Muuttolintu-blogin Anna täräytti ilmoille viime viikolla kuvahaasteen johon ajattelin minäkin tarttua. Ideana on siis valita yksi kuva per aihe, joita on yhteensä kymmenen. Tykkään muutenkin selailla läpi vanhoja reissukuvia, joten mikäpä ettei! Jos on lukenut blogia nenä ruudussa kiinni koko vuoden niin osa kuvista ja jutuista saattaa vaikuttaa tutuilta, mutta valitsin tarkoituksella myös aiheita joita ei syystä tai toisesta ole blogin puolella tullut käsiteltyä.
1. Suosikkikuva
Namibia ja sen tarjoamat safarielämykset olivat heittämällä yksi vuoden muistiinpainuvimmista kokemuksista ja jos sieltä safarilta taas valitsisi yhden huippuhetken niin kyllä se olisi kohtaaminen urosleijonan kanssa. En pitänyt mitenkään itsestään selvänä että näkisimme koko safarin aikana leijonia, varsinkaan läheltä ja sitten heti ensimmäisenä safariaamuna tämä kaveri lepäilee kymmenen metrin päässä automme nokasta. Siinä meinasi ensikertalaisilla mennä aamusmoothiet väärään kurkkuun kun yhtäkkiä hoksasimme heinikkoon maastoutuneen leijonan. Ja kyllähän se tietenkin ilahduttaa että muistoksi sain tämän erittäin onnistuneen kuvan!
2. Arjen luksusta
Arjen luksusta edustamaan valitsin tatuointini, joista uusimman (kolmannen) kävin hakemassa helmikuussa Berliinistä asti. Koska tatuointini kulkevat aina mukana ovat ne oikeastaan osa sekä arkea että juhlaa, mutta kyllä ne silti arjessa ilahduttavat eniten. Oma filosofiani tatuointieni suhteen on etten hae niillä miten erityistä symboliikkaa vaan enemmänkin estetiikkaa: valitsen sellaisia malleja jotka miellyttävät omaa silmääni. Niiden vaikutus arjessa onkin vähän sama kuin katselisi asuntonsa seinillä itse valitsemaansa taidetta, paitsi vielä henkilökohtaisempi, koska tatuointini ovat osa minua, käytännössä ikuisesti.
3. Kesäkuva
Pääsin viime kesänä viettämään viikonloppua Villen suvun mökille Kotkan saaristoon. Sijainti oli aivan ihana, sillä vaikka samalla saarella sijaitsee toinenkin mökki, olimme juuri tuona viikonloppuna ainoat ihmiset koko saarella, täysin itsevaltiaina! Poikkeuksellisten helteiden ansiosta jäiseksi pelkäämäni merivesikin oli aivan täydellisen lämmintä. Niin vain sisämaan tyttö käännytettiin saaristoelämään!
Okei, seuraavana päivänä meinasimme jäädä saareen jumiin, koska kovan tuulen takia meitä ei päästy hakemaan ihan silloin kuin oli suunniteltu, mutta se nyt oli pientä! Suomen kesältä ei ikinä voi tietää mitä odottaa, mutta silloin kun se antaa parastaan niin se todella on parasta maailmassa!
4. Ihana majapaikka
Tämä olikin yllättävän vaikea kohta, koska tottuneena penninvenyttäjänä majoitun hyvin harvoin paikoissa joita voisi rehellisesti kuvata sanalla ihana. Tältä vuodelta tuli sentään mieleeni yksi majapaikka johon voisin rohjeta liittää sanat “yllättävän ihana” ja se on Namibiassa kokeiltu kattoteltta! 😀
Ei minusta mitään kunnon eräilijää kyllä vieläkään käännytetty, mutta Namibian olosuhteissa teltta oli yllättävän kätevä ja salli meidän yöpyä aivan luonnon keskellä, mm. Yyhden yön keskellä autiomaata Spiztkoppen kallioiden kupeessa ja se oli oikeasti upeaa.
5. Hauska muisto
Osallistuin kesällä Color Obstacle Run -tapahtumaan, jossa nimestään huolimatta ei ole niinkään kyse juoksusta vaan melko lapsenmielisestä hauskanpidosta. Jos, kuten minä, on usein huomannut harmittelevansa sitä että pomppulinnoihin tuntuu aina olevan yläikäraja (ja muutenkin ne tuppaavat olemaan lapsien valtaamia), niin tämä voi olla juuri oikea tapahtuma! On nimittäin pomppua, liukua, esterataa, vaahtoa, ryömintää ja vähän väliä joku pöläyttää päällesi kirkkaanväristä jauhetta. Ihanan älyvapaata!
