Tämä kysymys on tullut mieleeni, kun olen nähnyt ihmisten ottavan kuvia, tai etenkin selfieitä, Berliinin Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkillä. Olen itsekin toki ottanut kuvia muistomerkistä, mutten ole mennyt poseeraamaan betonisten paasien luokse tai Dachaun keskitysleirillä. Mutta kuinkas kävikään, kun vierailin Liettuan kakkoskaupungissa Kaunasissa ja paikallinen opasti minut Yhdeksänteen linnakkeeseen (Ninth Fort).
Yhdeksäs linnake on osa Liettuan puolustuslinnoja. Linnakkeen muistomerkki on toisen maailmansodan juutalaisvähemmistön muistoksi ja onpa linnake ollut myös Neuvostoliiton aikoihin vankilana ja kidutuspaikkana. Täältä lähetettiin juutalaisia työleireihin.
Muistomerkki on massiivinen ja näyttää aivan scifi-elokuvien lavasteilta. Sumuinen ja sateinen ilma vain lisäsi vaikuttavuutta. Tiesin kyllä paikan historiasta, sillä liettualainen kaverini kertoi paikasta, kun siellä kiertelimme. Tästä huolimatta suostuin kuvattavaksi ja kiipeilin muistomerkillä.
Paikan vankila toimii nykyään museona. Valitettavasti tuolloin lokakuussa museo oli kiinni. Ehkä jos olisin lukenut samalla paikasta, jossa kävelin, olisi tapahtumat tulleet konkreettisemmiksi.
Vierailin Kaunasissa lokakuussa 2015 ja tuolloin julkinen liikenne ei vienyt aivan nähtävyyden luokse. Otimme keskustasta bussin läheiselle kauppakeskukselle, josta kävelimme moottoritien laitaa pitkin kohti museota ja muistomerkkiä. En varmaankaan yksin olisi osannut suunnistaa paikalle, oli aikamoinen yllätys, ettei linnakkeeseen vienyt hyvää jalkakäytävää. Luotin kuitenkin paikalliseen siinä, että tämä hullu reitti oli ainoa vaihtoehto ilman autoa liikkuville.
Mitä mieltä olette tälläisistä kuvista?
8 Comments
Mielenkiintoinen kysymys. Yhtä mielenkiintoinen kuin se, miksi haluamme nähdä noita kaameita paikkoja, kuten keskitysleirit, Anne Frankin talo tai tsernobylin onnettomuusalue?
Onko siinäkään mitään järkeä. No kai on, koska ne pistävät meitä miettimään asioita. Mutta en usko, että ottaisin selfietä sellaisessa paikassa.
Hyvä kysymys myös tuokin. Ehkä yritämme ymmärtää menneisyyttä, mutta vaikeaa on kuvitella miten noin laajoja tuhoja pystyi tapahtumaan. Tai miten rohkeaa oli piilottaa juutalainen omaan kotiinsa ja näin yrittää auttaa. Joskus tuntuu, että historia vain toistaa itseään.
Mielestäni kuvaaminen on täysin ok. Selfie ei yhtään sen kielletympää (onko sillä loppujen lopuksi eroa otatko kuvan itse, vai kaveri 2m päästä?), kunhan jättää naaman vääntelyt muualle ja suhtautuu paikkaan kunnioittavasti.
Totta, ei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä. Hyvä että tälläiset paikat laittavat hiljentymään ja miettimään.
Erittäin hyvä ja ajattelemisen arvoinen kysymys. Mä en itse henkilökohtaisesti pidä monumenteista enkä ainakaan kaameiden asioiden muistelemisesta. Toisaalta näillä on kai tarkoituksena ehkäistä sitä, että unohtaisimme nämä kaameudet. Monumentti ei itsessään ole pyhä vaikka muisto olisikin. En henk. kohtaisesti koe mitään ongelmia selfieiden ottamisen kanssa, kunhan kunnioittaa muistoa ja muita paikalla olevia.
Hyvin kirjoitettu, olen samaa mieltä, pitää muistaa kunnioittaa muistoa. Ikinä ei tiedä kuka siinä vieressä on muistelemassa, olisi kamalaa aiheuttaa mielipahaa omalla käytöksellään.
Vähemmän arvostan selfieitä muutenkaan – ja erityisesti inhoan sitä että nykyisin mistään jutusta ei meinaa saada kuvaa ilman, että siihen koko ajan tunkee, useimmiten aasialaisia, muistomerkin tai muun sivuun. Edinburghissa odottelin varmaan 5 minuuttia, että sain kuvan säkkipillinsoittajasta ilman aasialaisia ja Titanic-museon edusta Belfastissa oli täysin mahdoton kohde paitsi aamukahdeksalta ennen kuin museo aukesi – onneksi asuimme sen vieressä ja saatoimme poiketa kuvaamassa ennen aamiaista!
Näin se on, kuvat on tärkeitä, pics or it didn’t happen. Otan itsekin kuvia vaikka mistä ja välillä otan kuvan ennen kuin katson maisemaa ym. linssin takaa. Arvostan kyllä suuresti ihmisiä, jotka osaavat jonottaa ja ottavat jotenkin edes muut huomioon! 🙂