Mistä edes aloittaisin tämän jutun.
Erasmus-vaihtoaikanani Saksassa luin uutisen, että goottibändi The Curen kiertue ulottuu Suomeen. En oikeasti voinut uskoa silmiäni, sillä tässä taas oli bändi, jota en koskaan uskonut näkeväni livenä. No, kokemuksesta olen oppinut, että mulla on aika huono onni saada isoihin konsertteihin lippuja, esimerkkinä Rammstein olen onnistunut näkemään vain festareilla. Nyt ajattelin pelata varman päälle ja ostaa konserttiliput myös muualle Eurooppaan, jos Suomen liput jäisivät saamatta.
Oikeastaan tiesin jo Saksassa ollessani, etten palaisi Vaasaan opiskelemaan vaan etsisin taas kokoaikatyötä. Ostin lipun Berliiniin sekä Prahaan, Berliinin konsertti oli keskellä viikkoa ja Praha onneksi viikonloppuna. Kävi nimittäin niin, että vaikka kyseessä oli syyslomaviikko, en saanut tiistaita vapaaksi, joten jouduin myymään Berliinin konserttilipun pois. Melkein samoin kävi Prahan kanssa, itse asiassa lippu ehti jopa olla myynnissä, mutta en onneksi ehtinyt löytää ostajaa, kun jo poistin ilmoituksen. Syy siihen, että olin myymässä myös Prahan konserttilippua oli kalliit lentoliput. Jos olisin voinut palata töihin takaisin tiistaina eli saanut syyslomaviikon jälkeisen maanantain vapaaksi, olivat lippujen hinnat vielä siedettävät. Mutta lentoliput välille pe-su tai la-su olivat 400€ ja tuo oli aivan liikaa, vaikka The Cure onkin kyseessä! En kuitenkaan voinut saada tuota maanantaitakaan vapaaksi, sillä eräs tiimimme jäsenelle oli luvattu tuo päivä jo vapaaksi.
Tämä on ihan tosi juttu, mutta perjantaiaamuna katsoin vielä kerran lentolippuja ja Finnairin liput olivat n. 270€ Prahaan! Tuntuu uskomattomalta, että vain päivää ennen ostan lentoliput seuraavalle päivälle ja kaiken lisäksi lentoni lähti sunnuntaina takaisin Helsinkiin klo 11 aikaan. No, olen iloinen, että olen nyt töissä, että tälläisen lyhyen matkan pystyin tekemään. En kyllä ”normaalisti” maksisi tuota summaa muutamien tuntien oleskelussa ulkomailla.
Praha oli mulle ennestään tuttu kaupunki ja ihastuin siellä ensimmäistä kertaa eurooppalaisiin punatiilikattoihin. Prahasta ei ole ainoastaan hyviä muistoja ja huomasinkin, että ne olivat alitajunnassani. Huomasin myös kuinka kaupunki muistuttaa Budapestia! Mainittakoon vielä, että Prahan metro oli kuin Tokiossa, kun konserttihallille (02 Arena) menin, sikapaljon ihmisiä, joten piti työntyä metroon, eikä mistään saanut kiinni. Ilmeisesti puolet kaupungista kuuntelee Curea…
Takaisin tulo sujui vähän kivemmin. Mulla oli permantopaikka ja sieltä pääsi pois vain yhtiä rappusia ja tuo ihmisjoukko ei liikkunut yhtään, siis ei yhtään. Ajattelin jo, että varmaan viimeinen metro ehtii mennä, ennen kuin pääsen ulos asti. No sitten huomasin, että osa ihmisistä kiipesi yli aidan istumapaikoille ja menivät sitä kautta. Seurasin sitten minäkin esimerkkiä ja ulkona areenalta olin varmasti 10 minuutissa. The Cure esiintyi taas lähemmäs kolme tuntia ja nautin lähes joka hetkestä (oma moka, saavuin paikalle liian myöhään, koska unohdin lämppärin ja silloin ei kovin eteen enää päässyt) kyllä se tunnelma vaihtui jossain vaiheessa ja lumouduin ihan täysin.
Prahaan olin saapunut jo heti aamusta, joten melko hyvin riitti aikaa kierrellä. Ensimmäinen kohteeni oli kuitenkin mennä katsomaan areenaa. Älypuhelimeni on edelleen rikki, enkä ole ostanut vielä uutta, joten piti pärjätä perinteisellä kartalla. Ostin jo lentokentältä julkisten kulkuvälineiden 24h-lipun, jonka ansiosta en varmaan pahemmin eksynyt, koska kuljin melko paljon kulkuvälineillä paikasta toiseen.
Oli pakko käydä ottamassa nostalginen kuva John Lennon -seinälle sekä käydä katsomassa patsasvauvoja. Prahassa on kyllä outoja patsaita!
Kun saavuin aurinko paistoi ja häiki silmiin bussissa, olisi pitänyt vaan nauttia, myöhemmin paiste muuttui rankkasateeksi, joka ei onneksi kestänyt koko päivää. Piippupulla (Trdelník oli käännetty chimneyksi) maistui hyvältä ja seuraavalla kerralla maistan kaikki mauta läpi! Tuolla kerralla päädyin karamellikastikkeeseen. Voi, saako näitä jostain Suomesta?
Varmaan joku muukin on lähtenyt äkkilähdöllä jonnekin?
