Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hastings’in host-perhe ja yksityinen päiväkoti (2012)

Huitelen jossain päin Japania, enkä tiedä miten ehdin nettiin, joten olen ajastanut teille postauksia. Nämä ensimmäiset koskevat työssäoppimisaikaani Englannin Hastingissa lokakuussa 2012.

Oli jo ilta, kun saavuimme ”taksillamme” host-perheemme luo. Lentokentällä meitä oli tosiaan vastassa kuski kyltin kanssa. Tiesimme, että saisimme taksikyydin host-perheemme luo Hastingsiin. Matka taisi kestää jotain 3-4 tuntia. ”Taksimme” ei ollut perinteinen musta auto, joita Lontoossa näkee vaan tosi tyylikäs, upouusi henkilöauto. Valitettavasti en tiedä autoista paljon mitään, enkä tullut ottaneeksi kuvaa autosta, vaikka mieli teki. Etenkin olisi ollut huippua näyttää kuvaa veljelleni, sillä hän tietää/on kiinnostunut autoista paljon.

hastings 150

Saimme heti lämpimän vaikutelman. Host-perheellä oli ollut aikaisemmin myös opiskelijoita ja heillä olikin meille valmiina oma huone, jossa oli neljä sänkyä eli ihan mukavan kokoinen huone. Perheeseen kuului nuoret vanhemmat, noin 40-vuotiaat sekä kaksi poikaa D ja C, jotka olivat iältään kai 12 ja 10 eli eivät enää kovin pieniä. Perheellä oli myös aika monta lemmikkiä. I s o tanskandoggi Slinky, akvaario ja kaksi pientä viljakäärmettä. Näiden käärmeiden vuoksi perheellä olikin pakastimessa hiiriä. Yh. Aika rohkeaa yhdeltä meistä oli ruokkia käärmeitä yhden kerran, voin sanoa etten se ollut minä!

hastings 093

Perhe oli mukava, pojat hauskoja, vaikka luonteltaan melko erilaisia. Perheen mies oli onneksi kasvissyöjä, joten vaimo oli tottunut kokkaamaan kasvisruokia. Eräs meistä oli kokonaan kasvissyöjä, itse en syö punaista lihaa ja eräs harrastaa metsästystä ja kokemusta on eläinten nylkemisestä. Olimme siis aika erikoinen seurakunta!
Ruoka oli aina hyvää, toisinaan todella hyvää, esimerkiksi uunissa tehtävät tortillat. Nam! Yleensä perjantaina meillä oli pizzapäivä, Asdan £1 pizzat olivat suosittuja.

Teimme myös pari retkeä, kävimme mm. Lontoossa, Rye-kylässä, jonka matkalla näimme talon, jossa Paul McCartney asuu. Piipahdimme myös katsomassa nuorimmaisen pojan rybgy-peliä ja maalla vaimon vanhempien luona. Perhe auttoi meitä myös järjestämään matkat Brightoniin ja Bryggen, Belgiaan. Kävi siis hyvä tuuri perheen suhteen. Usein iltaisin istuimme kaikki yhdessä tv:n äärellä ja katsoimme Big Bang theory eli Rillit huurussa sarjaa. En ollut Suomessa ikinä katsonut sarjaa ja vasta Englannissa huomasin kuinka hauska sarja on (nykyään se on yksi suosikeistani). Briteissä tuli myös hauska Baggage deittiohjelma. (Youtubesta löytyy ohjelman amerikkalaisia jaksoja kokonaan, ihmeellisiä salaisuuksia ihmisillä).

Olin ehkä meistä kaikista onnekkain, sillä päiväkoti, jossa työskentelin löytyi saman kadun varrelta. Sain itse päättä työskentelenkö pienten vai isojen parissa, valitsin isot, sillä olin jo tehnyt työssäoppimisen alle 3-vuotiaiden parissa. Kokemus oli kyllä mielenkiintoinen, sillä eroja suomalaisissa ja englantilaisissa päiväkodeista kyllä löytyy. Eniten varmaan mieleen on jäänyt ruoka-ajat, sillä lapset eivät useinkaan syö lämmintä ruokaa. Välipala on siinä klo 11 ja lounas syödään klo 13. Oli hassua, kun itse söi jotain keittoa/leipää/banaania, niin lapset saattavat lähes syödä suklaapatukoita. Huh. Tapana oli laittaa pyöreän pöydän keskelle peltirasia, johon lapset sitten laittoivat roskat. Ainoastaan kahdelle lapselle noin kahdestakymmenestä näin lämmitettävän kunnon ruokaa (vauvelit erikseen).

hastings 1022

Ryhmän nuorimmat olivat 3-vuotiaita, silti kukaan ryhmän lapsista ei nukkunut päiväunia! Mitään rauhoittumishetkeä ei myöskään ollut, mutta tosin pitää sanoa, että osaa lapsia tultiin hakemaan jo siinä lounaan jälkeen eli klo 14 aikoihin. Aikamoista kyllä oli, voi johtua siitä, että kyseessä oli yksityinen päiväkoti, mutta tuntui, etteivät hoitajat uskaltaneet kunnolla komentaa lapsia. Usein heidän esimerkiksi ei tarvinnut siivota jälkiään.

hastings 1019

Kunnollista pihaa ei ollut myöskään, vaan kyseessä oli pieni asfalttiplantti, missä hyvä jos mahtui juoksemaan. Sinne sitten pystytettiin muovinen liukumäki ja muutama polkuauto. Hiekkakakkuja ei voinut tehdä, paikalla oli vain kukkapenkeissä multaa. Kuulemma toisessa päiväkodissa pihan virkaa toimitti lasitettu ”terassi”. Myöskin jos jollakin lapsella olisi diabetes olisi päiväkodin johtaja henkilö, joka pistäisi insuliinin. Ihmettelyä herätti myös sääntö, jonka mukaan harjoittelija ei saa vaihtaa vaippaa! Öö..

Kaiken kaikkiaan oli kyllä arvokas kokemus ja lähtisin ehdottomasti uudelleen työssäoppimaan ulkomaille.

Seuraa Japanin reissua Instagram tililtäni.
Nimimerkkini on reisereisefin

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply