Hankimme Kuulle passin, sillä lähdemme…

Me emme kuulu niihin vanhempiin, jotka hankkivat muutaman kuukauden ikäisellä vauvalle passin. Tulimme passin kuitenkin hankkineeksi ennen kuin Kuu on täyttänyt 1-vuotta. Tuntuu edelleen hullulta ajatukselta, että vauvalla on oma passi, jota varten on käyty ottamassa passikuvat. Tammikuun lopulla teemme perheemme ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan. Voisi ehkä luulla, että lähdemme Tallinnaan, koska se on niin lähellä, mutta matkaamme hieman kauemmas. Kohteeksi valikoitui Lissabon, tai oikeastaan vaihtoehtoja ei ollut, mutta se on eri juttu se, eikä se kuulu tähän.

Lähes poikkeuksetta alaikäisen tulee käydä henkilökohtaisesti poliisiasemalla ennen kuin passi myönnetään. Ensimmäinen askel tosin on hankkia passikuvat. Tähän suosittelen paikkaa, joka lähettää kuvat sähköisesti suoraan poliisilaitokselle. En jaksanut kauheasti googletella valokuvaamoja, vaan menin ensimmäiseen paikkaan, joka oli hyvällä paikalla Helsingin keskustassa ja hinta oli kohtuullinen.
Vauvan passikuvat maksavat saman verran kuin aikuisen, vaikka vauvan passi on vähemmän aikaa voimassa, sillä kun vauvaa ei enää kuvasta tunnista, pitää passi uusia. Että sinänsä vähän rahastuksen makua.

Me kävimme passikuvassa kauppakeskus Foorumia vastapäätä Kaivopihalla, Fotoyks viimeisessä valokuvaamossa. Kuu on nyt reilu puolivuotias ja hän saa jo istua tuettuna ja syöttötuolissa, joten passikuvassa Kuu istuu polvillani. Pidin vain huolen, ettei käsiäni näy kuvassa ja ettei Kuu putoa lattialle. Kuvaus oli ohi sekunneissa. Kuu oli juuri herännyt päiväunilta, eikä ehkä tajunnut mitä tapahtui, joten kuvaus onnistui todella hyvin! Kuvasta tuli myös hyvä, siinä on meidän pikku gansterimme pienellä kaksarilla.

Kuvien ottamisen jälkeen pystyin tekemään passihakemuksen netin kautta. Hakemukseen tulee liittää kuvatunnus. Valokuvaamosta saa kotiin mukaan neljä värillistä passikuvaa, joista tunnus löytyy. Mutta niitä ei siis tarvitse lähettää mihinkään, vaan valokuvaamo hoitaa tämän puolestasi. Kätevää ja nopeaa! Kotona siis tein passihakemuksen netissä ja koska meidän täytyy käydä asemalla, heti hakemuksen maksun jälkeen voi varata ajan. Etukäteen vähän jännitti kuinka ruuhkaista Pasilassa on näin joulukuussa, mutta kovinmoista jonoa ei näyttänyt olevan ja saimmekin ajan jo heti joulukuulle. Tärkeää on myös huomata, että molempien vanhempien suostumus tarvitaan passihakemukseen. Tämän voi hoitaa mukaan otettavalla paperilla, joka tulostetaan itse tai suostumuksen voi tehdä myös netissä. Minä lähetin siis japsille sähköpostiin linkin passisuostumukseen.

Pasilan poliisiasemalla asia hoitui viidessä minuutissa. Onneksi olin varannut ajan, sillä vauvan kanssa jonottamisesta ei olisi tullut mitään. Nyt paikalla oli kymmenkunta ihmistä ja kovin verkkaisesti näytti jonot liikkuvan. Me olimme asemalla eräänä tiistaina klo 12 aikaan. Virkailija pyysi minun tarkistamaan Kuun tiedot ja allekirjoittamaan paperin. Hän halusi myös vielä nähdä Kuun, joka ei onneksi enää nukkunut päiväunia. (En tosin tiedä pitääkö vauvan olla hereillä). Itse otin ainakin lakin ja tutin pois, jotta virkailija näki kasvot hyvin.

Saimme ohjeet passin noutamiseen, ja kun noudan passin, luultavasti läheiseltä R-kioskilta, tulee minulla olla mukana oma passini. Ajokortti ei käy, jota en kyllä edes omista. Passin pitäisi saapua noin seitsemässä arkipäivässä, joten Kuu saa varmasti passinsa vielä tässä joulukuussa.

Siinä taisi olla kaikki. Oikeastaan passin hakeminen on helppoa, kunhan muistaa olla ajoissa liikenteessä. Oma passini menee umpeen 2020 eli aika pian! Mutta niin, tammikuussa olemme lähdössä koko perhe Lissaboniin, ihanaa! Jännittävää! Olen käynyt yksikseni Portossa, joten on hienoa nähdä lisää kaunista Portugalia. Suunnitelmissa on vierailla myös Sintrassa.

Edit. Ennen kuin ehdin julkaista tätä postausta, saimme jo passin läheiseen R-kioskiin, josta sen kävin noutamassa. Passi oli kassakaapissa, jonka avautumista piti odottaa neljä minuuttia. Tämä on mielestäni hauska yksityiskohta.

Voit seurata myös Instassa ja Facessa.

Lontoosta tulikin vähän kalliimpi reissu

Täällä sitä istutaan, jossain Lontoon metropolin yllä. Laskeutumislupaa emme vielä saaneet, syynä sää ja ruuhka, ruuhkan takia lähdimme myös 30 min. myöhässä Vantaan lentokentältä. Kyyneleitä ei ole tullut, ensimmäistä kertaa Kuu on yön, tai öitä, ilman minua. Hän on hyvissä käsissä isänsä kanssa ja kaikki menee varmasti hyvin, silti oli pakko ostaa aikaisempi paluulippu. Onneksi SAS tarjosi parilla sadalla one way -lipun, sillä Finnairin lippua en pystynyt Light-luokan takia muuttamaan. Olisin toki voinut peruuttaaa myös koko reissun ja harkitsinkin sitä, sillä tällä viikolla jouduimme käymään Kuun kanssa ensi kertaa päivystyksessä. Kaikki on kuitenkin ok, pakko uskoa kahta lääkäriä, vaikka oire oli melko hurja.

Tunnen vähän syyllisyyttä tästä matkasta, mutta aion olla myös rehellinen ja yrittää nauttia matkasta.

• Mielestäni molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisia vauvan hoidossa. Ihan näin ei kuitenkaan ole, sillä usein äiti pitää pidemmän vapaan ja isä palaa töihin. Näin myös meillä. Japsi on alusta asti osallistunut Kuun hoitoon ja olemme esimerkiksi sopineet minulle viikossa vapaan illan tai päivån. (Tai oikeastaan kaksi, usein maanantaisin käyn joogassa ja sunnuntaina haluan tehdä ”blogijuttuja”).
• Kun Kuu oli vain muutaman viikon ikäinen, lähti japsi hieman yli viikoksi Usaan. Jännitti jäädä niin pienen vauvan kanssa yksin, mutten halunnut pyytää japsia peruuttamaan matkaa. Se oli hänelle tärkeä, osaksi sponsoroitu matka.
• Kun pieni vauva saapuu taloon, kaikki asiat muuttuvat. Eikä vähiten aika. Pieni vauva tarvitsee paljon huomiota ja on tärkein. Muut asiat voivat odottaa, pieni vauva ei. Olin iloinen kun japsi ei kertaakaan valittanut sotkusta, kun en vain ehtinyt tehdä kotihommia. Kunnes tuli se päivä, kun asia muuttui. Tämäkin on yksi asia, jonka takia haluan olla vähän aikaa poissa (hyvien unien lisäksi, en ole 6kk nukkunut kuin pari kokonaista yötä). Haluan että japsi huomaa kantapään kautta, että vauvan hoitokin voi olla ”työtä”, eikä usein vaan ehdi tai jaksa. Kun Kuu oli pienempi, jouduin joskus valitsemaan syönkö vai lepäänkö.

Kun vertaa Suomea muihin maihin, on täällä melko yleellinen vanhempainvapaa. Ensin äitiysloma kolme kuukautta, jonka jälkeen vielä vanhempainvapaa useamman kuukauden. Toista on Usassa taikka Japanissa. Meidänkin pitää laittaa Kuu jo syksyllä päiväkotiin, koska alamme kohta maksaa asuntolainaa pois. Totuushan voisi olla se, että Kuu alottaiisi päiväkodin jo helmikuussa eli 9kk ikäisenä, mutta onneksi tämä on järjestely kysymys meillä ja Kuu voi olla vielä kevään ja kesän kotona.

Kiintymyssuhdeteoria ja eroahdistus ovat sen verran kiistattomia faktoja, etten käy niitä kiistämään. Kuu on ollut kuitenkin nämä pari päivää turvallisissa käsissä ja olen saanut rauhoittavia väliaikatietoja.
En tiedä, ehkä yritän vain puolustella tätä asiaa itselleni.

Olin ostanut myös junaliput Oxfordiin, vaikka se ei suunnitelmassani ollutkaan. Muutos ”advance” lippuihin maksaisi £10, joten annan olla, sillä molemmat liput maksoivat alle kympin. Musikaalilipun sain siirrettyä sekä ilman maksua peruutettua viimeisen yön hostellissa.

Elokuun muistoja: Mitä japanilaiset vieraamme pitivät Suomesta?

Elokuussa koitti viimein aika, kun meille saapui Japanista sukua vieraaksi. Tällä kertaa Suomeen tulivat appiukkoni sekä hänen tyttärensä eli japsini sisko poikaystävänsä kanssa sekä siskon poika. Siskolle perheineen Suomeen visiitti oli ensimmäinen ja siskolle tietääkseni myös ensimmäinen maa Euroopassa. (Tai peräti ensimmäinen maa Japanin ulkopuolelle. Japanissa on tunnetusti surkeat lomaoikeudet.)

Loman ohjelmaa oli mietitty aika pitkälti etukäteen, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon irti. Liikuimmekin lähes koko viikon koko konkkaronkka yhdessä. Meidän miniperheen oli tarkoitus myös mennä Muumimaailmaan, mutta jouduimme jättämään reissun väliin. Tuolloin Kuu oli juuri edellisenä päivänä saanut rokotukset ja imetyksessä oli pieniä ongelmia, joten emme uskaltaneet lähteä parin tunnin junamatkoille sekä viettämään pitkää päivää Muumimaailmassa. Harmi, sillä en ole vielä koskaan käynyt Muumimaailmassa ja olisi ollut hienoa viettää juuri japanilaisten kanssa päivä siellä. He tekivät reissun ilman meitä ja se oli mennyt hyvin.

Japsini sisko oli kiinnostunut näkemään suomalaista luontoa ja hän olikin varannut Nuuksiosta jonkinlaisen mökin, jossa he viettivät yhden yön. Me emme osallistuneet tälle reissulle, en edes tiennyt että Nuuksiosta voi vuokrata mökkejä! Kun japsin sisko, hänen poikaystävänsä ja appiukko kiertelivät Helsingin nähtävyyksiä siskonpoika, japsi ja hänen kaksi kaveriansa veivät siskonpojan Linnanmäelle. Minä ja Kuu menimme moikkaamaan heitä sinne. Lintsillä oli aika kova meteli vauvalle, joten lähdimme tunnin päästä pois.

Söimme pääasiassa kotona japanilaista ruokaa. Olen huomannut että japanilaiset, tai ainakin oman kokemukseni mukaan, eivät kovin helposti maistele muiden maiden ruokia. Japsini sisko täytti tuolloin elokuussa 30-vuotta ja kävimme sen kunniaksi Sandrossa brunssilla. Olin halunnut käydä siellä jo pitkään, joten olin innoissani. Sandron jälkiruokakakut olivat aivan taivaallisia! Muukin ruoka oli hyvää. Kiinnitin kuitenkin huomiota, etteivät japanilaiset vieraamme täyttäneet lautasiaan aivan kaikella. Kakuistakin he maistoivat ehkä yhtä kahta, kun itse halusin maistaa kaikkia ja jos olisin ollut muussa seurassa olisin voinut vielä hakea muutaman palan lisää, mutta nyt en kehdannut. Ehkä japanilaisessa keittiössä ei tule niin paljon ruokahävikkiä kun esimerkiksi suomalaisessa.

Vierailussa jäi harmittamaan täyteen buukattu Löyly, sillä vieraat halusivat testata suomalaista saunaa. He menivät sitten Kallion uimahalliin, sillä siellä on meidän mielestämme parhaat saunat, ja koska Töölön uimahalli taisi olla tuolloin kiinni. Minä ja Kuu emme tietystikään liittyneet seuraan.

Vierailun lopuksi kysyin mielipidettä mistä vieraat pitivät eniten Suomen lomassa. Vastaukset eivät olisi voineet olla arvaamattomampia. 7-vuotias siskonpoika ei osannut nimetä yhtä asiaa, vaan sanoi kaiken olevan parasta. Hänen äitinsä mielestä parasta oli olla meillä ja viettää siellä aikaa, hänen poikaystävänsä mainitsi siistit suomalaiset bussit(!), joka tuntuu huvittavalta kun mietin japanilaisia juna- ja metroasemia, jotka ovat uskomattoman siistejä. Appiukko piti kiinnostavimpana kouluvierailua. Japsin sisko tekee töitä ihmisten parissa, ei kylläkään koulussa, mutta hän halusi nähdä suomalaisen koulun ja sattui niin sopivasti, että japsillani on kaveri, joka on ollut koulussa töissä ja hänen kauttaan vierailu onnistui.

Viikkoon mahtui paljon erilaisia aktiviteetteja, ja oli todella harmi kun sukulaiset lähtivät. Koko kokoonpano nukkui meillä, mutta mahduimme aivan hyvin, japanilaiset ovat onneksi tottuneet nukkumaan lattialla. Heidän piti myös joka ilta kantaa meidän iso ja painava sohvapöytämme ikkunan viereen, mutta aina se kävi yhtä reippaasti. Seuraavaksi luultavasti näemme toisemme vuonna 2020, kun me olemme suunnittelemassa keväistä Japanin matkaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Muualla somessa:
Instagram,
Facebook
Twitter

Syy lokakuun blogihiljaisuuteen

Tällä hetkellä blogini ei ole niin aktiivinen kuin toivoisin. Etenkin lokakuussa postauksia ilmestyi vain yksi. Tärkein ”syypää” on tietysti pieni vauvamme, joka tarvitsee paljon huomiota. Lokakuussa en pelkästään keskittynyt äitiyteen vaan luin pääsykokeeseen. Nyt pääsykokeet ovat ohi, tulokset ovat tulleet ja tiedän jo olenko opiskelija ensi vuonna.

Joka kevät ja syksy ilmestyy nettisivulle Soteli, joka on sosiaali-, terveys- ja liikunta- ja kauneusalan esivalintakoe. Minä tein Sotelin jo toistamiseen, viime kerralla sain pisteitä niin huonosti, etteivät ne riittäneet pääsykokeisiin. Soteli on käytössä vielä keväällä, joten voin kertoa omat vinkkini siihen myöhemmin, sillä tällä kertaa pääsin esivalintakokeesta läpi ja sain kutsun pääsykokeeseen.

Soteli koostuu neljästä osiosta, jotka ovat: useampi tieteellinen artikkeli, äidinkieli, joka testaa luetun ymmärtämistä, englanti ja matematiikan osio. Koeaika on puolitoista tuntia ja kokeen voi tehdä kotona. Materiaalit ovat käytettävissä kokeen ajan, mutta en ota ollenkaan kantaa tässä esivalintakokeeseen, mutta sen voin sanoa, että on hyvä sen kokevan uudistuksen. Osiot voi tehdä haluamassaan järjestyksessä, niitä voi myös jättää kesken ja lopuksi palata vaikeisiin kohtiin.

Minä tein kokeen kotona, vaikka olin varannut varmuuden vuoksi kirjastosta koneen. Meillä kun netti katkeaa aina välillä (ainakin imuroinnin jälkeen). Oli jokseenkin hankalaa yhdistää vauvan hoito, johon kuuluu katkonaiset yöt ja rajallinen aika lukea materiaaleja läpi. Onneksi esivalintakokeen aamuna Kuu pystyi olemaan tunnin japsin kanssa, niin pystyin sen aikaa keskittymään täysin kokeeseen. Koe alkaa klo 09.00 eikä koeaikaa tai -päivää voi muuttaa. Kirjautuminen tapahtuu kuitenkin porrastetusti, joten toisilla koe alkaa hieman myöhemmin. Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa pisteen ja vääristä vastauksista, paitsi matematiikasta, vähennetään pisteitä.

Olen aikaisemmin jo valmistunut sosiaali- ja terveysalalta, mutta nyt tähtäimessäni on ammattikorkeakoulututkinto, sillä se antaa enemmän työmahdollisuuksia, vaihtelua ja toisaalta monipuolisempia työtehtäviä. Otin opiskelupaikan vastaan ja opiskelin Vaasan yliopistossa melkein kaksi vuotta, joten en valitettavasti enää ole ensikertalainen. ensikertalaiskiintiö useimmissa ammattikorkeakouluissa on 75-80% luokkaa.

Seuraavaksi voisin kirjoittaa postauksen omista vinkeistäni Sotelin esivalintakokeeseen. Vaikka Soteli uudistuu ilmeisesti jo ensi vuoden syksynä, niin keväällä vinkeistä on toivottavasti hyötyä jollekin, itse en enää Sotelia tee.

//
Seuraa myös Instassa ja auta minua tavoittamaan 500 tilaajan tavoitteeni tänä vuonna!

Kuvat Pixabay