Koosteet

Vuosi 2018 kuvina

torstai, joulukuu 13, 2018

Muuttolintu-blogin Anna täräytti ilmoille viime viikolla kuvahaasteen johon ajattelin minäkin tarttua. Ideana on siis valita yksi kuva per aihe, joita on yhteensä kymmenen. Tykkään muutenkin selailla läpi vanhoja reissukuvia, joten mikäpä ettei! Jos on lukenut blogia nenä ruudussa kiinni koko vuoden niin osa kuvista ja jutuista saattaa vaikuttaa tutuilta, mutta valitsin tarkoituksella myös aiheita joita ei syystä tai toisesta ole blogin puolella tullut käsiteltyä.

1. Suosikkikuva

Namibia ja sen tarjoamat safarielämykset olivat heittämällä yksi vuoden muistiinpainuvimmista kokemuksista ja jos sieltä safarilta taas valitsisi yhden huippuhetken niin kyllä se olisi kohtaaminen urosleijonan kanssa. En pitänyt mitenkään itsestään selvänä että näkisimme koko safarin aikana leijonia, varsinkaan läheltä ja sitten heti ensimmäisenä safariaamuna tämä kaveri lepäilee kymmenen metrin päässä automme nokasta. Siinä meinasi ensikertalaisilla mennä aamusmoothiet väärään kurkkuun kun yhtäkkiä hoksasimme heinikkoon maastoutuneen leijonan. Ja kyllähän se tietenkin ilahduttaa että muistoksi sain tämän erittäin onnistuneen kuvan!

 

2. Arjen luksusta

Arjen luksusta edustamaan valitsin tatuointini, joista uusimman (kolmannen) kävin hakemassa helmikuussa Berliinistä asti. Koska tatuointini kulkevat aina mukana ovat ne oikeastaan osa sekä arkea että juhlaa, mutta kyllä ne silti arjessa ilahduttavat eniten. Oma filosofiani tatuointieni suhteen on etten hae niillä miten erityistä symboliikkaa vaan enemmänkin estetiikkaa: valitsen sellaisia malleja jotka miellyttävät omaa silmääni. Niiden vaikutus arjessa onkin vähän sama kuin katselisi asuntonsa seinillä itse valitsemaansa taidetta, paitsi vielä henkilökohtaisempi, koska tatuointini ovat osa minua, käytännössä ikuisesti.

 

3. Kesäkuva

Pääsin viime kesänä viettämään viikonloppua Villen suvun mökille Kotkan saaristoon. Sijainti oli aivan ihana, sillä vaikka samalla saarella sijaitsee toinenkin mökki, olimme juuri tuona viikonloppuna ainoat ihmiset koko saarella, täysin itsevaltiaina! Poikkeuksellisten helteiden ansiosta jäiseksi pelkäämäni merivesikin oli aivan täydellisen lämmintä. Niin vain sisämaan tyttö käännytettiin saaristoelämään!

Okei, seuraavana päivänä meinasimme jäädä saareen jumiin, koska kovan tuulen takia meitä ei päästy hakemaan ihan silloin kuin oli suunniteltu, mutta se nyt oli pientä! Suomen kesältä ei ikinä voi tietää mitä odottaa, mutta silloin kun se antaa parastaan niin se todella on parasta maailmassa!

 

4. Ihana majapaikka

Tämä olikin yllättävän vaikea kohta, koska tottuneena penninvenyttäjänä majoitun hyvin harvoin paikoissa joita voisi rehellisesti kuvata sanalla ihana. Tältä vuodelta tuli sentään mieleeni yksi majapaikka johon voisin rohjeta liittää sanat “yllättävän ihana” ja se on Namibiassa kokeiltu kattoteltta! 😀

Ei minusta mitään kunnon eräilijää kyllä vieläkään käännytetty, mutta Namibian olosuhteissa teltta oli yllättävän kätevä ja salli meidän yöpyä aivan luonnon keskellä, mm. Yyhden yön keskellä autiomaata Spiztkoppen kallioiden kupeessa ja se oli oikeasti upeaa.

 

5. Hauska muisto

Osallistuin kesällä Color Obstacle Run -tapahtumaan, jossa nimestään huolimatta ei ole niinkään kyse juoksusta vaan melko lapsenmielisestä hauskanpidosta. Jos, kuten minä, on usein huomannut harmittelevansa sitä että pomppulinnoihin tuntuu aina olevan yläikäraja (ja muutenkin ne tuppaavat olemaan lapsien valtaamia), niin tämä voi olla juuri oikea tapahtuma! On nimittäin pomppua, liukua, esterataa, vaahtoa, ryömintää ja vähän väliä joku pöläyttää päällesi kirkkaanväristä jauhetta. Ihanan älyvapaata!

 

6. Herkullinen hetki


Pääsin tänä vuonna nauttimaan pariinkin kertaa kreikkalaisista herkuista ja vaikka en edelleenkään voi sietää esim. oliiveja, niin siihen minut kyllä käännytettiin että kreikkalaisesta keittiöstä löytyy minunkin makuuni ihan tajuttoman ihania ruokia. Miten esim. kreikkalainen salaatti voi olla aina niin tajuttoman raikkaan makuista vaikka se on niin yksinkertaisista aineista tehty? Ei kurkut, tomaatit ja paprikat ikinä Suomessa maistu samalta! Muille oliivinvihaajille voin tarjota tämän huippuvinkin: ne kirotut turhakkeet voi ronkkia sieltä seasta pois! 

Kuvassa Santorinilla syöty munakoisopaistos jonka kaltaista toivoisin itsekin osaavani tehdä. Mutta en osaa. Kokeiltu on.

 

7. Se ei-niin-hohdokas muisto

Tästä olenkin jo kertonut ehkä vähän liiankin seikkaperäisesti blogissa, mutta kyllä tämän vuoden kökköjen matkailuhetkien voittaja on oltava lauttamatka Santorinilta Milokselle, jonka aikana laattasin viidesti. Armollisesti, en valinnut tähän oksennuskuvaa vaan Miloksen sataman verrattain pientä aallokkoa seuraavana päivänä.

 

8. Rakkaassa seurassa

Tänäkin vuonna olen päässyt matkustamaan poikkeuksellisen loistavassa seurassa. Villen kanssa käväisimme Kreikassa toukokuussa ja vaihtelevalla kaverikokoonpanolla matkustin Vietnamiin, Namibiaan ja uudelleen Kreikkaan. Onni on olla kumppani ja ystäviä joita on suhteellisen helppo suostutella lähtemään kanssani aina uusille seikkailuille!

 

9. Suosikkikuva itsestä

En oikein ikinä osaa olla kuvissa, mistä aiheutuu se että tyypillisesti alan melko nopeasti vääntää typeriä ilmeitä, asentoja tai molempia. Tässä siis suosikkikuvani, koska näytän siinä ihan itseltäni, eli vähän pösilöltä.

 

10. Unohtumaton maisema

Halong Bayn upeat maisemat jäivät todellakin mieleen, vaikka suurimman osan risteilystä ne olivatkin vähintään osittain sumun, pilvien tai molempien peitossa. Viimeisenä päivänä, ollessamme jo paluumatkalla meille tarjoiltiin vihdoin muutaman tunnin pätkä ihan oikeata auringonpaistetta ja palanen sinistä taivastakin!

Kiitos Annalle hauskasta ideasta, tässä vielä linkki hänen vuoteensa 2018!

 

Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa!

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply Anna | Muuttolintu torstai, joulukuu 13, 2018 at 21:29

    Hauskoja ja hienoja muistoja! Color Run kuulostaa hauskalta, missä sellainen järjestettiin? Pomppulinnoja pitäisi todellakin olla myös pelkästään aikuisille 🙂 Ja tuota kattotelttaa mietin, tuliko se auton mukana? Näyttää tosi kätevältä! Kiva kun lähdit mukaan haasteeseen!

