Monthly Archives

heinäkuu 2015

Karaokea, purikuraa ja Ghibli-museo Tokiossa

Palataan Japaniin! Aloitimme Japan Rail Pass matkamme siis Tokiosta, johon myös palasimme. Sekoitan tähän postaukseen nyt kaikkia päiviä, sillä pääasiassa Tokiossa ollessa aika meni sukulaisten tapaamiseen, ei niinkään nähtävyyksien katselemiseen. Jotain sentään ehdimme tehdä.

DSCN0739

Jo viime reissulla halusin laulaa karaokea, mutta poikaystäväni ei oikein innostunut ajatuksesta. En ole koskaan laulanut karaokea missään, mutta ajattelin sen Japanissa olevan helppoa, kun näissä paikoissa saa oman kopin ja yleisöä ei ole. Nyt kävi kuitenkin niin, että ensimmäisenä iltana tapasimme pari poikaystäväni kaveria syömisen merkeissä, jonka jälkeen menimme sinne karaokepaikkaan. No, arvatkaa vaan kehtasinko laulaa. Onneksi miehet vetivät tunteella, niin oli hauska ilta. Jatkoimme myös tuolta jonnekin Shibuya-alueen baariin, josta lähdimme myöhemmin taksilla ”kotiin”. Toinen näistä kavereista saa ilmeisesti jotain taksialennusta ja koska hän asui lähellä yöpymispaikkaamme, J:n veljen kämppää, otimme yhteisen taksin alueelle.

DSCN0743

Ja opin jotain uutta, jos ajaa taksilla keskustan alueella ei tarvitse turvavyötä kiinnittää. Jo vain. :I Annoimme myös taksikuskille päivän naurut, kun hän kuuli jutun, miten emme saaneet poikaystäväni veljen ovea auki vaan jouduimme pyytämään apua naapurilta. Japanilaisista kodeista voisi varmaan kirjoittaa oman postauksen, hah!
//

DSCN2427

Viikkojen päästä otettiin käsittelyyn toinen ehdoton must-juttu Tokiossa, nimittäin purikura. Tämä on siis kuvauskoppi, josta saa muistoksi kivat tarrat. Tämän olisin halunnut toteuttaa myös viime Japanin reissulla, mutta J:n mielestä näihin menevät vain teinitytöt (mikä ei kyllä pidä paikkaansa, kyllä siellä turistejakin käy;)
En tiennyt mitä odottaa, mutta ei ihan odotukset täyttyneet. Pääasiassa siksi, että jokaiseen valintaan on aikaraja, joka menee tosi nopeasti, kun ensi kertaa purikuraa. Koristeluun saa onneksi käyttää aikaa melko reilusti, eri asia sitten on, onko esim. poikaystävä kovin innokas tähän.

DSCN2428

Myöskin musiikki on todella kovalla näissä paikoissa. Mutta kuitenkin olen lopputulokseen tyytyväinen, tuli hauskoja kuvia, joten menisin uudestaan. Hinta ei myöskään olen paha! En tarkalleen muista, mutta olisiko ollut jotain 400yen. Muistoksi saat siis tarra-arkit molemmille, ei valokuvia.

//

DSCN2295

Tällä kertaa onnistuimme vierailla myös Ghibli-museossa. Kyseessä ovat siis varmasti tunnetuimmat japanilaiset anime-elokuvat, joita studio tekee eli Kikin lähettipalvelu, Totoro, Henkien kätkemä jne. Olimme Tokiossa viime marraskussa ja tarkoitus oli käydä museossa. Valitettavasti se oli silloin kiinni koko ajan, kun olimme paikalla. Museo on myös todella suosittu, joten liput kannattaa ostaa pari kuukautta etukäteen, ellei käy niin hyvä tuuri kuin meillä. Nimittäin museo oli loppuunmyyty, kun pari viikkoa ennen matkaa, katsoimme lippuja. Kuitenkin samana päivänä kuin meillä oli lento Japaniin, oli museoon vapautunut lippuja myyntiin, joten onnistuimme sellaiset ostamaan!

