Browsing Tag

ajatukset

Lontoosta tulikin vähän kalliimpi reissu

Täällä sitä istutaan, jossain Lontoon metropolin yllä. Laskeutumislupaa emme vielä saaneet, syynä sää ja ruuhka, ruuhkan takia lähdimme myös 30 min. myöhässä Vantaan lentokentältä. Kyyneleitä ei ole tullut, ensimmäistä kertaa Kuu on yön, tai öitä, ilman minua. Hän on hyvissä käsissä isänsä kanssa ja kaikki menee varmasti hyvin, silti oli pakko ostaa aikaisempi paluulippu. Onneksi SAS tarjosi parilla sadalla one way -lipun, sillä Finnairin lippua en pystynyt Light-luokan takia muuttamaan. Olisin toki voinut peruuttaaa myös koko reissun ja harkitsinkin sitä, sillä tällä viikolla jouduimme käymään Kuun kanssa ensi kertaa päivystyksessä. Kaikki on kuitenkin ok, pakko uskoa kahta lääkäriä, vaikka oire oli melko hurja.

Tunnen vähän syyllisyyttä tästä matkasta, mutta aion olla myös rehellinen ja yrittää nauttia matkasta.

• Mielestäni molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisia vauvan hoidossa. Ihan näin ei kuitenkaan ole, sillä usein äiti pitää pidemmän vapaan ja isä palaa töihin. Näin myös meillä. Japsi on alusta asti osallistunut Kuun hoitoon ja olemme esimerkiksi sopineet minulle viikossa vapaan illan tai päivån. (Tai oikeastaan kaksi, usein maanantaisin käyn joogassa ja sunnuntaina haluan tehdä ”blogijuttuja”).
• Kun Kuu oli vain muutaman viikon ikäinen, lähti japsi hieman yli viikoksi Usaan. Jännitti jäädä niin pienen vauvan kanssa yksin, mutten halunnut pyytää japsia peruuttamaan matkaa. Se oli hänelle tärkeä, osaksi sponsoroitu matka.
• Kun pieni vauva saapuu taloon, kaikki asiat muuttuvat. Eikä vähiten aika. Pieni vauva tarvitsee paljon huomiota ja on tärkein. Muut asiat voivat odottaa, pieni vauva ei. Olin iloinen kun japsi ei kertaakaan valittanut sotkusta, kun en vain ehtinyt tehdä kotihommia. Kunnes tuli se päivä, kun asia muuttui. Tämäkin on yksi asia, jonka takia haluan olla vähän aikaa poissa (hyvien unien lisäksi, en ole 6kk nukkunut kuin pari kokonaista yötä). Haluan että japsi huomaa kantapään kautta, että vauvan hoitokin voi olla ”työtä”, eikä usein vaan ehdi tai jaksa. Kun Kuu oli pienempi, jouduin joskus valitsemaan syönkö vai lepäänkö.

Kun vertaa Suomea muihin maihin, on täällä melko yleellinen vanhempainvapaa. Ensin äitiysloma kolme kuukautta, jonka jälkeen vielä vanhempainvapaa useamman kuukauden. Toista on Usassa taikka Japanissa. Meidänkin pitää laittaa Kuu jo syksyllä päiväkotiin, koska alamme kohta maksaa asuntolainaa pois. Totuushan voisi olla se, että Kuu alottaiisi päiväkodin jo helmikuussa eli 9kk ikäisenä, mutta onneksi tämä on järjestely kysymys meillä ja Kuu voi olla vielä kevään ja kesän kotona.

Kiintymyssuhdeteoria ja eroahdistus ovat sen verran kiistattomia faktoja, etten käy niitä kiistämään. Kuu on ollut kuitenkin nämä pari päivää turvallisissa käsissä ja olen saanut rauhoittavia väliaikatietoja.
En tiedä, ehkä yritän vain puolustella tätä asiaa itselleni.

Olin ostanut myös junaliput Oxfordiin, vaikka se ei suunnitelmassani ollutkaan. Muutos ”advance” lippuihin maksaisi £10, joten annan olla, sillä molemmat liput maksoivat alle kympin. Musikaalilipun sain siirrettyä sekä ilman maksua peruutettua viimeisen yön hostellissa.

Onnea 100-vuotias Suomi!

Rakastan

vaihtuvia vuodenaikoja, vaikka talvet voisivat olla lumisempia ja kesät lämpimämpiä.

turvallisuuden tunnetta, jonka tämä pieni maa luo.

kieltä, jota vain noin 5,5 miljoonaa henkilöä puhuu. Huolimatta tästä, puhumme hyvää englantia, jos emme vain niin usein pelkäisi tekevämme virheitä.

ikää, joka on vain numero. Voin lähteä opiskelemaan yliopistoon vielä 30-kymppisenä. Niin monet ovet ovat avoinna ja mahdollisuuksia riittää.

ettei aina tarvitse sanoa mitään, voi vaan kuunnella. Nauttia puhtaasta, raikkaasta ja lähellä olevasta luonnosta.

Kiitos 100-vuotias Suomi, on upeaa olla suomalainen. Tänään juhlitaan, eikä mietitä asioita, jotka voisivat olla paremmin. Nyt on ihan hyvä.

Tuleva matka jännittää, ehkä jopa pelottaa: menossa Nepaliin

Niin se aika vaan kuluu ja eletään jo heinäkuuta. Eilen olin elämäni ensimmäistä kertaa Pride-kulkueessa ja ylipäätään osallistuin koko juhlaan. Oli jo kai aikakin, ensi kerralla varmaan viihdyn pidempään myös puistojuhlassa, nyt ei oikein sää ollut oiva piknikille.

Välttelenkö vähän aihetta. Nimittäin olemme jo ensi viikolla lähdössä avomieheni kanssa Nepaliin. Nepaliin!! Lennämme sinne tunnetulla lentoyhtiöllä, jonka kapteenit ovat varmasti kokeneita lentäjiä, silti laskeutuminen Tribhuvanin kentälle jännittää ihan hirveän kovasti. Vielä en osaa jännittää niin paljon pois lähtöä, jolloin nousen koneeseen yksin, sillä joudun palaamaan Suomeen muutaman päivän aikaisemmin (tai niin luulin, sillä pakollinen meno hävisikin savuna ilmaan, mutta lennot ovat jo ostettu ja maksettu, joten näillä mennään.)

Myös itse Kathmandu jännittää. Nepalissahan on nyt sadekausi menossa, joten sadetta on luvassa joka päivän. Mielikuvissani sade ulottuu yli nilkkojen ja rottia vilisee jalkojen juurella. En ole siis koskaan aikaisemmin käynyt Nepalissa ja olenkin kysellyt kaikenlaista naurettavaa avomieheltäni, jolle vierailu on kolmas. Nepal on kehitysmaa, mutta ei aivan sellainen, kun kuvitelmissani ajattelin.

Tietysti olen lueskellut etukäteen kaikenlaisia juttuja kaupungista (näillä näkymin olemme vain Kathmandussa). Liikenne on kaaottinen ja onkin ehkä todennäköisempää, että jäisin auton alle kuin lentokoneen tuhoutuminen. En myöskään koskaan käytä taksia matkoillani ja nyt se on ehkä paras vaihtoehto kulkemiseen. Kävelyn lisäksi siis.

Tässä eivät ole kaikki huolenaiheet, mutta jätetään tämä nyt tähän. Matka joko menee hyvin, ihan hyvin tai huonosti. Sitä ei oikein ennakkon voi tietää. Yleensähän matkustan yksin, joten on selvää, että matkakohteen on valinnut avomieheni, joka ei matkusta nähtävyyksien perässä vaan hänellä on aivan muu syy matkoihin. Vähän tähän liittyy ne kolme painavaa laukkua, joita eräässä snäpissä pakkasin.
Olen aina halunnut tehdä hyväntekeväisyyttä, mutta rahoja lahjoittamalla ei aina voi olla varma meneekö apu tosiaan perille. Nyt onkin ihanaa viedä, tai kantaa tässä tapauksessa, jotain joka varmasti tuottaa iloa ja nähdä omin silmin. Kerron tästä mielelläni lisää, jos vaan voin, ja olisi kiva kuvata pitkästä aikaa myös videoita. Tarkoituksenani oli ostaa uusi kamera, jossa olisi kääntyvä näyttö, mutta asunnon osto tietysti hidastaa tätä haavetta. Eli Nikon pääsee edelleen hommiin. Millaiset videot Nepalista kiinnostaisivat?

Jos aiemmat Youtube-videoni kiinnostavat löydät ne täältä. Siellä on seassa myös konserteista videoita, koska musiikki on niin tärkeä osa elämääni ja myös tätä blogia.

Kuvat Pixabay<img

Vuosi 2016 ja mieleenpainuvat tapahtumat

Jälleen kohta alkaa uusi vuosi ja on aika suunnata katseet tulevaan. Monesti matkabloggaajat listaavat vuoden matkat yhteen postaukseen ja itsekin sellaisen julkaisen. Ajattelin, että vuoden tapahtumat muistaisi paremmin, kun niistä kirjoittaisi pienen muiston joka kuukausi. Näin myös tein, mutta Erasmus-vaihto sotki kirjoittamista, joten maaliskuusta eteenpäin ei oikein tullut kirjoitettua muistorunkoon mitään, harmi! Tässä kuitenkin jotain kuulumisia koko vuodelta, yleisesti ottaen oli aika rankka vuosi, vaikka paljon hyvääkin tapahtui. Toivottavasti tuleva vuosi selkeyttää asioita monessa suhteessa. Olkoon siis 2017 parempi.

Tammikuu
Suru-uutinen: Alan Rickman
Kävin luistelemassa
Matkamessut ja Ville Haapasalo
Poikaystävä kävi jälleen Portugalissa
Sain asunnon Saksasta, vuokra 190€ yksiö, samaan aikaan Vaasan soluhuoneen vuokra olisi noussut, 290€
Kylpylä Tropiclandia ja jonka jälkeen menimme väärään ravintolaan syömään.
Olin hautajaisissa.

Helmikuu
Ystävänpäivä oli yksinäinen, mutta se varmasti olisi ollut erilainen, jos en asuisi Vaasassa.
Helmikuussa tapahtui myös muutto kahdessa osassa. Ensin äiti ja sisko tulivat hakemaan osan tavaroista. Samalla tulin itsekin Poriin ja viikonlopun jälkeen tulin isovanhempieni kanssa hakemaan loput tavarat. Onneksi pappallani on peräkärry! Muutto meni paremmin kuin kuvittelin ja tajusin kuinka paljon turhaa tavaraa sitä onkaan kertynyt.
Vietin poikaystäväni kanssa synttäreitä etukäteen. Kävimme syömässä, kahvilassa ja leijatimme leijaa. Sain myös lahjakortin. Omat lahjani todellakin kalpenivat noiden rinnalla.

Maaliskuu
Maaliskuun ensimmäisenä lensin Müncheniin. Ihmettelin Lidlin viinipulloja ja löysin kasvissyöjälle sopivia karkkeja, joihin tutustuin Tallinnassa.
Matkustin junalla vaihtokaupunkiini Bambergiin. Vihdoin pidemmän aikaa Saksassa!

DSCN0787

Huhtikuu
Bambergin Live Club ja Yossarian. Sain hetki sitten sähköpostia bändiltä.

Toukokuu
Amerikkalaisen kaverin kanssa bussireissu Parisiin ja Disney Wolrd vierailu. Bussimatka takaisin oli ehkä rankin, jonka olen kokenut.

DSCN7328

Kesäkuu
Poikaystävä tulee vieraillulle Bambergiin ja käydään uimassa. Samoin perheestä äitini ja toinen sisko.

Heinäkuu
Erasmus-vaihdon lopputentit olivat ja yhtä lukuunottamatta menivät läpi, jopa japani! Tein elämäni ensimmäisen suullisen tentin.

Elokuu
Kierrän Iso-Britanniaa
Näen lempibändini vielä kaksi kertaa ja heihin liittyen saan uuden Facebook-kaverin.
Palaan Suomeen
Flow-festivaalit
Käyn työhaastattelussa.
Muutamme kaksioon ja olen taas avovaimo.

DSCN7409

Syyskuu
Käyn työhaastattelussa, saan paikan ja stressi vähenee. Aloitan työt.
Ostan kausikortin vanhalle salille, jossa aloitin ilmajoogan, kun ensimmäisen kerran asuin Helsingissä. Nykyään sali tarjoaa myös ns. tempputunteja, käyn myös muutamalla rengastrapetsitunnilla ja saan vihdoin kokeilla silkkejä.
Kreikkalainen kaverini tuli vierailemaan kolmatta kertaa Suomeen, sovimme näkevämme ensi vuonna Kreikassa. Päivittelimme kuinka monta vuotta olemmekaan tunteneet (7?).

Lokakuu
The cure Helsingissä sekä Prahassa. En voi mennä Berliiniin, sillä en saa lomapäivää töistä, vaikka onkin syyslomaviikko.
Parisuhdeongelmia.

Marraskuu
Terveys reistailee ja olen väsynyt.

Joulukuu
Vietämme yön Clarion-hotellissa, jonne sain lahjakortin Matkamessuilta.
Teen vuoden viimeisimmän matkan Manchesteriin. Myöhästyn elämäni ensimmäistä kertaa jatkolennolta.
Joulunvietto Porissa.

DSCN9525

Uuden vuoden suunnitelmat ovat vielä auki.