Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ajatukset

Mitä jos muuttaisimme Helsingistä pois?

Olen kotoisin Länsi-Suomesta, tarkemmin sanottuna Porista. Muistan usein mainita tämän, sillä kotikaupunkini on itselleni vielä rakas, sinne on aina mukana palata ja käyn Porissa ainakin kaksi kertaa vuodessa, sillä siellä asuu koko lähisukuni.
ni
Viimeksi olin Porissa tammikuussa, kun pappani täytti 80-vuotta. Ensimmäistä kertaa ikinä jäin miettimään voisinko muuttaa takaisin kotikaupunkiini. Tunne syntyi vähän hassusti silloin, kun saimme 10 minuutissa hoidettua jonkin asian. Porissa on melko pienet välimatkat, ja lapsuudessani pyöräilin kaikkialle. Vähän eri asia, kun mennä esimerkiksi vain pari pysäkkiä ratikalla, kun ei jaksa kävellä (teen tätä kyllä itsekin joskus). Olen muutenkin miettinyt, että vaikuttaako lapsuuden kotikaupunki, siihen miten paljon jaksaa kävellä? Jos vertaan itseäni japsiin, hän siis asui lähes koko lapsuuden ja koko nuoruuden Tokiossa, niin kyllä minä kävelen enemmän, kun taas japsi ei itse asiassa kävele mielellään ollenkaan. Mutta liikkuu kyllä paljon pyörällä.

Kuitenkin, kun pääsimme tammikuiselta reissulta takaisin Helsinkiin, aloin selailemaan omistusasuntoja Porista. Tämä onkin iso huomion arvoinen asia! Asumme siis tällä hetkellä velalla omistusasunnossa, sopivan matkan päästä Helsingin keskustasta. Pääsemme sinne noin 20 minuutissa, mutta asuinalueemme on rauhallinen ja lähellä luontoa. Useimmat kaupunkiasunnot ovat toki melko pieniä Helsingissä, ellei sitten ole valmis muuuttamaan hieman kauemmas. Arvata varmaan saattaa, että saisimme huomattavasti isomman asunnon samalla hinnalla Porista, kun mitä tästä maksamme.

Suurin syy takaisin Poriin muuttoon olisi tietysti oma (lapsuuden)perheeni sekä muu lähisuku. Kaikki asuvat siellä ja isovanhempani vanhenevat joka vuosi. Ja asiat olisivat jo voineet muuttua viime keväänä sekä jälleen tänä keväänä, mutta saimme kaikki taas lisää aikaa, josta voin olla vain kiitollinen.
On välillä väsyttävää matkustaa 4h tuntia Poriin, vaihtaa junaa Tampereella ja viihdyttää taaperoa, joka ei ikinä nuku normaaliin päiväuniaikaan. Etenkin jouluna, kun juna on täynnä ja pitää raahata joululahjat edestakaisin, miettii onko tässä mitään järkeä. (Tästä syystä vietimmekin viime vuonna Helsinki-joulun, en vaan jaksanut lähteä taas yksin kohti Poria).

Porissa meillä olisi siis turvaverkko ja aika monta vaihtoehtoa lapsenvahdiksi. Jouluna ei tarvitsisi miettiä miten kuljettaa lahjat ja pääsisimme kyläilemään kaikkien luona, vaikka joka viikko. Bussin kyydissä ei tarvitsisi koskaan olla 40 minuuttia vain liikkuakseen paikasta A paikkaan B. Saisin kodin, jossa olisi kaikki mitä asunnolta haluaisin.

Kun mietin asioita, joiden vuoksi jäisimme Helsinkiin, nousee mieleen kaverit. Tai no, lähdetäänkö siitä, ettei japsi edes haluaisi muuttaa Poriin. Ja ymmärrän asian hyvin, sillä hänellä on täällä työ, kaikki ystävät ja Pori on huomattavasti pienempi kaupunki, jossa maahanmuuttajia ei ole kovin paljon. Itse olin Porissa pahasti koulukiusattu, joten kouluajoilta minulle ei ole jäänyt ystäviä ja nyt, kun olen täällä Helsingissä tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut kavereita, niin todella arvostan asiaa. Varmasti voisin myös tutustua Porissa uusiin ihmisiin, mutta uskon, ettei se olisi yhtä helppoa, kun täällä Helsingissä. Eikä tietystikään uudet ihmiset korvaa niitä vanhoja.

Toinen asia, joka puoltaa jäämistä on, mikäs muukaan, kun lentokenttä. On paljon helpompaa päästä maailmalle täältä, kun Porista, vaikka itse asiassa Porissa on lentokenttä. Mutta näin korona-aikaan, kun ei voi edes matkustaa, niin on matkakuume on aika hyvin laskenut. Ehkä tulevaisuudessa matkustus ei ole itselleni enää niin tärkeää?

Tottakai Helsingissä on paljon enemmän kulttuuritarjontaa ja rakastan museoita, erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä. Myöskin kaikki bändit ja artistit tulevat lähes aina Helsinkiin, joten Porista voisi olla vaikeaa päästä katsomaan lempibändiä. Pori on silti mielestäni aika hyvä kilpailija, kaupungissa on useampi teatteri. (Haaveilen itse asiassa, että K. innostuisi teatteriharrastuksessa ja liittyisi Porin teatterinuoriin Annikselle). Joka kesäiset Pori Jazzit tuovat säpinää kaupunkiin ja muitakin tapahtumia riittää jonkin verran.

Nyt olemme kuitenkin Helsingissä, mutta tällainen pieni ajatus heräsi. Onko joku harkinnut tai toteuttanut saman? Tiedän, että japsi on miettinyt omaa isoa puutarhaa/maata, jota viljellä sitten ”vanhana”, mutta se on ehkä liian kaukana tulevaisuudessa.

Itse haluaisin asua kahdessa kaupungissa samaan aikaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Japanin matka siirtyy, mutta se on okei

Jos maailma oli tällä hetkellä toisenlainen, olisimme ensi viikolla lähdössä Japaniin! Nyt ajatus matkustamisesta tuntuu hullulta, emme edes päässeet Poriin pääsiäisen viettoon. Kaikki omat isot ja pienet murheet tuntuvat nyt ihan hassuilta. Uskon, että tämä virus saa jonkin verran hyvääkin aikaan, mutta enimmäkseen tietysti lisää ahdinkoa monessa suhteessa.

Oma elämäni on jatkunut aika samanlaisena, kuten ennenkin. Sain tehtyä harjoittelun loppuun ja nyt opiskelemme kaiken etänä. Poikamme ei ole ollut enää pariin viikkoon päiväkodissa, mutta on ollut ennenkin haastavaa opiskella, kun pieni, mutta aktiivinen taapero on osa arkea. Kesätöihin en näillä näkymin mene, ellei kutsu käy. Toukokuulle olen nostanut ylimääräisen opintotuen ja lainan, jos ne myönnetään. Tarkoitus oli työskennellä harkan jälkeen pari viikkoa ennen Japanin matkaa, mutta töitä ei tietystikään ollut. Onneksi olen pahanpäivän varalle säästävä, vaikka tietysti kesän ajan tulemme maksamaan vain asuntolainan korkoja. Mutta meillä on siis asiat onneksi ihan hyvin.

Elämme tällä hetkellä rauhallista elämään. Itse käyn vain kaupassa ja ulkoilemassa. Japsi tekee vielä töitä, välillä etänä. Matkahaaveita ei ole yhtään, toivon, että tämä olisi vain pian ohitse ja asiat voisivat palautua suht koht normaaleiksi. Japaniin menemme, jos pääsee, syksyllä tai talvella. Talvi olisi mielenkiintoista, koska olen käynyt Japanissa vain kesällä ja syksyllä. Lisäksi japsin sisko saa toisen lapsensa lokakuussa!

On nämä hurjia aikoja, parempi toisaalta, ettei mieti liikaa. Olen ainakin vähentänyt uutisten lukemista, koska ne häiritsivät jo yöunia. Haluaisin myös muistaa kirjoittaa tästä ajasta enemmän, sillä varmasti poikamme tulee tästä koulussa lukemaan ja kysyy millaista elämä oli silloin? Meidän pikku mies täyttää jo ensi kuussa 2!

Miten teillä menee?
Voi lähettää viestiä myös, vaikka Instagramin tai Facebookin kautta. Kaikesta huolimatta hyvää kevättä ja kaikkea hyvää!

Lontoosta tulikin vähän kalliimpi reissu

Täällä sitä istutaan, jossain Lontoon metropolin yllä. Laskeutumislupaa emme vielä saaneet, syynä sää ja ruuhka, ruuhkan takia lähdimme myös 30 min. myöhässä Vantaan lentokentältä. Kyyneleitä ei ole tullut, ensimmäistä kertaa Kuu on yön, tai öitä, ilman minua. Hän on hyvissä käsissä isänsä kanssa ja kaikki menee varmasti hyvin, silti oli pakko ostaa aikaisempi paluulippu. Onneksi SAS tarjosi parilla sadalla one way -lipun, sillä Finnairin lippua en pystynyt Light-luokan takia muuttamaan. Olisin toki voinut peruuttaaa myös koko reissun ja harkitsinkin sitä, sillä tällä viikolla jouduimme käymään Kuun kanssa ensi kertaa päivystyksessä. Kaikki on kuitenkin ok, pakko uskoa kahta lääkäriä, vaikka oire oli melko hurja.

Tunnen vähän syyllisyyttä tästä matkasta, mutta aion olla myös rehellinen ja yrittää nauttia matkasta.

• Mielestäni molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisia vauvan hoidossa. Ihan näin ei kuitenkaan ole, sillä usein äiti pitää pidemmän vapaan ja isä palaa töihin. Näin myös meillä. Japsi on alusta asti osallistunut Kuun hoitoon ja olemme esimerkiksi sopineet minulle viikossa vapaan illan tai päivån. (Tai oikeastaan kaksi, usein maanantaisin käyn joogassa ja sunnuntaina haluan tehdä ”blogijuttuja”).
• Kun Kuu oli vain muutaman viikon ikäinen, lähti japsi hieman yli viikoksi Usaan. Jännitti jäädä niin pienen vauvan kanssa yksin, mutten halunnut pyytää japsia peruuttamaan matkaa. Se oli hänelle tärkeä, osaksi sponsoroitu matka.
• Kun pieni vauva saapuu taloon, kaikki asiat muuttuvat. Eikä vähiten aika. Pieni vauva tarvitsee paljon huomiota ja on tärkein. Muut asiat voivat odottaa, pieni vauva ei. Olin iloinen kun japsi ei kertaakaan valittanut sotkusta, kun en vain ehtinyt tehdä kotihommia. Kunnes tuli se päivä, kun asia muuttui. Tämäkin on yksi asia, jonka takia haluan olla vähän aikaa poissa (hyvien unien lisäksi, en ole 6kk nukkunut kuin pari kokonaista yötä). Haluan että japsi huomaa kantapään kautta, että vauvan hoitokin voi olla ”työtä”, eikä usein vaan ehdi tai jaksa. Kun Kuu oli pienempi, jouduin joskus valitsemaan syönkö vai lepäänkö.

Kun vertaa Suomea muihin maihin, on täällä melko yleellinen vanhempainvapaa. Ensin äitiysloma kolme kuukautta, jonka jälkeen vielä vanhempainvapaa useamman kuukauden. Toista on Usassa taikka Japanissa. Meidänkin pitää laittaa Kuu jo syksyllä päiväkotiin, koska alamme kohta maksaa asuntolainaa pois. Totuushan voisi olla se, että Kuu alottaiisi päiväkodin jo helmikuussa eli 9kk ikäisenä, mutta onneksi tämä on järjestely kysymys meillä ja Kuu voi olla vielä kevään ja kesän kotona.

Kiintymyssuhdeteoria ja eroahdistus ovat sen verran kiistattomia faktoja, etten käy niitä kiistämään. Kuu on ollut kuitenkin nämä pari päivää turvallisissa käsissä ja olen saanut rauhoittavia väliaikatietoja.
En tiedä, ehkä yritän vain puolustella tätä asiaa itselleni.

Olin ostanut myös junaliput Oxfordiin, vaikka se ei suunnitelmassani ollutkaan. Muutos ”advance” lippuihin maksaisi £10, joten annan olla, sillä molemmat liput maksoivat alle kympin. Musikaalilipun sain siirrettyä sekä ilman maksua peruutettua viimeisen yön hostellissa.

Onnea 100-vuotias Suomi!

Rakastan

vaihtuvia vuodenaikoja, vaikka talvet voisivat olla lumisempia ja kesät lämpimämpiä.

turvallisuuden tunnetta, jonka tämä pieni maa luo.

kieltä, jota vain noin 5,5 miljoonaa henkilöä puhuu. Huolimatta tästä, puhumme hyvää englantia, jos emme vain niin usein pelkäisi tekevämme virheitä.

ikää, joka on vain numero. Voin lähteä opiskelemaan yliopistoon vielä 30-kymppisenä. Niin monet ovet ovat avoinna ja mahdollisuuksia riittää.

ettei aina tarvitse sanoa mitään, voi vaan kuunnella. Nauttia puhtaasta, raikkaasta ja lähellä olevasta luonnosta.

Kiitos 100-vuotias Suomi, on upeaa olla suomalainen. Tänään juhlitaan, eikä mietitä asioita, jotka voisivat olla paremmin. Nyt on ihan hyvä.