No niin, viimeksi kerroin Ljubljanan nähtävyyksistä ja mainitsin turistikierroksen, jonka tein Slovenian pääkaupungista. Tässä postauksessa kerron kaiken Roundabout Travelin järjestämästä kierroksesta ja jutun lopusta löytyy myös linkki vblogiini, videoon koskenlaskusta Soca-joella. En ole itse kuvannut videota luonnollisestikaan vaan ohjaajamme GoPro-kameralla*. Kierros, jonka tein on nimeltään Raft’n Free ja suosittelen sitä lämpimästi. Postauksen lopusta löytyy linkki vblogiini, jossa on lyhyt video koskenlaskusta. En viitsinyt kaikkia videoita laittaa, sillä mitään kovin erikoista ei tapahtunut. Kerran jäimme jumiin, mutta se miten pääsemme matkamaan matkaa, pitäisi näkyä videolla.
Kierroksen löysin perinteisesti Googlen kautta. Pakettiauto nouti minut ja muut aamulla. Yövyin hostellissa vilkkaalla kadulla, mutta minut noudettiin hotellin edestä, jonne oli noin viiden minuutin matka. Kuskinamme toimi nuori Simon, joka oli hyvä ajaja, joustava ja mukava. Matka meni maisemia ihaillessa ja Simonin juttuja kuunnellessa.
Ensimmäinen pysäkkimme oli Škofja Loka, keskiaikainen kylä. Kiertelimme kylää, jossa oli meneillään jonkinlaiset markkinat. Pidimme kahvi- ja vessatauon. Itse en kuitenkaan välittänyt istua kaakaolle vaan kysyin Simonilta voinko vielä kierrellä kylää. Tämä sopi kunhan palaisin noin 15 minuutin päästä takaisin. Kävelylläni näin perinteisiin asuihin pukeutuneita joukkoja. Ilmeisesti kylässä järjestettiin paraati. Sitä emme ehtineet jäädä katsomaan vaan matka jatkui kohti seuraavaa kohdetta.
Slovenia on niin kaunis ja vehreä maa. Sai ihailla tosissaan. Siitä hyvä esimerkki on monesti Somesta tuttu Vintgarin rotko (Vintgar gorge). Turisteja tietysti riitti, mutta reittiä kävellään yhteen suuntaan, joten ihan hyvin oli tilaa kuvailla. Tai sitten olimme vain onnekkaita!(Taas sellainen kohde, jossa en vain malttanut pelkästään ihailla maisemia vaan piti saada sata kuvaa).
Kierroksen jälkeen, jonka saimme kierrellä keskenämme, lähdimme ehkä odotetuimmalle kohteelle, nimittäin Bled-järvelle. Olihan se niin upea kuin odotinkin. Jos menette katsomaan järveä ja ostatte lipun veneajelulle järven saarelle, jossa on kirkko, katsokaapa seilorinne käsiä. Ne ovat aivan muotoutuneet airojen liikkeestä, kävi miestä sääliksi, vaikka työtään hän tekee.
Ehkä maisemat rannalta järvelle päin ovat kauniimmat kuin itse saaresta. Mielenkiintoista oli tietää, että sulhasten on tapana kantaa morsimensa rappuset pitkin kirkolle. Saimmekin todistaa yhden hääparin hetkeä.
Seuraavaksi tieni erosi muusta ryhmästä, sillä olin ainut, joka oli varannut koskenlaskun osana retkeä. Muut kävivät tällä välin Bledin linnassa ja söivät kai lounasta. Hyppäsin Simonin kyytiin ja hän ajoi minut matkatoimistoon, josta toinen auto haki minut koskenlaskijoiden ryhmään. Meille kävi tässä pieni väärinkäsitys, sillä Simon-kuskimme sanoi, että tulee hakemaan minut samasta paikasta. Kun koskenlasku oli loppunut jäinkin ulos penkille odottelemaan. No, autoa ei kuulunut, levottomana lähdin kävelemään ympäri kylää, mutten kovin pitkälle uskaltanut mennä. Jossain vaiheessa palasin istumaan matkatoimiston ulkopuolelle penkille.
Hetken päästä toimiston työntekijä tuli kurkistamaan oviaukosta ja sanoi hetken päästä puhelimeen ”hän on täällä”. Minun oli siis tarkoitus mennä sisälle toimistoon ilmoittamaan, kun olen saapunut takaisin. Tuhlasimme aikaa, sillä olin koko ajan odottanut ulkona! Onneksi muut ryhmäläiset eivät vaikuttaneet olevan vihaisia ja Simon pahoitteli vuolaasti, vaikka kyseessä oli väärinkäsitys. Olin tietysti itsekin tosi pahoillani. Tämä hukattu aika ei onneksi vaikuttanut ohjelmaan mitenkään, toisaalta kyseessä oli viimeinen kohteemme ja tämän jälkeen paku kaarsi heittämään meidät pick-up paikoille.
Koskenlaskusta voin sanoa myös muutaman sanan. Olen jo pitkän aikaa halunnut kokeilla kyseistä lajia. Oli jännittävää pukea märkäpukupäälle ja kuunnella turvaohjeita, mutta reittimme oli niin helppo, etten kertaakaan pelännyt, että tippuisin veteen. Joka oli tuolloin melko kylmää, vaikka kesä olikin. Samaan aikaan koskea laski kaksi muuta ryhmää. Kokemukseen tuntuu kuuluvan pieni leikki, esimerkiksi pelastusliiveistä vetäminen veteen, jos tulee liian lähelle. Tästä en olisi henkilökohtaisesti pitänyt ja olin pahoillani romanialaistytölle, joka vedettiin veteen kivikossa, kun vietimme pientä taukoa. Ystävällisyyttään hän sanoi, ettei häneen sattunut, mutta se ei tainnut olla totuus. Pidinkin koko ajan jalkani tiiviisti pohjan naruissa kiinni.
Reitti oli olkapäälleni/kädelleni hieman liian pitkä ja loput matkat meloin vihlaisujen tahdissa. Olen kuitenkin tosi iloinen, että vihdoin pääsin kokeilemaan koskenlaskua. Valitettavasti saman vaivan huomasin myös, kun harrastin Saksassa suppailua.
Itse en siis ehkä uskaltaisi enää yhtä pitkälle reitille mennä, mutta retki oli oikein hyvin järjestetty, eikä mitään varusteita tai kokemusta tarvitse olla etukäteen. Ohjaaja oli myös kotoisin USAsta, joten hän puhuu täydellisesti englantia, mutta myös sloveniaa. Kuivat vaihtovaatteet kannattaa ottaa mukaan, varsinkin jos hyppää lopussa Savaan uimaan.
Videot GoPro:lla kuvannut koskenlaskuohjaajamme Joe. Tässä linkki videoon.
Nähdäänkö Instassa, Twitterissä ja Facessa?