Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

busan

Vierailu Etelä-Korean historiallisessa kylässä

Seuraavaa päivää Busanissa, Etelä-Koreassa, odotin ehkä vielä enemmän, sillä olimme päättäneet lähteä vierailemaan lähellä sijaitsevassa historiallisessa kylässä. Olin nähnyt niin monta ihanaa kuvaa kylästä, että olin saanut kylän näkemisestä pakkomielteen.

DSCN1130

Saimme hostellista jonkinmoiset ohjeet, joiden mukaan suunnistaa. Olin myös kysellyt ja googletellut Suomessa etukäteen miten päästä Gamcheon kylään, mutta ne ohjeet menivät kyllä hostellissa uusiksi.
Kylään on kyllä periaatteessa helppo löytää, kunhan menee vain oikeaan bussiin.

DSCN1129

DSCN1104

Otimme siis ensin metron Nampa-asemalta Toseong-asemalle ja sieltä jatkoimme bussilla suoraan kylään. Kylään kulkeva bussi on joko numero 2 tai 2-2. Bussi 2-2, jolla me matkustettiin oli pirteän vihreä ja malliltaan minibussi. En yhtään muista mikä oli pysäkki, jolla jäätiin pois, saattoi jopa olla ihan ”Gamcheon”. Oikeastaan pysäkin kyllä huomaa, varsinkin, kun bussi lähtee ajamaan melko kapeaa tietä ylös kohti huippua. (Yllä oleva kuva on pysäkistä, jolla otimme bussin takaisin alas.)

DSCN1122

Olimme tosiaan Busanissa viimeistä päivää, joten aikaa ei ollut enää paljon. Vähän ehdimme kävellä kylää ympäri, mutta tosi paljon jäi näkemättä. Varmasti kyllä kylä hienoin kohta on panoraama-maisema kylän yli. Tämä näköalapaikka on tosi lähellä bussipysäkkiä, joten sitä ei voi missata.

DSCN1105

DSCN1113

Jotain muuta sen sijaan voi. Huomasin tämän ”kivan jutun” itseasiassa vasta viime viikolla. Eli kylään myydään kävelykarttoja, joissa on jonkinlaisia rasteja. No, me emme näistä tienneet. Mutta kyllä kuulkaas harmittaa, sillä yhdellä näistä rasteista on Pikku Prinssi -patsas ja hänen kettukaveri. Ääää, en nähnyt! Voitte googlata miten kivoja kuvia ihmiset ovat ottaneet.

DSCN1121

Onneksi Busan oli kuitenkin jo ennestäänkin vaikuttanut mut ja siellä on paljon muutakin mitä ei ehtinyt mennä katsomaan, joten aion kyllä vierailla kaupungissa sekä kylässä uudestaan, ja etsiä prinssipatsaankin.
(Tuli tässä samalla mieleen, että Japanissa on myös Pikku Prinssi -museo, ajattelin mainita jos joku muukin tykkää kyseisestä kirjasta. Museossakaan en ole käynyt).

Jos haluat lukea miten paluumatkamme Japaniin meni, löytyy se täältä. Ennen lähtöä kävimme vielä syömässä, tai oikeastaan taisimme käydä ennen syömässä, kun lähdimme kylään. Naurettavaa, kun ei muista. Haa, tarkistin kuvista, kävimme ensin kylässä ja sitten syömässä, ja tästä ravintolasta kirjoitan vielä lyhyen jutun, sillä siellä tapahtui jotain puoliksi naurettavaa tälläiselle semi-kasvissyöjälle.

DSCN1118

Valkoinen olut ja litra mojitoa Busanissa

DSCN1055

Meidän ilta vain jatkui. Päätimme mennä jonnekin baariin yksille. Sitä ennen oli kuitenkin etsittävä yömarkkinat, joista saimme vinkin hostelliltamme.

DSCN1060

DSCN1062

Oli jännittävää etsiä pimeiltä kaduilta ja kujilta oikeaa paikkaa. Onneksi en ollut yksin, vaikka Etelä-Korea vaikuttikin olevan turvallinen kaupunki. Vihdoin löysimme joitakin kojuja, mutta niistä päätellen ja katujen hiljaisuudesta, taisimme myöhästyä. Oli myös arkipäivä, joten ehkä viikonloppuna on enemmän vipinää.

DSCN1069

DSCN1066

Kävelimme taas kohti ”kävelykatua”, jossa olimme jo aiemmin huomanneet aika monta sopivaa baaria. Onneksi kolmesta eri vaihtoehdosta menimme ”Black Inca” nimiseen paikkaan.

DSCN1076

DSCN1074

DSCN1075

Emme kumpikaan juo paljoa, mutta poikaystäväni vielä vähemmän. Kyllä muuten vähän huvitti, kun hän kysyi tarjoilijalta mikä on mojito. No sellaisen hän päätti kuitenkin tilata, siitä huolimatta, että kyseessä oli litran kannu! Saimmekin kaksi lasia, joka oli tosi kiva juttu, sillä pidän kovasti itse kyseisestä juomasta. Tuo litran kannu maksoi muuten n. 15€.

DSCN1073

Omassa drinkissänikään ei ollut valittamista, sillä satuin tilaamaan kivalta näyttävän valkoisen juoman, joka paljastuikin sitten ihan vain olueksi, joka tosin oli kylmin, jonka olen varmasti ikinä juonut. En ollut ennen nähnyt/maistanut moista, oli vähän outoa, kun mielikuva oli eri kuin maku.

Sen lisäksi, että drinkit maistuivat ja oli hyvä olo muutenkin, saimme vielä pientä naposteltavaa pöytään. Ja kun ne loppuivat (hups) tuotiin vähin äänin pöytään lisää. Nyt en kyllä yhtään muista tuliko snackeista jotain lisämaksua, mutta jos tuli eivät ne ollet paljon. Oli kiva ilta, ja näiden drinkkien jälkeen olikin aika lähteä unten maille!

DSCN1072

Edit: 14.10. Mua jäi vaivaamaan mitä tuo olut olikaan mitä join, joten kysyin korealaiselta tuttavaltani. Voi tätä nykyaikaa, kun vastaus tuli minuutissa. Eli mun juomani olut on slash icing makgulli (korean rice beer). Kelasin myös taaksepäin mun Facebook-päivitystä aiheesta, olin ihmetellyt olutta ja kirjoittanut, että maistui enemmäkin lonkerolta, eikä ollut kovin hyvää. Selevä.

Yongdusan park ja nopea kana Etelä-Koreassa

DSCN0981

Saavuimme turvallisesti Busanin terminaaliin, josta pienen karttaan vilkaisun jälkeen löysimme metroaseman ja hurautimme hurjan pari minuutin matkan seuraavalle pysäkille. Sieltä olikin lyhyt matka hostelliin, tosin meidän piti kysyä tietä, vaikka olin kuinka katsonut Google maps -kartasta reittiä.

Hostelliin päästyämme päätimme lähteä heti tutustumaan kaupunkiin, sillä kello läheni jo kuutta ja lähtisimme pois seuraavana päivänä. Poikaystäväni ei välitä yhtään nähtävyyksistä, mutta olin saanut päättää minne menemme, sillä myös koko Etelä-Korean matka oli ideani. Halusin meidän vierailevan Yongdusan puistossa, sillä siellä olevasta tornista on hienot näkymät kaupunginalueen yli. Puisto oli auki onneksi iltakymmeneen asti.

DSCN1000

Busan on tosiaan niin iso, että alue, jossa olimme koko matkan ajan (erotuksena vierailu historiallisessa kylässä) oli mielestäni vanhempaa Busaa. Eli en voi sanoa, että näin koko Busanin tornista käsin.

Matkalla sinne tuli meille kuitenkin nälkä ja koska aikaa oli, päätimme mennä ensin syömään. Ehkä tiedättekin, etteivät japanilaiset suhtaudu ruokaan välinpitämättömästi, ruoka pitää usein olla kauniisti aseteltu ja tarjolla on oltava ainakin kolmea eri ruokalajia, riisi ei voi olla kastikkeen kanssa samassa kupissa, tai no harvoin japanilaisessa keittiössä mitään kastiketta edes on. Tietysti myös minä pidän hyvästä ruoasta, mutta ehkä vasta poikaystäväni kautta olen oppinut arvostamaan ruokaa eri tavalla. Monesti olen syönyt vain nuudeleita hostellissa. Nyt tarkoitus oli kuitenkin löytää paikallinen ravintola.

DSCN0992

Se löytyikin jonkinlaiselta ”kävelykadulta”, jossa oli ravintoloita, kahviloita ja myymälöitä vieretysten. Poikaystävä oli lukenut jonkin verran korealaisesta keittiöstä, ja päädyimme maistamaan kanaa Korean tyyliin. Vähän kyllä jännitti, kun sain tietää, että tulemme syömään kokonaisen kanan. Ei sillä, ettenkö jaksaisi sitä syödä vaan inhoan syödä esim. koipireisiä jne. Multa jää aina sitä lihaa haaskuun, kun taas poikaystävällä on suurinpiirtein puhdas luu lautasella. Onneksi kana oli kuitenkin mureaa ja sitä oli helppo syödä, mutta arvatkaa vaan tuntuiko epäilyttävältä, sillä tilauksemme tuli noin kahdessa minuutissa! Hahah! Oli se kuitenkin hyvän makuista ja todella kuumaa, taisi olla mummoilla kanakattilat tulilla.
Ennen pääateriaa saimme pöytään myös muutamia vihanneksia. Eikun taisi olla niin, että näitä laitettiin sinne kanan joukkoon.

DSCN0990

DSCN0991

Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa. Ravintolalta pääsi noin kymmenessä minuutissa Yongdusan puistoon. Kiipeäminen mäen päälle alkoi hyvin rullaportailla (taisi olla vatsat melko täynnä). Oli jo aika pimeää ja ylöspäästyämme piti vähän miettiä minnepäin lähtee kävelemään. Onneksi paikalla oli muitakin, on aina hyvä idea seurata muita ihmisiä.

DSCN0983

DSCN0999

DSCN1008

Maisemat olivat kyllä mukavat. Väriloistoa on aina hienoa katsoa. Oli erittäin ystävällistä, että paikan vartija, vanha herranen, sammutti valot koko kerroksesta, joten ikkunat eivät heijastaneet niin paljon. Toki tuli huomattua kuinka huonoja kuvia kamerani ottaa pimeässä.

DSCN1022

DSCN1020

Alas tultuamme kävelimme myös vähän puiston aluetta ympäriinsä. Se onkin romanttinen. Tai siellä on ainakin kaksi penkkiä, joiden takana on led-valoista tehty sydän. Kaikissa kuvissa ollaan me, joten en nyt laita niitä tänne. Tämän kuvan perusteella sanoisin, että romanttisista ylisöpö-kuvista tulee illalla kivempia. Myös rakkauslukkoja näkyi valtavasti, tosin täällä ne olivat punaisia, pinkkejä jne. ja joukossa oli myös rakkausrunoja(?).

DSCN1031

DSCN1038

DSCN1021

Meidän päivämme, tai iltahan se jo oli, ei loppunut vielä tähän. Pääsin mm. maistamaan valkoista olutta. Siitä lisää ensi kerralla!

DSCN1050

Japanin ja Etelä-Korean väliä kulkeva lautta

DSCN0958

Meillä tosiaan oli pieni ongelma, kun lauttamme pysähtyi vähän matkan päässä Japanin edustalla. Odotus tuntui pitkältä, mutta luultavasti 10 minuutin päästä pääsimme jatkamaan matkaa. Olen koko ajan puhunut lautasta, koska englanniksi lautan nimi on ”ferry”. Oikeastaan tämä lautta, joka Japanin ja Etelä-Korean väliä kulkee, on kantosiipialus. Tälläinen siis, jonka kantosiivet nousevat ja kannattelevat aluksen runkoa. Eli ei ihmekään, että matka-aika nopeimmalla lautalla on vain 2h 55min. Menopaluu maksoi noin 60€ kaikkineen. Molemmissa satamissa hintaan lisätään myös erilaisia satama- ja polttoainemaksuja, mutta nämä eivät ole kovin paljon.

DSCN0961

Koska matkamme alkoi niin jännittävästi, en kauheasti liikkunut lautalla. No itse asiassa taisin istuin koko matkan paikallani. Tämä on kyllä suotavaakin ja myös ihan kuin lentokoneissa, saattaa kovaäänisestä tulla kehoitus siirtyä omalle paikalleen. Jokaisella on turvavyöt omassa penkissään. Penkit ovat mukavat ja niitä saa myös laskettua hieman makuuasentoon. Omia eväitä saa syödä vapaasti. Lautta ei myöskään ole kovin iso, vaikka se onkin kahdessa eri kerroksessa, eli vessat löytyvät läheltä. Myös joku myymälän/kahvilan tapainen lautalla on, mutta sitä en käynyt katsomassa.

DSCN0962

DSCN0973

DSCN0960

DSCN0975

DSCN0963

Olimme ostaneet matkat etukäteen jo Suomesta, jolloin saimme kuulla, että aamun ensimmäinen paluulautta oli jo täynnä. Jouduimme tulemaan siis myöhemmällä lautalla, ja samalla kerrottiin, ettei economy-luokassa ollut enää tilaa, joten paluumatka hoitui business-luokassa. Miten nämä sitten eroavat toisistaan?

