Elokuun muistoja: Mitä japanilaiset vieraamme pitivät Suomesta?

Elokuussa koitti viimein aika, kun meille saapui Japanista sukua vieraaksi. Tällä kertaa Suomeen tulivat appiukkoni sekä hänen tyttärensä eli japsini sisko poikaystävänsä kanssa sekä siskon poika. Siskolle perheineen Suomeen visiitti oli ensimmäinen ja siskolle tietääkseni myös ensimmäinen maa Euroopassa. (Tai peräti ensimmäinen maa Japanin ulkopuolelle. Japanissa on tunnetusti surkeat lomaoikeudet.)

Loman ohjelmaa oli mietitty aika pitkälti etukäteen, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon irti. Liikuimmekin lähes koko viikon koko konkkaronkka yhdessä. Meidän miniperheen oli tarkoitus myös mennä Muumimaailmaan, mutta jouduimme jättämään reissun väliin. Tuolloin Kuu oli juuri edellisenä päivänä saanut rokotukset ja imetyksessä oli pieniä ongelmia, joten emme uskaltaneet lähteä parin tunnin junamatkoille sekä viettämään pitkää päivää Muumimaailmassa. Harmi, sillä en ole vielä koskaan käynyt Muumimaailmassa ja olisi ollut hienoa viettää juuri japanilaisten kanssa päivä siellä. He tekivät reissun ilman meitä ja se oli mennyt hyvin.

Japsini sisko oli kiinnostunut näkemään suomalaista luontoa ja hän olikin varannut Nuuksiosta jonkinlaisen mökin, jossa he viettivät yhden yön. Me emme osallistuneet tälle reissulle, en edes tiennyt että Nuuksiosta voi vuokrata mökkejä! Kun japsin sisko, hänen poikaystävänsä ja appiukko kiertelivät Helsingin nähtävyyksiä siskonpoika, japsi ja hänen kaksi kaveriansa veivät siskonpojan Linnanmäelle. Minä ja Kuu menimme moikkaamaan heitä sinne. Lintsillä oli aika kova meteli vauvalle, joten lähdimme tunnin päästä pois.

Söimme pääasiassa kotona japanilaista ruokaa. Olen huomannut että japanilaiset, tai ainakin oman kokemukseni mukaan, eivät kovin helposti maistele muiden maiden ruokia. Japsini sisko täytti tuolloin elokuussa 30-vuotta ja kävimme sen kunniaksi Sandrossa brunssilla. Olin halunnut käydä siellä jo pitkään, joten olin innoissani. Sandron jälkiruokakakut olivat aivan taivaallisia! Muukin ruoka oli hyvää. Kiinnitin kuitenkin huomiota, etteivät japanilaiset vieraamme täyttäneet lautasiaan aivan kaikella. Kakuistakin he maistoivat ehkä yhtä kahta, kun itse halusin maistaa kaikkia ja jos olisin ollut muussa seurassa olisin voinut vielä hakea muutaman palan lisää, mutta nyt en kehdannut. Ehkä japanilaisessa keittiössä ei tule niin paljon ruokahävikkiä kun esimerkiksi suomalaisessa.

Vierailussa jäi harmittamaan täyteen buukattu Löyly, sillä vieraat halusivat testata suomalaista saunaa. He menivät sitten Kallion uimahalliin, sillä siellä on meidän mielestämme parhaat saunat, ja koska Töölön uimahalli taisi olla tuolloin kiinni. Minä ja Kuu emme tietystikään liittyneet seuraan.

