Meillä oli poikaystävän kanssa Matkamessujen jälkeen niin nälkä, että päätimme mennä ravintolaan syömään. Olimme jo aiemmin yrittäneet käydä Käpylässä sijaitsevassa egyptiläisessä ravintolassa nimeltä El Karim, mutta omistajat olivat silloin lomalla. El Karim toimii siis perheyrityksenä ja tämä tulikin huomattua.

Messukeskukselta tuonne oli lyhyt matka kävellä, mutta muuten se on kyllä jonkin matkan päässä keskustasta. En muista oliko mulla jotain ennakko-odotuksia, mutta kokemukseen en olisi varmaan voinut valmistautua. Niin sympaattista ja kotikutoista!

Ensiksikin sisutus pisti silmään, tuli mieleen kuin olisi astunut pois Suomesta, niin selvästi pariskunnan kulttuuri näkyy ravintolassa. Seinillä on paljon egyptilaisia tauluja ja pieneen tilaan on sullottu aika paljon kaikkea tavaraa, kuten myös tyhjä akvaario. 😀

No istuimme pöytään ja ravintolassa oli myös kaksi muuta seuruetta sekä pariskunnan pojat. He pelasivat shakkia erään perheen lapsen kanssa. Voi että..tulin tosi iloiseksi ajatuksesta, että kun vanhemmat ovat töissä, kouluikäiset pojat ovat heidän työpaikallaan.

Sitten oli aika tilata. Otin kanaa ja poikaystävä taisi ottaa lammasta. Poikaystäväni oli etukäteen sanonut, ettei ravintola ole mikään huippu ja salaatti on huono. Tällä kertaa salattiin oli kuitenkin panostettu ja se olikin poikaystäväni mukaan paljon parempi.

Ravintolassa ilmastointi ei kai toiminut kovin hyvin, sillä aina kun ruokaa valmistettiin tuli ruokailutilaan häiritsevää savua, niin että silmät alkoivat vuotaa vähän. Ovea pidettiinkin hetken aikaa auki, että pahimmat savut menivät pois. (Mitään savua ei näkynyt, mutta silmissä tunsi). Oli se aikamoista.

Paras juttu oli mielestäni se, kun eräs pariskunta tuli vielä ravintolaan ja he istuivat tiskin eteen nelipaikkaiseen pöytään, koska oikein muualle ei ollut tilaa (yhteen pöytään ei saanut mennä, koska sitä ei oltu ehditty vielä pyyhkiä). Hetken päästä toinen pojista seisoo heidän pöydän vierellä ja alkaa värittää värityskirjaa toisessa pöydistä. 😀 Se nainen vähän pyöritteli silmiään, mutta ei sanonut mitään. Kun poikien isä näki tämän hän ”komensi” poikaa toiseen pöytään.
Toinen hauska asia oli, kun pojat päättivät lähteä kotiin. He ottivat avaimen ja takkinsa pienestä sisäänrakennetusta ”kaapista” ja siellä näkyi myös imuri ja muita tavaroita. Lähdöstä ei heti meinannut tulla mitään, kun pipo tai takki tai mitä kaikkea oli hukassa. 😀 Lopulta pojat lähtivät ja ravintolaan tuli rauhallisempaa. Voisin mennä ravintolaan uudestaan ihan vain tälläisten tapahtumien vuoksi. 😉

Ruoka oli kyllä myös ihan hyvää. Aluksi, kun annos tuli pöytään näytti se mielestäni pieneltä, mutta kyllä vaan hyvin täytti vatsan. Ehkä vähän liiankin hyvin, koska olisi ollut tosi ihanaa maistaa baklawa-leivosta, mutta vatsaan ei mahtunut. Rakastan ainakin turkkilaista baklavaa, niin olisi ollut kiva kokeilla toisesta maasta tullutta samantyyppistä jälkiruokaa. (Tai samanlaista?)

Tuo kastike, joka näkyy melko huonosti vartaiden yllä, oli jotakin niiiin hyvää. Tykkään tosi paljon dipata leipää kastikkeisiin ja syödä sormilla, siksi ehkä intialainen keittiö on suosikkini. Poikaystäväni joi minttuteetä jälkiruoaksi ja se oli kyllä hyvää myös, kun join pienen maistiaisen. Eli ensi kerralla tilaa pitää jättää myös jälkiruoalle.

Tälläinen vähän erilainen ravintola-arvotelu. Eli ei todellakaan mikään viiden tähden ravintola, mutta kuten sanoin tosi kotikutoinen ja itse ainakin mielelläni annan rahat tälläiselle hauskalle perheyritykselle.