Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mariborin ristiriitainen hostellikokemus

Ennen Saksaan tuloa olin ajatellut, etten tulisi enää kovin montaa kertaa yöpymään hostelleissa. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, sillä kyllähän siinä rahaa säästää, ja se onkin melkein ainoa syy miksi hostellin valitsen usein hotellin sijaan. Mielenkiinnolla kyllä hosteilleissa yövyn ja niistä kirjoitan, koska ne ovat ainakin nuorten keskuudessa suosittuja. Jokainen hostelli on myös tietysti erilainen, vaikka usein samat perusasiat niissä on. Yövyn myös aina dormissa, mutta ei ole tainnut vielä vastaan tulla aivan täysin samanlaisia sänkyjä.

Myös Slovenian toiseksi suurimmassa kaupungissa Mariborissa yövyin hostellissa ja kokemus oli mielenkiintoinen. Kyseinen Tavas-hostelli oli sieltä pienimmästä päästä, sillä paikassa on vain yksi iso huone, jossa on 11 sänkyä. Eli yksityisyyttä ei oikein ole. Paikan omistaja ja ehkäpä ainut työntekijä on ystävällinen ja miten sen nyt sanoisi, huomaa, ettei hän ole suomalainen. Todella vieraanvarainen, se on ehkä paras sana kuvaamaan omistajaa, ja hän tutustuu myös vieraisiin jonkin verran.

DSCN5141

DSCN4916

DSCN5074

DSCN5071

Alku ei kyllä mennyt hyvin. Hostellin ovi oli lukossa, minkä ymmärrän, sillä ei ollut vielä yleinen check-in aika, joka useimmissa hostelleissa (myös hotelleissa) on klo 15. Olin saanut kuitenkin booking confirmationin yhteydessä kyselyn mihin aikaan olisin tulossa. Ajattelin siis, että voisin kirjautua tai ainakin jättää tavarani jo hostelliin. Hostellin ovessa oli numero, johon yritin soittaa, mutta puhelimeni ei edes yhdistänyt numeroon. Soitin ovikelloa ja koputin oveen, mutta mitään ei tapahtunut. Mietiskelin mitäs sitten tekisin. Menin takaisin kadulle ja huomaan ikkunan olevan auki ja itse asiassa näen sisällä jonkun. Menen taas sisäpihalle ja koputan oveen. Nyt ovi avautui ja olin helpottunut. Vaikka näin kirjoitettuna tuntuu, ettei aikaa kulunut paljon, odotin kuitenkin noin puoli tuntia.

DSCN5067

DSCN5068

DSCN5072

DSCN5073

Teimme sisäänkirjautumisen respassa, joka on myös ”keittiö”. Sain valita minkä sängyn otan ja vuodevaatteet löytyivät lokerikosta. Tämä ei välttämättä ole paras ratkaisu, koska ainakin omassa lakanassani oli vähän murusia. Kävi myös mielessä, onko vuodevaatteet pesty, mutta onneksi ne kuitenkin tuoksuivat hyvältä, eli luultavasti olivat puhtaat. Mutta erityisen siisti hostelli ei ollut, esim. dormihuone olisi voitu imuroida ja osa ”keittiön” ruokailuvälineistä voisi päivittää. Ei tehnyt mieli tehdä ruokaa hostellissa.

DSCN5069

DSCN5070

Ensimmäisenä yönä olin ainut vieras. Jokainen hostellivieras saa avaimet, lokerikkoon ja etuoveen. Ovea pidetään tietysti aina lukossa, sillä 24H hostelli tämä ei ole. Illalla joskus klo 21 aikaan omistaja tulee lukitsemaan oven, mutta omalla avaimella ovesta pääsee tietääkseni kuitenkin ulos. Kun palasin päivän jälkeen hostellille olin siellä aivan yksin iltaan asti. Oli outoa olla vieraassa talossa yksikseen. Olen tottunut, että hostellin respassa on ainakin joku tai samassa huoneessa. Oli vähän levoton olo ja odotin vain, että omistaja tulee lukitsemaan oven. Mietin myös jos jotain tapahtuisi, jos vaikka syttyisi tulipalo. Kaikkea käy mielessä, kun on jännittävää olla yksin ja mielikuvitus alkaa laukata. Vasta, kun omistaja tuli lukitsemaan oven tuli rauhallisempi olo ja aloin nukkua. Hostelli tarjoaa aamiaista ja omistaja kysyikin mihin aikaan haluaisin syödä sen. Taisin sanoa jotain puoli yhdeksän maissa.