Vierailun lopuksi kysyin mielipidettä mistä vieraat pitivät eniten Suomen lomassa. Vastaukset eivät olisi voineet olla arvaamattomampia. 7-vuotias siskonpoika ei osannut nimetä yhtä asiaa, vaan sanoi kaiken olevan parasta. Hänen äitinsä mielestä parasta oli olla meillä ja viettää siellä aikaa, hänen poikaystävänsä mainitsi siistit suomalaiset bussit(!), joka tuntuu huvittavalta kun mietin japanilaisia juna- ja metroasemia, jotka ovat uskomattoman siistejä. Appiukko piti kiinnostavimpana kouluvierailua. Japsin sisko tekee töitä ihmisten parissa, ei kylläkään koulussa, mutta hän halusi nähdä suomalaisen koulun ja sattui niin sopivasti, että japsillani on kaveri, joka on ollut koulussa töissä ja hänen kauttaan vierailu onnistui.

Viikkoon mahtui paljon erilaisia aktiviteetteja, ja oli todella harmi kun sukulaiset lähtivät. Koko kokoonpano nukkui meillä, mutta mahduimme aivan hyvin, japanilaiset ovat onneksi tottuneet nukkumaan lattialla. Heidän piti myös joka ilta kantaa meidän iso ja painava sohvapöytämme ikkunan viereen, mutta aina se kävi yhtä reippaasti. Seuraavaksi luultavasti näemme toisemme vuonna 2020, kun me olemme suunnittelemassa keväistä Japanin matkaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Muualla somessa:
Instagram,
Facebook
Twitter

Syy lokakuun blogihiljaisuuteen

Tällä hetkellä blogini ei ole niin aktiivinen kuin toivoisin. Etenkin lokakuussa postauksia ilmestyi vain yksi. Tärkein ”syypää” on tietysti pieni vauvamme, joka tarvitsee paljon huomiota. Lokakuussa en pelkästään keskittynyt äitiyteen vaan luin pääsykokeeseen. Nyt pääsykokeet ovat ohi, tulokset ovat tulleet ja tiedän jo olenko opiskelija ensi vuonna.

Joka kevät ja syksy ilmestyy nettisivulle Soteli, joka on sosiaali-, terveys- ja liikunta- ja kauneusalan esivalintakoe. Minä tein Sotelin jo toistamiseen, viime kerralla sain pisteitä niin huonosti, etteivät ne riittäneet pääsykokeisiin. Soteli on käytössä vielä keväällä, joten voin kertoa omat vinkkini siihen myöhemmin, sillä tällä kertaa pääsin esivalintakokeesta läpi ja sain kutsun pääsykokeeseen.

Soteli koostuu neljästä osiosta, jotka ovat: useampi tieteellinen artikkeli, äidinkieli, joka testaa luetun ymmärtämistä, englanti ja matematiikan osio. Koeaika on puolitoista tuntia ja kokeen voi tehdä kotona. Materiaalit ovat käytettävissä kokeen ajan, mutta en ota ollenkaan kantaa tässä esivalintakokeeseen, mutta sen voin sanoa, että on hyvä sen kokevan uudistuksen. Osiot voi tehdä haluamassaan järjestyksessä, niitä voi myös jättää kesken ja lopuksi palata vaikeisiin kohtiin.

Minä tein kokeen kotona, vaikka olin varannut varmuuden vuoksi kirjastosta koneen. Meillä kun netti katkeaa aina välillä (ainakin imuroinnin jälkeen). Oli jokseenkin hankalaa yhdistää vauvan hoito, johon kuuluu katkonaiset yöt ja rajallinen aika lukea materiaaleja läpi. Onneksi esivalintakokeen aamuna Kuu pystyi olemaan tunnin japsin kanssa, niin pystyin sen aikaa keskittymään täysin kokeeseen. Koe alkaa klo 09.00 eikä koeaikaa tai -päivää voi muuttaa. Kirjautuminen tapahtuu kuitenkin porrastetusti, joten toisilla koe alkaa hieman myöhemmin. Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa pisteen ja vääristä vastauksista, paitsi matematiikasta, vähennetään pisteitä.

Olen aikaisemmin jo valmistunut sosiaali- ja terveysalalta, mutta nyt tähtäimessäni on ammattikorkeakoulututkinto, sillä se antaa enemmän työmahdollisuuksia, vaihtelua ja toisaalta monipuolisempia työtehtäviä. Otin opiskelupaikan vastaan ja opiskelin Vaasan yliopistossa melkein kaksi vuotta, joten en valitettavasti enää ole ensikertalainen. ensikertalaiskiintiö useimmissa ammattikorkeakouluissa on 75-80% luokkaa.

Seuraavaksi voisin kirjoittaa postauksen omista vinkeistäni Sotelin esivalintakokeeseen. Vaikka Soteli uudistuu ilmeisesti jo ensi vuoden syksynä, niin keväällä vinkeistä on toivottavasti hyötyä jollekin, itse en enää Sotelia tee.

//
Seuraa myös Instassa ja auta minua tavoittamaan 500 tilaajan tavoitteeni tänä vuonna!

Kuvat Pixabay

Yksin Lontooseen, nämä suunnitelmissa

Tämän vuoden ainut lento tulee tapahtumaan joulukuussa, kun menen lyhyelle matkalle Lontooseen aivan yksin. Kuu jää isänsä kanssa kotiin ja vähän jännittää miten se menee. Jännittää pystynkö edes lähtemään, sillä en ole vauvasta vielä päivääkään ollut erossa (mikä on tietysti ihan luonnollista). Aion ottaa reissun enemmänkin nukkumiseen kautta, mutta tietysti jotain haluan nähdäkin. on tuossa kuvia Lontoo on aika tuttu itselleni, koska olen siellä käynyt ehkä 4-5 kertaa, mutta aivan kuten Berliini, myös Lontoo tarjoaa joka kerta jotakin uutta. Tässä viiden kohdan suunnitelma, johon jokaisen toivon merkitseväni ”koettu” rastin.

1) Koko matkan idea (jos nukkumista ei lasketa) on Chameleons Voxin keikka. Olin jälleen kerran liian myöhässä ostamassa lippua Manchesterin keikalle, se oli loppuunmyyty elokuussa, kun olin ostamassa lippua. Onneksi Lontoossa on myös joulunalla keikka. Tämä onkin kolmas keikka jonka nään kyseiseltä bändiltä Lontoossa, joka kerta vain keikkapaikka vaihtuu. Onneksi on edes samassa suunnassa.

2) Keikan lisäksi haluan vihdoin nähdä musikaalin Lontoossa. Ajatuksissa on mennä katsomaan Wicked, vaikka Agatha Christie -fanina myös Hiirenloukku kiinnostaisi. Lippua en ole vielä ostanut, sillä en osaa päättää minkä hintaluokan lipun ostan vai yritänkö hankkia alennetun lipun. Kokemuksia?

3) Joulu on lähettyvillä, joten luultavasti tulen ostamaan joululahjoja Lontoosta. Ainut ongelma ehkä tulee olemaan se, että matkustan vain käsimatkatavaroilla. Ja löysin jo nyt muutaman vähän painavampia juttuja, jotka haluan ostaa. Lisäksi haluan ostaa itselleni Disney Storessa yhden mukin, jota olen halunnut siitä asti kun sellaisen olen nähnyt.

4) Lontoon vierailu ei ole mitään ilman ilmaisia museoita, etu, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Sää on luultavasti sateinen ja kolea, joten on mukavaa viettää aikaa sisällä. Tosin sade ei kauheasti itseäni haittaa milloinkaan. Aikaa ei ole kovin paljoa, joten valitsin käyntikohteeksi Tate Modernin, jossa olen jo käynyt, mutta onneksi näyttely on tietysti vaihtanut.

5) On asioita joita pitää ehdottomasti kokea, joten iltapäivätee Lontoossa kuuluu tällä hetkellä suunnitelmiini. Olen jo paikkoja googletellut ja myös tämä Mutkia matkassa postaus on oiva opas ja näistä yksi valikoitui kärkeen.

Lyhyesti sanottuna Lontoossa joulukuussa nämä asiat ovat listallani: keikka, musikaali, museo, iltapäivätee ja shoppailu. Eikä vähäisempänä kahdeksan tunnin yöunet!

