Pietarin hostelli ja nähtävyyksiä

Olin tosiaan tänä kesänä 2014 ensimmäistä kertaa naapurimaassamme Venäjällä. Menin Pietariin laivalla eli yövyin yön hytissä ja aamulla olinkin jo Pietarin satamassa. Laivalla siksi, ettei tarvinnut huolehtia viisumista. Laivalla oli kumpanakin iltana (meno/paluu) ohjelmaa. Onneksi se oli eri, sillä oli ollut tylsää katsoa sama esitys uudestaan..vaikka yksi tanssia olikin aika söpö! Iltashow koostui tanssiryhmästä, bändistä ja viulistista. He vuorottelivat, toki illan lopuksi bändi jäi soittamaan tanssijoille musiikkia, itse lähdin hyttiin nukkumaan.

Heihei Helsinki!

Privet Pietari!

Cute!

Pietari on vallan valtava kaupunki, mutta tulihan silti ehkäpä ne päänähtävyydet nähtyä. Olin matkassa heinäkuussa ja piteli kyllä ilmoja, huh, kun oli kuuma. Samaa se taisi silti Helsingissä olla. Paikkoja minulle näytti tosiaan minun ja poikaystäväni kaveri, paljasjalkalainen pietarilainen leidi. Hän on mielestäni vegaani, joten kävimme syömässä lounasta kasviskahvilassa. Siitä olen kirjoittanut tänne. Muuten kävelimme vain ympäri Pietarin katuja.

Olin varannut ennakkoon kaksi yöpymistä pääkadulla sijaitsevaan MIR-hostelliin. Hostellista ei ole pahaa sanottavaa. Viihtyisä paikka, jossa lakanat silitettiin hostellin yhteisessä tilassa. Hostellissa on myös yläkerta, jonne vie jyrkät portaat, mutta oma sänkyni sijaitsi onneksi alakerrassa. Aaa, nyt muistuikin mieleeni, koska oli niin kuuma, ikkunoita pidettiin auki ja osaksi siksi helposti kadulta kantautuvat äänet häiritsivät ainakin tätä nukkujaa jonkin verran.

Hostellin hintaan kuului aamupala, joka oli pääasiassa paahtoleipää ja yksi jugurtti. Teetä ja kahvia taisi saada ottaa milloin halusi. Aulassa/keittiössä oli myös tietokone, jota sai vapaasti käyttää, mutta niitä oli vain yksi! Tuohon aikaan minulla ei ollut vielä älypuhelinta, mutta aika hyvin tietokoneelle pääsin jos sitä tarvitsin. Vielä yksi asia pitää mainita, hostelli sijaitsi ehkäpä neljännessä-viidennessä kerroksessa, eikä sinne ollut hissiä. Eli rappusten kävelyä tuli paljon.

Tykkään matkoilla ollessani ihailla arkkitehtuuria ja etenkin kirkot hipelevät silmiäni, vaikken kovin uskonnollinen ole. Täytyy sanoa että Pietarin kirkoista Verikirkko on yksi kauneimmista, jonka olen missään nähnyt. Ihailin kirkkoa vain sisältä, ehkä ensi kerralla ostan sisäänpääsyn kirkon sisälle, sillä olen kuullut sen olevan myös upea.
Tykkäsin muutenkin ympärillä olevasta miljööstä, paljon siltoja ja vettä. Pohjolan Venetsia kuten sanotaan. Keskusta (kuinka laaja alue se sitten onkaan) on kyllä täynnä kultaista ja kimaltavaa loistokkuutta.

Useinkaan ei näe pastellinsävyjä käytettävän kirkossa. Aika suloinen kirkko.

Kävimme myös puutarhassa. Tällä kertaa Kesäpuutarhassa, jossa on pääasiassa jumalten patsaita sekä kauniita suihkulähteitä.

Tottakai lopulta kuitenkin päädyin vierailemaan Eremitaasissa. Jono oli aika järkky, vaikka aamulla jo siellä olin jonottamassa. Jonottamisen lippuluukuilla olisi välttänyt ostamalla lipun ennakkoon lippukoneesta, mutta en yhtään huomannut missä ne oli. Sisäänpääsyä joutui silti jonottamaan, vaikka lippu olisi jo etukäteen ostettu, mutta heti sisälle päästyään saattoi mennä laukkutarkastukseen eli kyllä siitä iloa olisi ollut. Aika moni kuitenkin jonotti lippuluukulla. (Tietääkseni venäläiset pääsevät museoon ilmaiseksi eli heitä jonossa oli paljon). Sisälle ei saa ottaa pulloja, mikä on vähän tyhmä sääntö kuumalla ilmalla, mutta ymmärrän sen toki.

Olen huono kartan lukija, siis ihan surkea. Tuollakin kävelin pari kertaa samasta huoneesta, kun en vaan ymmärtänyt mistä pääsisin eri taideaarteiden luo. Pääasiassa Aasialainen osasto kiinnosti, mutta se olikin vain pari pientä huonetta. Ei ihmekään, ettei löytynyt. Olin kyllä vähän pettynyt.

Kuten olette saattaneet lukea/huomata on paikka valtava. Tavoitteenani oli yrittää käydä se kokonaan läpi, hah, kävelin pikaisesti epäkiinnostavien huoneiden läpi ja yritin keskittyä kiinnostaviin. Mutta oli niitä ihan liikaa, ei tuonne riitä yksi päivä mitenkään. Tykkäsin erityisesti puvuista, mutta niistä ei saanut ottaa kuvia. Mutta muuten sai kyllä ottaa aika vapaasti valokuvia. Salaman kanssa ei tietystikään saa maalauksia kuvata.

Olen aiemmin kirjoittanut kasviskahvilasta, jossa kävimme syömässä lounasta. Kannattaa myös syödä tottakai perinteisiä venäläisiä herkkuja, nimittäin blinejä. Tähän tarkoitukseen pikaruokapaikka on hyvä. Me kävimme paikassa nimeltä Teremok, joka on suosittu fast food -ketju ja ainakin mielestäni parempi kuin jokin Mäkki. Itse otin blinin täytteeksi sieniä, sillä en syö punaista lihaa, paljon eri vaihtoehtoja kyllä oli, suolaista ja makeaa. Paikka oli myös edullinen, olihan kyseessä pikaruokapaikka. Ruokajuomaksi valikoitui Kvass, joka paljastui kotikaljaksi. Tuli joulu mieleen. C:

Vierailin myös Peterhofin eli Pietarhovin palatsissa, joka on kaunis ja suuri palatsi sekä puistoalue Pietarin ulkopuolella. Juttua paikasta tulossa myöhemmin. Nyt, kun uusin (ja viimeinen, nyyh) Hobitti-elokuva on teattereissa, niin taidankin lisätä Instagram-tililleni kuvan, keneen törmäsin Pietarin kaduilla. 😉 Tilini löytyy täältä.

/Asiasta tuhanteen, miksihöhän haluamani fontti ei pysy? En jaksaisi taas säätää sitä, sillä en muista ikinä ottaa ylös niitä, joista pidän eniten…
Pari päivää haluamani fontti pysyy ja taas vaihtuu ”tavalliseksi”, tylsää./