Kuumailmapallolento korkeanpaikankammoiselle

Täytin viime vuonna pyöreitä vuosia ja halusin tottakai viettää päivän, jonka muistaisin tulevina vuosina myös. Päätin pitää synttärit 80-luvun teemalla, mutta halusin myös ostaa itselleni jonkin arvokkaamman lahjan. Olen jo monen monta vuotta ihaillut Minna Parikan sydänkorkkareita ja harkitsinkin sellaisten ostamista. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, sillä en ole koskaan ostanut kenkiä/vaatetta, jotka maksavat yli 100€ tai ainakaan yli 200€.

Olen jonkin verran korkeapaikankammoinen. Korkeissa näkötorneissa minua voi alkaa huimata ja lentäminen on myös vieläkin melko jännittävää. Jostain syystä kuitenkin kiinnostuin kuumailmapallolennoista kun niiden olemassa olon taas muistin ja ajattelin, että se olisi aika unohtumaton synttärilahja itselle. Hieno juttu oli myös, että poikaystävä innostui tulemaan mukaan. Yksin en kyytiin olisi uskaltanut nousta.

Sitten alkoi kuumailmapallolentojen googletus. Asuin tuohon aikaan vielä Helsingissä, joten lentopaikaksi valikoitui luonnollisesti pääkaupunki. Kaikista vaihtoehdoista lentomatkan järjestäjäksi valikoitui Aerohot. Se oli hinnaltaan halvin kahdelle henkilölle ja asiaan vaikutti myös se, että lennon lisäksi hintaan sisältyi myös muuta mm. piknik ja kuohuviiniseremonia, joka kuulosti hauskalta.

Keksimme myös poikaystäväni kanssa yhdistää synttärimme, sillä hänellä on synttärit huhtikuussa ja mulla maaliskuussa, joten vietimme niitä yhdessä yläilmoissa. Kuumailmapallolentoja ei lennetä vielä maaliskuussa, mutta itseäni ei haitannut, vaikka ”saisinkin” synttärilahjani myöhempään.

Onneksi lentoaika on voimassa vuoden lahjakortin ostamisesta (kyllä ostin lahjakortin itselleni :D), sillä meillä oli jonkin verran vaikeuksia yhdistää aikataulumme poikaystävän kanssa. Yhteinen aika löytyi ja soitin noin viikkoa ennen arvioitua lentoaikaa, mutta se oli jo täynnä, joten piti sitten aikatauluttaa uusi aika ja tällä kertaa soittaa ajoissa. Lopulta sopiva aika löytyi elokuulta ja sitten vain jännittämään olisiko lentosää suotuisa. Onneksi se oli! Olisi ollut turhauttavaa säätää taas lentoaikojen kanssa ja pahimmassa tapauksessa lento olisi siirtynyt ensi vuodelle, jolloin lento tulisi olla tehty ennen kuin matkakortit menee umpeen. Monessa asiassa sitä ollaan sään armoilla, mutta turvallisuus ennen kaikkea, tottakai.

Kylläpäs vaan alkoi jännittää, kun olin soittanut säänvarmistussoiton ja saimme päätöksen lähteä kokoontumispaikalle. Samalla olin toki innoissani, tänään matkustetaan ylös kohti pilviä! Päässäni alkoi soida myös Loreenin ”Euphoria”. Kokoontumispaikka oli Malmin lentoasema, jonne matkustimme Töölöstä bussilla.

Paikan päällä oli nimenhuuto ja pilotti esitteli reitin kartalta. Sitten matka jatkuikin Aerohotin bussilla kohti lentopaikkaa, joka sijaitsee jossakin Espoossa. Ihmettelin hiukan kun myöhässä tullutta pariskuntaa pyydettiin tulemaan omalla autolla perässä, tähän he eivät suostuneet ja bussissa olikin vielä pari paikkaa vapaana. Nuori ylioppilas tuli sitten vanhempiensa kyydillä lentopaikalle. Näinköhän lento oli myyty aivan loppuun, mutta bussissa ei ollut kuitenkaan kaikille tilaa..

Automatka lentopaikalle meni melko nopeasti ja odottavissa tunnelmissa. Lentopaikalla oli vielä hetken odottelua, vielä kerran sään varmistumista ja kun se näytti vihreää oli aika ryhtyä toimeen. Tuli yllätyksenä, että lentoon osallistujat saivat/joutuivat myös avustushommiin. Hieman yllätyin myös kuumailmapallon koosta, tiesin, että se on iso, mutta sen pituus hämmästytti silti, kevyesti yli 10 metriä!

Kangas levitettiin pitkälle maahan ja se meni aivan pellolle asti. Kuumailmapallon kori on kallellaan maassa, kaksi puhallinta tuulettaa kylmää ilmaa kankaan sisään ja näitä kaikkia hallinnoi lentojoukosta valitut nuoret miehet. Olin iloinen, etten joutunut näin vastuulliseen tehtävään. 😀 Olin joukoissa, jotka levittivät kankaan pitkälle vaakatasoon. Korissa oli kaasupulloja painamassa koria alas, mutta myös jokaisen lihasta tarvittiin pitämään kori alhaalla, kun pilotti teki säätöjä korin sisällä. Varsinkin, koska osa pulloista olivat ylimääräisiä.

Pilotti antoi meille käskyjä, hän ensiksi jakoi meidät ”pareiksi”, esim. itse sain tottakai mennä poikaystäväni kanssa samaan korin osaan, mutta hänen piti myös katsoa, että paino jakautuu tasaisesti. Jossakin vaiheessa kori nousee pystyasentoon ja silloin tulee nopeasti nousta kyytiin! Tämä vaihe jännitti etukäteen, sillä meitä oli kuitenkin kymmenpäinen joukko. Onneksi kuitenkaan ei kaikkien pitänyt samaan aikaan kiivetä kyytiin vaan osa meni jo, kun kaasua päästettiin kankaan sisään. Huoltojoukoilla oli jonkin verran pitämistä, ettei kori lähtisi varaslähdöllä ilmaan.

Alkunousu oli kamala. Etenkin, kun vielä olisi pystynyt hyppäämään pois. 😀 Onneksi korin sisällä on remmit, joista saa pidettyä kiinni. Jossakin vaiheessa pelko tasaantui ja pystyin vain nauttimaan maisemista. Vaikka lensimmekin varmasti ainakin tunnin ajan, aika kului nopeasti. Oli hauskaa nähdä melkein kotitalonsa pallon kyydistä.

Aikaa hyvää reittiä lensimme, sillä saavuimme suunnitellusti takaisin kokoontumispaikalle eli Malmin lentoasemalle. Laskeutuminen oli mielenkiintoista, siihen kannattaa varautua, sillä kori kääntyy kyljelleen. Ellei sitten ennen korin kaatumista ehdi hypähtää pois. Tässäkin pitää kuunnella pilottia, sillä siitä ei tulisi mitään jos kaikki hyppäävät korista samaan aikaan pois.

Ilman tyhjeneminen otti oman aikansa, jonka jälkeen alkoi koko jättimäisen kankaan rullaus takaisin suoja-astiaansa. Tämän jälkeen alkoi odotettu seremonia, kuohuviinikasteella, samalla saimme todistukset omalla nimellä varustettuna, tosin omassa kunniakirjassani lukee Tia, mutta on se melkein oikein. Kun kaikki olivat saanet kunniakirjansa oli aika ruveta syömään. Tarjolla oli mm. pilotin vaimon leipomaa leipää, joka oli tosi hyvää.

Meidän lentoporukasta otettiin myös kuva, jonka olisi saanut lunastaa 15€ hintaan. Meiltä se jäi kuitenkin väliin, koska oli melko hintava. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa kysyn, olisiko kuvaa sittekin mahdollista vielä saada…olisi meinaan hieno muisto.

Väsyneenä, mutta tyytyväisinä kävelimme bussipysäkille ja jo kohta olimmekin kotona. Oli hieno, uusi kokemus ja voisin ehkä mennä toistekin. Etenkin Turkin Kappadokiassa olisi maisemat varmasti todella upeat.

Voittajaolo!