DSCN2299

Itse museo sijaitsee Mitakan juna-asemalta pienen, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä. Netistä ostetut liput vaihdetaan sisäänkäyntiä vastapäätä, tien toisella puolella olevassa Lawson-kioskissa (joka on kuin pieni kauppa). Yhä nämä liput vaihdetaan museossa hienoisin pääsylippuihin, jotka onneksi sai pitää. (Voin laittaa omasta lippustani kuvan Instaan).

DSCN2304

Museossa ei saa ottaa lainkaan kuvia, paitsi ulkona. Siellä ei tosin ole paljon mitään. Oli myös sateinen ilma, joten ei kauheasti huvittanut olla ulkosalla. Museon luulin ensin olevan iso, koska se oli muutamassa kerroksessa, mutta itse asiassa ei se olekaan, mutta joka yenin arvoinen! Oli myös hienoa vain keskittyä katsomaan näytteillä olevia asioita, kun ei ottanut yhtäkään kuvaa. Monia yksityiskohtia ja upeasti esille laitettuja juttuja on luvassa! Museossa on myös pieni elokuvateatteri, jossa esitetään lyhyt anime-elokuva, suosittelen menemään katsomaan sen. Kannattaa mennä jonottamaan ajoissa, sillä nyt osa joutui istumaan portailla.
Yli 19-vuotiaille pääsylippu museoon on 1000 yeniä.

Ainoat miinukset tulevat museon kaupasta, jossa ei ollut yhtäkään Kiki-postikorttia eikä paljon muutakaan ostettavaa (ostin lopulta kaksi postikorttia, koska halusin ostaa jotain, mutta en edes tiedä mistä elokuvasta ne ovat). Myöskin museon esite oli melkein kokonaan, ja uuden elokuvan esitteet olivat, vain japaniksi! Ainoastaan museon säännöt olivat käännetty englanniksi, mutta esim. museon pohjapiirrustus ja missä ovat mitkäkin huoneet; vain japaniksi. Jotenkin niin tyypillistä.

DSCN2307

Keräilykohde: Helsingin asuinalueet: Pikku Huopalahti

Tänä kesänä yritän lopulta toteuttaa uuden keräilykohteeni. (Useathan keräävät UNESCO:n kohteita, mutta mulle niitä on liikaa. Tähän asti olen kerännyt vain kirjastonkortteja maista, joissa olen oleskellut pidempään, ja ollut muuta kuin matkalla).
Oikeastaan sain idean vierailla jokaisessa Helsingin asuinalueella jo muutama vuosi sitten, kun asuin täällä ensimmäistä kertaa. No, en koskaan saanut aikaiseksi toteuttaa aikomusta, mutta nyt, kun olen töitä varten hankkinut bussikortin muistin taas tämän keräilyhaaveeni. Eli vierailla jokaisessa Helsingin asuinalueella.

DSCN2387

Ensimmäisenä on vuorossa Pikku Huopalahti, jossa talot tosiaan ovat kuin keksipaketteja. (Voiko kukaan olla mainitsematta Pariisin kevättä, jos puhuu tästä asuinaluueesta?). Mutta eivät nuo talot, jotka ovat kyllä ihanan värikkäitä, ole mua vain hurmanneet vaan eräs lampi ja sillat. Oikeastaan luonnon läheisyys, jota ei ole liikaa.

Kun asustimme Töölössä pyöräilimme aika usein Pikku Huopalahteen, sillä siellä on puutarhapalstamme. Ihastuin jo silloin alueeseen ja nykyään tulee myös keskustaan pyöräiltyä tätä kautta, kätevästi pääsee pyörätietä pitkin ihan Hietaniemen asti ja sieltä voi jatkaa Baanaa pitkin Lasipalatsille ja sitten onkin jo keskustassa. (Ellei Cafe Regatta ole pysäyttänyt matkaa).

DSCN2391

DSCN2386

Lyhyesti sanottuna tämä alue on sellainen, jossa voisin kuvitella tulevaisuudessa asuvani (tulen siis muuttamaan jossakin vaiheessa takaisin Helsinkiin). Tunnelma alueella on rauhallinen, kauniilla ilmalla on paljon ulkoilijoita, lapsiperheitä ja asuinalue on myös kulttuurillinen. Valitettavasti olen myös kyllä kuullut, että päiväkodeista tehdään jonkin verran lastensuojeluilmoituksia. Päiväkodeista puheenollen, alueen isoin (?) päiväkoti on kuin kaksi sirkustelttaa (tosin väriltään ne ovat valkoisia).

DSCN2393

Kaupunginosia Helsingissä on 59, erikseen on jaoteltu myös osa-alueet, johon Pikku Huopalahti kuuluu. En vielä tiedä mitkä osa-alueista käyn läpi, ihan kaikkia en varmasti ehdi, mutta kaupunginosat pyrin käymään läpi. Tälläinen olisi kiva myös muista kaupungeista! Itsehän voisin tehdä kierroksen myös Porista, jossa asuin lähemmäs 20 vuotta. Samalla voisin kirjoittaa paikallisen silmin alueista.

DSCN2394

pikkishuopis

Yksi varmasti Helsingin mielenkiintoisimmista rakennuksista sijaitsee Pikku Huopalahdessa. Tuon yllä olevissa kuvissa näkyvän Terassitalo-kerrostalon on suunnitellut Reijo Jallinoja. Aikoinaan, kun matkustin Porista Helsinkiin kiinnitin aina rakennukseen huomiota. Kyllä se vain on näkyvä maamerkki, niinkuin Wikipedia sanoo.

ps. Kuten huomata saattaa kuvat ovat otettu tänä kesänä.

Japan Rail Passien tilaaminen ulkomailta

Edellisessä postauksessa taisin mainitakin meidän ostaneen Japanin ”reililiput” netistä, ulkomaalaisesta sivusta. Tarkemmin ottaen tilasimme Japan Rail Passit Japan Experience nimiseltä sivulta. Tämän teimme puhtaasti säästääksemme rahaa, vaikkakin se ei ollut kuin muutamia kymppejä. Itseäni vähän epäilytti ostaa ihan tuntemattomasta sivusta, mutta hyvin liput tulivat perilla ja yllättävän nopeasti. (Itsehän asuin vielä Vaasassa, joten en nähnyt kun liput vasta viikkojen jälkeen).

Liput ostimme 21 päiväksi (426€) ja matkustusluokkamme oli normaali. Junapassin voi ostaa myös ”vihreisiin” eli parempiin ykkösluokan vaunuihin. Oman kokemukseni mukaan kyllä sanoisin, ettei tähän kannata tuhlata ylimääräistä rahaa. Kaukojunat Japanissa ovat mukavia ja niissä on todella hyvin jalkatilaa. Toki paikkavaraus kannattaa tehdä ainakin suosituimpiin juniin. Tämä ei maksa erikseen mitään, joten voin suositella!

DSCN2358

Japan Rail Pass pitää ostaa ennen Japaniin saapumista, sillä Japanissa sitä ei myydä. Junalippu on tarkoitettu pääasiassa ulkomaalaisille vierailijoille, tosin onneksi poikkeuksia sääntöihin on. Japanilainen voi ostaa passin, jos hän on naimisissa ei-japanilaisen kanssa uudessa asuinmaassaan tai asuu vakituisesti muualla kuin Japanissa ja hänelle on myönnetty pysyvä oleskelulupa. Poikaystäväni sai onneksi pysyvän oleskeluluvan helmikuussa (Suomessa asuttuja vuosia on täynnä viisi), joten hän onnistui ostamaan myös Japan Rail Passin.

