Viime vuonna kävin Porvoossa. Sieltä vain tunnin matkan päässä on Kotka, toinen kiva kesäkaupunki, jonne tekee aivan helposti päiväretken Helsingistä. Tässä matkakertomus päivästä Kotkassa. Kaupunki oli mulle aivan uusi, mutta voisin ehdottomasti vierailla vielä joskus uudestaan. Kotkan vuoksi sain myös Suomi-kesäbingoon yhden rastin lisään, koska kesällä kotimaanmatkailu on parasta.

Linja-autoasemalta kävelin suorinta reittiä Kotkan kauppatorille, sillä halusin maistaa possoa. Posso on paikallinen herkku, aivan kuten munkkipossu, mutta vähän ohuempi. Todella herkullinen ja vielä lämmin, kun söin sen torin laidalla katsellen ihmisiä.

Olin tehnyt pienen listan vaaleanpunaiseen muistikirjaani, niistä nähtävyyksistä, jotka halusin nähdä. Niistä yksi oli Haukkavuoren näkötorni, mutta koska torni sijaitsi kaupungin toisella laidalla, päätin vierailla kauppatorin lähellä olevassa kirkossa ensin. Keltainen, hieman ränsistynyt Pyhän Nikolaoksen kirkko on ortodoksinen, jonka huomaa viimeistään, kun astuu sisään. Kirkko on myös vanhin rakennus, joka säilyi Krimin sodassa. Sininen tähtikatto oli hurmaava.

Kotka on kaupunki, jossa puistoja riittää. Pyhän Nikolaoksen kirkko sijaitsee Isopuistossa. Myös hauska veistospuisto on Kotkan erikoisuus. Olin napannut mukaani kartallisen esitteen, jossa on listattuna nämä yli 30 veistosta. Suurin osa niistä sijaitsee Veistospuistoksi nimetyllä alueella, joka on pääasiassa Keskuskadun ja Mariankadun bulevardilla. Tunnetuimmat veistokset ovat varmasti Miina Äkkijyrkän Vasikat. Nämä löytyvät Toivo Pekkasen puistosta. Veistospuistoon ilmestyy joka vuosi uusi teos.

Jos jotakin voi odottaa kaupungilta, joka sijaitsee saaressa, on tuulisuus. Kun kiipesin ylös Haukkavuoren näkötornille, joka on 72 metriä korkea, saivat hiukseni uuden kampauksen. Tuuli ja aika kovaa. Näkötornista on kivat maisemat kaupungin ylle, mutta eniten tykkäsin maisemista kohti Tuulipuistoa ja merta. Sisällä näkötornissa oli pieni näyttely ja seinillä oli lyhyesti tietoa tornista. Mielenkiintoisinta oli lukea lottien vahtivuoroista näkötornissa.

Kello oli jo puoli kaksi, kun tornilta lähdin alas. Tarkoitus oli käydä jossain syömässä, mutta halusin vielä vierailla kahdessa Kotkan puistossa. Tästä syystä ostin evästä kaupasta ja lähdin kävelemään Puistotietä pitkin kohti Katariinan meripuistoa eli epävirallisen nimen mukaan kohti majakkapuistoa. Majakkapuisto on ehkä oma suosikkini Kotkan puistoista.

Lyhyiden valokuvaustuokioiden jälkeen lähdin käymään vielä Sapokan vesipuistossa. Hyvin kaunis puisto tämäkin ja lähempänä keskustaa. Jalat olivat jo sen verran poikki, etten jaksanut kiivetä ylös vesiputouksen luo ihailemaan maisemia.

Aion joka tapauksessa näillä näkymin vierailla Kotkassa uudemman kerran syksyllä, kun ruska on kauneimmillaan. Silloin pääpaino reissulle on ehdottomasti testata jotakin kotkalaista ravintolaa, otankin ilolla vastaan kaikki vinkit! Pihveistä en välitä, mutta kalaa rakastan. Unelmana olisi kasvisravintola. 🙂