DSCN1138

DSCN1139

Ensiksi tulee mieleen rauhallisuus, business-luokka on pienempi, ja meidän lisäksi paikalla oli vain kaksi muuta miestä. Meillä oli oma wc, joka on vain business-luokan käytössä. Economy puolella pyöri televisio, josta tuli välillä yhtiön mainoksia, muuten joku päätön tosi-tv yms., business puolella sai katsoa elokuvan. Valitettavasti se ei vain ollut tekstitetty englanniksi, joten siitä ei itselle paljon iloa ollut. Tarjolla oli myös sanomalehtiä (japanin kielisiä). Penkit olivat molemmissa yhtä mukavat, tosin business-luokassa on paremmat käsinojat, mutta väritykseltään tykkään economy-penkeistä enemmän, vaikka olivatkin oranssit!

DSCN1145

Paikallemme oli laitettu tohvelit, kuulokkeet ja mainoslehtisiä. Lautalla olisi myös saanut tilailla jotain, mutta minua ainakin ilahdutti pieni ruokaisa lahja, jonka business-matkustajat saivat. Sai ottaa joko makeis- tai leipävalikoiman. Itse olen enemmän makean perään, joten valinta oli helppo. Poikaystävä otti mielummin suolaista, kuten aina. Lisäksi saimme juotavaa, jota sai tilata niin monta kertaa kuin haluaa. Taisin nukkua suurimman osan ajasta, sillä nyt, kun mietin, hätkähdin vähän kuin…(meinasin kirjoittaa palvelija) 😀 SIIS lauttaemäntä tuli kysymään meiltä haluammeko lisää juotavaa.

DSCN1150

En tullut ottaneeksi makeisvalikoiman sisällöstä kuvaa (koska en sitä lautalla jaksanut syödä vielä), mutta se sisälsi suklaata, vähän kuin tryffeleitä, mutta ne eivät olleet onneksi niin täyteläistä suklaata kuin yleensä tryffelit ovat, sitten vehnäkeksin, kalmarikeksejä, ja muffinssileivoksen ja nämä kaikki olivat sievässä rasiassa. Leipävalikoima oli söpö, se sisälsi eri täytteillä kolmioleipätyylisiä vaaleita pieniä leipiä.
Business-luokan matkustavat pääsevät myös muita ennen poistumaan lautasta.

Meillä oli myös omia eväitä mukana. Olin harmitellut, kun emme ehtineet syödä missään kahvilassa jotain makeaa, joten päätimme ottaa take-awayt mukaan. Oli vähän jännät paikat, koska tuon funny bread’in tekemiseen meni jonkin verran aikaa ja pelkäsimme, että saatamme myöhästyä lautasta. Ja arvatkaa vaan mitä selvisi terminaalissa! Olimme siellä 30 min ennen suositusaikaa, hahha. Poikaystäväni, joka oli vastuussa lautan varaamisesta, oli muistanut ajan väärin. En yhtään ihmettele, koska lähtöaika vaihtui pari kertaa. 🙂 No, ei sitä joka kerta saa juosta turhaan take-away-annokset käsissä. Tuo funny bread oli muuten yllättävän hyvää, vaikka olikin ”vain” paahtoleipää.

DSCN1152

DSCN1141

Lopuksi vielä tärkeä huomautus, sillä itse mokasin. Olin jättänyt paluulentolipputulosteeni Japaniin, koska en ajatellut sitä missään tarvitsevani Etelä-Koreassa. Mutta terminaalissa lomailijan pitää esittää dokumentti matkan jatkumisesta. Onneksi terminaalissa toimi wifi ja pystyin näyttämään paluulentoni sähköpostista. Huh, kyllä vähän kuumotti. Eli toisaalta oli hyvä, että olimme tarpeeksi ajoissa terminaalissa. 😀

DSCN1146

DSCN1142
Maahantulokortit kannattaa täyttää jo lautalla.

Japanin päässä jouduimme syyniin, ja poikaystäväni rinkkaa haluttiin tutkia. Virkailijat epäilivät, että jäisin asumaan laittomasti Japaniin ja molempien rinkat olisivat täynnä minun vaatteita/tavaroitani. En tietystikään tajunnut miksi meidät pysäytettiin, paitsi myöhemmin. En kuitenkaan kokenut tilannetta jännittävänä, sillä tiesin tottakai, ettei J:llä ole mitään kiellettyä rinkassaan, ja meidät pysäyttäneet virkailijat olivat ystävällisiä ja hymyilivät! Voisitteko uskoa esim. Suomessa rajamiesten hymyilevän, kun esittävät kysymyksiä?

Huh tulipa tekstiä. Busanista on vielä tulossa juttua, vaikka tässä saavuimmekin jo takaisin Japaniin.