Päädyin helmikuussa Vilnaan vähän sattumalta. Tarkoituksenani oli tehdä vain nopea viikonloppureissu Berliiniin mutta kun yllättäen paluulentoni Berliinistä peruttiin (kiitos hirveästi Eurowings!) jouduin alkaa etsiä uutta ja mahdollisimman halpaa reittiä Berliinistä kotiinpäin. Aikani hiuksia revittyäni löysin Ryanairin superhalvan yhteyden Berliinistä Vilnaan, josta pääsisin jatkamaan Air Balticin siivillä suoraan Tampereelle asti.
Ja kun nyt kerran Vilnaan asti jouduin poikkeamaan niin ajattelin samallahan siellä viettää päivän ja tutustuu kaupungin tarjontaan. Uskaltaisin väittää että Vilna ei ehkä helmikuussa ole aivan parhaimmillaan, mutta kyllä sieltä päiväksi löytyi nähtävää. Tässä siis viisi vinkkiä jotka todistetusti toimivat talvellakin!
Katutaide
En ehtinyt perehtyä Vilnaan kovin perusteellisesti etukäteen ja ilahduttavana yllätyksenä tulikin se että kaupungista löytyi yllättävän paljon kelpoa katutaidetta. Suosikkini oli tämä Pylimo gatve 56 osoitteesta löytynyt mahtavan kekseliäs muraali.
Toinen hieno muraali ja kantaa ottavampaa taidetta löytyi Keule Ruke ravintolan lähiseinistä.
Literatu gatvelta puolestaan löytyy pääasiassa liettualaista kirjallisuutta juhlistava taideseinä. Seinältä löytyy parisataa pientä teosta, joista jokainen on tietyn kirjailijan teosten innoittama.
Kolmen ristin kukkula
Alkuperäisenä suunnitelmanani oli kiivetä Gediminas linnan kukkulalle ihailemaan maisemia vanhaa kaupunkia kohti. Paikan päällä kävi kuitenkin ilmi että linna oli suljettu kunnostuksen vuoksi, joten lähdin taivaltamaan kohti viereistä kolmen ristin kukkulaa. Vaikka maassa olikin lunta kukkulalle johtavat portaat olivat onneksi ihan kiivettävässä kunnossa. Vaihtoehtoisesti kukkulaa voi lähestyä luoteen suunnasta, jolloin reitti on pidempi ja loivempi ja rappusia vähemmän.
Sää oli ankean harmaa joten näkymäkään ei ollut aivan parhaimmillaan, mutta olin silti ihan tyytyväinen että jaksoin kiivetä ylös asti sitä katselemaan.
Kansanmurhan uhrien museo
En yleensä ole mikään kovin innokas museoiden kävijä ja KGB museoonkin päädyin osittain vain sen takia että olin jo nähnyt kaiken muun suunnittelemani ja halusin hetkeksi pois kalseasta ulkoilmasta. Olin myös kuullut että tämä entinen KGB:n vankila, joka Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen muutettiin kansanmurhan uhreille omistetuksi museoksi, olisi oikeasti käymisen arvoinen paikka.
Ja olihan se, tosin melko karmiva sellainen. Ylemmässä kerroksen näyttely kertoo Liettuan historiasta toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Liettua oli ensin Neuvostoliiton, sitten Natsi-Saksan ja lopulta uudelleen Neuvostoliiton vallassa. Museo on omistettu heidän surmaamiensa juutalaisten ja neuvostovastaisten muistolle.
Alakerrasta löytyy pahamaineinen vankila, jonka puistattavissa selleissä vankeja kuulusteltiin ja kidutettiin. Viidenkymmenen vuoden aikana vankilassa teloitettiin yli tuhat neuvostovastaiseksi tuomittua vankia.
Uzupis
Uzupis on Vilnan keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitseva mielenkiintoinen kaupunginosa, joka julistautui itsenäiseksi tasavallaksi 1997. Uzupisilla on oma lippu, armeija (n. 10 henkeä), presidentti ja perustuslaki, joka on ihailtavana Paupio gatvella useille eri kielille käännettynä, myös suomeksi! Perustuslakiin on kirjattu oikeuksia kuten “jokaisella on oikeus rakastaa” ja “koiralla on oikeus olla koira”.
Uzupis on noin 7000 hengen boheemiyhteisö, joka muistutti minua aatteeltaan hieman Kööpenhaminan Cristianiasta. Uzupiksen tunnusmerkkeihin kuuluvat Romas Vilčiauskas patsaat Uzupiksen Enkeli ja Uzupiksen Merenneito.
Ruoka
Olin ahkera ja ehdin vuorokauden sisällä mussuttaa yhtä jos toistakin. Ravintoloiden hintataso ei ollut minusta erityisen alhainen, toki halvempi kuin Suomessa, mutta kalliimpaa kuin monessa muussa Itä-Euroopan maassa.
Keule Ruke
Keule Ruken erikoisuus on nyhtöpossu. Itse söin passelin nyhtöpossuhampurilaisen ranskalaisilla ja juomalla sopuhintaan 6,30 €. Voin suositella nyhtöpossun ja rennon ilmapiirin ystäville.
Pinavija Cafe & Bakery
Aamupalaa kävin nauttimassa kehutussa Pinajiva kahvilassa. Kahvilassa on viihtyisä, en ollut ainoa joka istuskeli aamiaisensa parissa vähän pidempään rauhassa nautiskellen. Erilaisten aamupalaruokien valikoima oli runsas ja pulitin lämpimästä avokadoleivästäni ja erikoiskahvista n. 10 euroa.
Pikaruoan ystävänä käväisin illalla vielä No Forks nimisessä burritopaikassa. Ei siis mikään fine dining kokemus tämäkään, mutta taas sain vatsani täyteen kelpoa ruokaa. Kahdeksalla eurolla sai burriton lisäksi nachot ja juoman.
Valitettavasti käymättä jäi Holy Donut, jonka herkullisen näköisia donitseja ihailin jo etukäteen. Näytti aikalailla sokerihiiren taivaalta, mutta jäipä ensi kerrallekin jotain kokeiltavaa.
16 Comments
Ihan kivasti päivässä ehtii! Me olimme Vilnassa vuosi sitten pääsiäisenä. Silloinkin epävakaa ja luminen keli vaivasivat. KGB museossa ei käyty mutta nyt pääsin juttusi vuoksi sitä fiilistelemään.
Olin itsekin vähän yllättynyt miten paljon ehti päivässä näkemään. Olin vielä sen verran laiska etten lähtenyt liikkeelle mitenkään erityisen aikaisin. No, eihän Vilna ihan hirveän iso paikka ole. Paremmalla säällä olisi toki voinut kävellä pidempäänkin ympäriinsä, nyt oli pakko palata aina välillä sisätiloihin lämmittelemään.
Aika paljon tuttua oli tuossa. Portaat on ilmeisesti kunnostettu sinne ristikukkulalle, minusta ne olivat ihan hirvittävät. Mässy Vilnassa on kyllä tosi hyvää. Yllättävästi kuvissa on lunta. Itse, kun kävin, niin oli jo paljon keväisempää.
KGB-museo on kanssa kiinnostava kohde. Aika paljon vastarinta perustui kristilliseen hihhulointiin ja nuorten seikkailunhalulle. Ne olivat kuitenkin kovan luokan terroristeja ja olisi pistetty ojennukseen maassa kuin maassa. Stalinin aikana ne kuitenkin tapettiin ja ruumiit pistettiin näytille.
Täytyy sanoa etten huomannut kiinnittää portaiden kuntoon mitään huomiota, mutta ihan hyvin niitä pääsi kiipeämään!
Tykkäsin kylä Vilnasta ihan hirveästi itse, heinäkuussa se on toki vielä kuvauksellisempi. Mutta siis se boheemin eurooppalainen tunnelma katutaiteineen iski muhun. 🙂 Tuossa museossa ei tullut käytyä, on kyllä karmivan näköinen. Uzupis oli kyllä hauska paikka, vaikka tuo perustuslaki suomeksi jäi kyllä bongaamatta. Gediminasin tornilta oli kyllä makeat näkymät kaupunkiin. https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/07/14/vilnan-parhaat-nakoalapaikat/
Oikeassa olet, Gediminasilta on kyllä ollut kivat näkymät. Heinäkuussa aika paljon kivemmat kuin Helmikuussa 😀
Vähän harmitti ettei sinne päässyt, Kolme ristin kukkulalta vanha kaupunki jäi ehkä hitusen liian kauas.
Vilna on jäänyt minulle jotenkin tosi tuntemattomaksi kaupungista eli en ole käynyt siellä eikä mulla ole siitä oikein minkäänmoista mielikuvaakaan. Nuo muraalit olisivat kyllä kiinnostavia, joten ne voisivat olla yksi motivoiva tekijä lähteä tuonne suuntaan reissuun joskus.
Omakin mielikuva oli lähinnä että aika samanhenkinen kuin Riika. Ja niin se kyllä olikin, vaikka ehkä kyllä tykkäsin silti Riikasta enemmän. Tosin se voi kyllä johtua siitä että Riikassa kävin syyskuussa, en helmikuussa!
Muraalit olivat ehdoton suosikkiasiani Vilnassa ja tulivat vielä ilahduttavina yllätyksinä yhtäkkiä vastaan kun en niiden olemassaolosta ollut yhtään tietoinen. 🙂
Olen käynyt lähes 20v sitten joten ehdottomasti olisi vierailun aika! Silloin päällimmäiseksi myös jäi fiilis että oli aika samanhenkinen kuin Riika. Kävin silloin samalla reissulla peräkkäin Riikassa ja Vilnassa, myöhemmin meni muistot vähän sekaisin että mitä oli ollut missäkin…
Voin uskoa että varsinkin tuollalailla peräkkäin nautittuna Riika ja Vilna menevät helposti sekaisin! Itselleni jäi sellainen fiilis että vanhaa kaupunkia oli Riikassa vähän enemmän tai jotenkin ainakin näyttävämpää tosin tämä vaikutelma saattaa myös helposti selittyä sillä että Riikassa olin syyskuun alussa, Vilnassa helmikuussa.
En ihan tiedä missä noita sotattuja paikkoja on Vilnassa runsaammin. Epäilen että jossain aseman seudulla mutta siellä en ole juurikaan käynyt. Tarkoitan siis muraakeja. Literatu gatvella saattoi jotain olla.
Liettuassa on tullut käytyä vaan Kaunasissa, mutta Vilna on jäänyt ihan tuntemattomaksi. Näyttää ihan symppikseltä kaupungilta jossa voisi pari päivää viettääkin 🙂 Kesällä kyllä varmastikin vähän kivempi kokemus!
Juu, suosittelen kesävierailua! Ainakin mulle Vilna vaikutti kaupungilta jossa olisi kivointa vain kävellä päämäärättömästi ympäriinsä ja fiilistellä, mutta helmikuussa sitä ei jaksanut kyllä määräänsä enempää. Parin tunnin välein oli pakko paeta johonkin sisätilaan lämmittelemään!
Vilna voittaa kyllä tullen mennen Riikan. Vilnassa on enemmän nähtävää ainakin kulttuurista pitävälle ihmiselle. Museot,taidenäyttelyt, kirkot jne ovat Vilnan valtti.
Keskikesällä Vilnassa on tosi lämmintä, suorastaan kuumaa. Heinäkuussa en sinne kyllä menisi. Liikkuminen siellä on etupäässä kävelyä ja kapeilla kujilla se voi helposti uuvuttaa. Kannattaa lukea netistä julkaisua Vilnius in your pocket. On jaossa myös Vilnan hotelleissa. Kaupungissa on usein myös erilaisia konsertteja.
Me olimme Vilnassa juurikin heinäkuussa enkä muistele sitä mitenkään järkyttävän kuumana (tietenkin jos vertaa johonkin Balkaniin). Kiertelimme autolla Liettuaa ja täytyy sanoa, että se rannikko ja erityisesti Palanga on jotain minne haluaisin uudestaankin.