Uuden-Seelannin Aucklandissa on kaksi isompaa museota, taidegalleria* ja Auckland War Memorial Museum, joissa molemmissa tuli vierailtua. Sotamuisto-museossa jopa kaksi kertaa.
Taidegalleriassa tuli käytyä oppituntien jälkeen eräänä päivänä chileläisen kanssa. Taidegalleriaan on vapaa pääsy, mikä on aina kiva juttu. Itse pidän enemmän nykytaiteesta, jotkut teokset ovat usein kekseliäitä, toiset ovat kyllä sellaisia, että voi miettiä onko niissä hyvää makua. Aucklandin taidegalleriassa oli esillä taidetta melkein joka puolelta maailmaa. Etenkin maori-ihmisiin liittyvä taide oli kiinnostavaa, he ovat siis Uuden-Seelannin alkuperäiskansaa. Galleriassa oli myös tärkeiden maorihenkilöiden muotokuvia, mutta niistä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia. Minuun jotenkin vetoaa maorilaisten soturillinen ulkonäkö. Tuli mieleen, tiedättekö miten maorit tervehtivät toisiaan? Tämä opetettiin meille ensimmäisenä päivänä kielikurssilla. He hierovat neniään yhteen! Aika tuttavallisia ihmisiä siis.
Neljä taideteosta yhdistetty yhdeksi, kun en osannut päättää minkä jätän pois.
Hassua katsoa tälläisiä maisemia, kun on maassa. Maalaus siis Uudesta-Seelannista
Galleriassa on kiva oma osasto lapsille, jossa aiheena on kengurut. Sieltä sai esimerkiksi pahvisia kengurunkorvia ja varmasti jotain muuta. Paikalla ei ollut yhtään lasta, mikä oli ehkä ihan kiva juttu, sillä kehtasi pari minuuttia pelata rauhassa hauskaa kengurupeliä.
///
Auckland War Memorial Museum eli sotamuisto-museo sijaitsee melko lähellä keskustaa, joten kävelimme sinne. Tällä kertaa mukana oli tuttu jengi, meitä samalla viikolla aloittaneita: chileläinen, brasialainen, itävaltalainen ja minä. Museoon on ainakin kaksi reittiä, voi mennä asfalttia pitkin tai valita luontoreitin. Menimme läpi luontoreittiä ja tälläistä siellä oli.
(Tämä on vielä siitä asfalttitiestä.)
Tuo luontoreitti jakautuu myös kahteen eri pituiseen lenkkiin. Meillä oli vähän kiire, sillä ilmaiseksi pääsee vasta klo xx jälkeen ja museo meni kiinni parin tunnin päästä, joten valitsimme lyhyemmän reitin. Aluella on myös puistoja, joita kävimme nopeasti vilkaisemassa.
Museo sijaitsee kukkulalla ja joku meistä saikin idean ryömiä kukkulaa alas. Nojoo, ihan hauskaa oli, vaatteet olivat vain vähän ruohossa tuon jälkeen. Korkeissa kukkuloissa on myös se hyvä puoli, siis jos ei halua ryömiä niitä alas, niin voi nähdä kaupunkia korkeammalta. Kauniit maiset olivat kyllä.
City of Sails, tuli todistettua näköjään.
Museossa oli aikalailla kaikkea mitä vain kuvitella saattaa. Se oli iso, joten emme mitenkään ehtineet kiertää sitä kokonaan. Erkanimme myös toisistamme, pojat taisivat mennä maantieto-osastolle ja minä kävelin itävaltalaisen kanssa kouluaikojen, lelujen ja pukeutumisen osastolla. Tuolla oli myös astioita, soittimia ja pieni maja ”puussa”, jonne sai kiivetä. Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä. Tällä kertaa siellä oli esillä ”wildlife”-kuvia. Ne olivat niin upeita, mutta koska se oli valokuvanäyttely ei kuvista saanut ottaa kuvia. Siellä oli myös kaksi suomalaisen ottamaa kuvaa! En muista hekilön nimeä, mutta ei todellakaan kalvennut taidoissaan muille. Jälleen yhtä kiinnostava oli maori-osasto kuin taidegalleriassakin. Museon kuvat ovat siis kahdelta eri reissulta. Ainakin pari tuntia tuonne kannattaa varata. En ehtinyt kokemaan maanjäristystä vai tsunamiko se oli, koska halusin kiertää mielummin koko paikan nopeasti. Siellä on siis ”huone”, jossa istutaan sohvilla ja sitten tapahtuu jotain jännää, en ehtinyt saada selville, kun ”uutisia” tuli jotain 10 minuuttia ja päätin sitten luovuttaa.
Ihan mahtava luokkakuva!
Tää on mun mielestä ihana! Kuinka monta kertaa edes näkee rappusia taideteoksissa?
Tämän jälkeen pitikin mennä jo hakemaan takit ja poistua alueelta. Aika oli mennyt niin nopeasti, että päätin tulla museolle uudestaan. Tällä kertaa menin ihan yksin ja poistuessani löysin maailman isoimman ja paksuimman puun, jonka olen ikinä eläissäni nähnyt! Ja sitten kotimatkalla suuntavaistoni jotenkin petti, mikä ei ole mitään uuttaa, mutta kyllä sitten pimeän tultua löysin takaisin keskustaan ja Britomartiin. Tulikin kierrettyä koko museon alue! Museo, kun ainakin mielestäni on samannäköinen sekä etu- että takapuolelta. Huvittavaa oli, kun olin ottamassa puuselfieitä, niin eräs aasialainen kysyi reittiä pois alueelta ja sitten itse ”eksyin”. Kartanlukutaitoa olisi siis tilauksessa. Toisaalta eksyminen taitaa kuulua matkustamiseen.
No, eikö ole paksu, valtava? Siis tuo puu ;D Olisi tehnyt mieli mennä vähän kiipeilemään!
Jee, Skytower näkyy jo noin hyvin, en voi olla kaukana.
No Comments