Kyllä jutut jatkuvat nyt yhtäkkiä Japanin Rail Pass reissusta.
Saavuimme lautalla takaisin Japanin puolelle Etelä-Koreasta. Menimme taas bussilla Hakatan satamasta Fukuokan rautatieasemalle, josta jatkoimme edelleen junalla kohti Oitaa, jossa viettäisimme yhden yön. Olisin mieluusti yöpynyt Beppussa, koska se on niin hauska nimi suomalaisille, mutta menimme Oitaan, koska poikaystäväni entisiä Tokio-kavereita asuu nykyään siellä.
Saavuimme melko myöhään Oitaan, joten menimme suoraan hotellille, joka sijaitsee kätevästi rautatieaseman vieressä. Siellä kirjottautuessamme sisään eräs silmälasipäinen mies tuli viereemme ja hän olikin J:n kaveri. Veimme nopeasti rinkat ylös ja lähdimme kolmistaan kohti ravintolaa. Seuraamme liittyi myös neljäs henkilö perinteisessä japanilaisessa ravintolassa.
Molemmat miehet olivat aiemmin työskennelleet Tokiossa, joten pieneen kaupunkiin sijoittaminen oli ollut heille aluksi vähän järkytys. Nykyään molemmat ovat tyytyväisiä Oitassa, siellä nimittäin on meri, joki, vuoret ja hyvä ruoka (kuten kuvissa näkyvä kanatempura) kaikki samassa kaupungissa. Mahdollista on myös, että Oitan alueella voi syödä turvallisesti pallokalaa, tätä annosta ei kuka tahansa kokki voi valmistaa. Muistikirjan mukaan tästää ainakin keskustelimme.
Oita vaikutti kivalta kaupungilta, harmi, että näimme senkin vain nopeasti ja iltamyöhään. Olin yrittänyt kuvata jokaisesta kaupungista viemärinkansia. Oitassa sen sijaan kuvasin jalkakäytävän laattoja, niitä vaan oli ihan liikaa erilaisia, joten luovutin jossakin vaiheessa.
Hotelli oli tosi kiva. Meillä oli oma huone, hyvä wifi, länsimaiset sängyt, mutta hotellissa oli kuitenkin onsen eli pääsi lämpimään kylpyyn. Hotelliin kuului toki myös aamiainen, mutta kappas vaan, kun Japanissa oltiin, niin ei se ollut ihan sellainen kuin odotin. Ei jugurttia, ei tuoreita hedelmiä, ei leipää. Jotain sentään löysin syötäväksi (en syö punaista lihaa nimittäin). Iloa tuotti kyllä ehkä eniten juoma-automaattikone, josta sai ottaa minkä juoman vain.
Aamiaisella oli sen verran täyttä, että istuimme erään naisen ja hänen lapsensa kanssa samassa pöydässä. No, koko tämän ajan tyttö tujotti, kun söin. Ehkä ei ollut nähnyt länimaalaista ennen, vaikka ikää oli ainakin 10 vuotta. Ei tuntunut kovin kivalta, vaikka lapsista pidänkin. Söimme nopeasti, sillä halusimme ehtiä ostamaan vielä eväitä tulevaa matkaa varten.
Seuraavaksi suuntasimme juhannuksen viettoon Yakushima-saarelle, joten junamatka kohti Kagoshiman satamaa alkoi heti eväiden ostamisen jälkeen. (Muistivihkoni mukaan olimme junassa 30 sekuntia ennen sen lähtemistä).
