Yökyöpeli Ibizalla

Onko Ibiza maineensa veroinen?

En tiedä mitä odottaa. Olen nähnyt tv-ohjelman, jossa kuvataan Ibizalle sikailemaan saapuvien brittituristien elämää. Tiedän saaren hippimaineesta ja olen kuullut Ibizan korkeista hinnoista.

Maksaako lippu suositulle klubille 30, 40 vai peräti 60 euroa? Tällä reissulla taitaa palaa rahaa.

Mielikuva lepsusta huumepolitiikasta karisee heti kättelyssä. Huumepoliisit ovat vastassa laivamatkustajia satamassa. Poliisit nappaavat muutamien tavarat tarkkaan syyniin. Koirat nuuhkivat, mutta kaikilla on puhtaat jauhot pussissa.

Majapaikkamme on kuin mikä tahansa lomakoti. Huone on kolkko, parveke tilava. Pihalla sijaitsevat aurinkotuolit, uima-altaat, ravintolat ja baarit. Suosittu Playa d’en Bossa -hiekkaranta on kivenheiton päässä. Siellä DJ:t jo virittelevät levyjään.

Brittejä ja saksalaisia

Makaamme puoliltapäivin sileällä hiekkarannalla. Ranta on lähes autio, mutta musiikki jytää. Vain jatkuvasti ylitseni matalalla liitävät lukemattomien eri lentoyhtiöiden koneet rikkovat rytmin. Ihmismassat maleksivat rannalle vasta iltapäivällä. Koska yöt venyvät, myös aamut venyvät.

Ibiza elää turismista. Paikallisetkin puhuvat englantia, toisin kuin muualla Espanjassa. Britit ja saksalaiset hallitsevat katukuvaa. Suosituin vaate on englantilaisen jalkapallojoukkueen pelipaita. Pubissa tarjoilija puhuu saksaa ja kysyy, haluanko katsella saksalaista tv-kanavaa. Bratwurstiakin on.

Baareja ja pikaruokaa

Kävelemme ympäriinsä. Playa d’en Bossa sijaitsee muutaman kilometrin päässä lentokentästä ja tärkeimmästä kaupungista Ibiza Townista. Kadut ovat täynnä baareja ja pikaruokaloita.

Playa d’en Bossalla on muutamia saaren suosituimmista klubeista ja taatusti parhaat rantabileet, joihin kokoontuu jopa tuhansia ihmisiä. Ibizalla ei tarvitse huolehtia valomerkistä. Juhlia voi aamuun asti. Vuorokausi ei tunnu vaihtuvan, vaan päivät sulautuvat yhdeksi päättymättömäksi tahmeaksi filminauhaksi.

Halpalentoyhtiöt kuljettavat saarelle massoittain nuoria, mutta paljon myös lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä. Ilmapiiri on rento. Kukaan ei nolostele, ja jokainen saa olla oma itsensä. Vaatteet näyttävät ahdistavan monia.

Lähikaupassa mummo ostaa postikortin alastomasta miesmallista. Rannalla viisikymppinen italialaisnainen pokaa parikymppisiä jätkiä, juo opiskelijoille tarkoitettua ilmaista sangriaa ja sopii treffit illaksi.

Kauppareissu kannattaa

Päivät ovat leppoisia: rusketumme, uimme, laiskottelemme. Ibiza on silti paljon muutakin kuin ranta ja juhlimista. Pienehköön saareen on helppo tutustua vuokra-autolla. Kannattaa suunnata paikallisten pariin. Saarella on kymmeniä hoidettuja rantoja ja myös hiljaisia paikkoja. Aktiviteetteja on monenlaisia: sukellusta, vesihiihtoa, patikointia, pyöräilyä.

Ibiza Townissa voi shoppailla. Vertailemme ruokakauppojen hintoja ja yllätymme: jotkut elintarvikkeet maksavat moninkertaisesti mantereen hintoihin nähden, mutta vähän miettimällä ruokakorista saa rakennettua varsin asiallisen hintaisen. Moni muu on huomannut saman. Pastatarvikkeet ovat loppuneet joka kaupasta. Alkoholiin pätee sama kuin murkinaan, kaikkea on tarjolla halvan ja luksuksen välillä.

Kohokohta ei kolahda

Sisäänheittäjä houkuttelee meitä baariin ilmaisilla naukuilla, mutta menemme klubille. Yllätykseksemme sisäänpääsymaksua ei ole ja drinkitkin ovat manner-Espanjan hinnoissa. Seuraavassa paikassa saa juoda kolme tuntia 30 eurolla.

Ibizan maine törkeän kalliina lomakohteensa alkaa kuulostaa liioitellulta. Tosin olemme matkassa sesonkiajan ulkopuolella.

Matkan kohokohta on vierailu ykkösklubiksi mainostettuun Pachaan. Hinta ”vain” 22 euroa. Klubin ovella on suuren maailman meininki – turvatarkastus ja lukijalaite pääsylipulle. Sisällä on pankkiautomaatti ja vessa-lounge, muuten paikka on tavallinen. Musiikissa on toivomisen varaa, ja sen volyymitaso on armoton. Myöhemmin palaamme diskobussilla hotellille. Mietin, että Ibiza on ihan ok, mutta ehkä ei aivan kaiken sen hehkutuksen arvoinen.

Riku Roslund