Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Tiia/ReiseReise

Matkamessut 2023 viikonlopun ohjelmavinkit

Ensi viikonloppuna Helsingin Messukeskus täyttyy taas Matkamessuista. Tuttuun tapaan haluan jälleen osallistua messuille, ehkäpä tänä vuonna taas joka päivä. Tässä alhaalla itseäni kiinnostavat ohjelmavinkit. Tarjolla on paljon muutakin, joten kannattaa vierailla Matkamessujen sivuilla. (Linkki avautuu uuteen ikkunaan.)

Perjantai 20.1.2023

Itselläni on normaali työpäivä perjantaina, joten pääsen messuille vasta illalla, jolloin päivän ohjelmat ovat jo loppuneet. Eli menemme poikani kanssa aistimaan tunnelmaa, jos jaksamme.

Lauantai 21.1.2023

klo 11:30 – 12:00 Inspiration Stage

Uusien tuulien Tallinna – tule kuulemaan kevään menovinkit jännittäviin kaupunginosiin

Toiveissa on vierailla Tallinnassa tänä vuonna muutaman kerran, joten menovinkit ovat aina tervetulleita.

 14:30 – 15:00 Sustainability Square

Vastuullinen matkailuvaikuttaminen

Veera Bianca on minulle tuttu matkabloggaaja ja hänen juttujaan on inspiroitavaa lukea.

 15:00 – 15:30 Inspiration Stage

Visit Estonia: Someilmiö Henna Mikkilän parhaat tärpit Tallinnaan

Jälleen Tallinna! Henna Mikkilän Facebook-sivusto Tallinnan vinkkeineen on kyllä mahtava!

 16:30 – 17:00 Inspiration Stage

Flamenco show

Tämä voi olla kiinnostava esitys.

Sunnuntai 22.1.2023

 11:30 – 12:00 Nordic Stage

Visit Estonia: Ota suunnaksi vertaistaan vailla Virumaa

Jälleen naapurimaahan vinkkejä.

 12:00 – 12:30 Nordic Stage

Kulttuurimatka Kajaaniin

Kati Outinen! Siis rakastan Kaurismäki-elokuvia ja pitää käydä ainakin katsomassa onko tosiaan Kati Outinen paikan päällä vai onko vain kaima (kyseessä on näyttelijä Kati Outinen ihan totta). Uskon, että Kajaani on myös kiinnostava kaupunki.

 12:00 – 12:30 We Loce Cruises Stage

Hanna Pakarinen perheineen Karibian-risteilyllä

Tämä menee päällekkäin Kati Outisen kanssa, mutta olisi myös kiinnostavaa kuulla Hanna Pakarisen kokemuksia Karibian-risteilyltä nimenomaan perheenä. Olen haaveillut risteilystä jossain kaukana, kuten Alaskassa tai Karibialla ties kuinka kauan ja jälleen olisi hienoa päästä kuulemaan kokemuksia.

  13:00 – 13:30 Inspiration Stage

Arcandian Shamaanisoturien ja -Noitien Tarina

En tiedä yhtään mitä odottaa, mutta tämä vaikuttaa kiinnostavalta.

 14:30 – 15:00 We Love Cruises Stage

Matkalle vain aikuisten kesken vai koko perheen voimin?

Nata Salmela on kiinnostava persoona ja aihe myöskin.

14:00 – 14:30 We Love Cruises Stage

Ellen Jokikunnas Välimeren risteilyllä

Risteilykokemuksia vähän lähempää. Kiinnostaa kovasti Välimeri myös ja paremmin toteuttavissa.

15:00 – 15:30 Inspiration Stage

Skotlannin lumoissa

Olen käynyt sekä Edinburhissa että Glasgowssa, mutta uskon Skotlannilla olevan paljon muutakin tarjottavaa.

****

Hei laitan ensi viikolla Instagramiin kisan, jossa palkintona on Matkamessu-lippu!

Tilini löytyy täältä.

Ikuinen ”First world problem”

Heipä hei,

Ajattelin kirjoitella kuulumisia, kun pari ulkomaanmatkaa on tiedossa. Yllätyin, että olen päivittänyt tätä blogia jo tänä vuonna! Tällä hetkellä elämä pyörii aika paljon töiden ympärillä. Sain elokuussa vakipaikan Helsingin kaupungilta. Valmistuin joulukuussa sosionomiksi ja työskentelen tällä hetkellä varhaiskasvatuksen opettajana täällä Helsingissä. Välillä on ikävä sijaisen huolettomuutta. Ikuista ristiriitaa luo myös aika ja raha. Kun tein sijaisena töitä rahaa oli vähemmän, mutta arkivapaita pystyi ottamaan, kun sai itse päättää omat työpäivänsä. Vakituisena opettajana palkka on parempi, mutta on melko vaikeaa saada lomaa. Tai lomat suositellaan otettavaksi loma-aikoina.

Olenkin iloinen, että sain muutaman vapaapäivän joulukuulle. Pääsen osallistumaan poikamme joulujuhliin sekä katsomaan kahta lempibändiäni Manchesteriin. Manchester on minulle tuttu kaupunki, sillä tämä vierailu tulee olemaan jo neljäs. Varmaan silti tulen kiertämään ne samat lempipaikat. Tällä kertaa tosin yövyn hotellissa. Viime kerran hostellivierailu oli selvästi liikaa.

Viimeksi olin ulkomailla helmikuussa. Lensin Wizzairilla Turusta Gdanskiin, Puolaan. Tällä välin muu perhe oli Japanissa. En itse valitettavasti päässyt mukaan, sillä Japani ei ollut auki turisteille. Pojallani on sekä Suomen että Japanin passi, joten hän pääsi viettämään mukavat kuukauden päivät isänsä kanssa toisessa kotimaassaan.

Onneksi Helsingissä riittää nähtävää. Esimerkiksi Museokortti on mahtava keksintö. Se tuottaa todella paljon iloa ja maksaa ainakin täällä Helsingissä itsensä takaisin nopeasti. Nämä postauksen kuvat ovat Amos Rexin uudesta näyttelystä. Ajattelin sen mennä vielä katsomaan uudestaan poikani seurassa. Lisäksi Helsingin kaupunki antoi 200€ E-Passi etua työntekijöilleen Sarastiasotkujen vuoksi. Ajattelin tuon rahan käyttää ilmajoogaan sekä ehkä teatteriin.

Mukavaa joulun odotusta kaikille,

Matinkylän rantareitti, Olarin Pupusaari ja Tapiolan Weegee-talo

Heipä hei,

Näin melkein kahden vuoden jälkeen. Toisaalta tuntuu, ettei mitään ole oikein tapahtunut, mutta kummasti sitä on taas uusi vuosi. Viime vuonna valmistuin sosionomiksi ja palasin työskentelemään varhaiskasvatuksen opettajaksi muutamaksi kuukaudeksi. Nyt tammikuussa kuitenkin palaan keikkalaiseksi. Tämä viikko on ollut vielä lomaa. Perjantaina nautinkin omasta seurastani ja päätin tehdä päiväreissun Espooseen, täältä Helsingistä siis.

Tarkoitus oli käydä Kivenlahdessa asti, mutta alue kuuluukin C-vyöhykkeeseen, niin en malttanut maksaa extraa, oma matkakorttini on vain A-B-vyöhykkeelle. Hyvä vain, sillä Matinkylä oli todella kaunis paikka ja sieltä oli myös lyhyempi matka WeeGee-talolle.
Ensin otin metron Matinkylään ja vielä bussin Nuottaniemen pysäkille, josta kävelin Nuottaniemen rannalle. Vitsi mikä paikka! Olemme toisiaan miettineet muuttoa rivitaloon ja tuolla alueella olisi aika täydellistä asua. Mieltä lämmitti myös ulkoilevat lapsiperheet, hiihtäjät jäällä ja auringonpaiste. Täydellinen sää ja hyvä mieli.

Nuottaniemestä kävelin kohti Nokkalaa. Olisin voinut mennä kuumalle kaakaolle Nokkalan majakkaan, mutta olin edellisenä päivänä löytänyt kivalta kuulostavan lähiökahvilan, nimittäin Pupusaareen. Olari oli onneksi myös B-vyöhykkeellä ja paikalle pääsi myös melko kätevästi bussilla. Ovesta, kun astuin sisään niin jännitin mahdunko istumaan, mutta käsien pesun jälkeen huomasin, että kahvilassa oli hyvin tilaa. Ja hetken päästä olinkin aivan yksin. Pupusaaresta saa aamiaista koko aukioloajan ja otinkin kasvisbrekusetin. Siihen kuului bagel, appelsiinimehu, tee sekä tuorepuuro. Teen tilalle voi valita kahvin ja tuorepuuron sijaan voi syödä jogurttia granolan kera.

Kun vatsa oli täynnä oli aika etsiä bussi, joka menee Tapiolaan, sillä halusin käydä katsomassa Weegee-talossa uudet näyttelyt. Menossa on virolaisen Konrad Mägin laaja näyttely vielä tammikuun 23. päivään asti sekä japanilaisen Chiharu Shiota valtava ja vaikuttava lankateos, joka täytti yhden kokonaisen näyttelytilan. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, sillä se on ainutlaatuinen! Teosta tehtiin 10 henkilön avulla ja kaksi viikkoa. Myös keramiikkanäyttelystä pidin kovasti, mutta olin jo niin ähky taiteesta että pitää mennä vielä uudestaan. Onneksi on museokortti! Piti toki myös lumisesta Futuro-talosta ottaa kuva.


Konrad Mägi: Venetsia (Kanali Venetsiassa) 1922-23


Chiharu Shiota: Äärirajoilla


Oikealla maailman suloisin puputeos Pekka Jylhä: Vavisten ja kunnioittaen oli ehdoton suosikkini Biblion-näyttelystä.

Tällaistä tänään…mutta olisiko jollakin vinkata muita retkikohteita Uudellamaalla? Etenkin paikkoihin, jonne julkiset vievät hyvin.

Muualla:
Instagram tiiareise
Facebook ReiseReisefin

Mitä jos muuttaisimme Helsingistä pois?

Olen kotoisin Länsi-Suomesta, tarkemmin sanottuna Porista. Muistan usein mainita tämän, sillä kotikaupunkini on itselleni vielä rakas, sinne on aina mukana palata ja käyn Porissa ainakin kaksi kertaa vuodessa, sillä siellä asuu koko lähisukuni.
ni
Viimeksi olin Porissa tammikuussa, kun pappani täytti 80-vuotta. Ensimmäistä kertaa ikinä jäin miettimään voisinko muuttaa takaisin kotikaupunkiini. Tunne syntyi vähän hassusti silloin, kun saimme 10 minuutissa hoidettua jonkin asian. Porissa on melko pienet välimatkat, ja lapsuudessani pyöräilin kaikkialle. Vähän eri asia, kun mennä esimerkiksi vain pari pysäkkiä ratikalla, kun ei jaksa kävellä (teen tätä kyllä itsekin joskus). Olen muutenkin miettinyt, että vaikuttaako lapsuuden kotikaupunki, siihen miten paljon jaksaa kävellä? Jos vertaan itseäni japsiin, hän siis asui lähes koko lapsuuden ja koko nuoruuden Tokiossa, niin kyllä minä kävelen enemmän, kun taas japsi ei itse asiassa kävele mielellään ollenkaan. Mutta liikkuu kyllä paljon pyörällä.

Kuitenkin, kun pääsimme tammikuiselta reissulta takaisin Helsinkiin, aloin selailemaan omistusasuntoja Porista. Tämä onkin iso huomion arvoinen asia! Asumme siis tällä hetkellä velalla omistusasunnossa, sopivan matkan päästä Helsingin keskustasta. Pääsemme sinne noin 20 minuutissa, mutta asuinalueemme on rauhallinen ja lähellä luontoa. Useimmat kaupunkiasunnot ovat toki melko pieniä Helsingissä, ellei sitten ole valmis muuuttamaan hieman kauemmas. Arvata varmaan saattaa, että saisimme huomattavasti isomman asunnon samalla hinnalla Porista, kun mitä tästä maksamme.

Suurin syy takaisin Poriin muuttoon olisi tietysti oma (lapsuuden)perheeni sekä muu lähisuku. Kaikki asuvat siellä ja isovanhempani vanhenevat joka vuosi. Ja asiat olisivat jo voineet muuttua viime keväänä sekä jälleen tänä keväänä, mutta saimme kaikki taas lisää aikaa, josta voin olla vain kiitollinen.
On välillä väsyttävää matkustaa 4h tuntia Poriin, vaihtaa junaa Tampereella ja viihdyttää taaperoa, joka ei ikinä nuku normaaliin päiväuniaikaan. Etenkin jouluna, kun juna on täynnä ja pitää raahata joululahjat edestakaisin, miettii onko tässä mitään järkeä. (Tästä syystä vietimmekin viime vuonna Helsinki-joulun, en vaan jaksanut lähteä taas yksin kohti Poria).

Porissa meillä olisi siis turvaverkko ja aika monta vaihtoehtoa lapsenvahdiksi. Jouluna ei tarvitsisi miettiä miten kuljettaa lahjat ja pääsisimme kyläilemään kaikkien luona, vaikka joka viikko. Bussin kyydissä ei tarvitsisi koskaan olla 40 minuuttia vain liikkuakseen paikasta A paikkaan B. Saisin kodin, jossa olisi kaikki mitä asunnolta haluaisin.

Kun mietin asioita, joiden vuoksi jäisimme Helsinkiin, nousee mieleen kaverit. Tai no, lähdetäänkö siitä, ettei japsi edes haluaisi muuttaa Poriin. Ja ymmärrän asian hyvin, sillä hänellä on täällä työ, kaikki ystävät ja Pori on huomattavasti pienempi kaupunki, jossa maahanmuuttajia ei ole kovin paljon. Itse olin Porissa pahasti koulukiusattu, joten kouluajoilta minulle ei ole jäänyt ystäviä ja nyt, kun olen täällä Helsingissä tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut kavereita, niin todella arvostan asiaa. Varmasti voisin myös tutustua Porissa uusiin ihmisiin, mutta uskon, ettei se olisi yhtä helppoa, kun täällä Helsingissä. Eikä tietystikään uudet ihmiset korvaa niitä vanhoja.

Toinen asia, joka puoltaa jäämistä on, mikäs muukaan, kun lentokenttä. On paljon helpompaa päästä maailmalle täältä, kun Porista, vaikka itse asiassa Porissa on lentokenttä. Mutta näin korona-aikaan, kun ei voi edes matkustaa, niin on matkakuume on aika hyvin laskenut. Ehkä tulevaisuudessa matkustus ei ole itselleni enää niin tärkeää?

Tottakai Helsingissä on paljon enemmän kulttuuritarjontaa ja rakastan museoita, erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä. Myöskin kaikki bändit ja artistit tulevat lähes aina Helsinkiin, joten Porista voisi olla vaikeaa päästä katsomaan lempibändiä. Pori on silti mielestäni aika hyvä kilpailija, kaupungissa on useampi teatteri. (Haaveilen itse asiassa, että K. innostuisi teatteriharrastuksessa ja liittyisi Porin teatterinuoriin Annikselle). Joka kesäiset Pori Jazzit tuovat säpinää kaupunkiin ja muitakin tapahtumia riittää jonkin verran.

Nyt olemme kuitenkin Helsingissä, mutta tällainen pieni ajatus heräsi. Onko joku harkinnut tai toteuttanut saman? Tiedän, että japsi on miettinyt omaa isoa puutarhaa/maata, jota viljellä sitten ”vanhana”, mutta se on ehkä liian kaukana tulevaisuudessa.

Itse haluaisin asua kahdessa kaupungissa samaan aikaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.