Elokuun muistoja: Mitä japanilaiset vieraamme pitivät Suomesta?

Elokuussa koitti viimein aika, kun meille saapui Japanista sukua vieraaksi. Tällä kertaa Suomeen tulivat appiukkoni sekä hänen tyttärensä eli japsini sisko poikaystävänsä kanssa sekä siskon poika. Siskolle perheineen Suomeen visiitti oli ensimmäinen ja siskolle tietääkseni myös ensimmäinen maa Euroopassa. (Tai peräti ensimmäinen maa Japanin ulkopuolelle. Japanissa on tunnetusti surkeat lomaoikeudet.)

Loman ohjelmaa oli mietitty aika pitkälti etukäteen, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon irti. Liikuimmekin lähes koko viikon koko konkkaronkka yhdessä. Meidän miniperheen oli tarkoitus myös mennä Muumimaailmaan, mutta jouduimme jättämään reissun väliin. Tuolloin Kuu oli juuri edellisenä päivänä saanut rokotukset ja imetyksessä oli pieniä ongelmia, joten emme uskaltaneet lähteä parin tunnin junamatkoille sekä viettämään pitkää päivää Muumimaailmassa. Harmi, sillä en ole vielä koskaan käynyt Muumimaailmassa ja olisi ollut hienoa viettää juuri japanilaisten kanssa päivä siellä. He tekivät reissun ilman meitä ja se oli mennyt hyvin.

Japsini sisko oli kiinnostunut näkemään suomalaista luontoa ja hän olikin varannut Nuuksiosta jonkinlaisen mökin, jossa he viettivät yhden yön. Me emme osallistuneet tälle reissulle, en edes tiennyt että Nuuksiosta voi vuokrata mökkejä! Kun japsin sisko, hänen poikaystävänsä ja appiukko kiertelivät Helsingin nähtävyyksiä siskonpoika, japsi ja hänen kaksi kaveriansa veivät siskonpojan Linnanmäelle. Minä ja Kuu menimme moikkaamaan heitä sinne. Lintsillä oli aika kova meteli vauvalle, joten lähdimme tunnin päästä pois.

Söimme pääasiassa kotona japanilaista ruokaa. Olen huomannut että japanilaiset, tai ainakin oman kokemukseni mukaan, eivät kovin helposti maistele muiden maiden ruokia. Japsini sisko täytti tuolloin elokuussa 30-vuotta ja kävimme sen kunniaksi Sandrossa brunssilla. Olin halunnut käydä siellä jo pitkään, joten olin innoissani. Sandron jälkiruokakakut olivat aivan taivaallisia! Muukin ruoka oli hyvää. Kiinnitin kuitenkin huomiota, etteivät japanilaiset vieraamme täyttäneet lautasiaan aivan kaikella. Kakuistakin he maistoivat ehkä yhtä kahta, kun itse halusin maistaa kaikkia ja jos olisin ollut muussa seurassa olisin voinut vielä hakea muutaman palan lisää, mutta nyt en kehdannut. Ehkä japanilaisessa keittiössä ei tule niin paljon ruokahävikkiä kun esimerkiksi suomalaisessa.

Vierailussa jäi harmittamaan täyteen buukattu Löyly, sillä vieraat halusivat testata suomalaista saunaa. He menivät sitten Kallion uimahalliin, sillä siellä on meidän mielestämme parhaat saunat, ja koska Töölön uimahalli taisi olla tuolloin kiinni. Minä ja Kuu emme tietystikään liittyneet seuraan.

Vierailun lopuksi kysyin mielipidettä mistä vieraat pitivät eniten Suomen lomassa. Vastaukset eivät olisi voineet olla arvaamattomampia. 7-vuotias siskonpoika ei osannut nimetä yhtä asiaa, vaan sanoi kaiken olevan parasta. Hänen äitinsä mielestä parasta oli olla meillä ja viettää siellä aikaa, hänen poikaystävänsä mainitsi siistit suomalaiset bussit(!), joka tuntuu huvittavalta kun mietin japanilaisia juna- ja metroasemia, jotka ovat uskomattoman siistejä. Appiukko piti kiinnostavimpana kouluvierailua. Japsin sisko tekee töitä ihmisten parissa, ei kylläkään koulussa, mutta hän halusi nähdä suomalaisen koulun ja sattui niin sopivasti, että japsillani on kaveri, joka on ollut koulussa töissä ja hänen kauttaan vierailu onnistui.

Viikkoon mahtui paljon erilaisia aktiviteetteja, ja oli todella harmi kun sukulaiset lähtivät. Koko kokoonpano nukkui meillä, mutta mahduimme aivan hyvin, japanilaiset ovat onneksi tottuneet nukkumaan lattialla. Heidän piti myös joka ilta kantaa meidän iso ja painava sohvapöytämme ikkunan viereen, mutta aina se kävi yhtä reippaasti. Seuraavaksi luultavasti näemme toisemme vuonna 2020, kun me olemme suunnittelemassa keväistä Japanin matkaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Muualla somessa:
Instagram,
Facebook
Twitter

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply