Huitelen jossain päin Japania, enkä tiedä miten ehdin nettiin, joten olen ajastanut teille postauksia. Nämä ensimmäiset koskevat työssäoppimisaikaani Englannin Hastingsissa lokakuussa 2012.
Ensiksi on sanottava, etten ollut nähnyt elokuvaa ”In Bruges”, joten en tiennyt mitä odottaa. Saimme idean vierailla yhdessä Belgian tunnetuimmista kaupungeista host-äidiltämme. Aiempia vuosina opiskelijat olivat tehneet päiväreissun Bruggeen ja tykänneet matkasta. Host-äitimme tiesi erään bussiyhtiön, jolla oli silloin tällöin tarjousmatkoja ja onneksi host-äiti hoiti lippujen ostamisen puolestamme (toki me itse maksoimme ne). Brugge on vähän kuin Tallinna suomalaisille, sillä useammat englantilaiset menevät tälle matkalle halvan alkoholin vuoksi.
Sen lisäksi, että matkaan kuuluu tuntien vapaa-aikaa kierrellen Bruggessa, pysähtyy bussi kahdessa tehtaanmyymälässä. Toisessa myydään suklaata (menomatka) ja paluumatkalla voi lompakkoaan keventää ostamalla alkoholia. Bussi oli siisti, yksikerroksinen, vessaa ei ollut, mutta raja-asemilla pystyi käymään vessassa, passin tarkastukseen jälkeen.
Jännnän reissusta teki, no etenkin ensin bussin odottaminen. Bussin piti noutaa meidät eräältä kadulta läheltä kanaalia ja kymmeniä busseja meni ohi, ennen kuin meidän bussi pysähtyi kohdalle. Kävi jo mielessä pääsemmekö lainkaan matkalle vai onko meidät unohdettu. Ehkä kuitenkin jännittävämpää oli matkustus vedenalaisessa tunnelissa välillä Dover-Calais.
En tiedä onko kukaaan teistä matkustanut junalla tätä väliä, mutta voin kuvailla minkälaista se on heille, jotka eivät ole. Ensiksikin koko matka istutaan siinä samassa bussissa eli bussista ei tarvitse nousta pois (itse asiassa ei saa nousta pois). Bussi ajaa suureen ”rautavaunuun” ja parkkeeraa. Näitä ”rautavaunuja” kuljettaa siis juna.
Istuimme bussin takaosassa, josta nämä kuvat on otettu.
Ehkäpä video kertoo enemmän kuin selitykseni. Kyydissä olo tuntui huvittavalta, aivan kuin olisimme olleet elokuvan kuvauksissa, ja joku olisi heilutellut bussia, kun ”ajetaan”. Kyllä siinä melkein se koko 25 minuuttia tuli naurettua. Mutta kylläpä sitä kaikenlaista ihmiset osaa rakentaa.
Suklaatehtaanmyymälästä matkamme jatkui kohti romanttista Bruggea. Matkan aikana meistä pidettiin hyvää huolta, bussiemäntä tarjoili keksejä ja karkkia. Hän myös kyseli uteliaasti mistä olemme kotoisin ja olemmeko vain lomamatkalla. Kun saavuimme illalla takaisin Hastingsiin saimme aplodit muilta bussiin jääneiltä ihmisiltä, sillä bussiemäntä ilmoitti suomalaisopiskelijoiden jäävän bussista pois ja pyysi meille suosionosoituksia. Hah.
Vaikka ehdimmekin kävellä vain joitakin tunteja kaupungissa, niin oli se kyllä kaunis. Kesällä varmasti aivan uskomaton paikka, tosin silloin varmaan turisteja on aikalailla, joten kovin rauhallista siellä ei silloin luultavasti ole. Kaupungista ei kauheasti ole antaa vinkkejä, mutta teen Bruggesta silti oman postauksen.
Ranskan puolella passintarkastuksessa.
