Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pojalleni

Luin, ettei elämää ennen vauvaa enää muista hyvinkään. Mietin näinköhän, mutta itselleni on käynyt juuri näin. Mitä oikein tein päivät pitkät, muuta kuin kävin töissä?

Minun poikani Kuu, teit elämästäni vain parempaa ja en malta odottaa mitkä seikkailut meitä odottavat. Saan vielä kerran hypätä lasten rikkaaseen mielikuvitusmaailmaan ja olla aikuisena leikeissäsi mukana, kunnes en enää kelpaa.

Olet se, joka saa minut sekunneissa liikkeelle. Ottaen huomioon, ettei sinulla ole hampaita ja pituuttakin alle 60 cm.

Rakastan aamuhetkeä, kun vielä makaamme sängyllä ja vain tuijotamme toisiamme. Nykyään palkitset minut aamuisin hymyllä ja naurun tapaisella. Höpöttelet myös paljon. Tämä on hetki, kun unohdan väsymykseni, jonka yöheräämiset saavat aikaan.

On uskomattoman kiinnostavaa seurata kehittymistäsi ja nähdä kuinka opit uusia taitoja. Tietysti odotan jo mielenkiinnolla ensimmäistä sanaasi ja milloin lähdet liikkeelle. Nyt jalkasi vispavat jo siihen tahtiin, että olet muutaman kerran lähes poistunut leikkimatolta.

Olen tuntenut haikeutta, kun on pitänyt pakata sinulle pieniä vaatteita pois. On kai pakko uskoa, että kasvat isoksi pojaksi pikkuhiljaa.

//

Seuraavaksi jotain matkailuaiheista. Seuraa myös Instassa ja auta minua tavoittamaan 500 tilaajan tavoitteeni tänä vuonna!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply