Joskus sitä vain on niin onnellinen blogien olemassaolosta. Nepalia googletellessa törmäsin amerikkalaispariskunnan blogiin ja vinkkeihin mitä tehdä Kathmandussa. Yksi kiinnostavimmista oli Social toursin järjestämä kokkikurssi. Miltä kuulostaisi tehdä nepalilaista ruokaa paikallisten opastuksella? Nokka ei kauaa tuhissut, kun jo varasin kurssin. Hintakaan ei päätä huimannut, sillä tällä kurssilla maksetaan omantunnon mukaan. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Kokemuksella voin sanoa, että kaikki sujui kuin rasvattu ja menisin ehdottomasti uudestaan.
Varasin kurssin jo Suomesta käsin, vaikka näin sadekaudella olimme ainoat osallistujat aamun kokkikurssilla kello 10.15. Aamupäivän kurssille oli tulossa kolme henkilöä. Odottelimme jonkin aikaa kokkia aulassa teetä juoden. Sitten lähdimme hänen opastamana ostamaan tarvikkeita. Kokki hoiti maksamisen.
Asiakkaat saavat itse valita yhden ruokalajin, jota haluavat kokata kolmesta vaihtoehdosta. Nämä ovat:
Momo
Dal Bhat (riisiä ja linssikeittoa)
Aloo Paratha (leipä)
Oli tavallaan onni, että meitä oli vain kaksi, sillä itse olisin kallistunut leivän puolelle. Valitsimme kuitenkin melkein yhteisvoimin Momot, joita olinkin jo ehtinyt maistamaan ensimmäisenä päivänä. Momoista saimme myös valittavaksi kolmesta vaihtoehdosta kaksi mitä valmistaa. Päädyimme kana- ja vihannesvaihtoehtoihin.
Ostokset oli tehty ja palasimme keittiöön. Ruokakurssi on noin kolmen tunnin pituinen. Meitä oli vain kaksi, joten kokilla oli apuri ja yhdessä jaoimme tehtävät. Momojen taikina on yksinkertainen vehnäjauhoja, vettä ja mausteeksi suolaa. Täytteitä oli kaksi erilaista, kasvis ja liha. Näiden lisäksi teimme Momojen seuraksi kaksi kastiketta. En pidä kauheasti tulisesta ruoasta, joten toinen kastikkeista tehtiin ilman chiliä.
Ruokakurssin vaikein osa oli Momojen kiinni puristaminen. Molemmat, kokki sekä apuri, olivat ihanan kärsivällisiä ja näyttivät hitaasti miten tänä taiteenlaji käy. Sanomattakin selvää, ettei meidän Momot olleet yhtä kauniita. Voisi ajatella, että harjoitus tekee mestarin, mutta itse asiassa kasvis- ja kanamomot puristettiin kiinni eri tavalla! Kasvismomot saivat pyöreän muodon ja tämä tapa oli meistä molemmista vaikeampaa.
Kun ruokamomot oli saatu tehtyä, teki kokki meille molemmille suklaamomot jälkiruoaksi. Nam! Asiakkaat saavat syödä Momoja niin monta kun haluavat, mutta osa Momoista on toimiston työntekijöille.
Avomieheni tuntee täältä paikallisia ja heistä eräs tunsi Social Toursin ruokakurssin. Hän antoi meille vinkiksi, että 1000rs olisi hyvä hinta kurssista, ja sen maksoimmekin. Oli joka rupian arvoinen, ensi kerralla testiin toinen ruokalaji.
Ps. Youtube-kanavalleni on tulossa piakkoin muutama video Kathmandusta.
20 Comments
Oi, kulostaa tosi hienolta! Minä olen käynyt muutamilla kokkikursseilla (kalankäsittely, vietnamilaiset ruuat, makkaranteko) vain Suomessa, mutta joskus pitäisi kyllä mennä jossain reissussakin. Vietnamilaisella kokkikurssilla ohjaajat olivat kyllä vietnamilaisia, mutta tunnelma olisi varmasti parempi paikan päällä 🙂
Oli kyllä hieno kokemus. 🙂 Itse en ole käynyt ruokakursseilla Suomessa, mutta se johtuu enemmän vain siitä, etten ole kunnolla tajunnut niiden olemassaoloa. 😀 Vietnamilaista olen syönyt muutaman kerran ulkomailla, voisin ehdottomasti koittaa minäkin mennä kurssille. Suomessa varmasti osa raaka-aineista ei ole yhtä hyviä/tuoreita, mutta sille ei oikein voi mitään.
Oi oi! Nepalilainen ruoka on ihan herkkua ja Nepalin matkakin jollain aikavälillä suunnitteilla. Kokkauskurssi täytyy ehdottomasti muistaa ottaa matkasuunnitelmaan. Tuhannet kiitokset vinkistä!
Hienoa, jos vinkistä on iloa! En harmikseni voinut maistaa montaakaan nepalilaista ruokaa, mutta ensi kerralla sitten.
Kyllä maittaisi minullekin tällainen kokkauskurssi! En osaisi valita, mitä noista kolmesta vaihtoehdosta haluaisin oppia valmistamaan, joten päätyisin varmaan käymään kolmesti… ^_^
Joo kaikki kuulosti hyvältä. 🙂 Onneksi vaihtoehtoja oli vain kolme, enää kaksi jäljellä. 😉
Tuollainen olisi aivan upea kokemus! Pohdin itse kokkikurssille osallistumista Balilla, mutta ajanpuutteen vuoksi se jäi, mikä näin jälkikäteen kyllä harmittaa. No, ensi kerralla sitten! 🙂
Oli kyllä hyvä kokemus ja ei onneksi liian haastava. En ole ehkä parhaimmillani keittiössä. 😉 Varmasti ehdit vielä kokeilemaan Balilla kokkikurssia, on varmaan sellainen paikka, johon matkustaa vielä uudelleen.
Hyvä idea kokkauskurssille! Mulle vaikeuksia tuottaa jo riisipiirakoiden rypyttäminen, joten mun nakkisormilla ei varmasti saisi noin kauniita momoja aikaiseksi, kuin te saitte. Uskon, että on ollut hankalaa! 😀 Paljonko muuten 1000rs on euroissa?
Hei kiitos, tuossa kuvassa olevista momoista osa on kokkien tekemiä. Meidän ei olleet todellakaan kauniita, mutta ei se mitään, pysyivät (kai) kiinni ja hyvin maistuivat. Mutta joo, kyllä vaati keskittymistä 😀
1000rs on vähän alle 10€. Nepalilaisen peruskuukausi palkka on noin 100€.
Oi ihana Nepali! Olen osallistunut kokkauskursseille vain Suomessa, mutta luulen että kokemus hauskempi ulkomailla. Mun blogista löytyy myös juttua Nepalista tagilla ”Nepal” Kathmanduun en ihastunut, mutta vuoristomaisemat ja patikointi vei sydämen.
Tämä kurssi oli itse asiassa aivan mun eka, aiemmin olen tehnyt ruokaa vaan koulussa. Olisi tosi kiva osallistua myös ruokakurssille Suomessa.
Menen lukemaan sinun Nepal-juttuja (ellen ole jo lukenut). Tulen maassa varmasti vielä useamman kerran vierailemaan. Toivottavasti näen muutakin kuin Thamelin. ?
Tällaiselle pitäisi joskus mennä. Vaikutti tosi hauskalta. Olen joskus ollut paikallisoppaan kanssa torilla ja kauppahallissa, kun hän teki omia ruokaostoksiaan ja jo sekin oli kiinnostavaa. Vaikka en ollut sen eksoottisemmassa paikassa kuin Kroatia, oli myytävissä ruokatarpeissa eroja suomalaisiin verrattuna.
Oli kyllä kiva kokemus. On kyllä aina kiinnostavaa käydä matkoilla ruokakaupoissa, niin uskon että torit ja kauppahallit on kiinnostavia paikallisen kanssa.
Ihana idea tutustua paikalliseen! Monesti mietttinyt kokkauskurssille osallistumista reissuilla, mutta toteutusta vaille. Näyttävät muuten aika paljon kiinalaisilta dumplingseilta nuo momot!
Nepalkin on niin köyhä maa, niin on kiva myös kannustaa paikallista yhdistystä. Joo, varmasti ovat kiinanlaisten dumplingsien näköisiä, myös japanilaiset syövät/tekevät dumplingeja.
Kokkauskurssit maailmalla ovat kyllä parhautta! Pääsee hieman kurkistamaan paikalliseen keittiöön ja parhaassa tapauksessa saa kotiin matkamuistona viemiseksi herkullisen uuden reseptin. Ja Nepal kiikkuu matkakohteiden toivelistallani aika kärjessä, joten pitääkin muistaa joskus sinne suunnatessa myös mahdollisuus kokkauskurssille osallistumiseen. 🙂
Tämä oli mun eka kokemus, joten ei ole mihin verrata, mutta voisin kuvitella osallistuvani myös jossain muualla (kunhan ei tarvi punaista lihaa käsitellä). Voi Nepal, siinä vasta maa.
Hehe, mä aina haaveilen näistä kokkikurssihommista milloin missäkin, mutta ei sitten kuitenkaan tule koskaan mentyä. 😀 Tämä näytti kyllä kivalta ja symppikseltä. Mitä luulet, onnistuisiko nyt jos yrittäisit tehdä noita kotona? 😀
Joo, mä yllätyin, kun mun mies suostu tulemaan mukaan. Onneksi. 🙂 He eivät muistaneet antaa meille reseptiä mukaan, mutta se on niin yksinkertainen, että muistan sen kai ulkoa. Vaikeinta on muistaa tuo kiinni puristaminen…me ollaan tehty aikasemmin dumplingeja kotona, mutta kiinnitetty ne vaan vedellä. Sanon silti, että kyllä onnistuisi. 😀