Puutaloja ja juorupeilejä Kristiinankaupungissa #suomiretki

Nyt on Vaasa jätetty taakse, mutta vain kesän ajaksi, toki syksyllä palaan taas opiskelujen pariin. Muutaman kerran, kun menin väliä Vaasa-Pori, tuli huomattua Kristiinankaupungin näyttävän melko kivalta ja mielenkiintoiselta pieneltä kaupungilta. Päätinkin tehdä pienen pysähdyksen kyseisessä kaupungista, sillä Poriin menevä bussi pysähtyisi joka tapauksessa siellä.

Pari tuntia tuli kaupunkia kierreltyä ja se riitti ihan hyvin. Jos kantamuksia olisi ollut vähän vähemmän olisi voinut, vaikka pysähtyä jonnekin kahvilaan tai jäätelölle meren rantaan, sillä torstai oli kovin kaunis päivä. Onneksi kuitenkaan rinkkaa ei tarvinnut kantaa selässä, sillä äitini, hänen ystävänsä ja siskoni olivat tulleet edellisenä viikkona auton kanssa Vaasaan, joten sain hyvin kyyditettyä useimmat kesävaatteeni ja kenkäni kevyesti.

Olin ottanut jonkin verran etukäteen selvää mitä halusin nähdä Kristiinankaupungissa. Näihin kuuluivat esimerkiksi paikkakunnan kirkko ja sen ”kuuluisa” vino torni. Itse en useinkaan näe puukirkkoja, varsinkaan punaisia, joten tämä kyseinen yksilö oli kyllä kaunis ja erilainen näky. Kirkolle meni kiviset rappuset ja musta teräksinen, jotenkin vähän uhkaava portti.

Kristiinankaupungissa on myös tiilirankenteinen kirkko, joka oli myös kaunis, mutta harmittavasti kiinni. No, ihan kaikkia ovia en kokeillut, mutta jos kaksi ovea on kiinni, niin ovat varmasti myös loputkin. Usein myös kirkot ovat mielestäni kauniimpia ulkoapäin, joten tuo ei jäänyt harmittamaan.

Melko nopeasti huomaa minkälaisia taloja kaupungissa on eniten; puutaloja. Hyvin upeita ja suloisia. Osan talojen ikkunat ovat hyvin matalalla ja huomio kiinnittyy myös ikkunalaudoilla oleviin esineisiin. Kovin kamalasti ei kuitenkaan kannata olla utelias, sillä osassa taloista on juorupeilit. Eli he näkevät sisältä päin mitä ulkona, kaduilla tapahtuu!

Mielenkiintoisin katu Kristiinankaupungissa on varmasti Kissanpiiskaajankuja. Nimen alkuperää ei varmaksi tiedetä, mutta tiedän oman kokemukseni mukaan, etteivät kaikki pidä kissoista yhtään, joten voipi olla, että kyseisellä kadulla on asunut hyvin ikävä ihminen. Wikipedian mukaan nimen takana voi olla myös purjelaivojen aika ”jolloin miehistöä saatettiin rangaista piiskaamalla”. Yhdeksänhäntäinen kissa, kun on rangaistusväline, joka tunnetaan myös nimellä kattiruoska. Nimellä voi olla myös jotain tekemistä kissaruton kanssa. Oli miten oli, erikoiset katujen nimet keräävät kyllä varmasti erilaisia tarinoita. Katu on muuten Suomen kolmanneksi kapein, tietää Wikipedia. Oli muuten suloinen!

Ruotsia tuli taas kuultua, itse asiassa enemmän kuin suomea. Näköjään (jälleen kerran Wikipedia mukaan) yli puolet tämän pikkukaupungin ihmisistä puhuu äidinkielenään ruotsia. Oli muuten kiva huomata, että ”keskustassa” oli ilmainen ja siisti yleisövessa, puutalossa tietysti!

Tässä ovat kaupungin yleisövessat, miehille ja naisille erikseen ja myös inva-wc löytyy.