Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat tehokkaimpia pienessä paineessa. Olen ihminen, joka nauttii kun kalenteri on melko täynnä ja luvassa on tekemisyä. Itselleni olikin alusta asti selvää, etten jäisi vain kotiin vauvamme eli Kuun kanssa. Kuulle mietin harrastuksia jo ennen hänen syntymäänsä.
Nyt syksyn tullen meidän kalenterimme onkin täyttynyt kahdella säännöllisellä harrastuksella kerran viikossa sekä museokortilla. Olen oikeastaan haaveillut museokortista siitä saakka kun siitä ensimmäisen kerran luin, vaikka kertaostoksesta se tuntuikin kalliilta. Lopulliseen päätökseen ehkä vaikutti Kansallismuseon Barbie-näyttely, jota halusin mennä katsomaan. Nyt kun olen tutustunut Museokortin museoihin, uskon että kortti maksaa itsensä takaisin jo muutamassa kuukaudessa.
Museoissa tulen vierailemaan poika Kuun kanssa toivottavasti viikottain. Elokuun aikana olemme ehtineet jo käymään neljässä museossa. Jokainen museovierailu tulee blogiini omana postauksena arvosteluineen. Arvostelen näyttelyn kiinnostavuutta ja esteettömyyttä, sillä tulen pääasiassa kulkemaan vaunuilla. On itsellenikin mielenkiintoista kiinnittää huomiota esteettömyyteen. On varmasti epärealistista ehtiä kirjoittamaan joka viikko museokäynnistä, enkä varmaan kuitenkaan joka viikko pääse museoon, mutta pyrin julkaisemaan arvostelut joko tiistaina tai torstaina, sillä taidetiistai tai -torstai kuulostaa hyvältä.
Meidän pieni Kuu harrastaa siis museovierailuja kolmen kuukauden iässä ja harrastus toivottavasti jatkuu vuosia eteenpäin.
Museoarvioiden lisäksi käyn kahvilla tai lounaalla luultavasti kerran kuussa, sillä haluan myös jatkaa Helsingin, tai pääkaupunkiseudun kahviloiden kautta ravintoloiden arvosteluja.
Mutta nyt niihin säännöllisiin harrastuksiin. Musiikki on minulle tärkeää, joten muskari oli aika luonnollinen valinta. Olen ollut myöskin utelias tietämään minkälaista muskarissa on. Meillä oli jo ensimmäinen kerta muskarissa, mutta se ei mennyt ihan putkeen, sillä Kuu nukkui yli puolet ajasta ja heräsi vasta kahteen viimeiseen laululeikkiin. Tuosta pienestä hetkestä on vielä vaikeaa sanoa viihtyykö Kuu, mutta minusta vaikuttaa mukavalta harrastukselta.
Muskari on nimensä mukaan laululeikkejä eri tavoin, istuen, liikkuen, patjoilla. Viime tunnilla kaikki laulut oli yhdistetty tarinaksi, jonka pääosassa oli panda. Tunnilla käytettiin myös soittimia ja osa niistä oli lapioita, joilla sai vähän erilaisia ääniä. Materiaaleista käytössä oli myös iso huivi, jonka alle vauvat sai mennä köllöttelemään.
Mietin myös jotain vähän liikunnallisempaa. Koska olen harrastanut joogaa useamman vuoden, löysinkin aika nopeasti joogatunteja myös vauvoille. Myös sirkus ja kaikki tempputunnit ovat kiinnostavia, mutta Kuu on aika nuori vielä niihin, joten odotan, että hän vähän kasvaa ja menemme sitten harrastamaan yhdessä sirkusta. Nyt aloitimme vanhempi-vauva-joogan ja siitäkin meillä oli jo ensimmäinen tunti. Kuu oli jo nukkunut päiväunet, joten hän oli hereillä kun tunti alkoi, mutta nälkä yllätti heti alussa. Lopputunnin olimme mukana joogaamassa. Toki salissa olimme koko ajan.
Vanhempi-vauva-joogassa keskitytään enemmän ehkä äitiin ja vauva on siinä liikkeissä mukana. Ensimmäisellä tunnilla huomiota kiinnitettiin erityisesti lantionpohjalihaksia ja tunti oli hyvin rauhallinen. Tietysti tunnilla tehtiin vauvantahtisesti, ja voin sanoa että aika meni todella nopeasti. Itse olen aiemmin astangajoogannut kolme vuotta ja ilmajoogaa harrastin vähän yli vuoden. On varmasti ihan hyvä aloittaa rauhalliseen tahtiin, ettei tee kroppaan hallaa. Erilaiset venytykset sekä juurikin lantionpohjanlihasten vahvistaminen tekevät nyt erityisen hyvää. Vaikka tavallaan kyseessä onkin vauvan harrastuksia, jos nyt noin voi sanoa, niin ehkä nämä enemmän vahvistavat äidin ja vauvan suhdetta, tuo rutiineja päiviin ja virkistää mieltä. Itselläni alussa mainitsemistasi syistä johtuen tekee hyvää päästä kotoa pois muuallekin kuin vaunulenkeille.
Seuraa minua:
