Siskon kanssa Tampereen hotelli Villassa ja aamiainen Tornissa

Yhteistyössä Original by Sokos Hotels Villa

Oli muuten niin kivaa olla pitkästä aikaa suosikkikaupungissani Tampereella. Tampere on mulle tuttu, sillä olen asunut siellä kolme vuotta joitakin vuosia sitten ja välillä mietin vähän liiankin haikeasti noita aikoja. Kerron kohta miksi Tampereelle menimme, mutta sitä ennen tässä pieni arvostelu Original by Sokos Hotels Villasta, jossa yövyimme yhden yön.

Hotelli Villa on uudistettu 2011 ja kokonaiskuvaksi jäi mulle ainakin kodikkuus ja lämpö. Aulatila oikein kutsui syysteehetken pitämistä takallaan ja katosta roikkuvilla rottinkituoleillaan. Miten sitä vain ei koskaan tunnu olevan aikaa viettää hotellissa muutoin kuin illalla (jos silloinkaan)? Tähän samaan hengenvetoon on sanottava, ettei mulla ollut kovin selkeää kuvaa missä hotelli sijaitsee, mutta itse asiassa todella hyvällä paikalla, aivan Tullintorin ostoskeskuksen vieressä. Lähellä on myös juna-asema, Klubi ja ruokakauppakin löytyy alle 5 minuutin matkalta.

Hotelli on nimensä mukainen, sillä yksi käytetyistä materiaaleista on villa. Rakennus on aiemmin ollut viljamakaasina. Suloinen yksityiskohta on vapaaehtoisen vanhustyön keskuksen, Mummon Kammarin, jäsenten kutomat torkkupeitot, jotka löytyivät keinutuolin päältä. Kyllä keinutuoli! Me siskon kanssa molemmat ihastuttiin tuoliin, että piti oikein vuorotella kumpi siinä saa istua.

Pakollinen matkabloggaajan hotellikuva.

Huone miellytti molempien silmiä ja siinä kyllä kuvastuu suomalaisuus. Olen ollut tosiaan Suomesta pois lähemmäs viisi kuukautta, joten oli ihanaa nähdä vaaleaa puuta kokolattiamattojen sijaan. Voin sanoa, että omasta mielestäni hotellihuoneiden uudistus kannatti. Tälläinen raikas, minimalistinen tyyli hiveli kyllä silmää.

Hotelli Villan aamiainen tarjoillaan mahtavan korkean Torni-hotellin tiloissa. Ei kylläkään ylhäällä vaan Grill it! -ravintolassa, Tornin alakerroksessa. Oli kerrassaan hyvä aamiainen, tai itse asiassa loistava, mutta meidän bussi lähti jo klo 10.05 Poriin, joten tuli vähän kiire. Ja myönnän, yksi sämpylä jäi syömättä! Tarjolla oli maukkaita sieniä ja kalaa, kalasta olin aivan superiloinen ja otinkin muutamat palaset sitä. Myös kaakao ilahdutti. Sitä saisi olla aamiaisella aina, sillä kahvia en juo. Siskoni juo kahvia, joka hotelli Villassa tarjoillaan pöytiin. Kahvi oli kyllä siskoni makuun liian vahvaa, joten se taisi jäädä juomatta. En seurannut tilannetta, sillä keskityin syömiseen.

Ai niin, itse leivotussa leivässä oli myös ilmeisesti puolukkaa joukossa, hyvää oli myös. (Niin ja mustaa makkaraa oli tarjolla, mutta koska emme kumpikaan syö punaista lihaa, siskoni on itse asiassa kasvissyöjä, niin emme tätä paikallista pötköä maistaneet).
Makea uppoaa aina, mutta olin iloinen, että leivokset olivat verraten pieniä, sillä ne olivat aika makeita (ja oli kiire). Ja on outoa, että sanon näin, koska yleensä ei mikään ole liian makeaa mulle!

Tässä vielä koottuina plussat ja miinukset:

+ sijainti, keskustassa, mutta kuitenkin rauhallisella kadulla
+ sisustus ja ihana keinutuoli
+ vedenkeitin huoneessa ja kaakaota!
+ ihanan tunnelmallinen aula
+ ystävällinen ja mukava henkilökunta
+ herkullinen aamiainen
+ tyynyjä mistä valita (nukun aina kahdella tyynyllä)
+ bioroskis!

– suihkun jälkeen vessan lattia oli märkä
– huoneen ikkuna on melko pieni
– tälläiselle yökääntyjälle sängyn patja ei oikein pysynyt paikoillaan, en sentään tippunut sängystä, heh.

*

Tampereella vierailimme Mustanlahden sataman tapahtuman vuoksi, emme venetsialaisten vaan Miljoonasateen keikan. Tiedätte ehkä bändin, joka on ollut olemassa jo 80-luvulta? Bändihän hajosi muutama vuosi sitten, eikä jatko ollut ollenkaan varmaa. Nykyään bändi tekee taas keikkoja ja on heiltä uusi levykin ilmestynyt. Mutta, suoraan sanottuna en jaksaisi kuulla enää yhtäkään kertaa 506 ikkunaa, Juri Gagarinia tai Tulkoon rakkaus -kappaleita.

Miljonaasateella on paljon, paljon, hyviä kappaleita, siksi olinkin pettynyt, että niin paljon pakollisia (?) hittejä kuultiin. Onneksi sentään keikkapaikka oli ihanan tunnelmallinen ja Heikki Salo on todella hyvä tarinankertoja.
On muuten ihanaa, että kolmen vuoden asumisen jälkeenkin tein Tampereella jotakin ensimmäistä kertaa, yövyin hotellissa ja nyt tuli myös nähtyä Mustanlahden sataman keikkapaikka! Seuraavaksi vietän koko viikonlopun Tampereell, se on vissi!

(Omia MS-suosikkikappaleita ovat mm. Piru ja sen isoäiti, Meri ei kerro, 16 ja 36, Pitkä piikki, Siskon luo San Diegoon, Stumpit ja sirpaleet, Rakkaus on lihaa…) Että terveisiä vain Pispalan ja Jyväskylän suuntaan!