Olen ollut onnekas lentämisen suhteen, sillä ensimmäinen vastoinkäyminen noin 10 vuoden matkustushistoriassani tapahtui vasta viime vuoden joulukuussa. Tällöin olin lentämässä Helsingistä Manchesteriin yhdellä välilaskulla Münchenissä, mutta myöhästyin jatkolennolta. Kyllä kuumotti, vaikka olinkin kuullut, että lentoyhtiö on velvollinen järjestämään seuraavan lennon.

Manchesteriin lähdin matkaan suoraan töistä ja olikin huvittavaa, että eniten mua jännitti se, ehdinkö lentokentälle hyvin. Lentoajaksi valikoitui juurikin tuo ajankohta, sillä yksi lembibändeistäni esiintyi kotikaupungissaan. Olin saanut keikkalipun, tai suomeksi sanottuna nimeni oli vieraslistalla, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Onnistuin myös löytämään lentoliput melko hyvään hintaan Skycanner-sivuston kautta. Lentoyhtiöksi valikoitui Lufhansa, jolla olen aiemminkin lentänyt.

Kyllä toinenkin asia jännitti, nimittäin lentoni olisi perillä Manchesterissa 23 jälkeen, joten joutuisin kävelemään Piccadillyn juna-asemalta hostellille yöllä. Mietin myös, että jos kuitenkin ottaisin taksin, mutta se tuntui turhalta 10 minuutin matkan takia. Olen aikaisemmin käynyt yhden kerran Manchesterissa, mutta silloin saavuin kaupunkiin bussilla, joten en ollut aiemmin kävellyt tuota reittiä juna-asemalta Hilton streetille. No tätäkään ongelmaa ei ollut, kun iltakone Münchenistä MCR:iin lähti ilman minua.

Ongelma alkoi jo Suomessa, sillä kone saapui Helsinki-Vantaalle myöhässä. Joulukuussa oli myös jo tuolloin pakkasta ja lunta etelässäkin, joten sen lisäksi että kone lähti myöhässä piti se vielä ennen nousua sulattaa(?) jäästä. Olen ennenkin astunut koneeseen, joka on myöhässä aikataulusta, mutta kirinyt ajan kiinni ilmassa. Ajattelin että niin voisi asia olla nytkin ja olin toiveikas, että ehtisin sittenkin vaihtokoneeseen.

Tälläistä onnea (tai epäonnea) ei ollut tällä kertaa. Varmaan puolet koneen matkustajista pomppasi pystyyn ja juoksi ulos jo hetkeä ennen kuin turvavöiden merkkivalot olivat sammuneet. Kun katsoin käytävällä näyttöscreeniä, huomasin Manchesterin koneen jo lopettaneen boardingin ja menneen. Ilmeisesti Belgiaan ja Italiaan menevillä oli parempi tuuri.

Eipä siinä muuta kuin info-tiskin luo ja selittämään asiani. Minut siirrettäisiin seuraavalle lennolle Manchesteriin, joka lähtisi vasta aamulla. Yön viettäisin Münchenin Holiday Inn Express -lentokenttähotellissa, jonne saisin kyydityksen. Täytyy kyllä sanoa, että kyseinen työntekijä oli aivan uskomattoman hyvä työssään ja kirjoitti jopa minulle käsin ohjeet miten löytäisin paikan, josta kuljetus lähtisi. Tämän lisäksi hän selvitti pyynnöstäni onko hotellissa wifiä.

Vaikka saavuin hotelille myöhään, sain vielä mennä hakemaan noutopöydästä illallista, joka kuuluu huonehintaan.

Hotelliin olin tottakai tyytyväinen. Olin tietysti jo ehtinyt varata majoitukset hostelliin ja he veloittivat ensimmäisen yön, koska en mitenkään pystynyt peruuttamaan sitä ajoissa. Reklamaatioon Lufthansan info-tiskin työntekijä antoi kortin, johon minun piti olla yhteydessä. No en saanut sähköpostiani menemään läpi, joten laitoin sitten Lufthansan Facebook-sivun kautta viestiä ja sainkin vastauksen nopeasti ja linkin lomakkeeseen, joka minun tuli täyttää. Vastaus sähköpostiini tulikin muutaman päivän kuluessa. Valitettavasti mitään hyvitystä en menetetystä hostelliyöstä saa, sillä syy oli lentoyhtiöstä riippumaton. Lähetin takaisin viestiä, etten suinkaan lentänyt Amsterdamista Saksaan, mutta ymmärsin toki, että myöhästymisen syy oli sama ja siksi korvausta ei voi saada, sillä sääolosuhteet eivät koskaan ole lentoyhtiön syy. Aion siis jatkossakin lentää Lufthansalla.

Mainitsin postauksen alussa, etten maksanut keikkalipusta mitään, joten tuo menetetty raha hostelliyöstä ei harmita niin paljon. Olin tietysti myös vähän salaisesti iloinen, että nyt sain kävellä aamulla juna-asemalta hostellille.

Asiaan vähän liittyen on huvittavaa, että kyseisellä bändillä on kappale nimeltä Lufthansa. Joulukuussa taas uudestaan Manchesteriin!

’