Viime viikonlopun vietin siis Helsingissä. Tiesin, että tulisin viettämään lauantain suurimmaksi osaksi itseni seurassa, joten kävinkin läpi mitä pääkaupunki tarjoaa tuolle päivälle. Taas oli vaikka mitä tapahtumaa, esimerkiksi Street Food -tapahtuma ja ne Helsinki-aiheiset elokuvat Engelissä. Minut sai kuitenkin eniten innostumaan avoimet ovet Oopperatalossa, sillä en ollut koskaan käynyt sisällä talossa.

Arvelin tapahtuman olevan suosittu, joten aikomukseni oli heti aamusta lähteä paikan päälle. Toisin kuitenkin kävi, ja jouduin ottamaan erään pillerin, jonka johdosta piti odottaa tunteja kuulostellen alkavatko sivuvaikutukset (kuten huimaus, pahoinvointi). No, parin tunnin päästä olo oli aivan normaali, joten pääsin lähtemään ”kotosalta”. Saavuin Oopperatalolle noin kahdentoista aikaan ja kuten olin arvellut, oli paikka jo täynnä ihmisiä.

Suurin syy vierailla avoimilla päivillä oli kiertokäynti Oopperatalon kulisseissa. Oopperatalon nettisivuilla oli ohjeena, että kierrokselle pitää hakea lippu 30 min. ennen kierroksen alkua Info-pisteeltä. Seuraava kierros lähtisi klo 13.15., joten oli onneksi aikaa. En heti huomannut missä Info-piste oli, sillä aulassa oli menossa jokin esitys. Kävelin aulaa läpi ja huomasin kaksi Info-pöytää. Toiseen oli kamala jono ja toinen oli tyhjä. Kysäisin työntekijältä mistä kiertokäynnille saa lippuja ja tämä pitkä jono oli tietysti se oikea paikka.
Ei siinä sitten muuta kuin jonon jatkoksi. Ihmisiä oli kyllä paljon, jono oli U-muotoinen, jossa toinen pää oli Info-pöydän edessä. Kävi mielessä, että saisinkohan lainkaan lippua, mutta lohduttelin ajatuksella, että voisin mennä seuraavaan (ja viimeiseen) kierrokseen, joka lähtisi 14.15.

Melkein tunnin jonotuksen jälkeen oli oma vuoroni. Kysyin lippua kiertokäynnille ja sain kuulla, että ne ovat jo loppu. Olin niin pettynyt. Sain myös kuulla, että seuraavan kierroksen lippuja heillä ei ole vielä lupaa antaa vaan niiden jako alkaa vasta 30 min. ennen kierrosta. En sanonut siihen mitään, työntekijäkään ei sanonut mitään. Käännyin ja katsoin jonoa, tajusin, että jos menen taas jonon jatkoksi jään ilman lippua uudestaan, sillä jono oli taas tosi pitkä. Siirryin jonosta pois, mutta muutaman askeleen jälkeen kävelinkin oikealle puolelle, johon osa ihmisistä menivät jonottamaan siirtyessään U-jonosta pois. Takana jonottanut nuori nainen jäi Info-pöydän eteen, harmi, etten itse tajunnut olla yhtä fiksu! Harmitti myös, miksei työntekijä voinut sanoa, että voisin jäädä sivujonoon odottamaan seuraavaan kierrokseen lippua. Nyt olin tehnyt oman päätöksen ja pystyin vain toivomaan, että pääsen U-jonollisia ennen kiertokäynnin lippujen jakoon.

Aulan esitys alkoi uudestaan. En keskittynyt siihen vaan toivoin vain ajan kuluvan. Ärsytti, jos jäisin taas ilman lippua ja tuhlaisin vain aikaani, sillä Oopperatalossa oli menossa paljon muutakin, johon lippua ei edes tarvitsisi. Kun kello löi xx.xx avattiin uusia kirjekuoria ja sivujonon ihmiset alkoivat saada lippuja.

Vain muutama ihminen oli enää jonossa itseni lisäksi. Työntekijä kysyi jonotammeko kaikkia blablabla-juttuun (en enää muista mikä se oli). Sanoin etten vaan kiertokäynnille, jolloin työntekijä antoi minulle lipun. Silmäni varmasti muuttuivat pyöreiksi, ei siitä syystä, että sain lipun vaan koska se oli 13.15 kiertokäynnille! Luulin, että koko kierroksen liput olivat jo menneet, mutta näköjään ei. (Edellinen kiertokäynti oli ollut 12.15 på svenska, joten ihmettelin, että sain lipun klo 13.15 alkaneeseen kierrokseen).

Sitten piti etsiä paikka, josta kierros alkaa. Okei aulan toisesta päästä, läheltä ulko-ovia. Aulassa oli menossa siis edelleen se esitys, joita ihmiset katsoivat U-jonossa ja tämän lisäksi aulassa oli kasvomaalausta lapsille, johon oli myös jonoa. Siitä sitten poikkelihdin ihmisten läpi ja löysin oikean paikan. Tuli mieleen, että vessassa voisi käydä ennen kierrosta, sillä se kestäisi 45 minuuttia. Vessat olivat tietysti aulan toisessa päässä, joten sama juttu uudestaan. Ja vessareissun jälkeen vielä kerran. Aarg.