DSCN5075

DSCN5016

Noh, ehkä arvata saattaa, että söin aamiaista vasta kymmenen aikaan. Ensimmäiseksi, kun omistaja saapui paikalle, kysyi hän: Tiia, oletko vihainen minulle? Ei, en ollut, mutta tietysti kävi mielessä, jos olisin ollut menossa jonnekin aikaisin aamulla. Aamiaispöydän kattaus oli kyllä söpö, vaikka aamiainen sinänsä oli tavallinen. Söin aamiaisen yksikseni, tiskasin tiskit ja lähdin tutkimaan kaupunkia.

DSCN4997

DSCN4998

Kun palasin oli kolme vierasta tullut lisää. Kaksi saksalaista kaverusta(?) ja venäläinen nuori nainen, joka oli menossa ooperakilpailuun. Huvittavaa oli, kun seuraavana päivänä aamiaispöydässä tämä tyttö kysyi, olenko minäkin tulossa kilpailuun? Vau, joku oikeasti kuvitteli, että osaisin laulaa oopperaa. En paljastanut, että olen vaihto-opiskelija Saksassa, sillä en halunnut änkyttää huonoa saksaani saksalaisten kanssa. Ja olin myös heti aamiaisen jälkeen lähdössä juna-asemalle. Omistaja oli lähdössä taas aamiaisen jälkeen jonnekin (epäilen, että hänellä on myös toinen työ), mutta sitä ennen hän vielä kiitti vierailustani mistä tuli hyvä mieli. En kuitenkaan välttämättä palaisi tähän hostelliin, mutta toivon, että se menestyy. Sijainti on ainakin ihanteellinen, aivan keskustassa ja wifi toimii loistavasti. Myös kierrättämisestä hostelli saa plussan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Tanja/Levoton matkailija 08/05/2016 at 11:02

    Enpä ole tainnut koskaan yöpyöä noin pienessä hostellissa! Varmasti on ollut vähän outoa olla yksinään talossa. Mulla oli vähän samanlainen olo Maarianhaminan hostellissa viime marraskuussa. Siellä en nähnyt omistajaa, ja en ole varma oliko koko talossa muita kuin minä.

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/05/2016 at 11:30

      Joo oli, päivällä se oli kivaa, mutta illalla ei enää niin. Toisaalta myös, jos paikalla olisi ollut vain minä ja yksi miesvieras (dormi oli mix) olisi sekin ollut vähän jännittävä tilanne. Nykyään tarkistan aina, että on 24h reception, koska huomasin, sen olevan mulle tärkeä juttu. Varmaan jännää ollut myös Maarianhaminassa, ei olisi kiva kuulla jotain ääniä ja miettiä, onko täällä nyt joku toinen myös vai ei.

  • Reply Susanna 08/05/2016 at 22:55

    Minulla on myös tuon tapainen kokemus tosin Italiasta B&Bstä, olin siis etukäteen kysellyt B&Bstä huonetta ja ilmoitin päivän+kellonajan koska saapuisin. Niin menin seuraavana päivänä ovelle ja luulin että asia oli ok koska minulle vastattiin niin. Vastassa oli lukittu rapun ulko-ovi+suuri aita. En päässyt sisälle edes rappuun ja huomasin ettei työntekijää ollenkaan kiinnostanut tulla edes paikan päälle ovea avaamaan. Hyvä että sinä pääsit sisälle asti. En ollut onneksi maksanut sitä B&Btä etukäteen, josta jäin ulos

    • Reply Tiia/ReiseReise 24/05/2016 at 12:41

      Huh, huh, miten ärsyttävää!! Muutenkin matkustus väsyttää, niin kiva tuollainen tilanne jossa ei pääse edes sisälle! Onneksi et ollut maksanut etukäteen ja toivottavasti löytyi mukavampi majapaikka.

    Leave a Reply