6. Herkullinen hetki
Pääsin tänä vuonna nauttimaan pariinkin kertaa kreikkalaisista herkuista ja vaikka en edelleenkään voi sietää esim. oliiveja, niin siihen minut kyllä käännytettiin että kreikkalaisesta keittiöstä löytyy minunkin makuuni ihan tajuttoman ihania ruokia. Miten esim. kreikkalainen salaatti voi olla aina niin tajuttoman raikkaan makuista vaikka se on niin yksinkertaisista aineista tehty? Ei kurkut, tomaatit ja paprikat ikinä Suomessa maistu samalta! Muille oliivinvihaajille voin tarjota tämän huippuvinkin: ne kirotut turhakkeet voi ronkkia sieltä seasta pois!
Kuvassa Santorinilla syöty munakoisopaistos jonka kaltaista toivoisin itsekin osaavani tehdä. Mutta en osaa. Kokeiltu on.
7. Se ei-niin-hohdokas muisto
Tästä olenkin jo kertonut ehkä vähän liiankin seikkaperäisesti blogissa, mutta kyllä tämän vuoden kökköjen matkailuhetkien voittaja on oltava lauttamatka Santorinilta Milokselle, jonka aikana laattasin viidesti. Armollisesti, en valinnut tähän oksennuskuvaa vaan Miloksen sataman verrattain pientä aallokkoa seuraavana päivänä.
8. Rakkaassa seurassa
Tänäkin vuonna olen päässyt matkustamaan poikkeuksellisen loistavassa seurassa. Villen kanssa käväisimme Kreikassa toukokuussa ja vaihtelevalla kaverikokoonpanolla matkustin Vietnamiin, Namibiaan ja uudelleen Kreikkaan. Onni on olla kumppani ja ystäviä joita on suhteellisen helppo suostutella lähtemään kanssani aina uusille seikkailuille!
9. Suosikkikuva itsestä
En oikein ikinä osaa olla kuvissa, mistä aiheutuu se että tyypillisesti alan melko nopeasti vääntää typeriä ilmeitä, asentoja tai molempia. Tässä siis suosikkikuvani, koska näytän siinä ihan itseltäni, eli vähän pösilöltä.
10. Unohtumaton maisema
Halong Bayn upeat maisemat jäivät todellakin mieleen, vaikka suurimman osan risteilystä ne olivatkin vähintään osittain sumun, pilvien tai molempien peitossa. Viimeisenä päivänä, ollessamme jo paluumatkalla meille tarjoiltiin vihdoin muutaman tunnin pätkä ihan oikeata auringonpaistetta ja palanen sinistä taivastakin!
Kiitos Annalle hauskasta ideasta, tässä vielä linkki hänen vuoteensa 2018!
Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa!
32 Comments
Hauskoja ja hienoja muistoja! Color Run kuulostaa hauskalta, missä sellainen järjestettiin? Pomppulinnoja pitäisi todellakin olla myös pelkästään aikuisille 🙂 Ja tuota kattotelttaa mietin, tuliko se auton mukana? Näyttää tosi kätevältä! Kiva kun lähdit mukaan haasteeseen!
Kiitos!
Color Run tapahtumia järjestetään Suomessa ainakin Helsingissä ja Tampereella, itse osallistuin jälkimmäisessä. Ja siellä pääsi kyllä pomppimaan ihan niin paljon kuin sielu sietää ilman pelkoa siitä että taaperot lentää kaaressa 😀
Kattoteltta oli kiinteä osa autoa, tämä konsepti oli mullekin aivan tuntematon etukäteen, mutta ne osoittautui tosi yleisiksi Namibiassa, tosi monella näkyi enkä ihmettele koska se oli konseptina tosi toimiva!
Haha, osaan niin samaistua tuohon oliivi-inhoon. Ne on ihan hirveitä 😀 Mäkin ihastuin kreikkalaiseen ruokaan, kun kävin siellä kolmisen vuotta sitten. Paitsi niihin oliiveihin. Tuo leijonakuva on upea! Mulle yleensä käy niin, että kun yhtäkkiä näen jotain yllättävää, kuten vaikka eläimiä, niin kuvista tulee ihan onnettomia, kun tietenkin paniikissa alkaa räpeltää mystisiä juttuja kameran kanssa…
Kaikki maailman oliivi-inhoajat liittykää toisiinne! Voidaan sitten jakaa hyviä oliivinpoisto vinkkejä 😀
Toi on kyllä hyvin tyypillinen tilanne että yllättävissä tilanteissa se kamera on jossain kassin pohjalla ja hupsista unohtunut eilisillalta jotkut ihan ihmeelliset asetukset ja mitä kaikkea muuta. Tosin tuolla safarilla sitä oli kyllä koko ajan valmiustilassa siihen että milloin tahansa mistä tahansa saattaa pölähtää joku maailman hienoin ja harvinaisin eläin. Jos sen vaan onnistuu bongaamaan!
Namibia vaikuttaa kyllä kivalta paikalta ja teltta auton katolla kuulostaa kivalta! Kauniita kuvia kasapäin, pitäisi tehdä tälläinen itsekin.
P.s. Oliivit on parhaita!
Kiitti Antti! Toi teltta systeemi oli ihan yllättävän kätevä vaikka olinkin etukäteen erittäin skeptinen sen suhteen 😀
Mä arvostan aina jos on lähettyvillä joka oliivifani, koska silloin voin syöttää jollekin ne omasta ruoastani ulos ronkitut yksilöt 😀
Ihania ja hauskoja muistoja sulla! 😎 toi Namibia kuulostaa niin huipulta, ton autotelttajutun aion toteuttaa lähitulevaisuudessa.
Kiitos! Voin suositella kattoteltaa, se oli yllätävän mukava!
Tämä oli kiva haaste, toteutin saman itsekin 🙂 Kivoja kuvia ja muistoja sinulla! Kattoteltta löytyy omalta bucket listiltä – niissä on jotain ihanan eksoottista vaikka voipi olla että todellisuudessa olisi vähemmän mielekäs ja mukava tapa nukkua. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla! Myrskyaaltokuva tarinoineen muistutti vastaavanlaisesta kammottavasta kokemuksesta Thaimaassa, kun valehtelematta koko lauttaväellä lensi laatta 😀
Olin hyvin skeptinen ton telttahomman suhteen, koska en todellakaan ole mikään telttailija, mutta se sujui yllättävän kivuttomasti! Toki oli melko kylmä parina yönä, koska Namibiassa oli talvi, mutta siellä oli patja pohjalla ja käyttäminen oli tosi kätevää että en voi kuin suositella kokeilemaan!
Ihanaa oksennussolidaarisuutta 😀 Mä en kanssa todellakaan ollut ainoa joka siellä laatoitti, niin kävi sääliksi niitä ihmisiä jotka jatkoivat siellä paatissa vielä monta tuntia sen jälkeen kun me armollisesti päästiin määränpäähämme.
Tämä on kiva haaste, vaikka vielä hetken mietinkin, osallistunko. Sinun valintasi olivat mielenkiintoisia, varsinkin siksi, että ne olivat niin kaukana omasta kokemusmaailmastani. Yllättävää kyllä, oli meillä yhteistäkin maailmaa, vaikka en safarillani leijonia tavannutkaan. Norsut jo vaikuttivat tarpeeksi.
Olen kanssa käynyt lukemassa muutamankin postauksen tästä samasta haasteesta ja siellä on hyvin erilaisia kuvia ja lähestymistapoja, se on musta ollut tässä kiinnostavinta 🙂 Eli osallistu ihmeessä!
Kiva haaste ja kivat kuvat. Vietnamiin ollaan nyt jouluksi matkalla. Aika näyttää näyttääkö samalta vai onko pilviverho yllämme niin ettemme näe mitään 🙂
Kiitos! Ihan huippua, toivottavasti teille tulee mahtava reissu, Vietnam on tosi upea paikka! Toivotaan että teille osuu Halonginlahdelle kirkkaampaakin säätä, tosin minun mielestäni se on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka. Sumuisenakin kaunis!
Oi tämä on mahtava haaste, ehkä osallistun itsekin! Ihana tuo leijonakuva!
Erityisen hymyn sai huulilleni tuo kehusi Color Obstacle Rush -tapahtumasta. Ihana kuulla, että sinulla on ollut hauskaa! 🙂 Olen heillä tapahtumatuottajana töissä, tosin tuotan kaikki Englannin tapahtumat, mutta kuitenkin. Ei meillä ole koskaan töissäkään tylsää päivää, ei ehkä ihan sitä perinteistä duunia! 🙂 Pitää kyllä myöntää, etten itse ole vielä kertaakaan juossut koko rataa, mutta tapahtuman purun ja rakennuksen aikana olen kyllä pomppinut pomppulinnoissa, minkä olen työnteolta ehtinyt! 😉
Osallistu ihmeessä! Näitä on ollut kiva lukea kun jokaisella on ollut niin erilaisia vaikka sama pohja onkin 🙂
Hauska yhteensattuma! Mä olin jo ihan ihmeissäni kun huomasin tänään että mun blogipostaus on jaettu teidän facebookissa että siellä on nyt jollain todella haukansilmät kun ovat minun blogiini löytäneet! 😀 Mysteeri ratkesi!
Voin kyllä kuvitella että tuo on todella hauskaa duunia, kyllä pitäis joka paikassa olla ainakin satunnaisesti käytössä työsuhdepomppulinna! 😉
Olipa kiva postaus, hieno vuosi takana, mahtavia maisemia, eläimiä ja värejä. Elämänmakua vielä oksuista ja oliiveista;) hahaa. Ai että kun pääsisi joskus Namibiaan, ja Vietnamiin ja ja…
Kiitos! Paljon on tosiaan tänäkin vuonna tullut kerettyä ja muutamat oksut heitettyä 😀
Kyllä säkin vielä ehdit! 🙂
Ei vitsit, miten hyvän fiiliksen matkakuvia. Aikamoinen aallokko ollut tuolla reissussa. Tuli itselle huono olo jo aallokkoa katsellessa. 😀 Mäkin haluan Afrikkaan katsomaan leijonia.
Voi kiitos, hyvä että fiilis välittyy! Tai no, ehkä sen matkapahoinvointifiiliksen en toivoisi kellekään välittyvän 😀
Tää kuvahaaste oli kiva, tein itsekin tämän tällä viikolla. Mukava aina muistella menneitä itselle rakkaita hetkiä sekä kuulla muiden vuoden kohokohtia. Olisi kiva kokea myös tuollainen kattomajoitus, tälläisenä 160cm pitkänä ja ei-ketteränä voisi olla mielenkiintoista päästä tuonne katolle. 😅
Yhdeltä 160-senttiseltä toiselle voin kertoa että ongelma ei ollut sinne telttaan pääseminen, koska tuossa systeemissä on sisäänrakennettuna tikkaat. Ongelmana oli enemmänkin sen teltan purkaminen ja pakkaaminen, joka oli periaatteessa hyvin yksinkertaista, mutta lyhyelle se kyllä vaatii aikamoista roikkumista ja milloin milläkin korokkeella seisomista että oikeasti ylettyi tekemään mitään! 😀 Onneks oli mukana pidempi kaveri, muuten koko homma olis jo ollut vähän turhankin koomista.
Suosikkikuva on kyllä upea ja tuo Halong Bay on sellainen paikka, minne tekisi mieli itsekin mennä. Vietnam on ollut tapetilla kauan, toivottavasti ohjelmassa lähivuosina. Hyviä reissuja tulevallekin vuodelle!
Kiitos Rami, samoin sulle!
Mahtavaa, että ajattelet tatuointia arjen luksuksena! Mulla on krooninen tatuointikuume (nyt niitä on, öhm, viisi… piti ihan laskea) ja koska usein pitää valita esim. reissu tai uusi kuva, reissu saattaa voittaa. Mutta joskos taas antaisi tatuoinnille tilaisuuden…
Nyt olet asian ytimessä! 😉
Mulla ois jatkuvasti ihan maailman parhaita tatskaideoita, mutta sehän siinä onkin kun yhen tatskan hinnalla tekee jo jonkun kivan reissun. Kamalaa kun joutuu tekeen vaikeita päätöksiä!
Ens vuoden ison reissun jälkeen aion kyllä taas palata neulan alle.
Tämä haaste on niin hauska, täytyy ehdottomasti itsekin osallistua. Hienoja muistoja sinulla tästä vuodesta, ja onnittelut upeasta tatskasta myös! 😉
Kiitoksia! Osallistu ihmeessä, tätä oli ihan hauska vääntää 🙂
Toi värijuoksutaoahtuma kuulostaa kyllä just sellaiselta hyvänmielen tapahtumalta, johon olis kiva joskus osallistua 🙂
Katsotaan ehdinkö napata tämän haasteen itsellenikin, ehkäpä ehkäpä…:D
Suosittelen kyllä! Ainoa huono puoli tapahtumassa oli sen semisti tyyris hinta. Jos osallistuu niin kannattaa ilmoittautua hyvissä ajoin niin pääsee vähän halvemmalla 🙂
Mulla on ihan sama juttu noiden omakuvien kanssa: yritykset hymyillä luonnollisesti näyttävät irvistyksiltä jne. Parhaat kuvat itsestä tulevat, kun ei yritä näyttää joltain. Lisäksi yllättäen otetut kuvat näyttävät joskus onnistuvan.
Mä usein väännän jonkun typerän ilmeen ihan vaan siks että ainakaan ei oo aina se sama jäätynyt hymy kasvoilla 😀