Melkein koko sukuni tai ainakin lähiperheeni asuu Porissa ja kun kaupunkiin menen tulee pääasiassa syötyä kotikotona tai isovanhempien luona. Käyn Porissa suhtkoht harvoin, ehkä kaksi kertaa vuodessa. Ainakin aina jouluna. On ollutkin ilo huomata jotain pientä uutta, kun kaupunkiin menen. Paitsi Porin parasta keikkapaikkaa Bar Kinoa ei enää ole! Olin tästä vähän järkyttynyt.

Nyt äitiyslomalla, kun minulla oli Porissakin enemmän aikaa, päätin tutustua Porin kahvilavaihtoehtoihin. niihin on helpompi mennä yksinkin oman kanssa Porin ainoassa vikani kahvilassa tuopissa en ollut yksin sillä Äidilläni oli heinäkuussa syntymäpäivä ja halusin tarjota hänelle jossain lounaan tai kakkukahvit.

Tuli sitten kertoneeksi Porin ainoasta vegaanikahvilasta hänelle. Hän innostui kahvilasta, joten lähdimme testaamaan sitä. Tämä tapahtui Jazz-viikolla ja sen huomasi. Tovi on pieni, paikkoja on ehkä kymmenelle ihmiselle jos ulkona oleva pöytä ja kaksi tuolia lasketaan mukaan. Emme mahtuneetkaan ensimmäisellä yrityksellä sisään. Hetken päästä yritimme uudestaan, jolloin eräs kohtelias mies vapautti oman paikkaansa, joten pääsimme äidin kanssa samaan pöytään ja Kuu-vauva viihtyi hyvin katselen seinällä riippuva kukkaruukkuja.

Oli ilo huomata Tovin olevan täynnä, varmasti jazzfestarilla oli osittain osuutta asiaan. Ostimme lounaan, joka on buffet-tyylisesti esillä. Tuolloin tarjolla oli täytettyjä paprikoita uuniperunoiden kera. Lämpimän ruoan lisäksi myös salaattia ja leipää. Saapuessamme olivat perunat loppu, mutta niitä tuotiin melko pian lisää.
Soijatäytteiset paprikat olivat erittäin hyviä, mutta olisin kaivannut ruokaan jonkinlaista kastiketta. Äitini mielestä osa perunoista oli vielä raakoja. Ei ehkä paras valinta synttärilounaalle, vaikka harvoin kai mikään lounas on ”juhlallinen”. Kokonaisuutena ruoka maistui hyvin ja äitini oli tyytyväinen, mikä oli tietysti tärkeintä.

Palvelu oli periaateessa niin sujuvaa, kuin kiireessä voi. Eli kiire kyllä näkyi, vaikka nuori kesätyöntekijä(?) olisi voinut mielestäni tehdä muutaman asian toisin. Kun odottelimme perunoita oli myös aterimet loppu, tästä mainitsimme. Tosin ne piti ilmeisesti tiskata ennen kuin niitä ilmestyi lisää. Odotellessa ehdin menemään hakemaan vettä pöydältä, mutta sekin oli loppu. Mietin että samalla kun kesätyöntekijä olisi tuonut aterimia lisää, olisi hän huomannut ettei vettäkään ole ja täyttänyt sen automaattisesti. Emme jaksaneet sanoa vedestä mitään vaan odottelemme ja hetken päästä vesikarahvi täyttyi.
Alunperin olin miettinyt jälkiruoiksi raakakakkupaloja, mutta tällä kertaa ne jäi testaamatta ja annoimme muille lounasvieraille tilaa.
Syömässä kävimme siis heinäkuussa ja tässä välissä olen ehtinyt jo toistamiseen Porissa käydä. Syksyllä en käynyt testaamassa mitään paikkaa, seuraavaksi jouluna sitten.