Kuulumisia ja ensi vuoden kaukainen matka!

Näköjään tuli pidettyä melkein Keski-Eurooppalainen loma, kun en päivittänyt blogia ollenkaan heinä- tai elokuussa. Nyt syksyn koittaessa ajattelin kirjoitella vähän kuulumisia. Vaikka itse asiassa niitä taitaa olla aika paljon. En ole mitenkään etukäteen suunnitellut mitä kerron, joten katsotaan kuinka paljon kerronkaan.

Aloitetaanko Kuusta. Eli meidän pojastamme. Hän täytti toukokuussa 1-vuotta, joten melko iso poika jo. Nyt elokuussa hän aloitti päivähoidon ja siellä on mennyt onneksi hyvin. Tosin sai heti pöpöjä ja olikin ensimmäisen viikon jälkeen toisen viikon kotona sairastamassa.

Minä olen aloittanut keikkatyöt ja jatkanut opiskeluita. Huomaan jo nyt lukukauden alussa, kuinka vaivalloista tulee yhdistää nämä kaksi asiaa ja viihdyttää yksivuotiasta. Toivottavasti tästä jotenkin selviää!

Kesällä kävimme koko perhe Viron lomalla. Tällä kertaa otimme junan Tallinnasta ja vietimme pari yötä Tartussa. Ajatus oli minun, sillä halusin nähdä uuden kaupungin Virosta. Olimme varanneet pienen asunnon Airbnb:n kautta ja rentouduimme kylpylässä. Olin vähän etukäteen jännittänyt minkälaista on mennä Kuun kanssa kylpylään, sillä emme ole vielä edes käyneet uimahallissa. Kaikki meni onneksi oikein hyvin, kiitos ihanan kylpylän ja meillä oli mukava, rento loma.
Nyt kun olen nähnyt neljä Viron kaupunkia (Pärnu, Narva, Tartu ja Tallinna), niin täytyy sanoa, että Tallinna on vaan se ykkönen. Saan toivottavasti jossain vaiheessa kirjoitettua meidän Viron matkoista. Tämä Tartun reissu oli siis jo toinen kolmihenkisenä perheenä.

Lisäksi elämään kuuluu iloisia ja surullisia asioita. Jos aloitetaan niistä surullisista, niin eräs läheinen sairastui, mutta onneksi nyt kaikki on hyvin. Syvällä sisimmässäni tiedän, että saimme kuitenkin ehkä vain lisäaikaa, sillä kyseessä on jo iäkäs ihminen. Sydämeni särkyy, jos tulevaisuudessa Kuu ei enää muista häntä, joten toivon, että ainakin vielä 10 vuotta lisäaikaa.
Kesäkuussa sain myös ulkomailta musertavia uutisia. On surullista, että henkilö, joka tiesi minusta aika paljon, mutta kenestä en tiedä paljoakaan ja kenet tapasin vain kerran nopeasti, on nyt poissa. Joskus elämä on todella epäreilua ja yllättävää surullisilla tavoilla. Tämä henkilö olisi lähettänyt pusun Kuulle, mutta nyt on liian myöhäistä. Kävin Kreikassa vuonna 2006 ja minun piti vierailla uudestaan monta kertaa, mutta se aina jäi. Ikinä ei voi tietää kenet tapaa viimeisen kerran.

Asuntoon liittyvät asiat ovat myös vähän valoisimpia. Meillä siis kävi vähän huono tuuri tämän asunnon oston kanssa. Sanotaanko, vaikka yksi ärsyttävimmistä asioista taloon liittyen. Olimme ennen helmikuun muuttoa tilanneet ja maksaneet parvekelasit. Ne oli tarkoitus asentaa joskus maaliskuussa ja haaveissani viettäisimme Kuun synttäreitä parvekkeella syöden. Hah, rahat meiltä otettiin, muttei laseja koskaan kuulunut, sillä urakoitsija ei koskaan lähettänyt rahojamme laseja toimittavalle yritykselle. Emme tiedä mihin rahamme menivät, mutta vielä niitä ei ole takaisin saatu! Nyt syksyllä teimme muiden asukkaiden kanssa yhteistilauksen ja saimme myös alennusta alkuperäisestä tarjouksesta. Näillä näkymin saamme syksyksi vihdoin lasit.

En olisi koskaan arvannut miten tarkkaa harkintaa kannattaa käyttää, kun ostaa omaa asuntoa. Oikein kehenkään ei tunnut voivan luottaa, paitsi nyt ehkä pankkiin. Välittäjäkin valehteli meille päin kasvoja. Mutta se tästä asunnosta, en ehkä oikeen vieläkään ole sinut kaiken tähän liittyvässä.

No sitten hyviin uutisiin. Me olemme menneet japsin kanssa kihloihin! Tämä tapahtui jo ennen kesää. Hääpäivää tai edes vuotta emme ole päättäneet. Mietin myös haluanko pitää häät täällä Helsingissä vai Porissa. Japsi ilmeisemmin mielummin Helsingissä ja yksi paikka meillä onkin jo mielessä. Mutta saa nyt nähdä!

Ja viimeisimpänä otsikkoon viitaten, olemme näillä näkymin menossa ensi vuonna Japaniin! Tarkoituksenamme on viettää kevätloma Japanissa eli tietysti sakura-aikaan. Toivottavasti onnistuu…mutta siitä myöhemmin lisää.

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply