Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pitkä ja tuskainen patikkaretki Japanin vanhimman puun luo

En ihan oikeasti liioittele. Patikoinnista ei tosiaan ole kovin paljon kokemusta, ja kuntokin on mitä on, mutta ihan normaali mielestäni. Kuitenkin Yakushiman saaren kansallispuistossa olin kuin lapsi, ja kyselin vähän väliä kuinka pitkä matka vielä? Ollaanko kohta perillä?

4653_02
Kuva japan-guide.com

DSCN1237

Yakushiman kansallispuiston Arakawa-reitin osuus alkaa hyvin takaisesti, tosin kävelyreitille laitetut laudat olisi voitu sijoittaa suuremmilla väleillä (ei valitettavasti kuvaa). Muutama silta tuli myös ylitettyä, sai olla vähän varovainen, sillä osa näistä oli kovinkin kapeita ja ilman kaiteita. Alla välkkyi kirkas vesi ja todella isoja kiviä.

DSCN1242

DSCN1318

DSCN1320

DSCN1251

En yhtään muista kuinka kauan kävelimme, ennen kuin reitti Jomon Sugille eli Japanin vanhimman puun luo alkoi. Luultavasti ainakin pari tuntia vähintään. Jomon Sugi, huh, että oli raskas reitti. Se on epätasainen, jonka varteen on rakennettu ”puurappusia”, jotka menivät lähes vuorotellen ylös ja alas. Välillä patikointi onnistui myös ihan maaperässä kävellen. Oli tuskaa! Ja voitteko kuvitella millaset housut mulla oli jalassa? Farkkulegginsit! Voi elämän kevät. Jalassa oli myös ihan lenkkarit, koska en omista vaelluskenkiä, mutta ne oli ihan ok.

Lopulta pääsimme perille, ja täytyy sanoa, ettei puu niin ihmeellinen ole. Luulin myös, että sitä olisi päässyt lähemmäs katsomaan. Sitten piti vielä palata takaisin. Taas ylös, alas ja huh huh. Voin rehellisesti sanoa, etten varmaan tule palaamaan tänne, mutta toisaalta haluaisin nähdä Prinsessa Mononoken maisemat…

DSCN1257
Siitä vain ylös ja kohti Jomon Sugia.

DSCN1259

DSCN1260

DSCN1291

DSCN1280

DSCN1286

Kun pääsimme takaisin junaraidereitille eli pois Jomon Sugi-reitiltä pidimme toisen ruokatauon. Söimme evästä suurella kivellä, johon kiipesimme aitojen yli. Teki hyvää istua ja levätä hetki.

DSCN1294

DSCN1297

DSCN1298

Matka takaisin bussille meni ehkä paremmin, näimme jopa peuroja! Tulimme taas isommalle sillalle ja pyysin josko J voisi ottaa muutaman kuvan musta. Kuvat on tätä luokkaa, tosin mulla oli jo aiempaa kokemusta Pärnusta…eli en odottanut liikoja. Ei, poikaystäväni ei omista kameraa, ja malli on huono, mutta onpahan muutama kuva muistona.

DSCN1307

DSCN1315

DSCN1323

DSCN1250

Japani on kaunis!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

35 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 06/12/2015 at 06:11

    Huh, vaikuttaa tuskaisalta 😀

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 20:28

      Joo oli. Onneks se on nyt ohi. 😀

  • Reply Sandra 06/12/2015 at 14:46

    Täytyy sanoa, että ei tuo puu tosiaan kovin kummoiselta vaikuta, vaikka muuten maisemissa ei ole valittamista. Itse tein parin tunnin vaelluksen Australiassa ja voi tuskien taival, oli raskasta. En tajua, miten mulla olikaan näin huono kunto, vaikka mielestäni olen kuitenkin yrittänyt lenkkeillä ja päivittäin tulee käveltyä usein yli kymmentä kilsaa. Puuskutin kuin höyryjuna ja valutin hikeä kuin Niagaran putous. Aikamoiselta selviytymiseltä myös tuo teidän vaellus kuulostaa.

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 20:38

      Jep, ei kovin ihmeellinen, mutta tulipahan nähtyä. 🙂 Miten se onkaan niin, että yhtäkkiä huomaakin, ettei kunto ole kovin kummoinen, kun lähtee vaeltamaan ym.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 06/12/2015 at 15:56

    Japanissa on varmasti paljon hyviä patikointiretkiä upeilla maisemilla varustettuna! Omat Japanin kokemukset rajoittuvat vain Tokioon ja Hakoneen, joten maa on itselle suurilta osin tuntematonta, mutta sitäkin kiinnostavampaa.

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 20:40

      Joo on varmasti, vielä on tulossa toinen juttu, ihan vuorelle kiipeämisestä. Hakone oli kyllä kaunis, olin siellä ekalla Japanin matkalla.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita 06/12/2015 at 16:02

    Aika vaikeakulkuiselta reitiltä näyttää ja kuulostaa vielä pahemmalta postauksen perusteella. 🙂 Ja jos tuo puu nyt on joku nähtävyys niin ei kauhean kummoiselta näytä. 🙂
    Mutta patikointi on kyllä minun mieleeni ja voisin tuonne vaikka lähteä rämpimään ihan mielelläni! 🙂

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 20:54

      Tuon puun luo reitti oli kyllä vaikeakulkuinen, koska koko ajan käveltiin ylös, alas. Onneksi matkalla oli myös erikoisia puita, joita vähän pysähdyttiin katselemaan. Puu tosiaan on nähtävyys ja myös suosittu. Jos patikointi maistuu, niin tuolla on ainakin reittejä, joista valita. 🙂

  • Reply Stacy Siivonen 06/12/2015 at 17:14

    Kyllä tiedän tunteen, kun kävely on yhtä helvettiä ja kiroan jokaisen kiloni kahteen kertaan ja sitten päivän päätyttyä puhkon rakkoja jalkapohjistani. Kiva tuossa kai on se, että pääsee hengittämään hieman puhdasta ilmaa ja pois kaupungin tungoksesta. Luontokuvat ovat aina parhaimmistoa maasta kuin maasta.

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 20:57

      Hahaha, jep, olin aika pahalla tuulella, kun tultiin takaisin, enkä jaksanut tervehtiä enää ihmisiä. Poikaystävä ei oikeen tykännyt. :/

  • Reply Pirkko / Meriharakka 06/12/2015 at 18:19

    Juuri perjantaina tapasin ystävän, joka oli ilman trekkauskokemusta kokeneempien seurassa trekannut Nepalissa 4 päivää! Totesi, että oli se kyllä rankkaa, vaikka hän oli hiukan sentään tsempannut ja kävellyt ennen matkaa. Kivojahan tuollaiset maisemat on, mutta liian kauan & liian rankkaa ei ole kuitenkaan kivaa, ei ainakaan juuri silloin 🙂

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:00

      Huh huh, kuulostaa aikamoiselta ystävältä. Mun pisin kokemus on kolme päivää vuorilla, joka oli kyllä rankka, ehkä henkisesti rankempaa kuin fyysisesti. Tämä oli puu oli fyysisesti pahempi.

  • Reply Henna /suurin onni 06/12/2015 at 19:00

    Haha, voee! Matka on usein tuskainen, mutta yleensä perillä odottaa palkinto. Tuo puu on kyllä hieno, mutta… 😀 Mutta olipahan sentään peuroja! Ja suosittelen vaelluskenkiä, olen pitkän aikaa jo reissannut niin, että mukanani on pelkät vaelluskengät ja sandaalit, niillä pärjää erinomaisesti 🙂

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:04

      Jep, puu ei ole kovin häävi. Mutta muuten kyllä tosi upea paikka. Olisin mielelläni koskenut puuhun, mutta se oli ihan eristetty (ymmärrän kyllä, että sitä halutaan suojella). Mä matkustan yleensä kaupunkilomilla, niin vaelluskengillä ei tulisi kauheasti käyttöä, tosin hyvin ne pitää vettä, niin keksisin niille varmaan muutakin käyttöä, kun vaellus kerran kahdessa vuodessa. 🙂
      Tuun sitten sun blogiin kysymään neuvoja hyvistä merkeistä, jos joskus kengät päätän ostaa. 😉

      • Reply Henna /suurin onni 14/12/2015 at 01:00

        Olen elämäni aikana omistanut vain yhdet vaelluskengät. (suurin osa käytöstä mullakin siis ihan muuta kuin ”kunnon” vaellusta”. Ne on ostettu muistaakseni vuonna 2004 ja niillä on vaellettu sekä Himalajalla että Lapissa, rämmitty pitkin Costa Rican sademetsiä, Afrikan savanneja ja Mongolian aroja ja ties mitä muuta, mitä tähän yli kymmeneen vuoteen nyt sitten on mahtunut -ja edelleen pelittää. Joten Halti-merkkiset kehiin, jos joskus vaelluskenkiä kaipaat! 😀

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi 07/12/2015 at 08:23

    Hirmu hienon näköistä! Kyllä mä mielelläni taivaltaisin noissa maisemissa, mutta ihan vaelluskengät jalassa kuitenkin. ;D Ei tuo puu tosiaan niin kummoiselta näytä, mutta ehkä tässä tärkeämpi on se itse matka eikä määränpää. 😉

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:06

      Joo, näin on varmaan asia. 😀 Maisemat ovat kyllä todella upeat, eikä näissä edes ollut kaikkia kuvia (tosin kauheasti en ottanut). Matkalla tuonne puulle on myös nähtävää, vaikka tuo puu on tietysti reitin päänähtävyys.

  • Reply Titta & Thomas / IKILOMALLA 07/12/2015 at 11:59

    Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin meidän ensimmäiset vaellukset! Lenkkareissa, nahkatakeissa, farkuissa. Ei vettä mutta kuohuviiniä… ?
    Tekemällä oppii!
    Hienoja maisemia ja nuo peurat.! ❤
    Tämä oli ensimmäinen vaellustarina Japanista, jonka olen ikinä lukenut! Jes! ?
    -Titta / IKILOMALLA

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:11

      Haha, toivottavasti ei ollut kovin pitkä vaellus. 😀 Mutta mä sentään olin henkilön kanssa, jolla on kokemusta vaelluksista varmaan 10 vuoden ajan. 😀
      Peurat olivat aivan ihania ja olin yllättynyt, että niitä näkyi aika monta.

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija 07/12/2015 at 12:23

    Aika tuskaiselta vaikuttaa, voin sanoa että multa olisi jäänyt reippailu välistä 😀 Kauniita maisemia näyttää kyllä olevan, mä vaan olen hyvin kaukana patikoijasta.

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:15

      En mäkään mikään hirveän hinku luonto-ihminen ole. Kaupunkia ja luontoa sopivassa suhteessa sopii mulle, tämä meni ehkä vähän yli, mutta olin kyllä huonosti valmistautunutkin. Tai siis en yhtään. 😀 Paitsi kameralla. 😀

  • Reply Venla / Breezes from my Atlas 07/12/2015 at 13:19

    Ei vitsi kauheeta mitä siltoja, ois saattanu jäädä multa välistä. 😀 No, tulipahan teidän kuntoiltua, vaikkei puu ollutkaan kummonen. Ja hei, olihan noi maisemat ja peurat kyllä vaelluksen arvosia, niin söpöjä ja vitsi miten hyvän kuvankin sait niistä! 🙂

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:19

      Tuo silta ilman kaiteita oli kyllä aika kauhea, sitten mun poikaystävä vielä pysähty keskelle sitä kattelemaan maisemia, olin vaan voitko liikkua! 😀
      Maisemat ovat kyllä upeat, ja olin tosi iloinen, kun nähtiin peuroja. Sain niistä ihme kyllä muutaman kuvan, vaikka aika nopeasti ne lähti karkuun…koska eräs nimeltä mainitsematon henkilö alkoi karjua. :/ (kyllä ne varmaan silti muutenkin olisivat lähteneet kaummas syömään).

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 07/12/2015 at 14:44

    Tuntikausien patikointiretki vain nähdäkseen maan vanhimman puun :-)? Kuulostaa koomisen kiehtovalta. Toivottavasti oli kaiken vaivan arvoinen!

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:21

      Jep jep, tiedän. 😀 Mutta mä itse asiassa tykkään puista, joten en yhtään vastustanut tätä retkeä. Maisemat olivat kyllä vaivan arvoiset, mutta onneksi tuo puu on nyt nähty ihan livenä. 😀

  • Reply Anna Koskela 08/12/2015 at 00:54

    Mä olen todella skeptinen patikkaretkien ruhteen. Lopussa pitää odotaa erittäin huima palkinto jotta haksan lähteä hikoilemaan ja kipeyttämään lihaksiani. Useinhan mukana ei edes ole kunnon varusteita, joten miksi vaivautua.

    Sinällään kävelyreissut ovat kivoja, ja esim. Saksassa ollaan vaellettu pitkiä matkoja viinitilolilla tai metsässä Mutta ne ovat sellaisia hyvin hoidettuja polkuja, joiden varsilta löytyy vessat, ruokaa ja juomaa ym. Ihmiset menevät niille viihtymään, eikäv rääkkäämään itseään. Eli hieman eri asia kuin tämä teidän kokemanne.

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:27

      Ei, ei, itse asiassa kyllä tuolla oli vessat myös. Tosin ei tuon puun reitillä, mutta juuri ennen reitin alkua (siis tuon puun, ei alkureitin) oli siisti sisävessä. Myös muutama taukopaikka oli , jossa oli pöytä ja penkit, ja ”huusi”. Eli reitti on kyllä hyvin hoidettu ja siellä käy paljon matkailijoita ja paikallisia. Puulle reitti kulkee siis useimmiten ihmisten rakentamia ”rappusia” pitkin.
      Mutta joo, en ihan viihtymisreitiksi tätä kutsuisi, siinä olet oikeassa.

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. 08/12/2015 at 09:02

    Patikoinnit matkoilla ovat musta ihan parhaista juttuja. Luonto on niin kaunis ja siellä pääsee vetämään kunnolla henkeä kaiken muun hälinän keskellä. Kuinka vanha tuo puu oli? Tylsää tosiaan, ettei puuta päässyt vaikka halaamaan – siitä olisi saanut lisää kivoja kuvia!

    • Reply Tiia/ReiseReise 08/12/2015 at 21:31

      Mä olen enemmän kaupunkilomien ystävä, tosin poikaystävä on allerginen kaikille nähtävyyksille, joten tulee kivasti myös luontokohteita nähtyä.
      Puun iästä on erilaisia näkemyksiä, mutta internetin mukaan arvioitu ikä on 2000-7200 vuotta. Mä olisin kovasti halunnut koskettaa tuota puuta. On mielenkiintoista, että ikä näkyy myös puissa.

  • Reply Heidi / Maailman äärellä 10/12/2015 at 10:28

    Minä tein Espanjan matkalla ensimmäisen oikean vaelluksen vuorelle ja olin kyllä välillä samalainen lapsi kuin sinä kysellessäni kokeneelta haikkaajaystävältäni, että onko vielä pitkä matka, onko pakko ihan huipuille kiivetä. Mutta meillä oli kyllä huipulla odottamassa niin huikeat maisemat, että kyllä kannatti. Mutta kuntoa pitäs kyllä ruveta kohentaa, jos vieä aion lhteä vuorille vaeltamaan. Sen verran säälittävää puuskutusta minun kapuaminen välillä oli…

    • Reply Tiia/ReiseReise 15/12/2015 at 17:58

      Joo, vuorille kiipeillessä pääsee kyllä nauttimaan upeista maisemista, jotka ovat kyllä riittävä palkinto. Ja tietysti saa olla itsessään ylpeä. 🙂

  • Reply Annika | Travellover 10/12/2015 at 22:04

    Sellaista jäin miettimään, että mistä kukaan voi tietää, mikä on maan vanhin puu. Eipä sillä, että asialla jotain väliä olisi, mutta tuli mieleen. Minä voisin kyllä lähteä metsään vain nähdäkseni sellaisen. Ei sen niin väliä ole, mikä päämäärä on, jos matkalla voi olla kaikkea jännää, vaikka peuroja.

    • Reply Tiia/ReiseReise 15/12/2015 at 18:00

      En osaa yhtään sanoa miten tälläisistä puista ikä lasketaan, kun vuosirenkaita ei ole näkyvissä. Matkalla oli myös kaikkea nähtävää peurojen lisäksi, kuten rakastavaisten puut, kaksi puuta, jotka olivat alkaneet kasvaa yhteen.

  • Reply Jenna / Journey Diary 12/12/2015 at 10:55

    Mä tyydyn vaan katselemaan kuvia tuosta puusta, en ihan heti lähtisi tuollaiselle patikkaretkelle 😀 Sami olis varmaan innoissaan, mutta mä en muutenkaan niin perusta patikoinnista, että pitäisi kyllä aloittaa vähän keveämmällä reitillä!

    • Reply Tiia/ReiseReise 15/12/2015 at 18:02

      Tuo on kyllä raskas reitti, en lähtisi heti uudestaan. En mäkään niin kovin patikoinnista perusta, kaupunkilomat on eniten mun mieleen. 🙂

    Leave a Reply