Saavuin Portugaliin likaisessa paidassa, myöhemmin huomasin myös farkuissa olevan vauvansosetta. Näin hyvin lentomme Helsingistä Lissaboniin sujui, tuo oli ainut negatiivinen asia, eikä sekään niin iso. Martin Moniz metroasemalla muutimme mielemme, otimmekin taksin Airbnb-asuntoomme. Myöhemmin huomasin sen sijaitsevan lähellä paloasema. Turha, mutta hauska yksityiskohta.
Ensivilkaisulla asunto on siisti ja kiiltävä kuin hopealusikka. Huomaan, että on talvi, asunto on kylmä. Onneksi käytössämme on kaksi lämpöpatteria. Sisällä ollessamme ne ovat täysillä koko ajan, silti ulkona on lämpimämpää kuin sisällä. Olin miettinyt millaista Portugalissa on talvella. Tämä mielestäni kuvailee parhaiten säätä: tuulisena ja sateisena päivänä Lissabon on kuin Helsinki syksyllä, aurinkoisena taasen kuin tuulinen kevätpäivä. Turhaa mainita, että pakkaamani topit jäivät koko loman ajaksi käyttämättä.
Kuu oli ensimmäistä kertaa ulkomailla. Koneessa oli paljon kiinnostavaa katseltavaa, uni maistui hyvin ja ruokakin lämpeni vesihauteessa. Ensimmäisenä päivänä käymme ruokakaupassa. Soseruokaa löytyy hyvin, samoin vaippoja, toki olimme ottaneet ruokaa myös Suomesta mukaan. Korvikemaidosta löytyy vain jauhoversiota, jota meidän ei onneksi tarvitse ostaa, sillä sitä Kuu ei ole vielä suostunut juomaan. Imetän vielä myös vähän.
Lissabon on ensimmäinen matka, jonne olen lähtenyt lähinnä takki auki. Vauvan kanssa matkatessa muutenkin nähtävyyskohteita tippuisi pois, nyt listallani on vain muutama juttu. Haluan nähdä Belemin tornin sekä näkölapaikan. Sintran vierailusta olemme puhuneet jo etukäteen ja kaupunkiin olemme varanneet kolme päivää.
Kun saapuu ilta, on Kuu hämillään, kun emme lähdekään kotiin. Lopulta hän rauhottuu ja nukahtaa oudossa paikassa. Pidän asian omana tietonani, mutta hetken saan jännityksen ja turvattoman olon siitä miten koko loma tulee menemään. Hermostuttaa uusi tilanne, olla niin kaukana kotoa. Olemme valmistautuneet lääkkeillä ja nenäfriidulla. Mutta aikuisille emme ottaneet särkylääkkeitä mukaan…
//
Lensimme Lissaboniin 5h suorilla lennoilla TAP Portugalilla.
Mukanamme oli Britax-matkarattaat, niihin adapterit, joten saimme niihin turvakaukalon kiinni. Molemmat kuljetimme ruumassa. Ne siirrettiin ruumaan vasta portilla.
Tammikuussa matkustajia oli vähän, joten koko kolmen hengen penkkirivi oli käytössämme.
TAP Portugal tajosi viltit sekä erikoisruoat.
Lissabonin päässä rattaat odottivat meitä aivan koneen ulkopuolella. Paluumatkalla Vantaalla jouduimme noutamaan rattaat muiden matkatavaroiden kanssa hihnalta. Buu.
Britax-rattaat kulkivat mukulakaduilla hyvin, mutta toisiaan ylämäessä pohkeet joutuivat kovalle koetukselle.
Osassa metroasemilla oli hissi, joskus toinen kantoi pojan, toinen rattaat. Aina hissi ei toiminut.
Paikalliset ovat todella avuliaita ja tuntuvat rakastavan vauvoja. Emme pyytäneet apua kertaakaan, sillä aina joku ehti tarjoutua auttamaan ennen.
Poikamme sai joka päivä lentopysyn ja miljoona hymyä.
Jokaisessa ravintolassa/kahvilassa ruoka lämmitettiin ja useimmissa oli myös syöttötuoli (Ikean Antiloop).
No Comments