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, joulukuu 14, 2018 at 14:49

      Kiitos!
      Color Run tapahtumia järjestetään Suomessa ainakin Helsingissä ja Tampereella, itse osallistuin jälkimmäisessä. Ja siellä pääsi kyllä pomppimaan ihan niin paljon kuin sielu sietää ilman pelkoa siitä että taaperot lentää kaaressa 😀
      Kattoteltta oli kiinteä osa autoa, tämä konsepti oli mullekin aivan tuntematon etukäteen, mutta ne osoittautui tosi yleisiksi Namibiassa, tosi monella näkyi enkä ihmettele koska se oli konseptina tosi toimiva!

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa torstai, joulukuu 13, 2018 at 21:47

    Haha, osaan niin samaistua tuohon oliivi-inhoon. Ne on ihan hirveitä 😀 Mäkin ihastuin kreikkalaiseen ruokaan, kun kävin siellä kolmisen vuotta sitten. Paitsi niihin oliiveihin. Tuo leijonakuva on upea! Mulle yleensä käy niin, että kun yhtäkkiä näen jotain yllättävää, kuten vaikka eläimiä, niin kuvista tulee ihan onnettomia, kun tietenkin paniikissa alkaa räpeltää mystisiä juttuja kameran kanssa…

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, joulukuu 14, 2018 at 14:54

      Kaikki maailman oliivi-inhoajat liittykää toisiinne! Voidaan sitten jakaa hyviä oliivinpoisto vinkkejä 😀
      Toi on kyllä hyvin tyypillinen tilanne että yllättävissä tilanteissa se kamera on jossain kassin pohjalla ja hupsista unohtunut eilisillalta jotkut ihan ihmeelliset asetukset ja mitä kaikkea muuta. Tosin tuolla safarilla sitä oli kyllä koko ajan valmiustilassa siihen että milloin tahansa mistä tahansa saattaa pölähtää joku maailman hienoin ja harvinaisin eläin. Jos sen vaan onnistuu bongaamaan!

  • Reply Antti / Lanttimatkat sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 13:01

    Namibia vaikuttaa kyllä kivalta paikalta ja teltta auton katolla kuulostaa kivalta! Kauniita kuvia kasapäin, pitäisi tehdä tälläinen itsekin.

    P.s. Oliivit on parhaita!

  • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 14:00

    Kiitti Antti! Toi teltta systeemi oli ihan yllättävän kätevä vaikka olinkin etukäteen erittäin skeptinen sen suhteen 😀

    Mä arvostan aina jos on lähettyvillä joka oliivifani, koska silloin voin syöttää jollekin ne omasta ruoastani ulos ronkitut yksilöt 😀

  • Reply Emilia / Merkintöjä maailmasta sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 18:57

    Ihania ja hauskoja muistoja sulla! 😎 toi Namibia kuulostaa niin huipulta, ton autotelttajutun aion toteuttaa lähitulevaisuudessa.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, joulukuu 17, 2018 at 15:38

      Kiitos! Voin suositella kattoteltaa, se oli yllätävän mukava!

  • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 19:01

    Tämä oli kiva haaste, toteutin saman itsekin 🙂 Kivoja kuvia ja muistoja sinulla! Kattoteltta löytyy omalta bucket listiltä – niissä on jotain ihanan eksoottista vaikka voipi olla että todellisuudessa olisi vähemmän mielekäs ja mukava tapa nukkua. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla! Myrskyaaltokuva tarinoineen muistutti vastaavanlaisesta kammottavasta kokemuksesta Thaimaassa, kun valehtelematta koko lauttaväellä lensi laatta 😀

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, joulukuu 17, 2018 at 15:40

      Olin hyvin skeptinen ton telttahomman suhteen, koska en todellakaan ole mikään telttailija, mutta se sujui yllättävän kivuttomasti! Toki oli melko kylmä parina yönä, koska Namibiassa oli talvi, mutta siellä oli patja pohjalla ja käyttäminen oli tosi kätevää että en voi kuin suositella kokeilemaan!
      Ihanaa oksennussolidaarisuutta 😀 Mä en kanssa todellakaan ollut ainoa joka siellä laatoitti, niin kävi sääliksi niitä ihmisiä jotka jatkoivat siellä paatissa vielä monta tuntia sen jälkeen kun me armollisesti päästiin määränpäähämme.

  • Reply espanjaan sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 20:58

    Tämä on kiva haaste, vaikka vielä hetken mietinkin, osallistunko. Sinun valintasi olivat mielenkiintoisia, varsinkin siksi, että ne olivat niin kaukana omasta kokemusmaailmastani. Yllättävää kyllä, oli meillä yhteistäkin maailmaa, vaikka en safarillani leijonia tavannutkaan. Norsut jo vaikuttivat tarpeeksi.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, joulukuu 17, 2018 at 15:41

      Olen kanssa käynyt lukemassa muutamankin postauksen tästä samasta haasteesta ja siellä on hyvin erilaisia kuvia ja lähestymistapoja, se on musta ollut tässä kiinnostavinta 🙂 Eli osallistu ihmeessä!

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 21:37

    Kiva haaste ja kivat kuvat. Vietnamiin ollaan nyt jouluksi matkalla. Aika näyttää näyttääkö samalta vai onko pilviverho yllämme niin ettemme näe mitään 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, joulukuu 17, 2018 at 15:43

      Kiitos! Ihan huippua, toivottavasti teille tulee mahtava reissu, Vietnam on tosi upea paikka! Toivotaan että teille osuu Halonginlahdelle kirkkaampaakin säätä, tosin minun mielestäni se on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka. Sumuisenakin kaunis!

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 22:19

    Oi tämä on mahtava haaste, ehkä osallistun itsekin! Ihana tuo leijonakuva!

    Erityisen hymyn sai huulilleni tuo kehusi Color Obstacle Rush -tapahtumasta. Ihana kuulla, että sinulla on ollut hauskaa! 🙂 Olen heillä tapahtumatuottajana töissä, tosin tuotan kaikki Englannin tapahtumat, mutta kuitenkin. Ei meillä ole koskaan töissäkään tylsää päivää, ei ehkä ihan sitä perinteistä duunia! 🙂 Pitää kyllä myöntää, etten itse ole vielä kertaakaan juossut koko rataa, mutta tapahtuman purun ja rakennuksen aikana olen kyllä pomppinut pomppulinnoissa, minkä olen työnteolta ehtinyt! 😉

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, joulukuu 17, 2018 at 15:45

      Osallistu ihmeessä! Näitä on ollut kiva lukea kun jokaisella on ollut niin erilaisia vaikka sama pohja onkin 🙂

      Hauska yhteensattuma! Mä olin jo ihan ihmeissäni kun huomasin tänään että mun blogipostaus on jaettu teidän facebookissa että siellä on nyt jollain todella haukansilmät kun ovat minun blogiini löytäneet! 😀 Mysteeri ratkesi!
      Voin kyllä kuvitella että tuo on todella hauskaa duunia, kyllä pitäis joka paikassa olla ainakin satunnaisesti käytössä työsuhdepomppulinna! 😉

  • Reply Marja maanantai, joulukuu 17, 2018 at 17:14

    Olipa kiva postaus, hieno vuosi takana, mahtavia maisemia, eläimiä ja värejä. Elämänmakua vielä oksuista ja oliiveista;) hahaa. Ai että kun pääsisi joskus Namibiaan, ja Vietnamiin ja ja…

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, joulukuu 18, 2018 at 11:29

      Kiitos! Paljon on tosiaan tänäkin vuonna tullut kerettyä ja muutamat oksut heitettyä 😀
      Kyllä säkin vielä ehdit! 🙂

  • Reply Jenna / Huge passion for life keskiviikko, joulukuu 19, 2018 at 12:54

    Ei vitsit, miten hyvän fiiliksen matkakuvia. Aikamoinen aallokko ollut tuolla reissussa. Tuli itselle huono olo jo aallokkoa katsellessa. 😀 Mäkin haluan Afrikkaan katsomaan leijonia.

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, joulukuu 20, 2018 at 10:41

      Voi kiitos, hyvä että fiilis välittyy! Tai no, ehkä sen matkapahoinvointifiiliksen en toivoisi kellekään välittyvän 😀

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa torstai, joulukuu 20, 2018 at 05:28

    Tää kuvahaaste oli kiva, tein itsekin tämän tällä viikolla. Mukava aina muistella menneitä itselle rakkaita hetkiä sekä kuulla muiden vuoden kohokohtia. Olisi kiva kokea myös tuollainen kattomajoitus, tälläisenä 160cm pitkänä ja ei-ketteränä voisi olla mielenkiintoista päästä tuonne katolle. 😅

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, joulukuu 20, 2018 at 10:45

      Yhdeltä 160-senttiseltä toiselle voin kertoa että ongelma ei ollut sinne telttaan pääseminen, koska tuossa systeemissä on sisäänrakennettuna tikkaat. Ongelmana oli enemmänkin sen teltan purkaminen ja pakkaaminen, joka oli periaatteessa hyvin yksinkertaista, mutta lyhyelle se kyllä vaatii aikamoista roikkumista ja milloin milläkin korokkeella seisomista että oikeasti ylettyi tekemään mitään! 😀 Onneks oli mukana pidempi kaveri, muuten koko homma olis jo ollut vähän turhankin koomista.

  • Reply Kohteena maailma / Rami perjantai, joulukuu 21, 2018 at 21:26

    Suosikkikuva on kyllä upea ja tuo Halong Bay on sellainen paikka, minne tekisi mieli itsekin mennä. Vietnam on ollut tapetilla kauan, toivottavasti ohjelmassa lähivuosina. Hyviä reissuja tulevallekin vuodelle!

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, joulukuu 21, 2018 at 22:23

    Mahtavaa, että ajattelet tatuointia arjen luksuksena! Mulla on krooninen tatuointikuume (nyt niitä on, öhm, viisi… piti ihan laskea) ja koska usein pitää valita esim. reissu tai uusi kuva, reissu saattaa voittaa. Mutta joskos taas antaisi tatuoinnille tilaisuuden…

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, joulukuu 23, 2018 at 17:57

      Nyt olet asian ytimessä! 😉
      Mulla ois jatkuvasti ihan maailman parhaita tatskaideoita, mutta sehän siinä onkin kun yhen tatskan hinnalla tekee jo jonkun kivan reissun. Kamalaa kun joutuu tekeen vaikeita päätöksiä!
      Ens vuoden ison reissun jälkeen aion kyllä taas palata neulan alle.

  • Reply Jenni | Boarding Time lauantai, joulukuu 22, 2018 at 02:40

    Tämä haaste on niin hauska, täytyy ehdottomasti itsekin osallistua. Hienoja muistoja sinulla tästä vuodesta, ja onnittelut upeasta tatskasta myös! 😉

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, joulukuu 23, 2018 at 17:58

      Kiitoksia! Osallistu ihmeessä, tätä oli ihan hauska vääntää 🙂

  • Reply Jenni lauantai, joulukuu 22, 2018 at 22:40

    Toi värijuoksutaoahtuma kuulostaa kyllä just sellaiselta hyvänmielen tapahtumalta, johon olis kiva joskus osallistua 🙂

    Katsotaan ehdinkö napata tämän haasteen itsellenikin, ehkäpä ehkäpä…:D

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, joulukuu 23, 2018 at 18:00

      Suosittelen kyllä! Ainoa huono puoli tapahtumassa oli sen semisti tyyris hinta. Jos osallistuu niin kannattaa ilmoittautua hyvissä ajoin niin pääsee vähän halvemmalla 🙂

  • Reply Sini sunnuntai, joulukuu 23, 2018 at 09:31

    Mulla on ihan sama juttu noiden omakuvien kanssa: yritykset hymyillä luonnollisesti näyttävät irvistyksiltä jne. Parhaat kuvat itsestä tulevat, kun ei yritä näyttää joltain. Lisäksi yllättäen otetut kuvat näyttävät joskus onnistuvan.

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, joulukuu 23, 2018 at 18:01

      Mä usein väännän jonkun typerän ilmeen ihan vaan siks että ainakaan ei oo aina se sama jäätynyt hymy kasvoilla 😀

    Leave a Reply