Ennen kierrosta ehdin onneksi istumaan hetken penkillä. Ihmettelin edelleen, miksei kumpikaan työntekijä voinut sanoa, että voisin jäädä jonon viereen odottamaan kierroslippua, sillä olin jonottanut kuitenkin lähes tunnin. 30 min. sääntö oli minusta typerä ja se, että kaikille tapahtumille oli yksi ja sama jono. Myös kasvomaalauspiste olisi voinut olla eri paikassa kuin aulassa, jossa on muutenkin paljon ihmisiä, ja narikka.
En siis ollut kovin hyvällä tuulella ja oli tosi kiva, kun eräs tyttö, joka istui samalla penkillä kanssani yritti jutella ja sain aikaan vain yksisanaisia vastauksia, koska ärsytti. Vaikka olin saanut lipun haluamalleni kierrokselle. 😀

Vihdoin kello löi 13.15 ja kierros alkoi. Tykkäsin kierroksesta tosi paljon ja koko paha tuuleni haihtui! Kierros oli tosi mielenkiintoinen, opas oli hellyyttävä ja innokas vanhempi nainen. Olen huono muistamaan asioita, jos en voi kirjoittaa niitä ylös ja moni kiinnostava yksityiskohta jäi unholaan. Näissäkin voi olla virheitä, mutta muistaakseni Oopperatalo työllistää 500 henkilöä ja kaikki lavalla nähdyt vaatteet tehdään Oopperatalossa. Mannerheimintien puolelta, maan alta, menee iso tunneli _rekoille_, jotka ajavat lavasteita/puutavaraa paikan päälle. Oopperatalossa on myös puuverstas, jossa lavasteita tehdään. Kun kävelette Oopperatalon pihaan, saatatte huomata ulko-oven olevan melko kaukana kadusta. Tämä kaikki pinta-ala on maan alla käytössä juuri näitä rekkoja varten. Tosi, tosi mielenkiintoisia juttuja saimme kuulla. Voin suositella kyllä lämpimästi kierrokselle osallistumista ensi vuonna.

Oopperatalon kummituksen lavasteita tehdään kovalla tahdilla.

Maan alla, osa ovista ei ole ihan kaksimetrisiä.

Ompelimo <3

Hattivatteja 😀

Koska olinkin ehtinyt 13.15 alkavaan kierrokseen ja avoimet ovet -päivä kestäisi klo 15 asti, jäi aikaa myös kiertää itse taloa. Ajattelin mennä myös katsomaan Ihmeellinen näyttämötekniikan supershow’n. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo vähän nälkä ja aikaa oli noin puoli tuntia, joten kävin läheisessä kaupassa ostamassa pienen välipalan ja palasin Oopperatalolle.

Ihmeellinen näyttämötekniikka oli kyllä varsinainen show, vau! Esitys kesti vain viisi minuuttia, mutta musiikin, valojen ja värien yhdistelmä toimi todella upeasti. Yritin myös ottaa pari kuvaa, mutta enimmäkseen keskityin vain itse esitykseen. Kaikki lapsetkin olivat ihan hiljaa ja ihastelivat. Kun esitys loppui minua lähestyi nainen, paikan työntekijä ja sanoi hyvin tiukkaan sävyyn ”Otit esityksen aikana kuvia, poista ne puhelimestasi”. Siinä sitten änkytin, etten tiennyt valokuvakiellosta, mutta nainen oli jo kääntynyt kävelemään poispäin. Täytyy kyllä myöntää, että kun saliin tulin, en ollut kiinnttänyt huomiota oliko jossain valokuvaaminen kiellettyä -kyltti. No, koska asia tuli ilmaistua niin ankaraan sävyyn, ei jäänyt epäselväksi kuinka ehdoton käsky oli. Mutta oli se kyllä vaan upea show.

Nyt kun aikaa on kulunut viikonlopusta, ei epäystävälliset ihmiset enää ole se päällimmäisin tunne. Oli hienoa päästä tutustumaan Oopperataloon ja, koska näin Oopperakummituksen lavasteita ja en Helsingissä oopperaa ole koskaan käynyt katsomassa, niin voi olla, että löydän itseni varaamasta liput Oopperakummituksen näytökseen.

Osassa Japania kukkii jo sakura eli kirsikkapuiden loisto. Mutta tiesittekö, että myös Helsingissä on kirsikkapuita? Itse en tätä tiennyt, mutta viime keväänä, toukokuussa, Roihuvuoressa järjestettiin Hanami-tapahtuma puiden kunniaksi ja näin näitä kauniita puita ihan omin silmin.

Ohjelmassa oli esityksiä, myynnissä erilaisia tuotteita ja paikalla oli myös nuori japanitar, jolta sai tilata minkä tahansa nimen, jonka hän sitten kirjoitti kanji-merkillä ”julisteeksi”. Oudoin kuulemani toive oli koppakuoriainen.

Puut eivät varmasti vedä vertoja Japanin kukkaloistolle, mutta alue sekä läheinen puisto olivat kauniita paikkoja, joten voin suositella vierailemista.

Itse muuten pyöräilin paikalle, hyvä pyörätie vei perille asti, kunhan pääsi Kalasataman kohdalle.
Täältä voi kurkkailla, milloin seuraava Hanami-juhla järjestetään. Monet olivat ottaneet piknik-eväät mukaan ja useat perheet nauttivatkin niitä rennosti vilteillä istuen. Toivottavasti sää on yhtä mainio tänä vuonna!

Lasten leikkipuistosta löytyi Mikki!

ps. Kävin viikonloppuna vierailemassa Oopperatalon lavasteissa eli Helsinkiteema jatkuu, kunhan saan näppäiltyä.