Junien hinnathan ovat aika pilvissä Japanissa, joten jos tiedossa on ainakin kolme junamatkaa, sanoisin että passin hankkiminen kannattaa. Passeja myydään 7, 14 ja 21 päivän ajaksi ja 7 päivän lippu maksaa noin 210€, esimerkiksi Tokio-Kioto väli yhteen suuntaan maksaa yli 100€.

DSCN1181

Kun passin ostaa ei mielessä tarvitse olla päivämäärää, jolloin haluaa passin tulevan voimaan. Passi tulee aktivoida ennen kuin sillä voi matkustaa, joilloin ilmoitetaan myös passin ensimmäinen voimassaolopäivä. Tämä oli aika jännän näköistä! Ennen kovapahvisen passin saamista, tuli paperiversioon muutama leima ja ainakin kolmella eri neonvärisellä tussilla ympyröityjä kohtia. Näitä ei harmi saanut takaisin, mutta nopeaa työskentelyä oli hauska seurata. Erikseen piti myös täyttää jokin paperi, mutta kokonaisuudessaan hommaan meni ehkä 10 minuuttia, mutta jonoa edellämme ei ollut yhtään.

Passin voi aktivoida Japanissa tietyillä asemilla, ympäri Japania. Reilipassi sekä passi tulee olla mukana.
Tokiossa passin voi aktivoida esimerkiksi Naritan molemmilla terminaaleilla sekä useimmilla isoimmilla asemilla. Me aktivoimme passimme Shibuya-asemalla. Tämä tapahtuu Information Centerissä, joka on itse asiassa vain tiski asemalla. Tämän löytää kun etsii(?) Hachiko koirapatsaan, kävelee sen ohi (aseman puolelta vasempaa reunaa) ja menee sisään seuraavasta sisäänkäynnistä. Information Center ja kaksi virkailijaa ovat heti keskellä asemaa.

DSCN0942

Passilla matkustaa ilmaiseksi Tokion paikallisjunissa, metroissa ei. Japan Rail Pass pitää aina näyttää virkailijalle. Eli kulkureittinä toimii virkailijoiden kopin edessä oleva ”erityislinja”. Passi on hyvin tuttu kaikille virkailjoille ja joskus sitä vain vilkaistiin laiskasti eli ei todellakaan ehditty/välitetty katsomaan/katsoa onko passi voimassa. Tosin kerran eräs virkailija sanoi poikaystäväni perään ”Excuse me”, se nauratti, sillä kyllä J on edelleen japanilainen.
Joskus ”erityislinjalla” voi olla ruuhkaa, mutta koska virkailijoita on yleensä ainakin kaksi töissä, voi jonottavat ihmiset surutta ohittaa ja näyttää passin vapaalle virkailijalle. Ainakin jos on kiire junaan!

DSCN1180

Tässä vielä yhteenveto, eli:
1. Osta Japan Rail Pass ennen matkaa Japaniin
2. Aktivoi passi asemalla tai lentokentällä (Narita, Kansai…)
3. Tee paikkavaraukset ennakkoon
4. Asemalla näytä virkailijalle passisi
5. Osta hyvät junaeväät ja nauti matkasta. 🙂

DSCN2360

DSCN2359

Onko muilla kokemuksia Japan Rail Passeista tai muista junapasseista? Entä heräsikö kysymyksiä?

26 päivää Japanissa: kesän 2015 Japan Rail Pass reissu on tehty!

Jihuu Suomessa taas! Japanin kiertomatkalta (21 päivän Japan Rail Pass) on palattu Helsinkiin ja oli kyllä mahtava matka kokonaisuudessan, vaikka ei ihan joka päivä hymyilyttänyt niin kovin paljon. En ole vielä ihan loppuun asti kirjoittanut viime marraskuun Tokion matkan juttuja, mutta ei voi mitään. Nyt on tulossa juttuja tuoreimmasta Japanin matkasta. Juttuja riittää varmasti syksyyn asti.