Voit seurata myös muualla somessa:
Instagram, Twitter, Facebook

Porin vegaanikahvila Tovi

Melkein koko sukuni tai ainakin lähiperheeni asuu Porissa ja kun kaupunkiin menen tulee pääasiassa syötyä kotikotona tai isovanhempien luona. Käyn Porissa suhtkoht harvoin, ehkä kaksi kertaa vuodessa. Ainakin aina jouluna. On ollutkin ilo huomata jotain pientä uutta, kun kaupunkiin menen. Paitsi Porin parasta keikkapaikkaa Bar Kinoa ei enää ole! Olin tästä vähän järkyttynyt.

Nyt äitiyslomalla, kun minulla oli Porissakin enemmän aikaa, päätin tutustua Porin kahvilavaihtoehtoihin. niihin on helpompi mennä yksinkin oman kanssa Porin ainoassa vikani kahvilassa tuopissa en ollut yksin sillä Äidilläni oli heinäkuussa syntymäpäivä ja halusin tarjota hänelle jossain lounaan tai kakkukahvit.

Tuli sitten kertoneeksi Porin ainoasta vegaanikahvilasta hänelle. Hän innostui kahvilasta, joten lähdimme testaamaan sitä. Tämä tapahtui Jazz-viikolla ja sen huomasi. Tovi on pieni, paikkoja on ehkä kymmenelle ihmiselle jos ulkona oleva pöytä ja kaksi tuolia lasketaan mukaan. Emme mahtuneetkaan ensimmäisellä yrityksellä sisään. Hetken päästä yritimme uudestaan, jolloin eräs kohtelias mies vapautti oman paikkaansa, joten pääsimme äidin kanssa samaan pöytään ja Kuu-vauva viihtyi hyvin katselen seinällä riippuva kukkaruukkuja.

Oli ilo huomata Tovin olevan täynnä, varmasti jazzfestarilla oli osittain osuutta asiaan. Ostimme lounaan, joka on buffet-tyylisesti esillä. Tuolloin tarjolla oli täytettyjä paprikoita uuniperunoiden kera. Lämpimän ruoan lisäksi myös salaattia ja leipää. Saapuessamme olivat perunat loppu, mutta niitä tuotiin melko pian lisää.
Soijatäytteiset paprikat olivat erittäin hyviä, mutta olisin kaivannut ruokaan jonkinlaista kastiketta. Äitini mielestä osa perunoista oli vielä raakoja. Ei ehkä paras valinta synttärilounaalle, vaikka harvoin kai mikään lounas on ”juhlallinen”. Kokonaisuutena ruoka maistui hyvin ja äitini oli tyytyväinen, mikä oli tietysti tärkeintä.

Palvelu oli periaateessa niin sujuvaa, kuin kiireessä voi. Eli kiire kyllä näkyi, vaikka nuori kesätyöntekijä(?) olisi voinut mielestäni tehdä muutaman asian toisin. Kun odottelimme perunoita oli myös aterimet loppu, tästä mainitsimme. Tosin ne piti ilmeisesti tiskata ennen kuin niitä ilmestyi lisää. Odotellessa ehdin menemään hakemaan vettä pöydältä, mutta sekin oli loppu. Mietin että samalla kun kesätyöntekijä olisi tuonut aterimia lisää, olisi hän huomannut ettei vettäkään ole ja täyttänyt sen automaattisesti. Emme jaksaneet sanoa vedestä mitään vaan odottelemme ja hetken päästä vesikarahvi täyttyi.
Alunperin olin miettinyt jälkiruoiksi raakakakkupaloja, mutta tällä kertaa ne jäi testaamatta ja annoimme muille lounasvieraille tilaa.
Syömässä kävimme siis heinäkuussa ja tässä välissä olen ehtinyt jo toistamiseen Porissa käydä. Syksyllä en käynyt testaamassa mitään paikkaa, seuraavaksi jouluna sitten.