tai Facebookin kautta. Kaikesta huolimatta hyvää kevättä ja kaikkea hyvää!

Kuulumisia ja ensi vuoden kaukainen matka!

Näköjään tuli pidettyä melkein Keski-Eurooppalainen loma, kun en päivittänyt blogia ollenkaan heinä- tai elokuussa. Nyt syksyn koittaessa ajattelin kirjoitella vähän kuulumisia. Vaikka itse asiassa niitä taitaa olla aika paljon. En ole mitenkään etukäteen suunnitellut mitä kerron, joten katsotaan kuinka paljon kerronkaan.

Aloitetaanko Kuusta. Eli meidän pojastamme. Hän täytti toukokuussa 1-vuotta, joten melko iso poika jo. Nyt elokuussa hän aloitti päivähoidon ja siellä on mennyt onneksi hyvin. Tosin sai heti pöpöjä ja olikin ensimmäisen viikon jälkeen toisen viikon kotona sairastamassa.

Minä olen aloittanut keikkatyöt ja jatkanut opiskeluita. Huomaan jo nyt lukukauden alussa, kuinka vaivalloista tulee yhdistää nämä kaksi asiaa ja viihdyttää yksivuotiasta. Toivottavasti tästä jotenkin selviää!

Kesällä kävimme koko perhe Viron lomalla. Tällä kertaa otimme junan Tallinnasta ja vietimme pari yötä Tartussa. Ajatus oli minun, sillä halusin nähdä uuden kaupungin Virosta. Olimme varanneet pienen asunnon Airbnb:n kautta ja rentouduimme kylpylässä. Olin vähän etukäteen jännittänyt minkälaista on mennä Kuun kanssa kylpylään, sillä emme ole vielä edes käyneet uimahallissa. Kaikki meni onneksi oikein hyvin, kiitos ihanan kylpylän ja meillä oli mukava, rento loma.
Nyt kun olen nähnyt neljä Viron kaupunkia (Pärnu, Narva, Tartu ja Tallinna), niin täytyy sanoa, että Tallinna on vaan se ykkönen. Saan toivottavasti jossain vaiheessa kirjoitettua meidän Viron matkoista. Tämä Tartun reissu oli siis jo toinen kolmihenkisenä perheenä.

Lisäksi elämään kuuluu iloisia ja surullisia asioita. Jos aloitetaan niistä surullisista, niin eräs läheinen sairastui, mutta onneksi nyt kaikki on hyvin. Syvällä sisimmässäni tiedän, että saimme kuitenkin ehkä vain lisäaikaa, sillä kyseessä on jo iäkäs ihminen. Sydämeni särkyy, jos tulevaisuudessa Kuu ei enää muista häntä, joten toivon, että ainakin vielä 10 vuotta lisäaikaa.
Kesäkuussa sain myös ulkomailta musertavia uutisia. On surullista, että henkilö, joka tiesi minusta aika paljon, mutta kenestä en tiedä paljoakaan ja kenet tapasin vain kerran nopeasti, on nyt poissa. Joskus elämä on todella epäreilua ja yllättävää surullisilla tavoilla. Tämä henkilö olisi lähettänyt pusun Kuulle, mutta nyt on liian myöhäistä. Kävin Kreikassa vuonna 2006 ja minun piti vierailla uudestaan monta kertaa, mutta se aina jäi. Ikinä ei voi tietää kenet tapaa viimeisen kerran.

Asuntoon liittyvät asiat ovat myös vähän valoisimpia. Meillä siis kävi vähän huono tuuri tämän asunnon oston kanssa. Sanotaanko, vaikka yksi ärsyttävimmistä asioista taloon liittyen. Olimme ennen helmikuun muuttoa tilanneet ja maksaneet parvekelasit. Ne oli tarkoitus asentaa joskus maaliskuussa ja haaveissani viettäisimme Kuun synttäreitä parvekkeella syöden. Hah, rahat meiltä otettiin, muttei laseja koskaan kuulunut, sillä urakoitsija ei koskaan lähettänyt rahojamme laseja toimittavalle yritykselle. Emme tiedä mihin rahamme menivät, mutta vielä niitä ei ole takaisin saatu! Nyt syksyllä teimme muiden asukkaiden kanssa yhteistilauksen ja saimme myös alennusta alkuperäisestä tarjouksesta. Näillä näkymin saamme syksyksi vihdoin lasit.

En olisi koskaan arvannut miten tarkkaa harkintaa kannattaa käyttää, kun ostaa omaa asuntoa. Oikein kehenkään ei tunnut voivan luottaa, paitsi nyt ehkä pankkiin. Välittäjäkin valehteli meille päin kasvoja. Mutta se tästä asunnosta, en ehkä oikeen vieläkään ole sinut kaiken tähän liittyvässä.

No sitten hyviin uutisiin. Me olemme menneet japsin kanssa kihloihin! Tämä tapahtui jo ennen kesää. Hääpäivää tai edes vuotta emme ole päättäneet. Mietin myös haluanko pitää häät täällä Helsingissä vai Porissa. Japsi ilmeisemmin mielummin Helsingissä ja yksi paikka meillä onkin jo mielessä. Mutta saa nyt nähdä!

Ja viimeisimpänä otsikkoon viitaten, olemme näillä näkymin menossa ensi vuonna Japaniin! Tarkoituksenamme on viettää kevätloma Japanissa eli tietysti sakura-aikaan. Toivottavasti onnistuu…mutta siitä myöhemmin lisää.