Aloitetaan meidän reitistä. Olisi ollut mahtavaa käydä jokaisessa pääsaaressa, mutta Shikoku jäi kokonaan välistä. Väkersin tälläisen Google maps -kartan, josta reittimme näkyy. Tämän lisäksi kirjoitin lyhyen mielipiteen jokaisesta kaupungista, jossa oleskelimme kauemmin kuin junan vaihdon ajan. Ensi postauksen teen Japan Rail Passien hankkimisesta!

Tässä reittimme:

japanreili

Tokio
Tuntuu, etten taaskaan nähnyt oikein mitään. Tokion suuruus jaksaa aina vain hämmästyttää.

Osaka
En odottanut Osakalta kovinkaan paljon. Olin kirjoittanut muutaman jutun paperille, jotka haluisin nähdä, muuten kävelimme vain. Tykkäsin kaupungista! Ensi kerralla voisin lentää suoraan tänne ja täältä vierailla jossakin Shikokun kaupungeista.

Nara
Narassa kävimme, koska halusin nähdä vapaana liikkuvat peurat. Niitä tuli kyllä nähtyä, tosin niiden näkeminen sai vähän surulliseksi, mutta myös tosi iloiseksi.

DSCN0852

Hakata/Fukuoka
Emme nähneet kaupungista oikeastaan muuta kuin aseman ja Hakatan terminaalin. Palmut yllättivät.

Busan
Teimme myös yhden yön retken Etelä-Koreaan. Busan oli mukava rannikkokaupunki, poikaystäväni mielestä se näytti Japanilta 20 vuotta sitten. Tykkäsin ja voisin mennä uudestaan, vaikka luulin, ettei Etelä-Korea erityisesti kiinnosta minua.

Oita
Oitasta emme nähneet kuin ravintolan, jossa kävimme syömässä J:n ystävien kanssa ja illalla vähän rautatieaseman aluetta, kun kävelimme takaisin hotelliimme. Tuntemattomasta syystä tykkäsin kuitenkin kaupungista heti kun astuin rautatieasemalta ulos. Täällä yövyimme myös todella hyvässä hotellissa. J:n kavereilta (jotka vuosia sitten lähetettiin Tokion vilinästä pieneen Oitaan töiden perässä) kuulimme kaupungissa olevan kaikkea mitä vaan voi toivoa: meri, vuoret, hyvä ruoka ja talvella lunta. Tänne tulen uudestaan ja tutustumaan kaupunkiin päiväsaikaan.

Kagoshima
Sama juttu kuin Hakatasta. Vietimme aikaa vain siirtymiseen asemalta terminaaliin, josta otimme aluksen kohti Yakushiman saarta. Emme siis nähneet koko kaupunkia.

Yakushima
Poikaystäväni oli käynyt tällä saarella ehkäpä kolme-neljä kertaa aiemmin ja halusi esitellä sen myös mulle. Jos luontoseikkailut innostavat, tämä on oikea paikka. Täältä löytyy myös maailman vanhin puu.

Kioto
Yhdyn monen muun matkailijan kuoroon, Kioto on ihana. Täällä näki myös turisteja enemmän kuin Tokiossa. Tänne haluan palata myös uudestaan. Taitaa sakuran näkeminen Kiotossa olla yksi unelmani.

DSCN1549

Yatsukatage
Tämä on itse asiassa vuoren tai vuoriryhmän nimi, johon kuuluu yhteensä kahdeksan vuorta. Kiipesimme vain yhdelle niistä ja huh tuli kyllä ylitettyä itseni. Yövyimme korkealla vuorella olevilla mökeillä, jossa ei ollut mahdollisuutta peseytyä. Nämä kolme päivää vuorilla ovat varmasti ikimuistoisimmat tältä matkalta ja myös raskaimmat.

Aomori
Oikeastaan jäimme pois Shin-Aomori aseman kohdalla, joten kunnon keskusta-aluetta emme nähneet. Vaikutti olevan tylsä pikkukaupunki, mutta yöpymisemme oli vallan muuta, sillä ”nukuimme” nettikahvilassa.

Hakodate <3
Hakodatesta tuli suosikkikaupunkini Kioton ohella. Haluan todella kovasti matkustaa uudestaan Hokkaidon saarelle, ehkäpä joskus talvella.

DSCN1808

Toya-järvi
Tähän paikkaan ihastuin. Ihana onsen-hostelli, kylä oli pieni, mutta wifi toimi moitteettomasti, illalla järjestettiin ilotulitus. Tänne uudestaan!

Sapporo
Tämä Hokkaido-saaren kaupunki on suurin, mutta blääh. Toisaalta täytyy sanoa, ettemme täältäkään nähneet kauheasti mitään. Söimme lounasta J:n serkun kanssa, jonka jälkeen vierailimme turistinähtävyydessä, joka oli kyllä upea ja jossa aika loppui kesken. Junamme lähti vasta myöhään illalla, joten kävelimme keskustassa, mutta ei siellä mitään erityistä näkynyt. Ehkäpä kaupunki olisi kivempi talvella, sillä silloin kaupungissa järjestetään festivaalit.

Yamagatan prefektuuri
Vietimme ensin kaksistaan aikaan pienessä kylässä, jonka jälkeen vierailimme vanhainkodissa katsomassa poikaystäväni isomummoa. Yövyimme kahdessa eri onsen-hotellissa Tsuruokassa, toinen oli lähellä vuoria ja toinen merta. Olin jostain napannut nuhan, enkä kovinkaan nauttinut olostani. Huomasin taas miten mahtava ihminen J:n sisko on, ja siskonpoika oli jälleen vauhdissa. 🙂

Saitama
Tätä prefektuuria kutsutaan Japanin tylsimmäksi. En voi sanoa, että siellä olisi mitään kovin mielenkiintoista, tosin en ole nähnyt paljon aluetta. Poikaystäväni vanhemmat asuvat täällä, siksi tulemme varmasti aina vierailemaan täällä. Rauhallinen paikka.

//

Sellaiset kohteet meillä, jokaisesta tulee varmasti erikseen kirjoitettua. Matka meni siis hyvin, emme myöhästyneet kertaakaan junasta, välillä toki piti juosta. Mutta…

DSCN2235

Ennen matkaa tapahtui muutama kömmähdys. Poikaystäväni oli ilmoittanut kaverilleen, että saavumme sunnuntaina, joten voisimme tavata hänet heti maanantaina. Hän oli varannut myös parturin samalle päivälle klo 12. Tosiasiassa olimme Tokiossa vasta perillä maanantaina päivällä. Kesken yöunien piti siis soittaa Japaniin ja peruttaa tapaamiset.

Minä olin voittanut lounge-arvonnassa [email protected] vierailun, harmi vain, että tällä kertaa emme lentäneet suoraan Tokioon vaan meillä oli vaihto Saksassa ja näin ollen emme päässet lentokentällä non-schengen alueelle, jossa lounge oli. Olin vielä ilmoittanut poikäystävälleni, ettei tarvitse syödä kuin aamupala, sillä loungessa on lämmin ruoka. Hitsi, että harmitti.

Vaihtoaikamme oli niin lyhyt, että Saksan päässä meitä oli vastassa virkailija, jonka kanssa sitten juoksimme suoraan seuraavaan koneseen. Kävi kyllä mielessä, että mitäköhän tästä matkasta tulee, kun koko ajan tuntuu menevän joku asia pieleen. Paluumatkalla koneemme oli myös hieman rikki (vain äänentoisto), tunnin jouduimme odottamaan vian korjausta, ennen kuin koneseen pääsimme.
Mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei onneksi tapahtunut, mutta tuli kyllä huomattua, että maailmanympärimatkaajaa minusta ei tulisi. Tai voisi tulla, jos yhdessä ja samassa paikassa voisi olla useamman viikon (kuukauden)!

ps. Katsoin menomatkalla viimeisen Hobitti-elokuvan, jep, se on aika huono.